Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth (9. osa)
Polttohautauksista aikanaan noussut kohu oli varmasti omalta osaltaan hidastuttamassa polttohautauksen suosion kasvua. Hietaniemen krematorio teki kuitenkin Helsingissä esimerkillistä työtä polttohautauksen puolesta. Tänä päivänä polttohautauksia on kaikista hautauksista enin osa ja varsinkin suurimmissa kaupungeissa polttohautausten osuus hautauksista on lähellä 80 prosenttia.
Ylilääkäri Ernst Ehrnroothin liikemiestaidot eivät välttämättä yltäneet veljiensä, vuorineuvos Georg Casimir Ehrnroothin (s. 4.4.1866 Helsinki ja k. 9.5.1935 Helsinki) ja pankinjohtaja Axel Reinhold Ehrnroothin (s. 25.10.1867 Helsinki ja k. 4.1.1950) tasolle, mutta Ernst Ehrnrooth oli kuitenkin kehittämässä terveysalan yritysten toimintaa. Aivan ensimmäinen hanke, jossa Ernst Ehrnrooth oli pitkään mukana oli Kauniaisten kylpylä. Kaunialan kylpylän Ehrnrooth perusti lääkärikollegoittensa kanssa ja kylpylä valmistui vuonna 1910. Tuolloin elettiin vahvaa kylpylöiden kultakautta, jolloin niiden parantaviin vaikutuksiin myös uskottiin lujasti. Frenckellin kirjapainon johtaja Johan August Thurman (s. 7.1.1866 Turku ja k. 22.7.1931 Grankulla) oli lääkärinsä kehotuksesta etsinyt itselleen terveellisemmän elinympäristön ja päätynyt etsinnöissään Kauniaisiin; siellä hän sai terveyttään hoidettua kuin ihmeen tavoin. Thurman perusti vuonna 1906 Ab Grankullan yhdessä Privatbankenissa työskennelleiden ystävien kanssa ja ryhtyi tällä osakeyhtiöllä ostamaan maata ja rakentamaan huvilayhdyskuntaa Kauniaisiin. Thurman oli useiden vuosikymmenten ajan yrityksen päätekijä ja hän työskenteli aktiivisesti Grankullan hyväksi. Samoin Ernst Ehrnroothin veli, Axel Ehrnrooth Privatbankenin johtajana sijoitti varojaan tähän em. yhtiöön.
Axel Ehrnrooth pääsi ylioppilaaksi vuonna 1887 Helsingin yksityislukiosta. Tämän jälkeen hän teki opintomatkan Englantiin vuonna 1888 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Axel Ehrnrooth toimi Yhdyspankin konttoristina ja prokuristina vuodet 1889-1891, ja vuonna 1888 perustetun metsäyhtiö Tornatorin konttoripäällikkönä vuosina 1892-1893 sekä Kansallispankki Oy:n johtajana vuosina 1893-1896. Vuosina 1896-1904 Axel Ehrnrooth toimi Privatbankenin johtajana ja vuosina 1904-1922 pankin pääjohtajana. Privatbanken otti ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin 10 miljoonan Ruotsin kruunun lainan, jonka ehtojen mukaan laina oli maksettava takaisin tietyn ajan kuluttua sodan päättymisestä. Sodan aikana Suomen markan kurssi suhteessa Ruotsin kruunuun heikkeni inflaation vuoksi niin, että lainasumma markkoina nousi vuoden 1914 15 miljoonasta markasta vuoteen 1921 mennessä noin 140 miljoonaan markkaan. Privatbankenin asema vaikeutui tämän vuoksi niin, että se fuusioitiin lopulta tammikuussa 1922 Pohjoismaiden Yhdyspankkiin. Pankin tallettajat saatiin pelastettua, mutta osakkeenomistajat menettivät sijoituksensa.
Axel Ehrnrooth oli Privatbankenin fuusion jälkeen Ulkomaanpankin johtaja vuosina 1922-1923. Vuodesta 1924 jähtien Axel Ehrnrooth oli Fedi Procopé & C:o:n ja Kannuskoski Oy:n toimitusjohtaja. Vuodesta 1919 lähtien hän oli Oy Kymin johtokunnan puheenjohtaja ja Teijon tehtaat Oy:n johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1915 lähtien. Hän oli samoin Helsingin pörssiklubin puheenjohtaja ka sen kunniajäsen. Axel Ehrnrooth osallistui aatelissäädyn edustajana valtiopäiville vuonna 1894, 1897, 1900. 1904-1905 ja 1905-1906. Axel Ehrnrooth oli avioliitossa vuodesta 1891 lähtien Etta Lovisa Olga Roseniuksen (s. 16.6.1868 Viipuri ja k. 5.2.1932) kanssa, jonka isä oli kauppaneuvos Carl Johan Rosenius (s. 17.7.1831 Viipuri ja k. 28.2.1892).
Paikkakuntana Kauniaisilla oli jo hyvä maine terveyttä edistävänä ympäristönä ja tähän saatiin vielä lisäarvoa Brådbrinksbackenilta löydetyistä kirkasvetisistä lähteistä. Kauniaisten kylpylä tarjosi asiakkailleen erillaisten kylpyjen lisäksi fysioterapiaa sekä sähköhoitoja, jotka tuohon aikaan olivat muodissa. Sähkövirta rinnastettiin tuolloin elämänvoimaan, ja lievillä sähköiskuilla uskottiin olevan hyötyä potilaiden tervehdyttämisessä ja niiden uskottiin sähköistävän potilaita.
Arkkitehti Lars Eliel Sonckin (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki) harmaakivestä suunnittelema kylpylärakennus tunnettiin ”paremman väen” hoito- ja virkistyslaitoksena. Opaslehtisenkin mukaan kylpylään ei ollut asiaa, jos sairasti keuhkotautia tai mielisairautta. Kauniaisten kylpylä oli omana aikanaan yhteiskunnallisen ”kerman” kokoontumispaikka. Arkkitehti Lars Sonckin vanhemmat olivat Finströmin kirkkoherra Knut Emil Sonck (s. 24.12.1822 Karijoki ja k. 25.3.1915 Finström) ja Anna Rebecka Nordström (s. 31.12.1827 Kristiinankaupunki ja k. 17.11.1907 Finström). Lars Sonck voitti 23-vuotiaana Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Muita kuuluisia Lars Sonckin suunnitelmia ovat mm. Tampereen Johanneksen kirkko (nyk. Tuoimiokirkko), Kallion kirkko (1912), Mikael Agricolan kirkko (1935), Pyhän Yrjön kirkko (1928) Maarianhaminassa, Kultaranta (1917) Naantalissa, Uuno Klamin kesähuvila (1945), Johan Christian Julius ”Jean” Sibeliuksen koti Ainola (1904) sekä Alfred Kordelinin hautakappeli (1921) Raumalla. Arkkitehti Lars Sonckille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1921 ja Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäsenyys vuonna 1930.
Aleksandr Fjodorovitš Kerenski lienee kaikkein tunnetuin Kauniaisten kylpylässä omaa terveyttään hoidattanut henkilö. Kerenski syntyi 4.5.1881 Simbirskissä ja kuoli 11.6.1970 New Yorkissa elettyään sitä ennen maanpaossa Suomessa, Ranskassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Samasta kaupungista oli kotoisin myös Kerenskiä kymmenen vuotta vanhempi Vladimir Uljanov eli Vladimir Lenin. Kerenskin isä, joka oli ammatiltaan opettaja, oli Leninin opettaja Kazanin yliopistossa. Leninin kuoltua vuonna 1924 Simbirsk nimettiin uudelleen Leninin kunniaksi Uljanovskiksi. Hän luki historiaa ja lakia Pietarin yliopistossa vuoteen 1904 saakka. Sen jälkeen hän työskenteli lakimiehenä ja puolusti monia poliittisista rikkomuksista syytettyjä tsaarinvallan vastustajia. Hänet valittiin vuonna 1912 neljänteen duumaan trudovikkien (maltillisen työväenpuolueen) jäsenenä, mutta hän liittyi myöhemmin sosialistivallankumouksellisten riveihin. Parlamentissa Kerenski erottui puhujalahjojensa ja poliittisten taitojensa ansiosta ja hänestä tuli tsaarinvaltaa vastustaneen sosialistisen oppisition keulakuva.
Maailmansodan heikentämällä Venäjällä syttyi tsaarin vastainen helmikuun vallankumous vuonna 1917, Kerenski oli sen johtajia. Oikeusministerinä Kerenski vieraili maaliskuussa 1917 Helsingissä, koettaen taivutella Suomea Venäjän tueksi maailmansotaan ja hillitä separatistista liikehdintää. Toukokuussa hänestä tuli sotaministeri ja heinäkuussa 1917 jo pääministeri. Kenraali Lavr Kornilovin vallankaappausyrityksen epäonnistuttua elokuussa ja ministerien erottua Kerenskistä tuli sotajoukkojen ylipäällikkö ja hän toimi käytännössä ilman parlamentaarista luottamusta diktaattorina. Vladimir Iljitš Lenin (s. 22.4.1870 Simbirsk ja k. 21.1.1924 Gorkin kylä Moskovan lähellä) syrjäytti Kerenskin vallasta lokakuun vallankumouksessa. Väärennetyn passin turvin Kerenski siirtyi Pietarista Helsinkiin 26.1.1918, jossa hän piileskeli tuttaviensa luona. Maaliskuussa 1918 Karenski siirtyi jälleen väärennetyn passin turvin Pietariin ja sieltä junalla Muurmannin rataa pitkin Murmanskiin. Sieltä hän siirtyi brittien avustuksella Englannin kautta Ranskaan samana vuonna.
Ainakin kevättalvella 1917 Kerenski oli hoidettavana Kauniaisten kylpylässä munuaisvian vuoksi ja sitä ennen kylpylän lääkäri Einar Runeberg ´(s. 16.9.1877 Helsinki ja k. 4.5.1938 Tammisaari) oli leikannut Kerenskin Pietarissa. Einar Runeberg pääsi ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingforsista vuonna 1895 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1902 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1907. Einar Runeberg oli Lappeenrannan kaupunginlääkärinä vuosina 1908-1914 ja Kauniaisten parantolan (Bad Grankulla) ylilääkärinä vuosina 1913-1923. Hän toimi Porvoossa kaupunginlääkärinä vuosina 1921-1922 ja Kristiinankaupungissa vuosina 1922-1930 sekä Tammisaaressa vuosina 1930-1938. Hänen vanhempansa olivat lääketieteen professori, valtioneuvos Johan Wilhelm Runeberg (s. 8.2.1843 Porvoo ja k. 3.1.1918 Helsinki) ja Edith Alexandra Levón (1853-1927). Johan Wilhelm Runebergin vanhemmat olivat kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo) ja kirjailija Fredrika Charlotta Runeberg (s. 2.9.1807 ja k. 27.5.1879 Helsinki).
Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth luopui Kauniaisten kylpylän osakkeista ja kylpylän hallituspaikastaan vuonna 1918. Todennäköisesti hänen päätökseensä oli vaikuttamassa Kauniaisten kylpylän heikolta vaikuttanut tulevaisuus venäläisen yläluokan jätettyä kylpylän sekä vaatimaton taloustilanne laskusuhdanteen vallitessa. Laman jälkeen kuitenkin Kauniaisten kylpylän taloustilanne koheni kuitenkin merkittävästi. Kylpylästä tuli 1930-luvulla muodikas urheiluhotelli, jonka yhteyteen rakennettiin Etelä-Suomen ensimmäinen pujottelurinne. Kauniaisten sotavammasairaala toimi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuosikymmeniä Kauniaisten kylpylän tiloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti