Juuso Walden (17. osa)
Karl Rudolf ja Anni Walden olivat muuttaneet Helsingin Merikadulta Kaivopuistoon ns. Marmoripalatsiin, osoitteeseen Itäinen Puistotie 1. Palatsin myi heille rouva Lydia Keirkner, Ähtärin Inhan tehtaan perustajan ja omistajan, ruotsalaissyntyisen patruuna August Nilsson Keirknerin (s. 24.9.1856 Ruotsi ja k. 22.2.1918 Helsinki) leski. Augusta Keirkner ehti kuolla helmikuussa ennen kuin Marmoripalatsi valmistui loppuvuodesta 1918. Rakennus suunniteltiin klassistiseen tyyliin Keirknerien yksityiskodiksi ja taidekokoelman säilytyspaikaksi. Karl Rudolf Walden maksoi Marmoripalatsista 4,25 miljoonan markan kauppahinnan ja Waldenit muuttivat taloon asumaan marraskuussa 1937.
Villa Keirknerin suunnittelijaksi oli palkattu arkkitehti Gottlieb Eliel Saarinen (s. 20.8.1873 Rantasalmi ja k. 1.7.1950 Bloomfield Hills, Michigan, Yhdysvallat) ja hänen apureinaan olivat kuvanveistäjät Johan Gunnar Finne (s. 4.4.1886 Hollola ja k. 17.9.1952 Helsinki) ja Emil Erik Wikström (s. 13.4.1864 Turku ja k. 26.9.1942 Helsinki) sekä kuvataiteilija Olga Gummerus-Ehrström (s. 16.9.1876 Helsinki ja k. 20.1.1938 Helsinki). Talolla olikin Waldeneille paljon käyttöä, sillä samana vuonna Karl Rudolf Walden täytti 60 vuotta ja hän joutui suurten huomionosoitusten kohteeksi. Yhtyneitten Paperitehtaitten johtokunta ja henkilökunta järjestivät joitakin päiviä myöhemmin Myllykosken seuratalolle juhlatilaisuuden, johon osallistuivat monien tehtaiden edustajat mielellään.
Yhtyneitten Paperitehtaitten tuotanto kohosi vuonna 1938 ennätykseen, vaikka kysyntä olikin ollut hieman huonompaa kuin edellisvuonna. Vuoden 1939 alkupuoli oli myös hyvää aikaa, mutta syksyllä sota-aika painoi kysynnän melko olemattomiin. Vähitellen taloudellinen asema Suomessa kuitenkin korjaantui ja joka vuosi talous osoitti aina enemmän vientiylijäämää. Varsinkin Englannin ja sen alusmaiden kanssa tämä näkyi selvästi ja Englanti alkoikin kiinnittää asiaan huomiota vaatimalla Suomelta vastaostoja. Sovintoon päästiin suomalaisen kauppavaltuuskunnan lähettämisestä Englantiin keväällä 1939, jotta se voisi tutustua paikallisiin mahdollisuuksiin ja neuvotella mahdollisista kaupoista. Tätä valtuuskuntaa johti puheenjohtajana tohtori Carl Henrik Wolter Ramsay (s. 31.3.1886 Helsinki ja k. 25.7.1951 Visby) ja Juuso Walden kuului valtuuskuntaan puunjalostussektorin edustajana. Kaikki muut valtuuskunnan jäsenet olivat etupäässä tuontiliikkeiden johtajia. Valiokuntaan kuului kaikkiaan kolmisenkymmentä henkeä. Varsinaiset neuvottelut käytiin Lontoossa, mutta isäntien opastuksella käytiin tutustumassa teollisuuslaitoksiin mm. Manchesterissa, Liverpoolissa, Birgminghamissa ja Sheffieldissä.
Tukholmassa pidettiin paluumatkan aikana ensimmäinen Scankraftin piirissä käyty paperisäkkejä koskeva kokous. Kokouksessa suunniteltiin myyntiyhteistyötä. Kokoukseen osallistui Scankraftin jäsenten lisäksi edustajia myös Saksasta sekä muualta manner-Euroopasta. Näillä markkinoilla oli vallitseva tilanne tuolloin se, että säkkien valmistus oli lisääntynyt ja niitä myytiin halvemmalla kuin raakapaperia. Tilanne oli raaka-aineen ostajille sietämätön. Kokous ei osallistujilleen ollut mitenkään epäonnistunut, sillä vähitellen sodan vuoksi paperisäkkien kysyntä lisääntyi ja ongelma korjaantui kuin itsestään.
Talvisodan alkaessa olivat Yhtyneitten Paperitehtaitten isännöitsijöinä ja paikallisjohtajina Myllykoskella Hugo Eklund, Simpeleellä Ilmari Sipilä, Valkeakoskella (Tervasaaressa) Samuel Krogius (s. 6.9.1897 ja k. 27.3.1974), Jämsänkoskella Lauri Tiilikka ja Paperituotteessa Alfred Jozua. Paperituotteen konttoripäällikkö, Åke Pallasvirta, oli siirtynyt pääkonttoriin Myllykoskelle ja siten myös Myllykosken konttoripäälliköksi. Olof Palmgren oli Simpeleellä konttoripäällikkönä, W. A. Haaja Tervasaaressa ja A. Lehtonen Jämsänkoskella. Paperituotteen ylemmiksi myynti- ja konttorijohtajiksi oli Pallasvirran lähdettyä nimitetty Erkki Grönlund ja Heikki Mäkinen.
Kesällä1939 olivat alkaneet linnoitustyöt, joita tehtiin vapaaehtoisen kansanliikkeen voimin. Puolustusvoimat olivat kuitenkin laatineet yleissuunnitelman näitä linnoitustöitä varten. Linnoitustöistä siirryttiin jokseenkin suoraan YH:hon ja seuraavaksi talvisotaan. Puolustusneuvosto perustettiin ja sen puheenjohtajaksi kutsuttiin kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4.6.1867 Askainen ja k. 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi). Karl Rudolf Walden toimi myös neuvoston jäsenenä ja sihteerinä oli majuri Aksel Fredrik Airo (vuoteen 1906 Johansson, s. 14.2.1898 Turku ja k. 9.5.1985 Heinolan mlk).
Sodan kynnyksellä perustettiin myös taloudellinen puolustusneuvosto, jonka puheenjohtajana toimi Karl Rudolf Walden. Tämän neuvoston jäsenenä oli muiden upseerien ohella mm. talouden ja teollisuuden asiantuntija, Saksassa jääkärikoulutuksen saanut eversti Paavo Juho Talvela (alkuaan Thorén, s. 19.2.1897 Helsingin maalaiskunta ja k. 30.9.1973 Helsinki), joka luovuttuaan vakipalveluksestaan toimi eri tehtävissä liikealalla, viimeksi Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtajan apulaisena. Taloudellisen puolustusneuvoston jäsenyyttä tarjottiin myöhemmin myös Juuso Waldenille, sillä Karl Rudolf Walden halusi erota siitä jouduttuaan läheisesti sidotuksi varsinaiseen puolustusneuvostoon. Juuso Walden kieltäytyi tehtävästä lähinnä sen vuoksi, että hänen omat tehtävänsä Yhtyneillä olivat lisääntyneet siinä määrin, ettei hän olisi ennättänyt neuvoston kokouksiin mukaan.
Paavo Talvelasta tuli taloudellisen puolustusneuvoston puheenjohtaja talvisodan alkuun asti ja Waldenin sijaiseksi neuvostoon nousi tuomari Holger Nystén, joka oli palannut Scankraftin vierailultaan. Koska sotaa jo vahvasti aavisteltiin, nimitettiin ministeri Procopé Suomen suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin. Suomen Paperikonttorin toimitusjohtaja Lindh oli jo vuonna 1939 käynyt Moskovassa neuvotteluja, joissa hän sai vihiä Neuvostoliiton halusta saada Suomenlahden itäisiä saaria haltuunsa, vaikkakin vaihtokaupan avulla. Tieto hallitukselle tuli varmaan myös muuta kautta, mutta tämän kuultuaan sotamarsalkka Mannerheim ja Karl Rudolf Walden kiinnittivät tietoon erittäin suurta huomiota. Juuso Walden oli asuinpaikkansa vuoksi siirretty Pohjois-Kymeenlaakson sotilaspiiriin. YH:n tullessa Juuso Walden oli kymenlaaksolaisessa rykmentissä, jonka kokoontumispaikkana oli Kouvola, Viipurin rykmentin kasarmialue. Marraskuun alussa kävivät valtioneuvos Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870 Koski Hl ja k.14.12.1956 Helsinki) ja ministeri Väinö Alfred Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki) apuvoimineen neuvotteluja Moskovassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Linnoitustyöt olivat tuossa vaiheessa vielä pahoin keskeneräisiä eikä reserviläisten kertausharjoituksia oltu vielä läheskään suoritettu loppuun.
Juuso Waldenin joukko-osasto oli Kouvolassa saatu marssi- ja lähtökuntoon ja se ohjattiin Kannakselle. Juuso Walden kutsuttiin puhutteluun Mikkelin päämajaan. Koska Walden oli saanut kuljetusalan erikoiskoulutuksen ja reserviharjoituksissa oli hankkinut myös talousupseerin taidot, hän pyysi heti alkuun vapautusta niistä päämajan tehtävistä, joita häntä varten oli suunniteltu. Juuso Walden sai komennuksen Kouvolan liikennepäälliköksi. Kankaanpään kertausleirin reserviläisiä oli sijoitettu Sippolan itäisiin osiin ja Luumäelle, siis alueelle, joka kuului Juuso Waldenin toimipiiriin. Näistä miehistä, siis pääosin Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin alueelta saapuneista, muodostettiin 5. divisioonan rykmentti JR 17, joka myöhemmin Kannaksella sai tunnuksen JR 7. Divisioonan komentaja oli Turun sotilasläänin komentaja, eversti Selim Isaksson, joka toimi Kankaanpään kertausharjoitusleirin komentajana. JR 17:n komentajana oli eversti Kaarlo Aleksanteri Heiskanen (s. 28.10.1894 Joroinen ja k. 6.11.1962 Hämeenlinna), myöhemmin ”Kylmän Kallen” lempinimellä tunnettu puolustusvoimien komentaja.
Kouvolan sotilaspiiriä komensi jääkärieversti Väinö Heikki Vainio (s. 16.10.1892 Hiitola ja k. 4.11.1989 Helsinki) sekä eversti Lauri Ilmari Pallari (s. 12.2.1898 Oulu ja k. 16.3.1965), joka sotien välissä ja myöhemminkin toimi piirin komentajana. Sotien aikana oli sotilaspiirin arvostettuna päällikkönä eversti evp. W. Bergh. Talvisota syttyi 30.11.1939 Mainilan laukauksilla ja Helsingin esikaupungin pommituksilla. Osata Isakssonin divisioonaa oli perustettu osasto Pajari ja se oli annettu kenraali Talvion komennukseen. Talvio sai omasta pyynnöstä vapautuksen taloudellisesta puolustusneuvostosta. Kansanhuoltoministeriö ryhtyi säännöstelytoimintaan ja Suomen huoltotilanteessa ilmenneitä puutteita koetettiin parsia kovalla kiireellä.
Juuso Walden toimi koko talvisodan ajan Kouvolassa. Hänen tehtävänsä sekä hoidettavaksi määrätty liikennealue kasvoivat jossakin määrin sodan myötä eli työtä kyllä piisasi yllin kyllin. Tilanne paheni koko ajan rintaman siirtyessä lähemmäksi Kannaksen suunnassa ja ylitse Suomenlahden itäosan. Tilanne vaati, että kaikki käytettävissä olevat voimavarat, myös ly-miehet, oli hälytettävä, siirrettävä ja varistettava puolustamaan rantakaistaa. Juuso Waldenista tehtiin tuolloin aseupseeri. Asepaja sijaitsi Myllykosken tehtaalla, johon oli kerätty alueen kaikki ammattimiehet hyvin huonoa kalustoa kunnostamaan ja lajittelemaan. Asevalikoima oli kirjavaa; melkein kaikkia malleja mitä maailmassa valmistettiin ja suurin osa vielä erikaliiperisia, siksi patruunatkin oli hankittava niihin erikseen. Tämänkaltainen huoltotyö vaati tuekseen runsaasti kuljetuksia, sillä monet tukikohdat olivat esim. saaristossa tiettömien taipaleiden päässä. Onneksi jää oli kuitenkin tuona talvena vahvaa ja kantavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti