Pysyvää asutusta Tammerkosken seutu sai rautakaudella eli noin 600-luvulla. Tuolloin Takahuhdin viljelysmaille asettui lännestä tulleita uudisraivaajia. Messukylään ja Pirkkalan pitäjiin keskittyi aluksi Tampereen seudun asutus, mutta yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin syntysijoilla jo keskiajalla. Tampereen alueen ainoa kivikautinen asuinpaikka on löytynyt Ala-Pispalasta, josta on kaivauksissa löydetty reikäkivi, kourutaltta ja keihäänkärki. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Tammerkosken asukas oli Matts aff Koskis, joka esiintyy jo asiakirjoissa Kangasalan, Pirkkalan ja Kyrön käräjien lautamiehenä vuonna 1405. Tammerkosken jakokunnan taloina luetellaan vuonna 1540 maakirjassa Tammerkoski, Pyynikkilä, Laiskola eli Nalkala, Erkkilä, Siukola, Kyttälä ja Hatanpää. Pispalan alueella oli toiminut jo ennen kaupungin perustamista vuosisatoja markkinapaikka, jossa erityisesti turkulaiset porvarit olivat innokkaita kaupankävijöitä.
Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pietari Brahe (s. 18.2.1602 Rydboholm, Ruotsi ja k. 12.9.1680 Bogesund, Ruotsi) antoi heinäkuussa 1638 virallisen määräyksen siitä, että Pirkkalan pitäjän Tammerkosken kylässä oli pidettävä joka vuosi kahdet markkinat. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe oleskeli Suomessa vain toisinaan, mutta hän teki maahamme monia tarkastusmatkoja, kehitti Suomen hallintoa ja perusti maahamme kymmenen uutta kaupunkia sekä Turun akatemian. Brahe halveksi varsinkin Sisä-Suomen asukkaita ja näki, että heidän luonteessaan oli monenlaisia vikoja.
Pietari Brahe syntyi kreivilliseen sukuun; suvun jäsenistä useat toimivat merkittävissä tehtävissä Ruotsin hallinnossa ja toiset taas sotaväessä. Pietari Brahe opiskeli nuorena kattavasti Euroopan yliopistoissa, joissa Brahe hankki hyvin laajan sivistyksen. Kreivi Brahe oli myös aikanaan Ruotsin suurimpia maanomistajia suurine läänityksineen Ruotsissa ja Suomessa. Suomen neljästä Pietari Brahen patsaasta ensimmäisenä valmistui kuvanveistäjä Walter Magnus Runebergin (s. 29.12.1838 Porvoo ja k. 23.12.1920 Helsinki) veistämä pronssiveistos vuonna 1888. Tämä Brahen patsas on Raahessa.
Kenraalikuvernööri Brahen antamassa määräyksessä vuodelta 1638 (Patent anlangande marknaden i Tammerkåskij) Brahe käytti paikan omaa suomenkielistä nimitystä, jonka Brahen oma kirjuri sitten kirjasi ruotsalaisen ääntämistavan mukaisesti. Kenraalikuvernööri Brahe oli tarkastusmatkallaan kuullut tämän nimen lausuttavan näin. Että markkinapaikaksi tuli valittua juuri Tammerkosken kylä, ei liene mitenkään sattumaa. Kenraalikuvernööri Brahelle kerrottiin hänen tarkastusmatkallaan, että talonpojat pääsivät vesireittejä helposti saapumaan Tammerkoskelle hyvinkin kaukaa, kuten Jämsästä, Pälkäneeltä, Orivedeltä ja jopa Rautalammilta saakka. Turkulaiset porvarit olivat joka tapauksessa käyneet Tammerkoskella laitonta kauppaa maalaisten kanssa, joten tämä määräys vain vahvisti laittoman tilanteen lailliseksi. Kruunulle oli hyvin tärkeätä, että kaupankäyntiä voitiin valvoa ja kaupasta saatiin kannettua siitä määrätyt tullimaksut.
Tammerkosken kylä sijaitsi kulkureittien kannalta ajatellen sangen erinomaisella paikalla. Tammerkosken kylän pohjoisosassa sijaitsi Mustalahti, jonne pääsi helposti Näsijärveä – Suomen kuudenneksitoista suurinta järveä – pitkin esim. Kurusta, Teiskosta, Virroilta, Ruovedeltä, Mäntästä ja Ähtäristä; matkan varrella ei edes ollut kovin suuria koskia. Tammerkosken kylän eteläpää taas sijoittuu Pyhäjärven rantaan, jonne vaivattomasti pääsi sellaisista paikoista vesireittejä, kuten Hauho, Vanajavesi ja Längelmäki; hankalimmat yhteydet olivat Valkeakoskelta ja Lempäälän Kuokkalankosken kautta tulot, mutta nekin pystyi ohittamaan saapumalla puroreittejä Kangasalan Kaukajärven kautta.
Samalla kuitenkin Tammerkosken kylä sijaitsi sen vanhan maantien varressa, joka yhdisti Satakunnan Hämeeseen ja josta se jatkoi matkaansa Hämeenlinnasta kohti Viipuria. Tämä vanha tie alkoi Porista ja se seuraili Kokemäenjoen vartta hakeutuen viimein Näsijärven ja Pyhäjärven väliin kannakselle, siihen ainoaan paikkaan, jossa tämä tie voi ylittää pitkän järvivyöhykkeen. Turusta tähän vanhaan tiehen liittyi Huittisten Lauttakylän kohdalla ns. Pohjanmaantie, joka kulki Vammalan, Tyrvään ja Karkun kautta lähelle Tammerkoskea, Tesomajärven rantaan asti. Siinä kohtaa päätiestä erosi vanha Kyrön eli Kyröskankaan tie, joka kulki Hämeenkyrön ja Niinisalon kautta Kurikkaan ja Vaasaan. Ylöjärven kohdalla Kyrön tiestä erkani ratsain kuljettava Peräkunnan tie, joka kulki Ruoveden suuntaan. Tietä kuljettiin tuohon aikaan hevosten vetämillä kärryillä ja Tammerkoski ylitettiin vanhaa siltaa myöten. Tie jatkui sitten harjujonoja seuraten Kangasalan ja Vääksyn kautta Pälkäneelle. Seudun asutus oli selkeästi keskittynyt tämän vanhan tien välittömään läheisyyteen. Tammerkosken kylä siis sijaitsi ihanteellisella kauppapaikalla vesireittien ja vanhan maantien risteämiskohdassa.
Käskykirjeessään kenraalikuvernööri Pietari Brahe määräsi Tammerkosken markkinat pidettäviksi kaksi kertaa vuodessa; talvimarkkinat Matinpäivänä helmikuussa ja syysmarkkinat Perttulinpäivänä elokuussa (24.8). Hyvin pian oivallettiin, että pian Matinpäivän jälkeen alkoivat pahat kelirikot, joiden vuoksi markkinoille saapuneiden kauppiaiden ja varsinkin Turun porvarien oli hankala palautua markkinoilta koteihinsa. Tämän vuoksi kenraalikuvernööri Pietari Brahe määräsi jo seuraavana vuonna 1639, että Tammerkosken talvimarkkinat tulee järjestää loppiaisena (6.1.). Turkulaisten omat talvimarkkinat olivat Heikinpäivänä (19.1.), ja tämä saattoi myös vaikuttaa markkina-ajankohdan vaihdokseen; näin turkulaiset ehtivät kauppatavaroineen hyvin Tammerkoskelta omille Henrikinmessuille. Vielä myöhemmin ehdotettiin loppiaismarkkinoiden lopettamista, koska samanaikaisesti oli myös Hämeenlinnassa markkinat. Loppiainen säilyi kuitenkin talvimarkkinoiden ajankohtana aina vuoteen 1759 saakka. Sen jälkeen palattiin talvimarkkinoiden ajankohdassa Matinpäivään ja sen jälkeen vielä Kynttilänpäivään, joka oli talvimarkkinoiden alkuperäinen päivämäärä Tampereella.
Syysmarkkinat Tampereella pysyivät Perttulinpäivänä aina vuoteen 1772 asti. Muutaman vuoden tauon jälkeen syysmarkkinat ajoitettiin alkamaan 3-5.9. Syysmarkkinoiden hiipumisen jälkeen tilalle tulivat joulukuun alkupuolella järjestetyt markkinat. Jonkin verran myös markkinapaikat vaihtelivat. Aivan ensimmäinen markkinapaikka Tampereella oli maantien varren lähellä Tammerkosken ylittävää siltaa, suunnilleen nykyisen Vanhan kirkon paikalla. Aivan sillan välittömässä läheisyydessä oli tullihuone (Tull-Koijan). Tullihuoneelle määrättiin jonkin merikaupungin – yleensä Rauman – tullimiehet kantamaan ns. pikkutullia markkinoille saapuvasta tavarasta.
Tammerkosken markkinat olivat muodollisesti alkujaan ns. vapaamarkkinat, joka tarkoitti sitä, että markkinat olivat auki kaikkien kaupunkien porvareille. Turkulaiset kauppiaat esittivät jo vuoden 1640 valtiopäivillä – heille oli todella tärkeää Tammerkosken seudun kauppa – että Nokialle tai Tammerkoskelle perustettaisiin ns. maakaupunki tai muu kauppapaikka, jossa turkulaiset kauppiaat voisivat pitää agenttejaan eli ostajiaan läpi vuoden. Tämä valtiopäiväesitys ei kuitenkaan ottanut tulta purjeisiinsa, mutta sitä voitaisiin pitää ensimmäisenä yrityksenä perustaa Tammerkosken ympäristöön kaupunkia. Vuonna 1643 Rauman ja Uudenkaupungin porvarit saivat erikseen vahvistetun oikeuden käydä kauppaa Tammerkosken markkinoilla. Saman oikeuden saivat viisi vuotta myöhemmin myös Naantalin porvarit. Tapulikaupunki Turulla oli kuitenkin vientituotteista mahdollisuus maksaa korkeampaa hintaa ja he pystyivät myymään tuontitavaroita myös halvemmalla hinnalla, kuin muiden kaupunkien porvarit.
Lupakirjan mukaan talvi- ja syysmarkkinat olivat kestoltaan kolme päivää, mutta Turun porvareille myönnettiin huonojen teiden ja pitkän matkan vuoksi oikeus käyttää 14 päivää sekä ennen että jälkeen markkinoiden tavaroidensa siirtämiseen. Tämä oli siksi tärkeään kaupankäynnin kannalta, että lähiseuduilla ei ollut tuohon aikaan muita markkinoita. Hämeenlinna sai markkinaoikeuden vasta vuonna 1650 ja Tyrvää ja Huittinen vasta 85 vuotta myöhemmin eli vuonna 1723. Turku hallitsi koko Kokemäenjoen vesistöalueen kaupankäyntiä aina 1700-luvun loppuun saakka. Kun markkinapaikkoja aukesi lisää, turkulaiset porvarit tekivät hyvin laajoja markkinakierroksia; kierroksen kohteita olivat esim. Hämeenlinna 24.8., Hämeenkyrö 31.8., Pispala 4.9., Huittinen 8.9. sekä Rauma 21.9. tai Turku 19.9. Turkulaiset porvarit harjoittivat kyllä vielä lisäksi laitonta maakauppaa, koska markkinat eivät olleet heille riittäviä. Samoin maalaiset kävivät Turun markkinoilla aina Rautalammilta asti. 1600-luvun jälkipuoliskolla Turun kauppapiiri lienee ollut laajimmillaan. Kun Tampereen kaupunki perustettiin vuonna 1779, Tammerkoski lukeutui Turun porvareiden kaupalliseen mahtipiiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti