Varsinkin nuoruutensa päivinä Mika Waltari harrasti paljon runojen kirjoittamista ja hän pitikin itseään tuolloin nimenomaan runoilijana. Waltarin ensimmäiset runot julkaistiin Nuoren Voiman Liiton antologiassa, Nuoret runoilijat, vuonna 1926. Nämä runot Waltari julkaisi salanimellä Kristian Korppi. Melko pian tämän jälkeen ilmestyivät Sinun ristisi juureen (1927), Muukalaislegioona (1929) ja Valtatiet (1928), joka on tehty yhdessä Olavi Laurin eli Olavi Paavolaisen kanssa. Myöhemmässä vaiheessa Mika Waltarin runoja julkaistiin vielä kokoelmissa Runoja 1925-1945 ja Pöytälaatikko – muistoja ja muistiinpanoja 1945-1967.
Mika Waltari kirjoitti lisäksi matkakertomuksia. Vuonna 1929 kesällä Waltari teki vastavalmistuneena filosofian kandidaattina kiehtovan matkan Konstantinopoliin ja tästä tästä matkasta hän julkaisi kertomuksen, Yksinäisen miehen juna, vielä saman vuoden aikana. Kirjailija Mika Waltari kuvaa sodanjälkeisen Euroopan tilaa vuonna 1948 ilmestyneessä matkakirjassaan, Lähdin Istanbuliin. Rudy de Casseresin ja Raimo Salomaan toimittamassa kokoelmassa vuodelta 1989 on julkaistu Mika Waltarin lehdissä julkaistuja matkakertomuksia. Vuonna 1935 julkaistiin Mika Waltarin aloitteleville kirjailijoille kohdistettu opas, Aiotko kirjailijaksi? Kirjailija Kalle Päätalo sai tästä teoksesta rohkaisua omaan kirjoittamiseensa uran alkuvaiheessa. Vuodesta 1934 lähtien Mika Waltari riimitteli runoja Asmo Alhon piirtämään sarjakuvaan, Kieku ja Kaiku; sarjakuva ilmestyi Kotiliedessä vuoteen 1975 asti. Alkujaan Mika Waltarin eri lehtiin kirjoittamia novelleja on sittemmin julkaistu kokoelmissa Novelleja ja Viisi ässää ja muita kertomuksia. Kokoelmissa Dshinnistanin prinssi ja Kiinalainen kissa on ilmestynyt myös Mika Waltarin kirjoittamia satuja.
Ihmisen ääni-sarjassa ilmestyi vuonna 1978 kirjailija ja kirjallisuudentutkija Ritva Haavikon (s. 7.1.1929) toimittama Mika Waltarin kirjoitusten retrospektiivinen valikoima. Mika Walterin tekstejä on koottuna kirjaan Ihmisen ääni. Nöyryys – intohimo eri vuosikymmeniltä aivan alusta lähtien. Teoksella haluttiin luoda yhtenäinen kuva Mika Waltarin maailmankatsomuksesta. Teos sisältää mm. lyhennelmän Mika Waltarin pro gradu-tutkielmasta vuodelta 1928. Waltari laati osan kirjan kirjoituksista juuri tätä teosta varten vuonna 1978 ja nämä kirjoitukset jäivätkin sitten hänen viimeisiksi kirjallisiksi töikseen. Kirjailija Mika Waltarin kuoltua ilmestyivät Ritva Haavikon toimittamina teokset, Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (1979) ja Kirjailijan muistelmia (1980). Ritva Haavikon 1970-luvulla tekemiin Waltarin pitkiin haastatteluihin pohjautuen valmistui vuonna 1982 Haaviston artikkelimuotoinen 370-sivuinen elämäkerta, Mika Waltari: mielikuvituksen jättiläinen. KirjailijaMika Waltarin tytär, Satu Elstelä, on lausunut, ettei muistelmakirjan antama kuvaus aina vastannut todellisuutta.
Ammattikirjailijana Mika Waltari otti aina huomioon tekstin tilaajien asettamat vaatimukset ja toiveet. Gabriel, tule takaisin-komedia esimerkiksi syntyi näyttelijä Helge Raninin (s. 18.2.1897 Kuopio ja k. 15.4.1952 Helsinki) tilauksesta. Helge Ranin toivoi Waltarilta kiertueella esitettävää nelinäytöksistä hauskaa näytelmää, jossa on yksi lavastus, kolme naisroolia ja suuri miesrooli. Mika Waltari tiedetään kirjoittajana hyvin monipuoliseksi, joka hallitsi yhtä hyvin kevyen komedia kirjoittamisen, kuin vakavan ja pohdiskelevan aiheen työstämisen. Samoin hänet tunnettiin valtavan tuotteliaana kirjoittajana; vain hyvin harva suomalainen kirjailija on kyennyt samaan kirjoitusnopeuteen tai julkaisutiheyteen. Eksyttääkseen ja hämätäkseen kriitikoita Mika Waltari osallistui toisinaan kirjoituskilpailuihin salanimillä. Salanimiä Mika Waltari käytti myös tuotteliaisuuttaan kätkeäkseen ja viihteellisimpien tekstiensä kanssa silloin, kun ei itsekään arvostanut niitä kovin korkealle.
Aikalaiset kuvailivat kirjailija Mika Waltarin usein rauhalliseksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi ihmiseksi, vaikka hänen elämässään oli läsnä myös dipsomania-tyyppinen (tuurijuoppous) alkoholismi. Waltarilla oli samoin vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, joiden vuoksi hän usein joutui myös sairaalahoitoon. Elämänsä selvinä jaksoina Waltari häpesi juopotteluretkiään. Waltarin elämä kulki yleensä seuraavaa rinkiä: kirjoitustyön loppuun saattaminen, masennus, juopotteluputki, naissuhde tai ihastuminen, uuden kirjoitusaiheen löytäminen ja jälleen työn ääreen palaaminen. Myöhemmällä iällään Mika Waltari puhui kuitenkin melko avoimesti alkoholismistaan sekä mielisairaalakokemuksistaan 1970-luvulla.
Mika Waltari suomensi vuonna 1933 kansallissosialistien kulttiteoksen, kirjailija, näyttelijä ja filosofi Hanns Heinz Ewersin (1871-1943) kirjoittaman Horst Wesselin elämäkerran, Horst Wessel: Eräs saksalainen kohtalo (WSOY 1933). Teoksen pohjalta valmistui samana vuonna vielä elokuvakin. Waltari paljasti muistelmissaan myöhemmin, ettei tuohon aikaan tuntenut kansallissosialistista aatetta kovin hyvin. Ennen toisen maailmansodan alkua, vuonna 1939, Mika Waltari kirjoitti matkastaan Euroopassa, jossa hän käsitteli natsi-Saksaa melko myönteiseen sävyyn. Kirjailija Waltarin tekstit ovat kovin visuaalisia, ja hänen kirjoittamiseensa vaikuttikin paljon kuvataide. Itse hän on kertonut ympäröineensä itsensä kuvataiteella. Taulut olivat Waltarille seuralaisia ja ystäviä. Mika Waltari kävi mielellään ahkerasti taidenäyttelyissä ja museoissa. Waltari itse muotoili sen näin: ”Luovina vuosinani, vaikeina vuosina, masennuksen aikoina kuvataide antoi minulle tavattoman paljon, se täytti oman tyhjyyteni ja telki taas elämän elämisen arvoiseksi ehkä juuri siksi, että taiteen ilmaisukeinot ovat kokonaan toiset kuin kirjallisuuden.”
Vuonna 1952 kirjailija Mika Waltarille myönnettiin Pro Finlandia-mitali. Vuonna 1897 perustettu Suomen Kirjailijaliitto myöntää Mika Waltarin kunniaksi vuosittain Waltari-palkinnon ansioituneille nuorille kirjailijoille. Helsingin Etu-Töölössä sijaitsee lähellä Mika Waltarin kotia Waltarin muistomerkki, Runeberginkadun varrella sijaitsevassa Mika Waltarin puistossa. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1985 ja teki taiteilija Veikko Mikael Hirvimäki (s. 8.1.1941 Petäjävesi). Veistos tunnetaan nimellä, Kuningasajatus, joka sai ideansa Turms kuolemattomaan sisältyvästä lauseesta ”Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat.” Mika Waltari sanoi jo aikoinaan, että kun hänestä aika jättää, hänen muistokseen voitaisiin rakentaa Helsingin keskustaan julkinen pisoaari, joista on ollut aina pulaa.
Kirjailija Mika Waltarin muistoa vaalimaan on perustettu vuonna 2000 Mika Waltari-seura, joka muun muassa julkaisee Illusioni-nimistä vuosikirjaa. Helsingissä avattiin Töölön kirjaston neljänteen kerrokseen monitoimitila – monitoimitilan nimi on Mika Waltari-sali – kirjailija Waltarin 99-vuotispäivän kunniaksi 19.9.2007. Vuonna 2008 tuli kuluneeksi sata vuotta Mika Waltarin syntymästä. Mika Waltaria muistettiin juhlavuonna monissa eri tilaisuuksissa, lehtiartikkeleissa sekä radio- ja televisio-ohjelmissa. Kirjailija Waltarin kunniaksi Rahapaja julkisti 10 euron hopeisen juhlarahan ja Sinuhe egyptiläinen äänestettiin tuona juhlavuotena suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi. Saman vuoden syksyllä WSOY julkisti kirjailija ja filosofian tohtori Panu Rajalan (s. 27.8.1945 Helsinki) kirjoittaman 850-sivuisen elämäkerran Waltarista, Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset, sekä Marketa Hejkalován kirjoittaman englanninkielisen teoksen, Mika Waltari the Finn, joka on käännös tšekin kielestä. Sarjakuvataiteilija Kari Korhosen laatima ja Waltarille omistettu 11-sivuinen juhlasarjakuva julkaistiin Aku Ankka-lehdessä; sarjakuvassa seikkailee myös itse Mika Waltari sekä Kieku ja Kaiku. Uudenmaan maakunnassa, Pornaisissa, perustettiin vuonna 2014 Mika Waltarin koulu Laukkosken kylään. Yli 400 asukkaan kylässä Mika Waltari vietti kirjoittamalla kesiään kesähuvilallaan. Laukkosken kumpuilevassa kylämaisemassa on kuvattu myös monia kotimaisia elokuviamme, kuten esimerkiksi Taistelu Heikkilän talosta (1936), Akaton mies (1983), Akallinen mies (1986) ja Kun Hunttilan Matti Suomen osti (1984).
Viimeisinä elinvuosinaan Mika Waltari nautti arvostusta, jota välttämättä aktiivikirjoitusvuosina ei aina saanut, sillä toisinaan häntä pidettiin vain viihdekirjailijana. Varsinaisen kirjailijantoimensa päätyttyä Mika Waltari nähtiin kuitenkin sangen usein julkisuudessa. Waltari oli Suomen Akatemian jäsen ja tämä jäsenyys velvoitti Waltaria auttamaan ja opastamaan nuorempia kirjailijoita urallaan. Aktiivisesti Mika Waltari osallistui myös neuvotteluihin omien kirjojensa käännöstöistä sekä suunnittelutyöhön vaikuttamalla, kun hänen varhaisemmista kirjallisista töistä julkaistiin uusia painoksia ja lyhyempiä kirjoituksia koottiin kirjoituskokoelmiksi. Waltari kirjoitti mm. esipuheita monien kirjojensa uusintapainoksiin.
Koko elämänsä ajan Mika Waltari oli aktiivinen tupakoitsija ja vanhempana hänestä löydettiin keuhkosyöpä, joka sitten leikattiin vuonna 1968. Leikkauksessa Waltarin toinen keuhko leikattiin ja hänen terveytensä oli sen jälkeen hyvin hauras. Waltari ei tästä huolimatta lopettanut tupakointiaan. Keuhkosyöpä uusiutui Mika Waltarilla kesällä 1979 ja hän kuoli 26.8.1979. Kivunlievitykseen Waltarille tarjottiin morfiinia, mutta hän kieltäytyi sanoen: ”Kuolema on niin ainutkertainen, että haluan kokea sen selvällä järjelläni”. Kirjailija Mika Waltari on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijanmäelle Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti