Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth (10. osa)
Vuonna 1911 perustettiin Helsinkiin lääketehdas Oy Medica Ab, joka kuitenkin aloitti toimintansa nimellä Helsingin Apteekkarien Keskus-Laboratorio. Lääketehdas oli Suomen vanhin täysin oikeuksin toiminut lääketehdas ja tehtaan synteettiskemiallinen toiminta käynnistyi vuonna 1924. Medica oli aikoinaan insuliinin ainoa valmistaja Suomessa. Insuliinin ”keksijöinä” pidetään kanadalaisia tutkijoita Frederick Bantingia ja Charles Bestiä, jotka tammikuussa 1922 antoivat 14-vuotiaalle pojalle ensimmäisen kerran insuliinipistoksen. Insuliinin levisi sittemmin hyvin nopeasti maailmalle, kun teollinen valmistus alkoi sian maksasta jo toukokuussa 1922 Pohjois-Amerikassa. Saman vuoden lopulla insuliinia alettiin valmistaa myös Tanskassa. Ensimmäiset potilaat Suomessa saivat insuliinia vuonna 1923 Helsingin yleisessä sairaalassa.
Lääketehdas Medican tuotantoon kuului insuliinin lisäksi myös maksalääkkeet, vitamiinivalmisteet, penisilliinivalmisteet ja matolääkkeet. Medican perustamiseen vaikutti vahvasti kielipolitiikka; lääketehtaan perustivat ruotsinkieliset apteekkarit villin ja säätelemättömän lääkekaupan rajoittamiseksi. Suomenkieliset proviisorit eivät siten päässeet etenemään ruotsinkielisessä ja -mielisessä lääkeyrityksessä. He taas perustivat oman lääketehtaansa, Orionin vuonna 1917. Lääketehdas Orionin perustivat 21.9.1917 apteekkarit Onni August Turpeinen (s. 2.10.1879 Hausjärvi ja k. 15.11.1928 Hyvinkää), Eemil Tuurala ja Wirkki Valkama. Ensimmäinen yhtiökokous pidettiin marraskiuun alussa, muutamaa päivää ennen suurlakon alkua. Uusia osakkeenomistajia olivat kemisti, professori Gustaf Komppa (s. 28.7.1867 Viipuri ja k. 20.1.1949 Helsinki) ja lääkäriprofessori Juho Jaakko Karvonen (s. 20.10.1863 Pudasjärvi ja k. 2.5.1943 Helsinki).
Lääkeyhtiö Orionin perustamisen taustalla oli suomenmielisten apteekkarien, kemistien ja lääkärien voimakas aatteellisuus. Orion lääkeyhtiön ensimmäiset toimitilat löytyivät piharakennuksesta Helsingin Kruunuhaasta, Mariankatu 24:stä eli Asunto Oy Mars-tähdestä. Lääkepajan ensimmäisten tuotteiden joukossa olivat Bellistol-aseöljy ja dulsiini, keinotekoinen makeutusaine. Lastenlääkäri Arvo Henrik Ylpöllä (s. 27.10.1887 Akaa ja k. 28.1.1992 Helsinki) oli merkittävä rooli suomalaisen lääketeollisuuden kehityksessä. Ylppö kuului lääketehdas Orionin perustajajäseniin ja toimi lääketehtaan hallintoelimissä 46 vuotta. Hän toi käytännön kokemuksensa kentältä Orionin lääkekehitykseen. Ylppö piti kotimaista lääketeollisuutta kansakunnalle merkittävänä asiana. Ylpön suku on myöhemminkin kuulunut lääketehdas Orionin suurimpiin omistajiin.
Lääketehdas Medica alkoi menestyä nopeasti ja siitä innostuneet apteekkarit halusivat laajentaa lääkeyhtiön toimintaa. He lisäsivät yrityksen osakekantaa melko nopeasti, jo muutaman vuoden kuluttua. Nyt lääkeyhtiöön apteekkarit ottivat hyvin mielellään jo osakkaiksi lääkäreitä ja kemistejä. Näiden ammattitaidon arveltiin auttavan lääkeyhtiön menestystä jatkossa. Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth oli hyvin kiinnostunut Medican toiminnasta ja viimeistään vuonna 1919 hän osti hyvin runsaasti tämän lääkeyhtiön osakkeita. Vielä samana vuonna Ehrnrooth valittiin lääkeyhtiön hallitukseen, jossa hän saikin istua aina kuolemaansa vuoteen 1950 saakka.
Lääketehdas Medican valmistamaa insuliinia – ”elämän eliksiiriä” – käytettiin tuohon aikaan yleisesti myös mielisairauksien hoidossa. Toisen maailmansodan aikana kuitenkin insuliinin valmistui ajautui koetukselle johtuen pulavuosista. Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth pystyi silloin omien suhteidensa avulla saamaan insuliinia hankittua Ruotsista ja Tanskasta. Lääketehdas Orion oli alkuun pysytellyt varsin pienenä yrityksenä, mutta toisen maailmansodan jälkeen lääketehdas Orion kasvoi Medicalle todelliseksi kilpailijaksi. 1940-luvun lopussa Orion oli jo vakava kilpailija, mutta sitten sattui jotakin odottamatonta. Orionilla huolimattomasti valmistetut keittosuolaliuokset koituivat tehtaan maineelle suureksi vahingoksi. Tehtaalla keittosuolaliuoksiin oli jostakin syystä päässyt bakteereita. Näitä keittosuolaliuoksia päätyi tietysti myös ylilääkäri Ernst Ehrnroothin johtamaan Kivelän sairaalaan. Ainakin kymmenen potilasta sai kuumeoireita ja yksi potilaista kuoli näihin oireisiin. Orion myönsi virheensä, mutta kuitenkaan varsinaisesta laiminlyönnistä ei asian katsottu johtuneen. Lääketehdas oli noudattanut lääkintöhallituksen valvontaohjeita, mutta ohjeiden todettiin olleen riittämättömiä. Myös Helsingin raastuvanoikeus vapautti lääketehdas Orionin syytteistä.
Lääketehdas Orionin asema pysyi vielä jonkin aikaa vaikeana; sanomalehdet mielellään uutisoivat heti, jos pientäkin lääkkeisiin sairastumista tai kuolemaa esiintyi ja tämä sai välittömästi liikkeelle kaikenlaiset huhut, jotka olivat usein kohdistettu Orionia vastaan. Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth ei jäänyt myöskään toimettomaksi asiassa. Hän esitti tiukkoja mielipiteitä julkisuudessa Orionista. Samoin Ehrnrooth kuului komiteaan, joka oli nimetty tutkimaan haitallista keittosuolaliuoserää. Komitea tuli siihen tulokseen, että keittosuolaliuokset olivat jääneet steriloimatta Orionin huolimattomuuden vuoksi. Skandaalin keskellä lääketehdas Orionin oli pakko uudistaa organisaatiotaan. Vähitellen Orionin onnistui palauttamaan asiakkaidensa luottamus takaisin valmistamiinsa lääkkeisiin.
Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth osallistui useiden maatalousyritysten toimintaan. Ehrnrooth istui monia vuosia Maanviljelijöiden Maitokeskuksen sekä maataloustarvikkeisiin erikoistuneen Agros Oy:n hallituksessa. Ernst Ehrnrooth toimi samoin Helsingin kaupungin maatalouslautakunnan puheenjohtajana 1920-luvulla ja vastasi siten kaupungin maatilojen kannattavuudesta. Maatilat takasivat toiminnallaan osaltaan kaupunkilaisten ruoan saannin ja estivät elintarvikkeiden hintojen voimakasta nousua.
Ernst Ehrnrooth löysi maalaiselämän liepeiltä myös suuren vapaa-ajan innostuksensa, kalastuksen. Hän oli samanhenkisten kalastuskavereidensa kanssa perustamassa Suomen ensimmäistä valtakunnallista ja kaikille avointa kalastuskerhoa, Suomen Urheilukalastajien liittoa (SUKL) 26.11.1919 Helsingin Seurahuoneella. William Walleniuksesta tuli liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Liiton henkisen isän ja innokkaana kalamiehenä hyvin tunnetun kirjailijan, Juhani Ahon (alkuaan Johannes Brofeldt, vuodesta 1907 Juhani Aho, s. 11.9.1861 Lapinlahti ja k. 8.8.1921 Helsinki) ajatuksen mukaan liiton tehtävänä oli ”järjestää kalakantojen hoito niin, että jokaisesta pyrstöstä, jonka otamme, annamme kymmenen takaisin”. Ernst Ehrnrooth toimi vuoteen 1929 saakka liiton varapuheenjohtajana. Tämän jälkeen hän ryhtyi liiton varsinaiseksi puheenjohtajaksi, jossa toimessa hän viihtyi vuoteen 1945 saakka.
Suomen Urheilukalastajien liiton jäsenmäärä kasvoi nopeasti tuhansiin jäseniin, koska liiton hankkimat kalastusoikeudet houkuttelivat jäseniä. SUKL omisti kalastusoikeudet mm. Vaalan koskiin Oulunjoessa ja Kymijoen Jaatilan suvantoon. Liitto isännöi myös haukivesiä saaristossa. SUKL:n kokouksissa pidettiin hauskaa sekä jaettiin jäsenten kesken kalastuskokemuksia ja kalastustietoa. Liiton toiminnassa olivat tärkeässä osassa erilaiset kilpailut. Siksi ylilääkäri Ernst Ehrnrooth lahjoitti liitolle oman kiertopalkinnon, Ehrnroothin maljan, joka ojennettiin vuosittain parhaimman kalasaaliin saaneelle jäsenelle.
Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth ei kyennyt kuitenkaan innostamaan omia poikiaan, Lars Albert (s. 3.6.1897 Valkeala ja k. 4.9.1980 Tyris) ja Ernst Gustaf Ehrnroothia (s. 7.12.1898 Helsinki ja k. 16.9.1983 Kirkkonummi) oman lääkärityönsä jatkajiksi. Molemmat pojat valitsivat ammatin suvun perinteiden mukaisesti sotilasuralta. Isä Ernst Ehrnroothin viimeinen toivo lepäsi nuorimman pojan, Adolf Erik Ehrnroothin (s. 9.2.1905 Helsinki ja k. 26.2.2004 Turku) varassa, josta isä toivoi tiedemiestä ja lääkäriä. Vuoden 1818 sotatapahtumiin Adolf ei ennättänyt nuoren ikänsä vuoksi, mutta hän näki kuitenkin sodan kauheuksia mm. perheen kaupunkiasunnon, Satamakatu 2:n lähellä Katajanokalla, lähellä venäläisten kasrmeja. Adolf Ehrnrooth halusi aivan ehdottomasti seurata isompien veljiensä esimerkkiä ja anoi lupaa päästä Kadettikouluun.
Adolf Ehrnrooth kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta Svenska Normallyceum i Helsingforsista vuonna 1922. Tämän jälkeen hän aloitti Kadettikoulun vastoin vanhempiensa toiveita. Hän eteni sotilasurallaan jalkaväenkenraaliksi ja hän sai Mannerheim-ristin numero 162. Adolf Ehrnrooth oli taitava ratsastaja, joka edusti Suomea mm. Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Myös Lars Ehrnrooth kisasi ratsastuksessa opympiatasolle saakka. Lars Ehrnroothin pojasta, Georgista tuli vuorineuvos, joka toimi Metra Oy:n konserninjohtajana. Metra yhtiö muodostettiin Oy Wärtsilä Ab:n ja Oy Lohja Ab:n fuusiolla vuonna 1990. Aikaisemmin Georg työskenteli myös näiden yritysten johdossa. Lars Ehrnroothin Jan-pojasta tuli Ahlströmin hallintojohtaja ja Georgin pojasta Heikistä Kone Oyj:n toimitusjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti