Suomen sisällissodan jälkeen Hans Kalm keräsi suomalaisen vapaaehtoisista muodostuneen joukon, Pohjan Pojat, joka lähti Viroon taistelemaan bolševikkeja vastaan. Kalm komensi tätä joukkoa ja Virossa hänet ylennettiin everstiksi. Hans Kalmin Pohjan Poikien rykmentti oli 2 300 miehen vahvuinen ja se koostui kahdesta pataljoonasta ja tykistöosastosta. Rykmentin ensimmäinen osa saapui Tallinnaan 12.1.1919 ja heitä olivat vastaanottamassa Tallinnassa mm. Viron armeijan ylipäällikkö eversti Johan Laidoner (s. 12.2.1884 Viiratsi ja k. 13.3.1953 Vladimir), Suomen Viron vapaaehtoisarmeijan ylipäällikkö kenraalimajuri Martin Wetzer ja pää- ja sotaministeri Konstantin Päts (s. 23.2.1874 Tahkuranna ja k. 18.1.1956 Buraševo, Neuvostoliitto). Suomalaiset Vapaajoukot olivat 18.1.1919 valtaamassa Narvaa ja joukkoja siirtyi 29.1.1919 Tarttoon, jonka virolaiset olivat vallanneet takaisin 14.1.1919. Rykmentti valtasi 1.2.1919 Valgan kaupungin.
Kun Valgan kaupunki oli vallattu, rykmentti jäi kaupunkiin odottamaan Latvian rajan ylittämistä. Odotteluun kyllästynyt Hans Kalm lähetti joukkonsa 19.2.1919 ryöstöretkelle Latvian puolelle. Latviassa joukot valtasivat Marienburgin kauppalan, jossa oli tarkoitus saada varustetäydennystä joukoille. Saalis jäi kuitenkin odotettua vaatimattomammaksi ja joukko palasi Valgaan helmikuun lopulla. Valgassa vapaaehtoisjoukon motivaatio alkoi laskea ja sotaväsymys sekä juopottelu ja kurittomuus lisääntyivät. Pohjan Pojat osallistuivat viimeksi maaliskuun lopussa asemasotaan Petserin rintamalla. Suurin osa rykmenttiä kotiutettiin huhtikuun lopulla vuonna 1919 Suomeen. Pohjan Pojat menettivät Viron retkellä 116 miestä kaatuneina sekä 214 ihmistä haavoittui. Hans Kalm antoi Pohjan Poikain rykmentin hajottamiskäskyn 29.5.1919.
Hans Kalm uhmasi myös Virossa esimiehensä, suomalaisten vapaaehtoisten komentajan, kenraalimajuri Martin Wetzerin käskyjä. Virolaisena Hans Kalm sai Viron hallituksen tuen kuitenkin taakseen, jolloin kenraalimajuri Wetzer joutui eroamaan paikaltaan. Hans Kalm suunnitteli hyökkäystä Inkerinmaalle ja Pietariin suomalaisten, inkeriläisten ja virolaisten voimin. Tämä hanke ei saanut keväällä 1919 tukea Suomen hallitukselta eikä valtionhoitaja Mannerheimilta, vaikka Hans Kalm matkusti Suomeen taivuttelemaan heitä. Hans Kalm riitautui lopulta tosi pahasti suomalaisten poliitikkojen kanssa ja Viron Avustamisen Päätoimikunta joutui erottamaan hänet.
Viron vapaussodan jälkeen Kalm päätti sotilasuransa ja alkoi suunnitella lääkäriksi opiskelua oman kertomansa mukaan korjatakseen ”nuoruutensa tappamisia”. Hans Kalm opiskeli Englannissa vuosina 1920-1921 englannin kieltä ja kirjanpitoa. Suomeen palattuaan keväällä 1921 Kalm meni saman vuoden syyskuussa avioliittoon hammaslääkäri Olga Matilda Valmarin (1892-1975) kanssa. Vuosina 1923-1933 Hans Kalm opiskeli lääkettiedettä Yhdysvalloissa Philadelphiassa, Oklahomassa ja New Yorkissa. Hans Kalm valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1932 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1933. Hans Kalm opiskeli erilaisia luonnonparannusmenetelmiä, kuten mm. naturopatiaa (luonnonhoito), orthopatiaa (ravitsemushoitoa) sekä osteopatiaa (luuparannushoito). Valmistuttuaan lääkäriksi Hans Kalm harjoitti ammattiaan New Jerseyssä ja New Yorkissa. Vuonna 1930 Hans Kalm sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hammaslääkäri Olga Kalm asui myös Yhdysvalloissa vuosina 1923-1931.
Vuonna 1934 Hans Kalm palasi Suomeen ja hän muutti Janakkalaan asumaan. Oleskeluluvan sekä Suomen kansalaisuuden saatuaan Hans Kalm muutti perheineen toukokuussa 1935 Raumalle. Hammaslääkäri Olga Kalm jäi lasten kanssa asumaan Raumalle ja piti Raumalla hammaslääkärin vastaanottoa. Hans Kalm muutti 20 kilometrin päässä sijaitsevaan Pyhärannan kuntaan, jonne hän perusti Terveyshoitola Kalmia-nimisen täysihoitolan. Hans Kalmilla oli kuitenkin vaikeuksia paikallisten viranomaisten kanssa ja Täysihoitola Kalmia suljettiin lopulta talvisodan jälkeen keväällä 1940.
Hans Kalm osallistui 1940-luvun alussa Teo Kaarlo Snellmanin (s. 28.4.1894 Tampere ja k. 14.10.1977 Helsinki) johtamaan Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön toimintaan. Teo Snellman oli filosofi Johan Vilhelm Snellmanin (s. 12.5.1806 Tukholma ja k. 4.7.1881 Kirkkonummi) pojanpoika. Teo Snellman piti isoisäänsä Johan Snellmanin, Eino Leinoa (oik. Armas Einar Leopold Lönnbohm, s. 6.7.1878 Paltamo ja k. 10.1.1926 Hyvinkää), Väinämöistä ja Mikael Agricolaa (1510-1557) Suomen ensimmäisinä kansallissosialisteina. Teo Snellmanin isä oli tie- ja vesirakennusten ylihallituksen ylijohtaja Karl Snellman (s. 2.10.1855 Helsinki ja k. 20.10.1928 Helsinki). Teo Snellman kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1912 ja suoritti filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1919. Hän teki uraa 1920- ja 1930-luvuilla diplomaattina Argentiinassa, Virossa ja Ruotsissa. Vuosina 1933-1934 tapahtui ns. Tukholman-selkkaus, jonka jälkeen Snellman joutui eroamaan tehtävästään. Snellman piti itseään syyttömänä ja syytti kohtalostaan juutalaisia. Hän alkoi kirjoitella Suomen äärioikeiston lehtiin kirjoituksiaan. Hän tutustui kansallissosialismiin ja teki yhteistyötä mm. Suomalaissosialistisen Työväenpuolueen kanssa. Jatkosodan päätyttyä hän joutui natsiyhteyksien vuoksi eräiden muiden kanssa sisäministeri Kaarlo Henrik Hillilän (s. 27.5.1902 Oulu ja k. 14.5.1965 Helsinki) määräyksestä maansisäiseen karkotukseen maaseudulle.
Jatkosodan alkuvaiheessa Hans Kalm toimi heinäkuusta lokakuuhun vuonna 1941 Pieksämäen lähellä sijainneen Naarajärven Sotavankien järjestysleiri n:o 2:n päällikkönä. Lokakuun lopussa 1941 Kalm vapautettiin puolustusvoimien palveluksesta ja hänet lähetettiin maaliskuussa 1942 opintomatkalle Saksaan tutustumaan sodanaikaisiin ravinto- ja terveyshuollon ratkaisumalleihin. Hans Kalm viipyi Saksan matkallaan tammikuuhun 1943 saakka ja palattuaan takaisin Suomeen Hans Kalm asui Sippolan kunnan Kaipaisen kylässä, jossa Kalm piti terveysparantolaa. Jatkosodan jälkeen Hans Kalm pakeni marraskuussa 1944 kalastajaveneellä Raumalta Ruotsiin, sillä hän pelkäsi joutuvansa pidätetyksi epäiltynä Naarajärven vankileirin toimintaan liittyvistä sotarikoksista.
Vuonna 1946 Hans Kalm siirtyi Ruotsista Yhdysvaltoihin, koska pelkäsi luovuttamistaan Neuvostoliittoon. Oman kertomansa mukaan Hans Kalm toimi Yhdysvalloissa aluelääkärinä Etelä-Carolinen osavaltiossa vuosina 1946-1948 sekä sydäntautien erikoislääkärinä saman osavaltion Aikenissa vuosina 1948-1956. Kalm kertoi itse myös valmistuneensa tuona aikana Meksikossa kirurgiksi sekä saaneensa laillistetun lääkärin oikeudet niin Yhdysvalloissa kuin Meksikossakin. Lisäksi Hans Kalm opiskeli vielä homeopatiaa ja käytti omassa työssään lääkärinä vuodesta 1952 lähtien vain homeopaattisia hoitomenetelmiä.
Suomeen palattuaan vuonna 1957 Hans Kalm sai samana vuonna laillistetun lääkärin oikeudet ja pääsi vuonna 1958 myös Suomen Lääkäriliiton jäseneksi. Kalm piti Pyhäjoella yksityislääkärin vastaanottoa vuosina 1958-1960 ja Raumalla vuosina 1960-1969. Hans Kalm hoiti lääkärinvastaanotollaan omia potilaitaan homeopaattisilla lääkkeillä, ravitsemusohjeilla sekä samoin akupunktiolla. Lääkäri Hans Kalmilla oli vuonna 1968 hoidossaan kaksi diabetespotilasta, joista toinen joutui koomaan ja vammautui pysyvästi sen jälkeen, kun Hans Kalm oli antamiensa homeopaattisten lääkkeiden ohella vähentänyt potilaiden insuliiniannosta ja lopulta poistanut insuliinin kokonaan. Lääkintöhallitus kielsi tämän seurauksena tammikuussa 1969 Hans Kalmilta potilaiden vastaanoton ja reseptien määräämisen ja korkein hallinto-oikeus vahvisti valitusten jälkeen vuonna 1974 Hans Kalmin lääkärinoikeuksien peruuttamisen. Lääkärinoikeuksien pidättämiseen vaikutti paljon myös se, että Hans Kalmin Yhdysvalloissa suorittamiin lääketieteen opintoihin liittyi epäselvyyksiä. Mid-West Medical College, josta Hans Kalm oli saanut tohtorin diplomin vuonna 1933 ei nimittäin kuulunut Yhdysvaltain lääkäriliiton hyväksymiin lääketieteellisten yliopistojen luetteloon.
Hans Kalm oli 1960- ja 1970-luvuilla kirjeenvaihdossa Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajan, erikoislääkäri Timo I. Vasaman (s. 15.5.1936 Helsinki) kanssa, joka on vuodesta 1966 lähtien asunut Karkkilassa. Timo Vasama on tunnettu ateisti, joka on ollut 21 vuotta vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja ja 15 vuotta liiton lehden päätoimittaja. Helsingin vapaa-ajattelijain yhdistyksessä Vasama ehti olla varapuheenjohtajana kuusi vuotta ja Karkkilan yhdistyksessä puheenjohtajana peräti 20 vuotta. Hans Kalm liittyi myös Vapaa-ajattelijain Liiton jäseneksi ja tuki rahalahjoituksin Vapaa Ajattelija-lehden ilmestymistä. Vuonna 1975 vaimonsa Olga Kalmin kuoleman – kuollut 11.2.1975 Raumalla - jälkeen Hans Kalm muutti Raumalta Jyväskylään poikansa, filosofian lisenssiaatti Henry Kalmin (1928-1985) perheen luokse. Jyväskylässä asuessaan Hans Kalm kirjoitti vielä vuosina 1978-1979 artikkeleita, jotka käsittelivät ravitsemusta. Artikkelit ilmestyivät Suomen Maaseudun Puolueen pää-äänenkannattajan, Suomen Uutiset-sanomalehdehdessä otsikolla ”Terveyttä ruoasta”. Hans Kalm kuoli 91 vuoden iässä Jyväskylässä 1.2.1981. Hänet on haudattu Jyväskylän Mäntykankaan hautausmaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti