Juuso Walden (13. osa)
Kauppaneuvon Toivo Rafael Valdemar Haarla (vuoteen 1906 Herberg, s. 6.3.1876 Korpilahti ja k. 1.6.1938 Helsinki) osti Laukon kartanon vuonna 1929 ja rakennutti kartanon maille uusklassisen päärakennuksen. Tampereelle Rafael Haarla rakennutti edustusasunnokseen vuonna 1923 kaksikerroksisen uusklassisen Haarlan palatsin, joka sijaitsee Hatanpään valtatien alussa, aivan kaupungin keskustassa. Kauppaneuvos Rafael Haarla lahjoitti Tampereen kaupungille Wäinö Waldemar Aaltosen (s. 8.3.1894 Karinainen ja k. 30.5.1966 Helsinki) tekemät Hämeensillan Pirkkalaisveistokset: Suomen neito, Eränkävijä, Veronkantaja ja Kauppias. Hämeensilta valmistui syksyllä 1929. Rafael Haarla oli taiteilija Aaltosen tukija ja hän ihaili yleensä klassista taidetta.
Keväällä 1932 lakkasi vaikuttamasta kieltolaki, joka oli jo aikaisemmin kansanäänestyksellä kumottu, joulukuussa 1931. Yleisesti kieltolakina tunnettu laki oli voimassa vuosina 1919-1932; sen aikana Suomessa ei ollut luvallista myydä, eikä itse valmistaa alkoholijuomia. Viinan kotipoltto-oikeus oli riistetty jo kansalaisilta vuonna 1866. Kieltolaki johti nopeasti siihen, että väkevää alkoholia eli pirtua alettiin salakuljettaa ulkomailta Suomeen melkoisia määriä. Säätyvaltiopäivät eivät kieltolakia milloinkaan hyväksyneet, mutta vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta hyväksyi yleisen kieltolain yksimielisesti 31.10.1907, mutta keisari ja suuriruhtinas Nikolai II ei vahvistanut lakia. Uusi kieltolakiehdotus näki päivänvalon 15.3.1909 ja sen vahvisti 29.5.1917 ruhtinas Georgi Lvovin (s. 2.11.1861 Dresden ja k. 7.2.1925 Pariisi) johtama Venäjän väliaikainen hallitus, joka määräsi lain astumaan voimaan kahden vuoden päästä, 1.6.1919.
Laki koski kaikkia aineita, joissa oli enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etyylialkoholia eivätkä olleet denaturoituja. Sellaisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli luvallista vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Yksinoikeus Suomessa alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin näissä laillisissa tarkoituksissa oli vain valtiollisella monopolilla, Valtion Alkoholiliikkeellä. Kirkkoviini oli myös sallittua, mutta sen maahantuonnista vastasi Valtion Alkoholiliike. Raittiusliike oli ladannut lakiin suuria odotuksia, mutta laki osoittautui heti epäonnistuneeksi. Pirtuajaksi kutsuttiin yleisesti tuota aikakautta, jolloin etelästä, Virosta, Saksasta ja Puolasta tuotiin salakuljettamalla alkoholia Suomeen. Vuonna 1930 takavarikoitu pirtumäärä oli jo yli miljoona litraa. Tuon ajan legendaarisia salakuljettajia olivat jalkapalloilija Algoth Johannes Niska (s. 5.12.1888 Viipuri ja k. 28.5.1954 Helsinki) ja Turusta Korppooseen muuttanut Hjalmar Mäkelä, joka ei koskaan jäänyt salakuljetuksesta kiinni. Myös kotipolttoinen viinan valmistaminen itse tislaamalla oli yleistä, etenkin tässä asiassa kunnostautui saaristoalueet, joita oli huomattavasti vaikeampi valvoa syrjäisen sijaintinsa tähden.
Virkavaltaa kieltolaki työllisti todella paljon. Vuodesta 1922 lähtien juopumukset ja kieltolaki aiheuttivat jatkuvasti yli 80 prosenttia kaikista poliisin tietoon tulleista rikkomuksista. Väkivaltarikoksia oli runsaasti ja valtio menetti sievoiset summat myös kertymättöminä verotuloina. Suomen maine ulkomaankaupassa heikkeni samalla kieltolain aikana. Varsinkin suuret viinintuottajamaat kohdistivat vihansa Suomeen ja suomalaisiin tuotteisiin. Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin. Pakotteet poistuivat vasta kun kieltolaki kumottiin.
Joulukuun 29.-30. päivänä vuonna 1931 pitkään pohdittu kieltolaki kumottiin kansanäänestyksellä, jossa yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lakia vastaan ja kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 25.1.1932 uuden väkijuomalain, joka sääti myyntimonopolin alkoholin suhteen valtiolle. Laki vahvistettiin 9.2.1932 ja se tuli voimaan 5.4.1932 klo 10, kun käytännössä Alkoholiliikkeen myymälät aikaisivat ovensa asiakkaille. Juuso Walden täytti myös samana päivänä, 5.4.1932, kaksikymmentäviisi vuotta.
Maaliskuussa 1932 olivat johtaja K. E. Ekholm ja konttoripäällikkö Samuel Krogius tehneet Juuso Waldenille tarjouksen, josta hänen oli vaikea kieltäytyä; he tarjosivat Juuso Waldenille konttoripäällikön vakanssia Valkeakoskelle. Kahden viikon aikana Waldenin tehtävät täytyi uudelleen järjestää Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä ja Juuso Walden siirtyi tehtäviin Valkeakoskelle, jonne hän matkusti 15.4.1932. Tellervo ja Juuso Walden olivat päättäneet avioitua välittömästi Tellervon saatettua opintonsa loppuun. Tellervo Arvolalla oli jo suoritettuna filosofian kandidaatin tutkinto ja toukokuussa olisi vielä promootio. Karl Rudolf Walden ei päästänyt poikaansa, Juuso Waldenia töihin vedoten Tellervon promootioon, vaan Tellervon veli, Usko Arvola, oli sisarensa seuralainen tilaisuudessa.
Aluksi Juuso Walden asui Valkeakoskella virkailijakerholla, mutta tuleva perheen ensimmäinen koti oli sovittu vapautuvaksi toukokuun kuluessa. Waldenien talo oli pieni, valkoiseksi maalattu rakennus Sahanlahdenkadun varrella keskusvaraston kohdalla. Vesijohtoa tai muitakaan mukavuuksia kotitalossa ei ollut ja halkoliiteriin tehtiin maapohjainen sauna. Vesitiinua täytti tarvittaessa tirehtööri Hellsten. Tonttia kiersi aita. Näin alkoi Waldenien yhteiselämä Valkeakoskella. Onneksi kuitenkin Juuso Walden sai isältään luvan osallistua omiin häihinsä, sillä olisi ollut noloa laittaa sinnekin tuuraajaksi Usko Arvola, morsiamen veli. Häiden ajankohta tosin pohditutti järjestäjiä, sillä ne eivät saaneet häiritä työntekoa. Päätettiin järjestää häät juhannuksen aatonaatto, sillä päivällä Juuso Walden pystyi vielä työskennellä Valkeakoskella ja illaksi ehti vielä Helsinkiin omiin häihinsä. Seuraavana päivänä nuoripari muutti jo virallisesti Valkeakoskelle asumaan.
Juuso Waldenin ensimmäinen tehtävä Valkeakoskella oli yhtiön nimen muuttaminen Aktiebolaget Walkiakoskesta Osakeyhtiö Walkiakoskeksi, sen kirjanpidon ja pöytäkirjakielen muuttaminen suomeksi sekä pankkitoimien vaihtaminen Tampereen Yhdyspankista Suomen Pankkiin. Edelleen tehtaan paikalliset asiat hoituivat Kansallis-Osake-Pankin Valkeakosken konttorin johtajan, Oskari Salon kanssa. Lopullinen sulautuminen Yhtyneisiin Paperitehtaisiin – jolloin myös Osakeyhtiö Walkiakosken tarina päättyi – toteutui kaksi vuotta myöhemmin eli vuonna 1934. Tähän asti oli molemmilla yhtiöillä omat hallintoelimensä ja johtokuntansa.
Konttoripäällikkö Juuso Waldenin toimenkuvaan kuului tuolloin tehtaan konttorin johtaminen, postin käyminen läpi sekä konttoritoimen yleinen järjestäminen. Hänelle oli tuoreena päällikkönä uskottu myös joitakin henkilökuntaan liittyviä tehtäviä niin konttorissa kuin tehtaan ulkopuolellakin. Hänen edellytettiin seuraavan Paperituotteen kehitystä sekä tukevan kaikin tavoin tätä uutta tuotantohaaraa. Juuso Walden oli alusta alkaen Puutuotteen johtokunnan jäsen. Hänen tehtäviinsä lukeutui samoin myyntipäällikkyyden hoitaminen ja tämä oli vievä merkittävän ajan hänen työpanoksestaan toimessaan. Waldenin omien laskujen mukaan parhaana vuotena Valkeakosken aikanaan hän joutui 250 vuorokautta viettämään ulkomailla myyntitehtävissä.
Kun pulakausi vihdoin hellitti otettaan, voitiin Valkeakosken tuotteiden hintaa varovasti nostaa. Paperi oli saatu oksapaperista nostettua puhtaaksi voimapaperiksi sekä sulfaattiselluloosan laatu oli parantunut merkittävästi, joten silläkin alkoi olla kysyntää. Virinnyt jalostustoiminta lisäsi samoin huojentavasta paperitehtaan siirtymisvaihetta. Tehtaalla tarvittiin myös koko ajan enenevässä määrin henkilökuntaa. Rakennuspuolellakin näkyi elpymisen merkkejä. Kauppatorille alkoi nousta saunarakennus ja aloituksen saivat myös Niementien varteen rakentuvat virkailija-asunnot. Vielä puutavaran hinta ei ollut noussut. Vuonna 1931 oli Suomen markka devalvoitunut ja se lisäsi heti ulkomaankauppaa ja Suomen Pankin valuuttavarantoa, se näkyi myös piristyksenä Valkeakosken tehtaalla. Sauna ja pesutupa valmistuivat vuonna 1932 ja niistä tuli heti hyvin suosittuja. Oma haasteensa – Valkeakoskella ei ollut vesijohtolaitosta – muodosti puhtaan veden johtaminen saunaan. Saunan vesi pumpattiin Apian virrasta, eikä sen laatu ollut aivan moitteetonta. Tehtaan työntekijöiden asuintalo kanavan rannassa, Lepänkorva sai noihin aikoihin oman kellarin, johon asukkaat olivat tyytyväisiä.
Valkeakoskella oli ennenkin ollut pyrkimystä perustaa uutta urheiluseuraa, mutta vuonna 1932 vihdoin Valkeakosken Haka perustettiin. Jalkapallo ei tosin ollut seuran ohjelmassa aivan alusta lähtien, koska Valkeakoskelta puuttui peliin tarvittavat kentät. Hakan ensimmäisessä johtokunnassa olivat J. V. Suihko, Juuso Kasurinen, Vilho Virjula, Onni Backman (Perolahti), Arvi Eriksson, Ensio Huttunen ja Juuso Walden. Jalkapallojaosto urheiluseura Hakaan perustettiin vuonna 1934. Aikaisemmin oli Valkeakoskella toiminut Jyry-niminen urheiluseura, joka sittemmin lakkautettiin ja sen sijalle perustettiin Valkeakosken Koskenpojat. Juuso Walden oli urheiluseura Hakan merkittävä taustavaikuttaja ja tukija vuosien ajan. Harald Henriksson suunnitteli Hakan urheiluasun ja merkin. Seuraan liittyi heti valtavasti jäseniä ja pian se oli jo suurseura. Vuonna 1933 Juuso Walden oli ehdolla kunnallisvaaleissa ja hän tuli valituksi Valkeakosken valtuustoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti