Erilaisten lääkeaineiden varsin yleisesti ajatellaan aiheuttavan allergisia- ja suolisto-oireita. Tosiasiassa kuitenkin ainakin osa näistä haitoista aiheutuu lääkeaineissa apuaineina käytettävistä lisäaineista. Meillä yleisesti käytössä olevat lääkkeet sisältävät hyvin usein sokerialkoholeja, väriaineita, laktoosia, keinotekoisia makeutusaineita sekä monasti erilaisia sidos- ja päällystysaineita. Sen jälkeen, kuin Suomi liittyi Euroopan Unioniin on maassamme hyväksytty eräitä lääkkeiden väriaineita, jotka aikaisemmin olivat kiellettyjä. Esimerkki tällaisesta aineesta on mm. erytrosiini eli Punainen nro 3, joka organoodiinin yhdiste ja erityisesti fluorin johdannainen – vaaleanpunainen väriaine.

Aivan liian monissa lääkeaineissa käytetään haitallisiksi todettuja lisäaineita. Haitallisiksi todettuja lisäaineita löytyy esimerkiksi lasten värillisissä ja maustetuissa antibioottimikstuuroissa käytetyissä väriaineissa. Myös eräät paikallispuudutteet, lääkeaerosolit, silmätipat sekä aminohappoliuokset pitävät sisällään hengitysoireita aiheuttavia sulfiitteja. Englantilaisessa lääkelehdessä taannoin kerrottiin tapauksesta, jossa lääketabletin väriaine sai aikaan käyttäjälleen hankalia iho-ongelmia. Tässä kyseisessä tapauksessa asia tuli ilmi aivan sattumalta, kun verenpainelääke, enalapriilin, annostusta lisättiin eräällä potilaalla viidestä milligrammasta 20 milligrammaan päivässä; viiden milligramman lääkkeet eivät sisältäneet väriaineita. Sitä vastoin 10 ja 20 milligramman tabletit sisälsivät väriaineina rautaoksideja. Kun potilaan lääkitys palautettiin jälleen väriaineettomiin tabletteihin, hävisi myös ihottuma välittömästi. Tämä ilmiö on tutkijoille täysin tuttu ja se on tiedostettu jo jonkin aikaa. Väriaineiden aiheuttamat reaktiot kehittyvät yleensä muutaman päivän tai viikon aikana hoidon aloittamisesta laskien. Mikäli jostakin lääkeaineesta käyttäjä saa yliherkkyysoireita, tulisi hänen välittömästi ottaa selvää, onko lääkeaineelle olemassa mahdollisesti lisäaineettomia rinnakkaisvalmisteita.

Selkeänä suuntauksena lääketutkimuksissa nykyään on, että ne teetetään aina vain useammin sellaisissa maissa, joissa viranomaisten valvonta on selvästi vähäisempää sekä korruptio on myös hyvin laajalle levinnyttä. Jos kerran tutkimuksia ei ole todellisuudessa mahdollisuutta valvoa, emme myöskään voi olla tällaisista tutkimustuloksista millään tavalla vakuuttuneita. FDA teki vuonna 2008 päätöksen tutkijoiden, kuluttajaryhmien ja eetikoiden vastustuksesta huolimatta, ettei Yhdysvaltojen ulkopuolella tehtyjen kliinisten tutkimusten tarvitse enää noudattaa Helsingin julistuksen eettisiä periaatteita, mikäli tutkimuksissa testataan Yhdysvalloissa rekisteröitäviä tuotteita.

Eräs vääristymä lääkevalmisteiden valvonnassa on se, että monia lääkkeitä hyväksytään käyttöön niiden sivutapahtuman eli välilliseen vaikuttavuuteen perustuen. Vaikka tämä menettely on väärin ja se on maksanut vähintään satojentuhansien ellei peräti miljoonien ihmishenkien menetyksenä paljon, silti lääkevirastot eivät vaadi lääkeyhtiöiltä lääkkeen kliinisen vaikutuksen osoittamista. Tämän lisäksi lääkeyhtiöt teettävät lääkekokeensa tutkijoilla, joilla on jo ennestään hyvin vakiintuneet suhteet lääketeollisuuteen eivätkä nämä tutkijat esitä lääketeollisuudelle koskaan hankalia kysymyksiä. Lääkeyhtiöitä ei saisi enää päästää itse tutkimuksia tekemään kliinisesti, mutta lääkeyhtiöt voisivat kernaasti osallistua yliopistoissa tehtyjen puolueettomien tutkimusten rahoitukseen. Tämä rahoitusmalli tulisi lääketeollisuudelle itselleen paljon halvemmaksikin. Euroopan kardiologinen yhdistys teki arvioinnin, että yliopistot tekevät lääkekokeita kymmenesosalla tai jopa kahdeskymmenesosalla siitä, mitä nykyään lääketeollisuuden lääkekokeet maksavat. Yhdysvaltojen kansallinen syöpäinstituutti taas arvioi, että se voisi tehdä lääkekokeita vain hiukan lääkekustannukset ylittävään hintaan.

Esimerkiksi varsin yleinen harhaanjohtava sivutapahtuma syöpäkasvaimen hoidossa on kasvaimen pieneneminen. Vaikka syöpäpotilaiden varmasti tärkein tavoite hoidollisesti on pysyä hengissä, niin jotkut syöpäkasvaimen kokoa pienentävät hoidot lisäävätkin kuolleisuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat seulontatutkimuksissa diagnosoidut naiset, joiden rintasyöpään annetaan sädehoitoa. Sama valitettavasti koskee myös useita muitakin syöpälääkkeitä. Kasvaimiin saattaa tehota korkeammilla pitoisuuksilla annettava hoito, mutta samalla myös potilaskuolleisuus valitettavasti saattaa nousta. Kun potilaan saama lääkeannostus on tarpeeksi suuri, tuhoutuvat samalla sekä kasvaimet että potilaat.

Todistettavissa oleva tosiasia on, että lääkkeet tappavat kammottavia määriä ihmisiä vuosittain maailmassa. Sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän jälkeen juuri lääkkeet tappavat kolmanneksi eniten ihmisiä vuosittain Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa kuoli vuonna 2010 sydänsairauksiin 600 000 ihmistä ja syöpiin 575 000 ihmistä. Tätä ihmisen luomaa rumbaa lääkkeiden ympärillä on jo täysin mahdoton hallita nykyään. Luotettavat tutkimukset osoittavat meille, että täysin ohjeiden mukaisesti otettavien lääkkeiden ottamiseen kuolee pelkästään Yhdysvalloissa noin satatuhatta ihmistä vuosittain. Toiset satatuhatta ihmistä kuolee lisäksi lääkeannosten virheisiin, kun ottavat liian suuria annoksia määrättyä lääkettä tai käyttävät lääkettä vasta-aineista huolimatta. Laadukkaassa norjalaistutkimuksessa on osoitettu, että yhdeksän prosenttia sairaalassa kuolleista potilaista kuoli suoraan lääkkeiden vaikutuksen vuoksi ja lisäksi yhdeksän prosenttia potilaista kuoli lääkkeiden epäsuoran vaikutuksen vuoksi. Tilastojen mukaan noin kolmasosa ihmisistä kuolee sairaaloissa.

Lääkekuolemien lisäksi lääkevalmisteet invalidisoivat ja tekevät miljoonille ihmisille vakavia haittoja joka vuosi. Joskus kuolemansyiden erottaminen on haasteellista, sillä syitä voikin olla useampia. Tupakka kuitenkin aiheuttaa suuren osan sydäntauti- ja syöpäkuolemista. Miksi näitä lääkekuolemia sitten tapahtuu näin paljon? Tärkeimmät syyt löytyvät aivan liian sallivasta lääkevalvonnasta, voimakkaasta ylilääkitsemisestä, useiden lääkkeiden yhtäaikaisesta käytöstä, liian vähäisestä tiedosta lääkkeiden haittavaikutuksista sekä lukemattomista varoituksista, joita ainutkaan lääkäri ei pysty hallitsemaan. Epärationaaliselle ihmiselle on täysin mahdoton ajatus hallita tätä liian monimutkaista järjestelmää, joten pelkästään inhimillisistä erehdyksistä koituvia virheitä lääkityksen suhteen tapahtuu todella paljon.

Medikalisaation purkaminen olisi välttämätöntä, jotta ihmishenkiä pelastuisi. Yksittäinenkin ihminen pystyy omilla valinnoillaan osallistumaan medikalisaation purkamiseen, jos suhtautuisi huomattavasti varovaisemmin tarjottuihin lääkkeisiin. Lääkkeitä ei kannata ottaa käyttöön, jos aivan ehdottomasti ei niitä tarvitse. Kuitenkin valtaosalla lääkkeistä ei ole ihmisiin mitään myönteistä vaikutusta ja loppujen lopuksi lääkkeitä onneksi (todella) tarvitaan harvoin. Eräässä järjestelmällisessä tutkimuksessa osoitettiin, että verenpainelääkkeiden ja psyykelääkkeiden käytön lopettaminen vanhemmalla väestöllä onnistui yleisesti ottaen erittäin hyvin ja psyykelääkkeiden käyttäjien osalta lopetuksen seurauksena myös ikäihmisten kaatuilu väheni ja kunto parani.

Lääketeollisuus vain tekee suuria voittoja markkinoimalla valmistamiaan lääkkeitä täysin terveille ihmisille, jotka näitä lääkkeitä eivät missään tapauksessa tarvitse. Medikalisaatio on kuin syöpä, joka on levittäytynyt hallitsemattomasti jo vuosien ajan. Medikalisaatioon kytkeytyy läheisesti tiedemaailman vilpillisyys, järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja uskomattomat valheet. Valitettavasti vielä kun poliitikkomme sotkeutuvat hämmentämään päätöksillään tätä tilannetta, se johtaa vain ja ainoastaan tilanteen pahempaan suuntaan. Yhdysvalloissa, jossa järjestelmän tavoite on vain maksimoida kaikki tuotot, ei ihmisten terveenä pitäminen ole ollut enää aikoihin päätavoite. Yhdysvalloissa päinvastoin järjestelmä voi hyvin, kun ihmiset sairastavat. Järjestelmällisellä propagandalla amerikkalaiset on saatu uskomaan, että Yhdysvalloissa olisi maailman parhain terveydenhoitojärjestelmä; republikaaneista 68 prosenttia ja demokraateista 32 prosenttia uskoo tähän väitteeseen.

Todellisuudessa Yhdysvalloissa on koko kehittyneen maailman tehottomin terveydenhoitojärjestelmä. Vaikka Yhdysvalloissa käytetään terveydenhoitoon paljon enemmän resursseja, kuin missään muissa maissa, sillä on silti esimerkiksi suhteellisen matala terveiden elinvuosien odote. Yhdysvalloissa käytetään lääkevalmisteisiin järjettömän suuria summia rahaa. Vuonna 2000 väestömäärään suhtautettuna Yhdysvalloissa käytettiin 2,7 kertaa enemmän lääkkeisiin varoja kuin Euroopassa.