Juuso Walden (12. osa)

Eräänä päivänä Juuso Waldenin ystävä, Pakkaslahti, soitti hänelle konttoriin tiedustellen haluaisiko hän lähteä tulevana sunnuntaiaamuna pelaamaan tennistä Epsomiin, missä sijaitsi Kuninkaallisen Automobiiliklubin kenttä ja laitokset. Juuso Walden teki vielä tarkentavan kysymyksen, että mistä nyt oikein olisi kysymys. Hän sai kuulla, että lähetystössä oli vieraillut nuori ylioppilasneiti Tellervo Arvola, joka oli jättänyt sinne oman korttinsa ja osoitteensa. Pakkaslahti oli sopinut neiti Arvolan kanssa tapaamisesta Oxford Circusin ulkopuolella aikaisin sunnuntaiaamuna. Neiti Tellervo Arvola asui High Wycombessa, joka on runsaan tunnin ajomatkan päässä Lontoosta Buckinhamshiressä. Näin kolme nuorta vietti yhdessä sunnuntaita. Myöhemmin Juuso Walden kävi myös tervehtimässä High Wycombessa perhettä, jonka luona neiti Tellervo Arvola asui. Siellä heidät laitettiin englantilaisen tavan mukaan nyppimään rikkaruohoja ruohokentältä ja sen jälkeen leikkaamaankin sitä.

Loppukesän aikana Juuso Walden tapasi neiti Arvolaa useammankin kerran. Sattumalta he tapasivat vielä laivallakin, kun neiti Arvola palasi jatkamaan germaanisten kielten opintojaan. Juuso Walden oli menossa Suomeen lyhyelle käynnille, jonka aikana sovittiin Lontoon harjoittelun kesto ja tuleva vakituinen toimi Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä. Neiti Arvola oli opiskellut Saksassa ja Ranskassa sekä toiminut mm. Leipzigin messuilla Suomen osaston esittelijänä. Leipzigin messujen pääjärjestäjänä oli hänen isänsä, johtaja Arvola. Leipzigin messuilla esiteltiin pääasiassa vaatteita, etupäässä turkiksia. Nuori neiti Arvola esiintyi messuilla pukeutuneena kansallispukuun, jakeli kirjallista tietoa Suomesta ja vastaili uteliaiden kysymyksiin.

Maaliskuussa 1931 Juuso Walden asteli Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen toiselle osastolle töihin. Waldenin työhuone sijaitsi osoitteessa Etelä-Esplanadi 2:n pihan puolella. Osaston esimies oli johtaja Konrad Schuster ja hänen apulaisena oli Holger Nystén. Walden istui samassa työhuoneessa Holger Nysténin kanssa ja heistä tulikin hyvät ystävät myös työn ulkopuolella aina Nysténin varhaiseen poismenoon saakka. Holger Nystén oli tottunut jo varhain ahkeroimaan ja hän osasi vaatia samaa muiltakin. Esim. kirjeiden sanelua suomenkielellä sihteereiden käännettäväksi ja puhtaaksikirjoitettavaksi ei Nystén suvainnut. Hän vaati, että kirjoittaja laati kirjeen itse, jolloin ajanoloon tietysti myös kirjoittajan kielitaitokin parani. Kesäloman jälkeen osaston johto ylensi Juuso Waldenin prokuristiksi. Tästä rohkaistuneena Juuso Walden meni ja kosi Tellervo Arvolaa ja sai hänet kihlattua. Muutaman kuukauden päästä he perustivat ensimmäisen yhteisen kotinsa Valkeakoskelle. Vain hiukan myöhemmin myös Holger Nystén kihlautui saman toimiston konttorineidin, Anita Furuhjelmin kanssa.

Holger Nystén kokosi taitavasti ympärilleen toimistolle osaavia henkilöitä, joille myös jaettiin mielellään tietoa asioista. Työyhteisö alkoi hyvin hitsautua toimintaan ja ihmiset viihtyivät tehtävissään. Tähän tiiviiseen Holger Nysténin vetämään ryhmään lukeutuivat mm. konttoripäällikkö Albert Jansson, kirjeenvaihtotehtäviä hoitava Dimitrio Erroll, Bror Serlachius - vuorineuvos Gösta Serlachiuksen nuorempi poika ja sittemmin Tervakosken johtaja ja vuorineuvos itsekin -, Henrik Hackman ja Juuso Walden. Hyvin tärkeitä henkilöitä osastolla olivat myös laivaajat, joiden kesken oli jaettu agentit ja vientimarkkinat ja kukin laivaaja hoiti niistä joko yhtä tai useampaa kerrallaan. Heidän työmaansa alkoi, kun tilaus oli hyväksytty ja se oli valmis toimitettavaksi asiakkaalle.

Kymin Osakeyhtiön lähteminen omaksi myyntiorganisaatioksi oli suuri menetys Suomen Paperitehtaiden Yhdistykselle. Kymiä ja Suomen Paperitehtaiden Yhdistystä peluutettiin monasti toisiaan vastaan, sillä näin ostajat halusivat saada hintoja halvemmiksi. Kymi oli aikaisemmin yhdistyksen jäsenistä suurin tuottaja ja sen vaikutus maailmanmarkkinoillakin omassa laaturyhmässään oli merkittävä. Tuohon aikaan suurimmat asiakkaat löytyivät Englannista, Hollannista, Belgiasta sekä Ranskasta, kun taas Saksa oli Suomen kilpailija paperinviejänä. Myös Tanska oli koostaan huolimatta uskollinen ostaja. Kaukomaista tärkeimmät ostajat olivat Egypti ja Etelä-Afrikan liittovaltio sekä Intia. Vientiliikkeet hoitivat tavallisesti suhteita merentakaisiin markkinoihin; näitä vientiliikkeitä sijaitsi esim. Göteborgissa, Hampurissa ja Lontoossa.

Suomen Papperitehtaitten Yhdistyksen hallintoelimissä oli tehty päätös, että yhdistyksen johdossa olevien miesten pojat eivät voisi ottaa vastaan tiettyä tasoa korkeampia johtajantehtäviä Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä sen paremmin kuin sen sisaryhdistyksissäkään. Rima oli asetettuapulaisjohtajan tehtävien tasolle. Tästä päätöksestä Yhdistyksessä pidettiin tiukasti kiinni. Päätöksen tekijöillä lienee ollut pelko siitä, että vieraat miehet tutustuisivat turhan hyvin toiseen taloon. Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen sisaryhdistyksistä suurin oli tuolloin Suomen Selluloosayhdistys, jota johti Walter Gräsbeck, apulaisinaan herrat Björnström ja Sundkvist. Suomen Puuhiomoyhdistyksen johdossa oli eversti Favre ja hänen uskottuna miehenä Diehl. Puuhiomoyhdistys kauppasi tuolloin myös Suomessa tuotetun kartongin, sen määrä kyllä oli tuohon aikaan vähäinen. Vasta myöhemmin perustettiin Suomen Kartonkitehtaitten Yhdistys. Omaa varsinaista yhdistysta saha-alalla ei ollut, mutta Suomen Sahanomistajayhdistys hoiti sahojen kauppapoliittisia asioita. Hiljan oli aloittanut Suomen Vaneritehtaitten Yhdistys ja puurullien valmistajilla oli pieni Rullatehdasyhdistys.

Maaliskuussa 1932 alkoi kuulua huhuja, että Mäntsälässä olisi jotakin tekeillä ja talonpoikaismarssin miehet olisivat taas ryhtyneet toimeen. Huhujen mukaan näillä miehillä olisi Riihimäellä jonkinlainen esikunnan tapainen. Juuso Walden kuuli kotonaan, että perheystävä kenraali Hannes Ignatius olisi myös sekaantunut näihin Mäntsälän miesten kuvioihin. Ignatiuksen terveyden vuoksi hänen vaimonsa sekä Karl Rudolf Walden olivat erittäin huolissaan kenraalista. Juuso Walden anoi ja sai vapaata Nysténiltä Riihimäellä käyntiä varten. Hän matkusti aamujunalla Riihimäelle ja esikunta löytyi yllättävän helposti sieltä. Esikunnassa hän kohtasi Ignatiuksen lisäksi mm. Vihtori Kosolan. Walden kertoi kenraali Ignatiukselle – hän oli jo toista viikkoa ollut poissa kotoa – että kotona hänestä oltiin jo huolissaan, mutta hän oli myös halukas kuulemaan, mitä oli tekeillä. Walden suostutteli kenraalin mukaansa Tampereelle ja sieltä Helsinkiin. Tampereen rautatieasemalla oli runsaasti vastaanottajia, kun he sinne saapuivat. Asemalta Walden ja Ignatius menivät kauppaneuvos Toivo Rafael Valdemar Haarlan (vuoteen 1906 Harberg, s. 6.3.1876 Korpilahti ja k. 1.6.1938) kotiin Hatanpään valtatielle. Juuso Waldenin päivälevon aikana kenraali Ignatius kävi lapuanliikkeen rahoittajana tunnetun kauppaneuvos Haarlan kanssa neuvonpitoa. Illan hämärässä matkamiehet Walden ja Ignatius saapuivat Helsinkiin, jossa heitä vastaanotti jälleen runsas väkimäärä.

Kauppaneuvon Rafael Haarla.

Rafael Haarlan vanhemmat olivat kauppias Elis Akates Harberg ja Eedla Aurora Arvelin. Haarla kävi kolme luokkaa lyseota ja työskenteli aluksi kauppa-apulaisena sekä viipurilaisen Tukkuliike Häkli, Lallukka ja Kumpp. Oy:n kauppa-edustajana. Haarla perusti oman sekatavaraliikkeensä vuonna 1895 Korpilahdelle 18-vuotiaana. Oman tukkuliikkeen Haarla perusti vuonna 1900 muuttaessaan Tampereelle ja tätä tukkuliikettä hän piti vuoteen 1908 asti. Haarla perusti vuonna 1903 paperinjalostustehdas Raf. Haarla Oy:n, joka valmisti lehtiöitä, paperipusseja ja kirjekuoria. Myöhemmin hän perusti tehtaansa raaka-aineiden turvaamiseksi vuonna 1920 paperitehtaan, Haarlan Paperitehdas Oy:n ja vuonna 1926 vielä Lievestuoreelle selluloosatehtaan, Haarlan Selluloosayhtiö Oy:n. Haarlan Paperitehdas Oy ja Haarlan Selluloosayhtiö Oy sulautettiin Raf. Haarlaan vuosina 1969-1973. Rafael Haarlalla oli myös vuonna 1933 perustettu sriitehdas Lievestuoreella sekä Tallinnassa vuonna 1927 perustettu paperinjalostustehdas. Kauppaneuvos Haarla oli Lohjan selluloosa Oy:n pääosakas ja toimi yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuodet 1929-1938.

Sisällissodan aikana Rafael Haarlaa vihattiin punaisten joukoissa ja häntä mm. puukotettiin eräässä Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa vuodenvaihteessa 1917-1918 sekä hänen omistamansa mahonkivene upotettiin. Kauppaneuvos Haarla oli toukokuussa 1929 perustetun Vapaussodan Rintamiesten Liiton rahoittaja ja hallituksen jäsen. Liitto lakkautettiin jatkosodan päätyttyä välirauhansopimuksen 21. artiklan määräyksellä vuonna 1944. Kauppaneuvos Rafael Haarlan poika, tehtaanjohtaja Eino Toivo Rafael Haarla (s. 9.3.1896 Korpilahti ja k. 24.4.1938 Vaajakoski) toimi Vapaussodan Rintamamiesten Liiton puheenjohtajana. 1930-luvun lopulla liiton jäsenmäärä oli noin 20 000. Kauppaneuvos Rafael Haarla tuki korporatiivista yhteiskuntamallia ja vastusti parlamentarismia, puoluelaitosta ja yleistä sekä yhtäläistä äänioikeutta. Kauppaneuvos Haarla oli innokas Lapuan liikkeen tukija ja rahoittaja. Hän oli itse mukana myös Mäntsälän kapinassa. Vuonna 1929 Haarla pyysi Väinö Alfred Tanneria (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki) Suomen diktaattoriksi. Rafael Haarla oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1916-1922 ja hän toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaaleissa. Haarla sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1924.