Torstaina 7.2.2023 vuonna 1907 valmistuneessa Tampereen Tuomikirkossa (entinen Johanneksen kirkko) esiintyi Katedraali.org-urkumusiikkisarjassa kanadalainen urkuri John Paul Farahat. Loistavan konsertin yhtenä kantavana teemana oli improvisoitu musiikki, josta paikalla olijat kuulivat erinomaisia näytteitä.
Kanadalainen urkuri John Paul Farahat on suorittanut Toronton yliopistossa esitystaitteentohtorin tutkinnon. Hän opiskeli urkujensoittoa, improvisaatiota ja cembalonsoittoa Kevin Komisarukin ohjauksessa. Lisäopintoja hän on käynyt saamassa Olivier Latrylta, Peter Williamsilta, Martin Haselböckiltä, Noam Sivanilta ja Thomas Murraylta. John Paul Farahat toimii tällä hetkellä aktiivisena esiintyjänä sekä pedagogina St. Michael’s Choir Schoolissa Torontossa. Tämän lisäksi Farahat toimii St. Basil’s Churchissa musiikin johtajana ja pääurkurina Torontossa. Farahat johtaa Schola Cantorumia ja vastaa kirkon historiallisista Casavant Fréres-uruista.
Urkuri John Paul Farahat on konsertoinut mm. seuraavissa konserttipaikoissa: Cathédrale Notre-Dame (Pariisi), Westminster Abbey (Lontoo), Cathédrale Saint-Etienne (Toulouse), Saint Paulin katedraali (Lontoo), Eglise St-Eustache (Pariisi), Eglise Saint-Michel (Chamonix), Eglise Saint-Sulpice (Pariisi), Coventy Cathedral (Englanti), University of Saint Andrews (Skotlanti), Trinity College (Cambridge), Saint Thomas Church Fifth Avenue (New York), Gracen katedraali (San Francisco), kansallispyhäkön basilika (Washington DC), Pyhän Patrickin katedraali (New York) ja Saint Hyacinthen katedraali (Québec).
John Paul Farahat on kirjoittanut teoksen Precomposed and Extemporized: Rediscovering the Life and Improvisatory Work of Canadian organist Victor Togni (s. 15.3.1935 ja k. 29.3.1965). Victor Togni oli kanadansveitsiläinen urkuri, improvisoija ja säveltäjä sekä opettaja, joka voitti ensimmäisen American Guild of Organists’ Improvisation Competition-kilpailun 26.6.1964. Victor Togni toimi urkurina ja kuoronjohtajana St. Basil’s Churchissa ja St. Michael’s Collegessa Torontossa, St. Michael’s Cathedral Choir Schoolissa urkujen ja improvisaation professorina sekä St. Michael’s Cathedralissa urkurina. Victor Togni kuoli auto-onnettomuudessa 29.3.1965, jolloin hän oli menossa nauhoittamaan urkukonserttiaan. John Paul Farahatin teos sisältää useita rekonstroituja improvisaatioita historiallisilta äänitteiltä sekä analyysin Tognin musiikillisesta kielestä ja improvisatorisista muodoista.
John Paul Farahatin urkukonsertti Tampereen Tuomiokirkossa toi kuulijoiden kuultavaksi Pariisin kirkkojen hienon liturgisen urkumusiikin. Messuissa urkumusiikilla, niin improvisoidulla kuin tiukasti nuoteista soitetulla, on vakiintunut paikkansa. Urkukonsertin aluksi kuullut Pierre du Magen lyhyet urkukappaleet on tarkoitettu soitettavaksi vuorotellen messun osia laulavan kuoron kanssa.
Charles-Marie-Jean-Albert Widor (s. 21.2.1844 ja k. 12.3.1937) oli ranskalainen urkuri, säveltäjä ja opettaja, joka tunnetaan parhaiten kymmenestä urkusinfoniastaan. Hänen Toccatansa viidennestä urkusinfoniasta on noussut yhdeksi tunnetuimmista ja useimmin esitetyistä urkuteoksista. Widor toimi urkurina Saint-Sulpicen kirkossa Pariisissa 63 vuoden ajan (tammikuusta 1870 31.12 1933 saakka). Widor toimi myös urkujensoiton professorina Pariisin konservatoriossa vuosina 1890-1896 César-Auguste Jean-Guillaume Hubert Franckin (s. 10.12.1822 Liége ja k. 8.11.1890 Belgia). Myöhemmin Widorista tuli vielä Pariisin konservatorion sävellyksen professori säveltäjä, urkuri ja musiikinopettaja Clément François Théodore Duboisin (s. 24.8.1837 ja k. 11.6.1924) seuraajana. Widor oli tuottelias säveltäjä, joka kirjoitti musiikkia uruille, pianolle, laulajille ja yhtyeille. Urkusinfonioidensa lisäksi hän sävelsi kolme sinfoniaa orkesterille ja uruille, lauluja pianon säestyksellä sekä neljä oopperaa ja yhden baletin.
Saksalaisen musiikkitieteilijä Julius August Philipp Spitta (s. 27.12.1841 Wecholdissa ja k. 13.4.1894 Berlin) julkaisi vuonna 1873 elämäkerran Johann Sebastian Bachista (s. 31.3.1685 Eisenach ja k. 28.7.1750 Leipzig). Spitta ja muutamat kuutkin tutkijat katsovat, että Bachin g-molli fuuga (BWV 542) olisi improvisoitu vuonna 1720 Bachin ollessa koesoitossa Hampurin Jakobikirchenin urkurin virkaan. Fuugan teema on suosittu hollantilainen Ik ben gegroet van, jonka Bach sai ilmeisesti koesoitossa improvisaatiotaitoja esitelläkseen. Bachin Fantasia, joka edeltää fuugaa, on todennäköisesti sävelletty erikseen Bachin ollessa Köthenissä hovimuusikkona vuosina 1717.1723.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti