Juuso Walden (11. osa)
Lontoossa Juuso Walden tapasi Suomen paperiteollisuuden edustajista mm. insinööri Alex Lampénia, Oy Tornator Ab:n toimitusjohtajaa ja Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen toisen osaston varapuheenjohtajaa, joka suurkaupungissa poikkesi usein. Myyntityöhön hän ei insinöörinä luonnollisesti puuttunut, mutta tärkeänä pidettiin toisaalta, että hän tuntee yhdistyksen myyntiverkoston ulkomailla. Osaton puheenjohtajaa, Gösta Serlachiusta, tottunut Lontoon kävijä hänkin, hänen kanssaan Juuso Walden ei ollut niin paljoa tekemisissä, koska hän vietti mielellään saarivaltiossa ollessaan aikaansa ystävänsä, Peter Dicksonin perheen kanssa Grimsbyssä.
Gustaf Adolf Serlachiuksen (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901) veli oli Gabriel Serlachius, joka syntyi vuonna 1835 Ilomantsissa ja palveli nuoruutensa sotilaana ensin Turussa ja Viipurissa, sittemmin Venäjällä Sofin jalkaväkirykmentissä ja Kuurinmaan henkiulaanirykmentissä ja lopulta Porin tarkk'ampujarykmentissä. Hän jätti armeijan kotkotukset alikapteenina vuonna 1868 ja alkoi ravintoloitsijaksi ja olutpanimon isännöitsijäksi Pietarsaareen, jossa vuodesta 1880 lähtien myös hankki saman panimon omistukseensa. Gabriel Serlachius avioitui maaliskuussa 1873 1851 syntyneen Aina Matilda Rosalie Schaumanin kanssa ja pian heillä oli kaksi tuoretta poikaa; Birger (s. 17.5.1874) ja Gösta Michael (s. 26.4.1876 Pietarsaari ja k. 18.10.1942 Mänttä). Gabriel Serlachiuksen terveys oli heikentynyt sotareissuilla Puolassa ja tämän vuoksi hän oli sairaalloinen tuon tuostakin loppuelämänsä. Muuten häntä kuvailtiin paitsi ankaraksi, myös käsistään käteväksi ja käytännölliseksi, oikeudenmukaiseksi, hyväntuuliseksi ihmiseksi, joka ei vaivojaan paljon valitellut. Aina Matilda taas oli tunnollinen ja taloudellinen sekä uhrautuvainen perheen huolehtija. Tulonsa perhe sai panimosta, mutta taloudellista lisäapua tuli myöhemmin myös Aina Matildan perimistä Strengbergin tupakkatehtaan osakkeista. Ruotsinkielisessä n. kahdentuhannen asukkaan pikkukaupungissa Gösta varttui lähinnä äidinpuolen suvun piirissä, sillä isä oli veljensä Gustafin kanssa melko huonoissa väleissä, silloin kun veljesten välit eivät olleet kokonaan poikki.
Gösta Serlachiusta ei koulunkäynti paljoa kiinnostanut; talvisin hiihtäminen ja kesäisin purjehtiminen oli kiinnostavampaa. Nuoresta lähtien hän osoitti pian myös liikemiestaitoja myymällä itse poimittuja sieniä ja postimerkkejä kauppaamalla. Lomien aikana hän sai Mäntän tehtaiden agentuurin ja myi siellä valmistettuja pusseja Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja Vanhassa Kaarlepyyssä. Pietarsaaren koulun jälkeen Gösta kävi Oulun ruotsinkielisen lyseon, josta valmistui ylioppilaaksi tammikuussa 1895. Isä Gabriel kuoli vuonna 1896 ja Gösta opiskeltuaan Helsingin yliopistossa lakitiedettä jätti opintonsa kolmen lukukauden jälkeen kesken äidin kovasta vastustuksesta huolimatta.
Opinnot heitettyään Gösta sai setänsä G. A. Serlachiuksen pojan, serkkunsa Axelin avustuksella harjoittelupaikan Manchesterissa myyntiyhtiön toimistossa paperinmyyjänä. Huhtikuusta 1898 hänet kutsuttiin konttoristiksi Mäntän tehtaalle, jossa Gösta aloitti työskentelyn 15.6.1898. Gösta kihlautui salaa G. A. Serlachiuksen tyttären, vuonna 1877 syntyneen serkkunsa Sigrid Edith (Sissi) Serlachiuksen kanssa loppuvuodesta 1898 ja he julkistivat kihlauksensa perheelle vasta tammikuussa 1899. Häitä vietettiin Mäntässä elokuussa 1899 ja nuorelleparille syntyi kaikkiaan viisi lasta; Ralph Erik (s. 1901), Kersti (Stina) (s. 1902), Greta (s. 1904), Bror Gustaf Gabriel (s. 1907) ja lopulta Gustaf Adolf (s. 1913).
Gösta Serlachius halusi nyt lisää tietämystä paperiteknologiasta ja sen vuoksi hän opiskeli alaa vuosina 1902-03 Technologishes Gewerbe Museumissa Wienin teknillisessä korkeakoulussa. Vuodet 1904-08 hän toimi Kankaan paperitehtaan isännöitsijänä Jyväskylässä velkojenhallinnon kutsumana ja sai tehtaan taas muutamassa vuodessa voitolliseksi. Vuodet 1908-13 Gösta toimi Kymmene Aktiebolagin toimitusjohtajana Kuusankoskella. Vuonna 1913 Gösta siirtyi lopulta Mänttään perheyritys Serlachius Oy:n toimitusjohtajaksi kuolemaansa vuonna 1942 asti. Gösta Serlachius rakennutti Mänttään sulfiittiselluloosatehtaan, hankki yhtiölle Tampereelta Takon tehtaan ja Jyväskylästä Kankaan tehtaan vuonna 1918 sekä Suomen Hihnatehtaan Tampereelta ja Kolhon sahan. Hän oli osakkaana Leppäkosken tehtaat Oy:ssä ja sen johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1913-18 sekä perustamassa Kajaanin Koski ja Teollisuus Oy:tä vuonna 1906. Birger veljeltään hän osti vuonna 1913 Pietarsaaren olutpanimon. Gösta Serlachiuksen aloitteesta potkaistiin käyntiin Suomen Paperitehtaitten Yhdistys sekä Suomen Selluloosayhdistys. Suomen Puuhiomoyhdistys organisoitiin uudelleen Suomen Puunjalostusyhdistysten Keskusliitoksi. Gösta Serlachiukselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1918.
Gösta ja Sigrid Serlachius asuivat aluksi Mäntässä ns. isännöitsijän talossa, mutta he olivat hankkineet omistukseensa myös Isoniemen tilan vuosisadan vaihteessa; tilalla harjoitettiin karjanhoitoa ja maanviljelystä. Gösta Serlachius osti tilan vierestä Joenniemen torpan maa-alueineen vuonna 1916. Sigrid ja Gösta Serlachius erosivat vuonna 1916 ja tyttäret jäivät äidille ja pojat isälle. Sigrid muutti hänelle rakennetulle Juhola-nimiselle tilalle Keurusselän rantaan, jossa eli elämänsä loppuun vuoteen 1944 asti.
Gösta Serlachius meni uudelleen naimisiin vuonna 1919 filosofian kandidaatin (pääaineina maanviljelysoppi ja karjataloustiede) Ruth Ingrid Björkenheimin kanssa. Molemmat olivat toista kertaa naimisissa ja heidän avioliittonsa oli lapseton. Pariskunta asui vuosina 1895-96 vaiheilla valmistuneessa Mäntän linnassa, jonka arkkitehti A. E. Melander suunnitteli Gustaf Adolf Serlachiukselle kodiksi. Ruth Serlachius muistetaan Mäntän kehittäjänä; hänen aikaansaamansa Säde-yhdistys sai Mänttään aikaiseksi mm. synnytyslaitoksen. Puheenjohtajina hän toimi Vapaan Huollon keskuksessa ja sotakummivaliokunnassa, oli aktiivinen Lotta- ja Martta-työssä, sekä rakasti musiikkia ja näyttämötaiteita. Gösta Serlachius omisti vuosina 1915-28 Karjalassa maa- ja metsätilan nimeltä Syskyjärven hovi ja vielä myöhemmin Huhkojärven tilan Koskenpäällä. Joenniemen mailla alkoi 1920-luvulla taimitarha sekä karjanhoito ja maanviljely, jotka olivat Ruthin sydäntä lähellä jo ammatillisestikin. Arkkitehti W. G. Palmqvist oli suunnitellut heille tilalle pehtorin talon, navetan sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Jarl Eklund suunnitteli pariskunnalle kotitaloksi Joenniemen kartanon, joka valmistui vuonna 1935. Gösta Serlachius menehtyi Helsingissä suvun kesäpaikassa Lövössä saamansa sydänkohtauksen jälkeen 18.10.1942. Ruth asui Joenniemen kartanossa kunnes 1960-luvun alussa muutti Helsinkiin, jossa kuoli vuonna 1963.
Harjoittelija Juuso Walden vietti loppuajan Lontoossa Price & Pierce Ltd:ssä, Cityn itäosassa osoitteessa 27. St. Clemens Lane. Toiminimi oli kaikkein tärkein puutavara- ja selluloosa-agentuuri. Ylimpänä johtajana agentuurissa toimi herra John Benn vanhempi, joka oli toimelias ja taitava johtaja ja sellaisena olisi pysynytkin ellei vähitellen olisi menettänyt näkökykyään ja lopulta menettänyt sen kokonaan. Nuorempi veli, Anthony Benn tuli hänen jälkeensä Prive & Piercen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Vanhemman Bennin kaksoisjohtajana toimi Sir Keith Price. Juuso Waldenin osastoa päälliköi herra R. C. Purkiss, jonka osaavana apulaisena oli Edward Holmes. Itämeren puutavaraosaston eli Baltic Timberin päällikkö oli herra Cecil Cochran.
Juuso Walden aloitti viimeisen harjoittelupaikkansa selluloosaosaston puolella, hyvin vaativissa tehtävissä, vaikka apuakin oli lähellä saatavilla. Waldenin takana istui paikkansa hänelle väliaikaisesti luovuttanut, Tim Drystale, sekä Stanley Ford, jonka tehtävänä oli vastata koko puuhiokemyynnistä samoin kuin laivauksesta ja laskutuksesta. Läheisessä huoneessa istuivat pikakirjoittajatytöt. Tämän vuoksi toimistossa ei saanut polttaa tupakkaa ennen kuin kello viiden iltapäiväteen jälkeen, jolloin kirjeitäkään ei enää saneltu. Kukaan ei saanut poistua osastolta ennen kuin johtaja suvaitsi lähteä toimistolta. Usein kävikin niin, että tolimistolla oltiin kahdeksaan asti illalla. Toimiston pihalla sijaitsi siisti pubi nimeltä Lomberd. Toiset pääsivät rentoutumaan pubiin, kun yksi jäi vuorollaan aina päivystämään toimistolle. Uudet isommat tilat toimisto sai myöhemmin Aldwichiin Kingswaylle, jossa kaikki toiminnot saatiin keskitettyä saman katon alle.
Juuso Walden oli usein mukana osaston matkoilla ostaviin tehtaisiin ja nämä matkat olivat hänelle hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia. Hän pääsi näillä matkoilla näkemään Euroopan suurimpia ja vanhimpia paperi- ja kartonkikoneita. Price & Pierce oli Juuso Waldenin ainut Lontoon harjoittelupaikka tällä harjoittelumatkalla, joka maksoi hänelle palkkaa harjoitteluajalta. Muista harjoittelupaikoista hän oli saanut vain lahjoja, toisinaan melko arvokkaitakin. Price & Pierce agentuurissa Juuso Walden pääsi tutustumaan moniin hyödyllisiin henkilöihin, jotka kaikki olivat hänelle hyvin ystävällisiä ja huhtautuivat auttavaisesti häneen. Yleensä tällä toiminimellä ei ollut tapana ottaa ulkomaalaisia harjoittelijoita, ainakaan selluloosapuolelle. Juuso Walden oli tuomari Holger Nysténin jälkeen toinen osaston ulkomaalainen harjoittelija. Price & Pierce agentuuri oli kyllä innokas omien lupaavien nuorien harjoittelijoiden lähettämisessä Suomeen paperitehtaille. Nämä harjoittelijat viihtyivät yleensä myös niin pitkään maassamme, että oppivat hyvin kielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti