Werner Ilmari Fredrik Tawaststjernan (s. 21.1.1879 Pariisi ja k. 18.6.1932 Helsinki) mielenkiinto kohdistui siviilioikeuteen ja erityisesti velvoiteoikeuteen. Käytännön tuomarin tehtävien lisäksi Tawaststjerna ehti suhteellisen lyhyeksi jääneen elämänsä aikana toimia Kauppakorkeakoulussa kauppaoikeuden opettajana sekä professorina. Hän toimi myös runsaat viisi vuotta Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina. Vaikka Tawaststjernan tieteellinen tuotanto jäi suhteellisen suppeaksi, oli se kuitenkin laadultaan hyvin korkeatasoista. Professori Tawaststjernan aviopuoliso oli Vivi Sofia Tawaststjerna (o.s. Alén, s. 15.5.1892).
Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa: Erik Werner Tawaststjerna (s. 10.10.1916 Mikkeli ja k. 22.1.1993 Helsinki) ja Einar Väinö Oskari Tawaststjerna (s. 20.4.1926 ja k. 9.9.1999). Pojista Erik Tawaststjerna tunnetaan hyvin musiikintutkijana, pianistina ja kriitikkona. Hän työskenteli pitkään Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona. Varmasti parhaiten hänet muistetaan kansainvälisesti tunnetuimman ja esitetyimmän säveltäjä Johan Christian Julius Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) tutkijana sekä viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kirjoittajana. Hän kirjoitti Sibeliuksen elämäkerran ruotsiksi, mutta elämäkerta julkaistiin kuitenkin ensiksi suomenkielellä.
Erik Tawaststjerna lukeutui Tawaststjernan aatelissukuun, jonka vanhin tunnettu kantaisä on ennen vuotta 1561 kuollut kartanonomistaja Henrik Jönsinpoika Tavast. Pohjanmaan tuomiokunnassa varatuomarina toiminut Erik Tawast (1625-1693) aateloitiin 10.2.1687 nimellä Tawaststjerna ja hänen sukunsa esiteltiin kaksi vuotta myöhemmin Ruotsin ritarihuoneella numerolla 1107. Suomen ritarihuoneella suku sai vuonna 1818 numeron 81. Suvun piiristä on aikain saatossa noussut monia sotilas- ja hallintomiehiä sekä kulttuurivaikuttajia. Erik Tawaststjerna opiskeli ensin matematiikkaa akateemikko ja matemaatikko Rolf Herman Nevanlinnan (s. 22.10.1895 Joensuu ja k. 28.5.1980 Helsinki) johdolla, mutta sitten Erik Tawaststjerna päätti ryhtyä konserttipianistin uralle.
Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1937-1944 pianonsoittoa – opisto tunnettiin vuoteen 1939 saakka Helsingin konservatoriona – sekä myöhemmin ulkomailla. Opettajina hänellä olivat mm. pianisti ja pedagogi Heinrich Neuhaus (s. 12.4.1888 Jelisavetgrad, Ukraina ja k. 10.10.1964 Moskova) ja ranskalais-sveitsiläinen pianisti ja kapellimestari Alfred Denis Cortot (s. 26.9.1877 ja k. 15.6.1962). Neuhausin oppilaita olivat mm. Emil Gilels (s. 19.10.1916 Odessa ja k. 14.10.1985 Moskova), Radu Lupu (s. 30.11.1945 Galati, Romania ja k. 17.4.2022 Lausanne, Sveitsi) ja Svjatoslav Teofilovitš Richter (s. 20.3.1915 ja k. 1.8.1997 Moskova). Erik Tawaststjerna antoi ensikonserttinsa vuonna 1943 Helsingissä.
Erik Tawaststjerna siirtyi vähitellen 1950-luvun aikana pianistista musiikkitieteilijäksi ja samalla erikoistui säveltäjä Sibeliuksen tutkimukselle. Vuonna 1960 Erik Tawaststjerna väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi säveltäjä Sibeliuksen pianosävellyksiä käsittelevällä väitöskirjalla. Vielä samana vuonna hänet valittiin Helsingin yliopiston musiikkitieteen professoriksi. Tawaststjerna hoiti tätä professuuria aina vuoteen 1983 saakka ja vuosina 1977-1983 hän toimi myös Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Yliopistouransa ohella Erik Tawaststjerna lukeutui merkittävimpiin suomalaisiin taidemusiikin arvostelijoihin. Vuosina 1957-1989 hän kirjoitti mm. Helsingin Sanomiin musiikkiarvosteluja. Hänet tunnettiin myös kansainvälisesti kysytyksi luennoitsijaksi ja hän toimi useiden musiikkikilpailujen tuomarina.
Vuonna 1942 Erik Tawaststjerna solmi avioliiton ruotsinkielen lehtori Alli Carmen Tawaststjernan (o.s. von Boehm, s. 9.8.1923 Helsinki ja k. 24.2.2015 Helsinki) kanssa. Heillä on kaksi poikaa: Ilmari Werner Mauritz Tawaststjerna ja pianisti ja Sibelius-Akatemian pianomusiikin professori Erik Thomas Tawaststjerna (s. 8.6.1951 Helsinki). Erik T. Tawaststjerna opiskeli pianonsoittoa yksityisesti Helsingissä pianisti ja urkuri Heikki Tapani Valstan (vuoteen 1935 Vallenius, s. 4.10.1921 Ulvila ja k. 21.4.2010 Helsinki) ohjauksessa sekä Moskovassa Genrijetta Mirvisin johdolla. Lisäksi hän opiskeli Wienin musiikkikorkeakoulussa Dieter Weberin oppilaana, New Yorkin yliopistossa Eugene Listin johdolla ja New Yorkin Julliard Schoolissa Sascha Gorodnitzkin ohjauksessa. Vuonna 1982 hän suoritti tohtorintutkinnon New Yorkin yliopistossa väitöskirjalla, Finnish piano music since 1945. Tämän lisäksi hän on osallistunut saksalaisen pianistin ja säveltäjän Wilhelm Walter Friedrich Kempffin (s. 25.11.1895 ja k.23.5.1991) mestarikursseille.
Musiikkitieteilijä Erik Tawaststjernan tieteellinen päätyö on viisiosainen säveltäjä Sibeliuksen elämäkerta. Tämä suurtyö vei häneltä kaikkiaan yli kaksi vuosikymmentä (1965-1988) aikaa ja se toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1989. Teos on käännetty suomen ja ruotsin lisäksi myös englanniksi ja venäjäksi. Sibeliuksen elämäkertasarjan lisäksi hän julkaisi säveltäjä Sibeliuksesta useita muita teoksia sekä käsitteli Sibeliusta suosituissa radio- ja televisioesitelmissään. Toinen Erik Tawaststjernan intohimo Sibeliuksen lisäksi oli venäläinen musiikki. Hän julkaisi teoksen säveltäjä Sergei Prokofjevista (s. 27.4.1891 Sontsovka ja k. 5.3.1953 Moskova) sekä suunnitteli pitkään Dmitri Šostakovitšin elämäkertaa; se jäi häneltä kuitenkin toteutumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti