Säveltäjä Wilhelm Richard Wagnerin (s. 22.5.1813 Leipzig ja k. 13.2.1883 Venetsia, Italia) oopperan, Lentävän hollantilaisen (Der fliegende Holländer), tapahtumat sijoittuvat Norjan rannikolle noin vuoteen 1650. Oopperan tapahtumat liittyvät vanhaan balladiin, josta säveltäjä Richard Wagner sommitteli itse kolminäytöksisen libreton saksankielellä. Tarinan mukaan muuan hollantilainen merimies pilkkasi ylpeyksissään Jumalaa ja sai siksi osakseen kirouksen, jonka vuoksi hän joutuu kiertämään maailman meriä levottomana ikuisesti. Merimiehen suodaan kuitenkin astua joka seitsemäs vuosi maihin etsiäkseen itselleen uskollista vaimoa. Ainoastaan uskollisen vaimon löytäminen vapauttaisi merimiehen langetetusta kirouksesta.
Norjalainen merenkulkija Daland tutustuu rannikolle ajautuneeseen hollantilaiseen ja tarjoaa tälle majoitusta kotonaan. Dalandin tytär, Senta on vakuuttunut, että hänet on valittu tuohon uskollisen vaimon tehtävään ennen kuin edes on tavannut hollantilaisen merimiehen. Richard Wagner lisäsi vanhaan balladiin verrattuna omaan oopperaansa metsästäjä Erikin, joka haaveili Sentaa itselleen vaimoksi. Sentan isä, Daland on kiinnostunut hollantilaisen merenkävijän lupaamista aarteista sekä innostunut Senta vannomasta uskollisuudenvalasta meriäkäyvälle muukalaiselle. Senta joutuu käymään viheliäistä taistelua irtautuakseen metsästäjä Erikistä, mutta hollantilainen merenkävijä kuulee tahtomattaan parin käymän ajatustenvaihdon. Hollantilainen tekee tästä kuulemastaan täysin virheellisen johtopäätöksen ja luulee, että hänet on petetty. Hollantilainen merenkulkija lähtee jälleen seilaamaan meriä. Ikuisen uskollisuuden nimissä Senta heittäytyy rannan kalliolta mereen ja poistaa siten asetetun kirouksen voiman.
Säveltäjä Richard Wagner kuvaili Sentan roolia näin: ”Hän on näennäisessä tunteellisuudessaan läpeensä naiivi. Vain kovin naiivissa tytössä voisivatkin – pohjoisen luonnon omaleimaisuuden ympäröimänä – sellaiset vaikutteet kuin ’Lentävän hollantilaisen’ balladi ja kalpean merimiehen kuva herättää niin ihmeellisen vahvan riippuvuuden, halun kirotun vapauttamiseen: tämä ilmenee hänessä voimakkaana hulluutena, jollainen voi olla ominaista vain hyvin naiiville luonteelle.”
Richard Wagnerin Lentävän hollantilaisen ainekset perustuvat kirjallisuuteen ja sen musiikillisen sekä runollisen ilmapiirin tausta on elämäkerrallinen. Teoksen suorana esikuvana toimi Aus den Memoiren des Herrn von Schnabelewopski Heinrich Heinen Salonen ensimmäisestä osasta (1834). Heinen tarinan materiaali muuttui Richard Wagnerilla henkilökohtaiseksi kokemukseksi, kun hän teki lähes neliviikkoisen meriseikkailun pienellä kuunarilla Itä- ja Pohjanmeren yli Riiasta Lontooseen. Kuunarilla oli ainoastaan seitsenhenkinen miehistö ja laiva koki merimatkallaan pahoja rajuilmoja sekä merihädän.
Säveltäjä Wagnerille merimatkan merimiehet vahvistivat Lentävän hollantilaisen tarua ja siksi tarina sai tarina sai yhä lisää värikkyyttä ja jopa todentuntuisuutta. Meren voimien kohtaaminen merimatkalla auttoi Richard Wagneria oopperan libreton muotoilussa ja innoitti häntä samoin sävellystyössä. Asteikkokulut ylös- ja alaspäin jousistolla kuvaavat aaltokuvioita, orkesteri päästetään valloilleen täydellä jyrinällä, nopeat ja äkilliset pianot sekä useasti toistuvat crescendot ovat luonnonvoimien kokemisen inspiroimia elementtejä. Ne kaikki kertovat rajusta myrskystä ja kuvailevat meren sanomaa, jotka ovat selvimmin esillä teoksen niin draamallisessa kuin sinfonisessakin mielessä edustavassa alkusoitossa.
Laivan miehistön huudot ja niihin vastaava kaiku muodostavat yhdessä matruusien laulun pääteeman. Nämä johdattelevat teokselle luonteenomaisiin, melko taajaan esiintyviin kaikuefekteihin. Ylpeä yksinäisyys, jonka vain norjalainen vuonomaisema voi muodostaa sekä synkkänä vellova melankolia, jota Richard Wagner sai maistaa merihätään jäätyään kuunarilla, muokkaavat päähenkilön musiikillista luonnetta. Wagnerille inspiraation lähteeksi muodostui myös Pierre-Jean Bérangers’n vuonna 1838 julkaistu rooliruno Le juif errant Adalbert Chamission käännettynä saksankielelle. Samoin Pariisissa Wagnerin kokema kurjuus ja pettymys musiikkielämän kaupallisuuden ilmiöihin eivät voineet olla vaikuttamatta teoksen syntyprosessiin sekä sen lopputulokseen. Sittemmin omissa kirjoituksissaan säveltäjä Richard Wagner liitti Hollantilaisen hahmon Odysseukseen ja legendaan Ahasverusista, ”ikuisesta juutalaisesta”.
Myöhemmin (vuonna 1851) säveltäjä Richard Wagner luonnehti Sentan laulamaa balladia ”koko musiikin temaattiseksi iduksi” ja ”tiivistetyksi kuvaksi koko draamasta”. Teoksen temaattinen ydin muodostuu kahdesta pääaiheesta: vapahduksen ja kirouksen motiiveista. Jälkimmäisen motiivin torvisignaali muistuttaa avoimine kvintteineen Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian alkua, joka oli säveltäjä Wagnerin musiikillinen alkuelämys. Motiivi on mahdollista tulkita ”henkimaailmasta tulevaksi ja aavemaiseksi”, joka säveltäjälleen tarkoitti tarunhohtoisen merenkulkijan kirouksen symbolia. Paitsi balladissa molemmat aiheet esiintyvät Hollantilaisen monologissa, metsästäjä Erikin unikertomuksessa, Sentan ja Hollantilaisen duetossa sekä oopperan loppukohtauksessa.
Oopperan päähenkilöt, joista toinen on kirouksen ja toinen kutsumuksensa lumoissa, eivät edusta toimijoita vaan paremminkin kohtalon vietävinä ajelehtivia henkilöitä. Päähenkilöiden sekä kummituslaivan miehistön tyyli on oopperateoksessa musiikillisesti moderneinta antia. Täydellisen vastakohdan näille muodostaa todellisten, perinteisten ryhmien, kuten kylän neitojen ja norjalaisten matruusien musiikki, joka vaalii Carl Maria Weberin (s. 18.11.1786 Eutin, Holstein ja k. 5.6.1826 Lontoo) ja Heinrich August Marschnerin (s. 16.8.1795 ja k. 14.12.1861) oopperoiden edustamia sävyjä. Rahanahneen ja juoruilevan Dalandin aaria sekä tunteellisen Erikin romanssi jatkavat aarian perinnettä.
Kun Wagnerit asettuivat Parisiin asumaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi, tämä aika oli perheelle melko ilotonta aikaa, mutta teki toisaalta pysyvän jäljen Richard Wagnerin yhteiskunnalliseen ja taiteelliseen näkemykseen. Maaliskuussa 1840 Théâtre de la Renaissance otti Wagnerin nuoruudentyön, Lemmenkiellon esitettäväkseen, mutta muutamassa kuukaudessa teatteri meni konkurssiin ja esitykset lopetettiin kokonaan. Vastoinkäymisiä oli myös Lentävän hollantilaisen ja Rienzin kanssa; Rienzi valmistui marraskuussa 1840, mutta Pariisin ooppera ei sitoutunut sitä esittämään. Wagneria työllistivät nyt oopperasovitukset, joita hän teki Donizettin La favorite sekä Halévyn Le guitarrero ja Kyproksen kuningatar oopperoista. Lisäksi Wagner kirjoitti arvosteluja Dresdenissä ilmestyvään Abend-Zeitungiin Pariisin musiikkielämästä. Hän moitti kirjoituksissaan seurapiirien kaipuuta surkuteltavaan ja pinnalliseen keskinkertaisuuteen ja toisaalta ylisti varsinkin Halévyta, Meyerbeeria ja Auberia heidän oopperateoksistaan. Wagner sai myös kolme novelliaan julkaistua Schlesingerin Gazette musicale-lehdessä. Näistä tunnetuin lienee Eine Pilgerfahrt zu Beethoven (Pyhiinvaellusmatka Beethovenin luo), jossa hän hahmottelee wagnerilaista musiikkidraamaa Beethovenin työn jatkeena. Runous ja musiikki yhdistyivät synteesiksi, kun aariat, duetot ja muutkin musiikkinumerot korvataan jatkuvalla draamakudoksella.
7.4.1842 aloittivat Wagnerit paluumatkansa suuresti Pariisiin pettyneinä Dresdeniin, jossa jo valmistauduttiin Rienzin kantaesitykseen. Meyerbeer oli suositellut Lentävää hollantilaista Berliinin oopperanjohtajalle ja tämä hyväksyikin sen esityksen, mutta Wagner vieraillessaan Berliinissä pyysikin oopperan partituurin takaisin Dresdenissä saavuttamansa menestyksen jälkeen. Näin Berliinin esitys jäi toteutumatta. Kesäkuussa 1842 Wagnerit lähtivät Richardin äidin kanssa lomailemaan Teplitzin kylpyläkaupunkiin Böömiin ja täällä Wagner alkoi luonnostella Tannhäuseria. Dresdeniin jälleen palattua alkoivat pian Rienzin harjoitukset kapellimestari Karl Gottlieb Reissingerin johdolla. Oopperan ensimmäinen esitys Dresdenissä oli 20.10.1842 Saksin kuninkaallisessa hoviteatterissa ja se oli Wagnerille melkoinen menestys. Rienzin osan lauloi Joseph Tichatschek ja Adrianon roolin hoiti Wilhelmine Schröder-Devrient. Wilhelmine sai laulaa myös naispääosan tammikuussa 1843 samassa paikassa Lentävän hollantilaisen kantaesityksessä. Se ei yltänyt aivan yhtä suureen menestykseen kuin Rienz ja lopulta säveltäjä Wagner sai naissolistiltansa lainaksi 1000 taaleria velkojensa maksuun. Keväällä 1843 valmistui myös Tannhäuserin runoasu.
Säveltäjä Richard Wagner jo Reinzissä otti ohjaajan lailla huomioon monet teoksen esitykseen liittyvät osatekijät; hän sääteli koristeita, pukuja, orkesteria ja kuoroa sekä oli mukana auttamassa jo rooleja miehitettäessä. Lentävä hollantilainen-teoksessaan Wagner huolehti jo musiikkia säveltäessään musiikin ja näyttämön mahdollisimman saumattomasta yhtenäisyydestä. Säveltäjää innosti mélodrame, muuan ranskalaisen oopperan näyttämötyyleistä, jossa musiikki säestää pantomiiminomaista elenäytelmää. Tämä tyyli oli Richard Wagnerille tuttua jo Carl Maria Weberin Taika-ampujasta ja Heinrich Marschnerin Der Vampyrista. Hyvin suuren vaikutuksen Wagneriin jätti myös Daniel-François-Esprit Auberin (s. 29.1.1782 Caen ja k. 13.5.1871 Pariisi) viisinäytöksinen ooppera, Die Stumme von Portici, jossa myös päähenkilö teoksen viime hetkillä heittäytyy kalliolta mereen Lentävän hollantilaisen Sentan tavoin.
Vuoden 2023 oopperatuotantona Tampereen Oopperassa esitetään säveltäjä Richard Wagnerin Lentävä hollantilainen, jonka ensi-ilta oli Tampere-talossa perjantaina 10.2.2023 klo 18.30. Tampereen Ooppera on perustettu vuonna 1946 ja esitystoiminta käynnistyi Tampereella vuonna 1947 Leevi Madetojan Pohjalaisia-oopperalla. Wagnerin oopperan ohjaa teatteritaiteen maisteri, käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori (s. 1971). Tampere Filharmoniaa johtaa oopperan esityksissä saksalainen kapellimestari Anja Bihlmaier (s. 11.10.1978 Schwäbisch Gmünd), joka on opiskellut myös viulunsoittoa sekä pianonsoittoa. Oopperan nimiroolin Lentävänä hollantilaisena tulkitsee baritoni Tommi Johannes Hakala (s. 9.8.1970 Riihimäki), joka voitti Merikanto-laulukilpailun vuonna 2001 ja BBC Singer of the World-kilpailun vuonna 2003. Sentan osan laulaa eteläafrikkalainen sopraano Johanni van Oostrum. Oostrum korvasi terveydellisistä syistä sopraano Martina Welschenbachin
Dalandin roolin jakavat Tampereella bassot Timo Riihinen ja Matti Turunen. Metsästäjä Erikin rooli lankesi tenori Jussi Myllykselle ja Maryn roolia laulaa mezzosopraano Tiina Penttinen. Tenori Joel Annmo (s. 6.8.1987 Sundbyberg) Ruotsista saatiin Steurmanin osaan. Tampereen Oopperan kuoron valmennuksesta huolehtii kuorokapellimestari Heikki Liimola. Wagnerin oopperassa tullaan Tampereella näkemään vahvan musiikillisen ilmaisun lisäksi myös vetovoimainen visuaalinen maailma. Tampereen Oopperan lavastuksen on sommitellut Marjatta Kuivasto, puvustuksesta vastaa Leena Rintala, valosuunnittelusta Jussi Kamunen, videosuunnittelusta Toni Haaranen, naamioinnin suunnitteli Johanna Paakkanen ja koreografiasta vastaa Miika Riekkinen. Tanssijoina oopperassa nähdään Petra Porspakka ja Miika Riekkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti