Punaisen Myllyn taru
Näyttelijä ja koreografi Anna-Liisa Hämeensalo (myös nimellä Alex Sommer, s. 28.3.1913 ja k. 20.7.1997 Helsinki) ja näyttelijä ja ohjaaja Oskar Nikolai (Ossi) Elstelä (ent. Elmstedt, s. 18.5.1902 Tampere ja k. 10.4.1969 Helsinki) perustivat revyyteatterin, Punaisen Myllyn, joka alkujaan toimi Iloisen Teatterin nimellä Hämäläisten talolla eli Hämiksellä Helsingin Kampinkadulla, joka katu tunnetaan nykyään Urho Kekkosen katuna. Revyyteatteri Iloinen Teatteri alkoi toimia vuoden 1945 keväällä ja ensimmäinen revyy oli nimeltään Lähtölaukaus. Iloisen Teatterin sivutoimiseksi koreografiksi oli oopperasta poimittu tanssija Airi Säilä (s. 29.4.1907 Helsinki ja k. 1.8.1991 Espoo), joka vuonna 1950 perusti balettikoulun; myöhemmin koulusta muodostui Vantaan lapsibaletti. Säilän puoliso oli Suomalaisen Oopperan balettitanssija Alf Olavi Salin (s. 21.6.1913 Helsinki ja k. 28.9.1964 Helsinki). Molemmat tanssijat palkittiin vuonna 1956 Pro Finlandia-mitalilla.
Airi Säilän ohjeesta – kolme hyvää tanssijaa varsinaisen ryhmän oheen solistin tehtäviin – kiinnitettiin solisteiksi aviopari Essi ja Keijo Invénius sekä Anna-Liisa Hämeensalo. Myöhemmin Keijon sairastuttua hänet korvasivat Allan Rask ja Kauko Andersson. Solistitehtävien ohessa Anna-Liisa myös näytteli ja puvusti tanssijoita, vaikka hänen varsinainen sarka teatterilla oli toimia balettiryhmän tanssinumeroiden suunnittelijana. Kun koreografiasta esityksissä kiitettiin Alex Sommeria, kiitettiin itseasiassa Anna-Liisa Hämeensaloa. Anna-Liisa Hämeensalo toimi teatterilla tarvittaessa myös siivoojana, kun muita ei löytynyt tehtävään. 1940-luvun lopulla hän työskenteli säveltäjä Tauno Marttisen (s. 27.9.1912 Helsinki ja k. 18.7.2008 Janakkala) kanssa, joka oli innostunut kehittämään uutta balettimusiikkia. Heidän yhteistyöstään syntyi mm. tanssiesitys, Naamioita.
Lähtölaulauksen käsikirjoitti nimimerkki Palle tai Reino Hirviseppä, joka oikealta nimeltään oli Reino Wilhelm Palmroth (s. 2.4.1906 Ruovesi ja k. 2.5.1992 Helsinki). Sotilasarvoltaan Palle oli kapteeni ja hän toimi kirjailijana, radiotoimittajana sekä sanoittajana tehden mm. kupletteja ja poliittisesti kantaa ottavia lauluja. Pallen vanhempia olivat kappalainen Wilhelm Palmroth ja Olga Palmroth. Reino oli heidän kuusilapsisen perheen kuopus, joka opiskeli Kuopiossa ja Hämeenlinnassa. Hämeenlinnassa Reino kirjoitti itsensä ylioppilaaksi vuonna 1924. Jo melko varhain Reino suomensi Josef Julius Wecksellin (s. 19.3.1838 Turku ja k. 9.8.1907 Helsinki) ja Carl Michael Bellmanin (s. 4.2.1740 Tukholma ja k. 11.2.1795 Tukholma) runoja ja ilmensi näin sangen varhain kiinnostuksensa runouteen. Reino aloitti Reserviupseerikoulun vuonna 1926 ja hän yleni aina kapteeniksi saakka vuoteen 1936 mennessä. Palle kutsumanimen hän sai kadettikoulun aikanaan, kun se väännettiin hänen sukunimestään. Armeija-aikana hänet tunnettiin sosiaalisuudestaan sekä runoistaan ja silloin hän julkaisi myös ensimmäisen teoksensa, Runoratsulla armeijassa.
Suomessa käynnistyi vuonna 1928 äänilevytysinto, joka tunnettiin gramofonikuumeen nimellä. Varsinkin kevyenmusiikin sanoittajista oli huutava pula ja Reino Palmroth alkoi sanoittaa lauluja. Palmroth käänsi esim. saksasta iskelmät Was macbst du mit den Knie, lieber Hans ja Schöner Gigolo ja laulaja, ruotsalaisen näyttelijä ja revyykuningas Ernst Rolfin (oik. Ernst Ragnar Johansson, s. 20.1.1891 ja k. 25.12.1932) revyyn lauluista hän suomensi laulut Den gula paviljongen ja Bor du hemma hos din mamma? Vuodesta 1929 lähtien Reino Palmroth ennätti kiertää Skandinavian ja Manner-Euroopan kabareita ja revyitä; aluksi Berliinissä ja Pariisissa sekä 1930-luvulla Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, jossa hän katsasti kaikki mahdolliset revyy- ja kabaree-esitykset. Palmroth arvosti enemmän juuri ruotsalaisen revyyartisti, teatteriohjaaja sekä revyy- ja kuplettikirjoittaja Karl Gerhardin (oik. Karl Emil Georg Johnson, s. 14.4.1891 Tukholma ja k. 22.4.1964 Saltsjöbaden) – ennätti uransa aikana kirjoittaa yli 4 000 kuplettia ja yli 100 revyytä - ja Ernst Rolfin oivaltavaa huumoria ja piti saksalaista revyytä kevyempänä lajina.
Reino Palmrothin iskelmäsanoituskausi päättyi levymerkki-Odenille vuosiin 1931-1932. O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio-yhtiön perustaminen oli tapahtunut Helsingissä 29.5.1926 ja 9.9.1926 se lähetti ensimmäiset radio-ohjelmansa Unioninkatu 20:ssä sijainneesta studiosta Suomen Radioyhdistyksen laitteistolla. Reino Palmrothin houkutteli radion ajanvieteohjelmiin hänen armeijakaverinsa, Karl Löfström, joka oli saanut tehtäväkseen laatia ohjelmaa Yleisesikunnan vuosijuhlaan vuonna 1932. Reino Palmroth laati monia kronikoita sekä radiolle että Suomen Urheilulehdelle. Palmroth aloitti radiorevyykautensa juomalaulujen tekemisellä. Hän otti yhteyttä radiokuuluttaja ja -toimittaja sekä oopperalaulaja Alexis Gustaf Maximilian af Enehjelmiin (s. 2.10.1886 Hämeenlinna ja k. 19.7.1939 Helsinki) ja käynnisti nopeasti oman radio-ohjelman, Palle ystävineen, tekemisen. Vuosina 1935-1945 näitä radio-ohjelmia lähetettiin 66 kertaa ja ne saivat suuren suosion aikanaan.
Reino Palmroth toimi Sotamuseon intendenttinä vuosina 1930-1945. Osittain samanaikaisesti hän toimi lokakuusta 1939 perustetun Puolustusvoimien Sanomatoimiston esimiehenä; tämän toimiston tehtäviin kuului järjestää kotimaista ohjelmatoimintaa. Reino Palmrothin ohjauksessa Yleisradion ohjelmia lähetettiin Heinolasta ja Mikkelistä. Jatkosodan aikana Reino Palmroth oli Puolustusvoimien Propagandaosaston päällikkö ja hänen henkilökuntaansa kuuluivat tuolloin Ossi Elstelä ja Paavo Päiwiö (s. 10.7.1904 ja k. 30.10.1960). Yhtenä toimistopäällikkönä samassa talossa toimi myös Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja AKS:n jäsen Kaarlo Ilmari Turja (s. 28.10.1901 Isokyrö ja k. 6.1.1998 Helsinki). Paavo Päiwiö toimi Propaganda-Aseveljet ry:n toiminnanjohtajana sekä kirjoitti samoin pakinoita Suomen Urheilulehteen. Urheiluselostaja Pekka Tiilikaisen (s. 29.6.1911 Kouvola ja k. 12.9.1976 Helsinki) kanssa Reino Palmroth oli Esplanadin puistonpenkillä istuskellessa ideoinut välirauhan kesänä 1940 asemiesillat, joita järjestettiin lopulta kaikkiaan 125 kappaletta yleensä Helsingin Messuhallissa. Keväällä 1941 toinen asemiesilta järjestettiin Kappelin ravintolassa Helsingissä ja kolmas Yleisradion studiossa.
Ensimmäiset asemiesillat kuulutti Reino Palmroth, mutta sen jälkeen kuuluttajina toimivat monet radioreporterit, kuten Aulikki Uran salanimeä käyttänyt radioselostaja ja elokuvaohjaaja sekä -tuottaja Jalo Veikko Itkonen (s. 16.4.1919 Kauniainen ja k. 29.3.1990 San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat). Asemiesiltojen esiintyjäjoukko oli näyttävä. Siellä saattoi nähdä ja kuulla esim. Tauno Palon, Topo Leistelän, Ossi Elstelän, Arvo Lahesmaan, Henry Theelin, säveltäjä Nils-Erik Fougstedtin, oopperalaulaja Antti Koskisen sopraano Anna Mutasen, näyttelijä Uuno Laakson, baritoni Matti Lehtisen, Dallapé-orkesterin ksylofonisti Eino Katajavuoren, koomikko Toppo Elonperän, näyttelijät Siiri Angerkosken, Leo Lähteenmäen ja Pentti Viljasen. Ulkomaisista esiintyjistä mainittakoon mm. Saksassa tähdeksi noussut Zarah Leander, ruotsalainen Sickan Carlsson, chileläinen Rosita Serrano, Indonesiassa syntynyt saksalainen Ilse Werner sekä näyttelijätär Lizzi Waldmüller.
Reino Palmroth, Paavo Päiwiö ja varatuomari Evert Julius Lagus (s. 23.11.1890 Kuopio ja k. 20.12.1978) ilmoittivat 5.3.1945 kaupparekisteriin Ohjelma Oy-nimisen osakeyhtiön, jonka toimiala oli ”harjoittaa teatteri-, kiertue ja ohjelmapalvelutoimintaa sekä niihin liittyvää julkaisutoimintaa ynnä suorittaa muitakin saman luonteiseen toimialaan välillisesti tai välittömästi liittyviä tehtäviä”. Osakeyhtiön osakepääoma merkittiin Kaarlo Castrénin asianajotoimistossa kaksi päivää myöhemmin; 150 000 markan osakepääoma jaettiin 150 tuhannen markan nimellisarvoiseen osakkeeseen siten, että Elstelällä ja Päiwiöllä oli kummallakin 40 osaketta, Palmrothilla 22 osaketta, Laguksella ja Löfströmillä kummallakin 5 osaketta ja Viljo Kausella 38 osaketta. Julius Lagus tuli valituksi hallituksen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi Paavo Päiwiö. Osakeyhtiön toiminta päätettiin aloittaa välittömästi.
Tuoreelle teatterille perustettiin samoin varoja keräävä kannatusyhdistys, Iloisen teatterin ystävät ry, joka kirjattiin yhdistysrekisteriin 19.4.1945. Yhdistyksen perustajajäseninä olivat Mary Palmroth, Maija Rahola, Löfström, Päiwiö, hovioikeuden auskultantti Matti Malkki sekä Lagus, Palmroth ja Elstelä. Säännöt määräsivät yhdistyksen tehtävän: ”Tukea ja kehittää iloista näyttämötaidetta maassamme ja edistää sen syntymistä sekä toimia tämän alan taiteilijain ja asianharrastajain aatteellisena yhdyssiteenä”. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi nimettiin Löfström, varapuheenjohtajaksi Päiwiö ja sihteeriksi Matti Malkki.
Teatterin tuleva näyttämö oli jonkin aikaa hakusessa, mutta lopulta löytyi pienehkö näyttämö sangen hiljaisesta paikasta. Hämäläis-Osakunnan talo löytyi ilmeisesti Reino Palmrothin suhteiden avulla. Arvo Emil Greis (s. 18.1.1891 Hausjärvi ja k. 12.3.1965 Helsinki) sai ajatuksen vuonna 1919 Hämäläis-Osakunnan sihteerinä osakunnan omasta talosta. ”Oma talo voisi olla sopiva päämäärä vailla päämäärää olevalle ylioppilaspolvelle”, pähkäili Arvo Greis. Grais kävi koulunsa Kouvolassa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1913. Opiskeluaikoinaan hän harjoitti sekä lehti- että virkamiehen työtä. Greis toimi liike-elämän palveluksessa vuosina 1927-1940 ja hänestä tuli kansahuoltoministeriön rakennusainetoimiston sihteeri vuonna 1941. Hän siirtyi Aravaan, kun viraston toiminta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasianosastona lopetettiin vuoden 1949 lopussa. Vuonna 1959 Aravasta eläkkeelle jääneellä Greisillä oli useita alansa luottamus- ja asiantuntijatehtäviä. Suomen sisällissodassa Arvo Greis osallistui mm. Helsingin valtaukseen, talvi- ja jatkosodassa hän toimi väestönsuojelutehtävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti