Olemme terveempiä kuin koskaan, mutta samalla käytämme yhä enemmän rahaa lääkkeisiin ja samalla kasvaa veronmaksajien lääkemaksu. Kymmenessä vuodessa kaikki lääkekustannusmenot ovat reilusti kaksinkertaistuneet. Lääkepillereistä yritetään löytää kaikkiin vaivoihin ratkaisua. Markkinamiehet ovat keksineet myös tarjota pillereitä ennaltaehkäisevästi moniin vaivoihin. Keskivertoihmiset luottavat aivan liikaa siihen, että lääkkeet parantavat ja lääkkeiden kaikki vaikutukset tunnetaan. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Ihmiset luottavat aivan liikaa lääketeollisuuden avoimuuteen ja siihen, että he kertovat kaiken tarpeellisen lääkkeistä. Tässäkin suhteessa ihmiset ovat valitettavasti kovin väärässä.

Terveydenhuolto esitetään mielellään hyvin järkevänä toimintana, mutta se on valitettavasti tosi kaukana järkevästä toiminnasta. Vuonna 1899 apteekkari Fredrik Albinus Koponen (1858-1917) perusti Nurmijärvelle Suomen ensimmäisen lääketehtaan. Lääketehdas sijaitsi kutakuinkin kirkkoa vastapäätä ja sen yhteydessä oli myös puutarhapiha, joka sijoittui lähes Kirkkojärven rantaan. Rakennusta ei enää ole olemassa, se rapistui aikain kuluessa. Vuosien 1867-1868 pahat nälkävuodet tuotti suurta tuhoa koko maassamme, kuten myös Nurmijärvellä. Nälän heikentämä väestö altistui helposti myös monille sairauksille, ei kaikkein vähiten lavantaudille. Nurmijärvelle saatiin ensimmäinen sairaala paikallisista sairaista huolehtimaan. Tämän sairaalan esimiehenä toimi opettajalegenda, Malakias Kostiander (1815-1870). Sairaala sijaitsi vanhan pappilan tuvassa.

Nälkävuosina nurmijärveläisiä kuoli 319 henkeä. Pitäjään oli palkattu kätilö, Vilhelmiina Löfgren, jo vuonna 1850 ja hän sai palkakseen seitsemän tynnyriä viljaa vuodessa. Vasta hänen seuraajansa sai palkkansa rahassa, jota tarjottiin 300 markkaa vuodessa. Tämän lisäksi kätilö sai taksana ”kustakin kirvoituksesta” viisi markkaa säätyläisiltä, talollisilta kaksi markkaa ja itsellisiltä yhden markan. Vain köyhien lapset päästettiin maailmaan ilmaiseksi. Köyhät kyllä osallistuivat myös kätilön kyydityksiin. Ajalle tyypillisesti tuolloin synnytykset tapahtuivat kotioloissa. Hiljalleen käsitys siitä, että sijoitukset sairaiden hoidossa paitsi paransivat väestön kuntoa ja laskivat kuolleisuutta, alkoi vallata alaa. Lääkärin palveluita haluttiin tarjota sinne, missä niistä oli suurin kysyntä. Kätilöön sijoittaminen tuotti myös tulosta; viiden vuosikymmenen aikana synnyttäjien kuolleisuus laski 20 prosentista neljääntoista prosenttiin.

Hyvinkään paratola.

Vuonna 1896 alkoi toimia Hyvinkäällä parantola, Hyvinge sanatorium Ab, joka hermoparantolana tarjosi vauraammalle väestölle tilaisuuden lepuuttaa hermojaan. Koska Hyvinkään parantola oli parempien yhteyksien päässä, kuin Krimi, saapui esim. Venäjän Pietarista runsaasti varakasta yläluokkaista väestöä Hyvinkäälle itseään hoidattamaan. Nurmijärven kunnan kannalta erittäin merkittävä oli myös Nummelan parantola, joka sijoittui Nurmijärven Röykän kylään. Keuhkotauti oli 1800-luvun lopun suurimpia kuoleman aiheuttajia. Joukko keuhkotautiin erikoistuneita lääkäreitä perusti tämän parantolan yksityisenä laitoksena. Parantolan ylilääkärinä toimi vuosina 1903-1936 Axel Robert von Bonsdorff (s. 17.9.1869 Kangasala ja k. 14.12.1945 Helsinki). Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1890, lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1896 ja lääketieteen sekä kirurgian tohtoriksi vuonna 1913. Axel von Bonsdorff toimi myös Helsingin yliopiston dosenttina vuosina 1925-1929; professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1928.

Sattumalta Albin Koponen ei kuitenkaan saapunut juuri Nurmijärvelle vuonna 1899. Nurmijärven kuntakokouksessa keskusteltiin väkevästi maaliskuussa 1898 lääkärin ja apteekin sijoittumisesta pitäjään. Klaukkalalaisilta tuli lääkärin nimityksestä jopa valituksia kuvernöörille asti, mutta kuvernööri sivuutti valitukset ja vuonna 1899 Nurmijärvi sai lääkärikseen lääketieteen kandidaatti ja hammaslääkäri Otto Blåfield (1867-1936). Blåfieldin työtä jatkoi vuonna 1903 Alfons Sjöberg (1871-1935). Teknisesti ja matemaattisesti lahjakas Albinius Koponen syntyi 22.2.1858 Joensuussa köyhään, viisilapsiseen räätäliperheeseen. Hän kävi Joensuussa ala-alkeiskoulun ja yläalkeiskoulun. Myyntimiehen taitojaan hän harjoitteli itse valmistamiaan tikkukaramelleja myymällä. Yläalkeiskoulun jälkeen Koponen pääsi apteekkioppilaaksi Helsinkiin Osbergin apteekkiin. Albin suoritti farmaseutin tutkinnon neljän vuoden kuluttua, vuonna 1894. Tämän jälkeen Albin toimi lääkevaraston hoitajana sekä Heinävedellä että Puumalassa. Tuohon aikaan Albin valmisti myös kenkävoiteita ja apteekkien kaipaamia lasturasioita.

Vuonna 1888 Albin aloitti Puumalan lääkevaraston hoitajana ja samoihin aikoihin hän alkoi kehitellä uusia lääkkeitä. Eräs näistä lääkkeistä oli palovammavoide, Alcalin, joka oli myynnissä vielä 1960-luvulla. Hän jalosti tuolloin myös alvejuurta, josta hän valmisti lapamatolääkettä. Tuolloin lapamadot olivat varsinkin järvialueilla suuri vitsaus, sillä väestö käytti paljon kalaa ja arvioitiin jopa viidenneksen väestöstä kärsineen tuolloin tästä suoliston loisesta. Tämän lääkkeen raaka-aineet tuotiin ulkomailta ja lääkkeen valmistus oli tuolloin hidasta. Albin Koponen sai apteekkioikeudet Nurmijärvelle 30.1.1899. Apteekkinsa hän avasi kuitenkin 10.6.1899.

Vuonna 1899 Koposen apteekin reseptimäärä oli 1 450 ja seuraavana vuonna jo 2 600 reseptiä. 3 000:n raja rikkoutui vuonna 1907 ja vuonna 1917 reseptimäärä oli 6 179 reseptiä. Albin Koponen perusti heti Nurmijärvelle tultuaan lääkelaboratorion, jossa hän valmisti apteekissaan tarvitsemia tuotteita. Lopulta Koposen nimissä oli kaikkiaan 17 patenttia; Albin Koponen suunnitteli esim. lääkekapselien täyttökoneen sekä laastarinvalmistuslaitteen. Hän kehitteli myös uuden pahvipakkauksen pillereitä varten ja joustavan hyytelötuubin. Albin Koposta kuvailtiin kiivaaksi ja aikaansaavaksi omissa toimissaan.

Apteekkari Albin Koponen havaitsi itse, että Saksasta tuotettu matolääke oli selkeästi laadullisesti heikompaa tavaraa, kuin hän itsensä valmistama lääke. Hän havaitsi myös saksalaisen lääkkeen halvemmaksi, mutta itse hän panosti laatuun ja sai sitä kautta tuotteellaan myös paremman hinnan. Saksalaisvalmisteen kapselit sisälsivät enemmän lehtivihreää, mikä paljastui jo tuotteen värissä, sillä ilmeisesti uuttamisprosessi ei lääkkeessä ollut riittävän tehokasta. Koposen valmistaman lääkkeen korkeaa hintaa selitti myös se, että lääkettä valmistettiin käsityönä ja lääkkeen valmistus kesti myös suhteellisen pitkään. Lääkkeen hintaa nosti myös sen kova kysyntä. Lääkkeen raaka-ainetta, kivikkoalvejuurta, oli onneksi Suomessa hyvin saatavilla. Tarpeesta syntyi nyt Koposen kehittämä kapselien valmistuskone. Albin Koponen solmi myös matolääkkeen kerääjien kanssa sopimuksia raaka-ainetta saadakseen. Nämä kerääjät Koponen yleensä koulutti tehtäväänsä itse. Hän kehitti vielä kivikkoalvejuuren keräämiseen hyvin sopivan kuokankin.

Lapamatolääkkeestä – Filicin-tuotenimellä – tuli nopeasti Nurmijärven lääketehtaan suosituin tuote. Raaka-ainetta kerättiin lupakirjalla Nurmijärveltä, Kytäjän kartanon mailta, Siuntiosta sekä Kirkkonummelta asti. Lääketehda tarvitsi tuotantoonsa kivikkoalvejuurta 20 000 kiloa. Raaka-aineen kerääjien lisäksi lääketehdas työllisti Nurmijärvellä 15-20 henkeä. Saksalaisvalmistetta tehokkaampi matolääke sai jopa kansainvälistä huomiota maailmalla; saksalaisvalmisteessa oli vaikuttavaa lääkeainetta, filisiinihappoa, vain kolme prosenttia, kun Koposen Nurmijärven lääketehtaan vastaavassa valmisteessa vaikuttavaa lääkeainetta oli kahdeksan prosenttia. Vuonna 1904 Albin Koponen niitti Hampurin lääketieteellisessä näyttelyssä melkoisesti huomiota kehittämällään lääkkeellä. Hampurin farmakologisen näyttelyn lisäksi hänen tuotteitaan palkittiin myös Turun, Viipurin ja Helsingin teollisuusnäyttelyssä. Sekä Pariisin että Kööpenhaminan yliopistoissa tutkittiin hänen lääkekapseleitaan suurella mielenkiinnolla ja hyvin tarkasti.

Nurmijärven lääketehtaan muistomerkki.

Hyvin pian apteekkari Albin Koposen kehittämällä matolääkityksellä alkoi olla markkinoita Ruotsissa, Venäjällä, Amerikassa sekä jopa Kiinassa saakka. Ahkera, työtäpelkäämätön ja tunnollinen apteekkari Albin Koponen nääntyi vain 59-vuotiaana työnsä ääreen kesken omien kiireidensä 21.10.1917. Albin Koponen haudattiin syntymäkaupunkiinsa, Joensuuhun. Erinäisten vaiheiden ja useamman vuosikymmenen jälkeen Albin Koposen lääketehdas päätyi pääosin Orion Oy:lle vuonna 1960. Orion poisti käytöstä apteekkari Albin Koposen nimen liiketoiminnassaan ja Suomen ensimmäisestä lääketehtaasta Nurmijärvellä jäi jäljelle vain rakennukset, jotka pääsivät käytön puutteessa rapistumaan hiljalleen. Albin Koposen komean asuintalon lisäksi alueella sijaitsivat myös hänen lääketehtaansa sekä lähellä järveä sijainnut kuivaushuone. Lopulta vuonna 1995 päärakennus tuhoutui tulipalossa pahoin. Koposen lääketehdasta ei enää ole. Kivikkoalvejuuri on kuitenkin nimetty Nurmijärven nimikkokasviksi.