Kokaiini 

Crack in America-kirjan toinen toimittaja, sosiologian professori Harry Levine, kirjoitti näin: ”Miltei minkä tahansa yhteiskunnallisen ongelman kärjistyminen voidaan laittaa huumeiden syyksi. Sellaisia ongelmia kuin varastelu, ryöstöt, raiskaukset, perusteettomat poissaolot työpaikalta, petokset, korruptio, fyysinen väkivalta, myymälävarkaudet, nuorisorikollisuus, laiskuus, epäsiisteys, irralliset seksisuhteet, alhainen tuottavuus ja kaikenlainen vastuuttomuus, voidaan väittää ja on väitetty ’huumeiden’ aiheuttamiksi.”

Huumelakien viranomaisvalvontaa vaikeuttaa itse kaupankäyntitilanne: ostaja haluaa ostaa ja myyjä haluaa myydä huumeita. Tässä tilanteessa kun ei ole välitöntä uhria on poliisi täysin riippuvainen ilmiantajista. Jopa 95 prosenttia huumausainesyytteistä perustuu ilmiantajilta saatuihin tietoihin. Poliisin riippuvuus huumeilmiantajista voi johtaa siihen, että henkilöt, jotka voivat kaupata tietojaan voivat myös neuvotella poliisin kanssa syytteistä, joita heille itselleen olisi tulossa oikeudessa.

Eri puolilla maailmaa takavarikoitiin vuonna 2006 492 tonnia kokaiinia; tämä määrä oli kaikkien aikojen toiseksi suurin kokaiinin takavarikoinnin määrä vuodessa. Kaikkein suurin määrä, 588 tonnia kokaiinia, tehtiin vuonna 2004. Tästä huolimatta YK korostaa, että laittomien huumeiden myynnistä kertyvät tuotot ovat niin valtaisia, että viranomaisten täytyisi ehkäistä 75 prosenttia tuotetusta kokaiinista, jotta sillä olisi mitään olennaista merkitystä laittoman huumekaupan elinvoimaisuuteen. Siitä huolimatta, että vuosikausien ajan on toteutettu hämmästyttävän laajoja kieltoja rajoituksiksi, nykyisellä keinovalikoimalla ei saada estettyä kuin korkeintaan 40 prosenttia kokaiinitoimituksista maailmassa.

Englantilainen kokaiinin tukkumyyjä kertoi sisäministeriön tutkijoille, että ennen pidätystään hän osti ja myi 60 kiloa kokaiinia viikottain kolumbialaisilta huumevälittäjiltä Espanjassa. Hän maksoi ostaessaan kokaiinista 18 000 puntaa kilolta ja kun hän myi aineet Englannissa hän sai niistä 22 000 puntaa kilolta. Hän olisi saanut samasta kokaiinista jopa 50 000 puntaa kilolta, jos hän olisi myynyt kokaiinin jakaen sen vähittäismyynnissä gramman annoksiin. Kokaiinin tukku- ja vähittäishinnan ero Englannissa on suurin piirtein sama kuin useimpien laillisten maataloustuotteiden hinnassa.

Huumausaineiden salakuljetusketjujen vaativin ja hankalin – ja samalla myös ehdottomasti kaikkein tuottoisin – vaihe on juuri se vaihe, kun salakuljetettu huumausaine saapuu Euroopan Unioniin. Nimittäin samalla hetkellä huumausaineen hinta nousee 15 800 prosenttia siitä hinnasta, joka maksettiin kokaiinigrammasta sen lähtiessä matkaan kolumbialaisesta huumelaboratoriosta, ja kun se myydään vähittäin katukaupassa. Pelkästään vertailun vuoksi on kiinnostaa, että kahvipapujen hinnanero poimintapaikan ja vähittäiskaupan hyllyn välillä on ainoastaan 223 prosenttia.

Samaisessa sisäministeriön tutkimuksessa havaittiin, että yrityksillä katkaista kokaiinin tuloa Englantiin on voitu vaikuttaa ainoastaan paikallisiin hintoihin ja markkinoihin, mutta kansallisella tasolla maahantuojat ja myyjät eivät ole lopettaneet toimintaansa. Muuan hyvin merkittävä huumausaineiden maahantuoja kertoi viranomaisille käyttäneensä toiminnassaan ”huumemuuleja” tuomaan Karibianmereltä kokaiinia. Tämä maahantuoja arvioi itse, että yksi neljästä huumekuriirista jää lopulta kiinni tullin tarkastuksissa. Eräs toinen kansainvälinen salakuljettaja – käyttää maanteitä kuljetusväylinään - arvio, että noin neljä huumelähetystä kymmenestä ei päässyt perille asti. Mutta vaikka hän menettäisi puolet salakuljettamastaan myyntimäärästä, jäisi hänelle silti erittäin merkittävä voitto-osuus aineista.

Ilmeistä on, että huumausaineiden maahantuontia järjestelevät yleensä ihmiset, joilla on suhteita ja yhteyksiä niihin maihin, joissa huumausaineita myydään halvalla hinnalla. Hiljan aikaa sitten tärkeimpiä kokaiinin maahantuojia olivat esimerkiksi jamaikalaiset, jotka valmistivat kokaiinista crackia ja levittivät sen tehokkaasti eri puolille Englantia. Jamaika on varsin optimaalinen kokaiinin kauttakulkumaa matkalla Kolumbiasta Eurooppaan. Eurooppalaisen kiinnostuksen lisääntyessä kokaiinista, on maahantuonti espanjalaisten ja alankomaalaisten satamien kautta myös lisännyt muiden maiden kiinnostusta toiminnasta. Englannin vankiloissa huumetuomioista istuvista 40 prosenttia on syntynyt saarivaltion ulkopuolella ja huumevangit edustavat kaikkiaan 34 eri maata.

Euroopan Unionin alueelle tulee vuosittain ainakin 250 tonnia kokaiinia. Osa tukkumyyjistä Euroopassa saa kokaiininsa suoraan Karibianmeren tai Keski-Amerikan huumevälittäjiltä ja perille saadakseen huumausaineensa tukkumyyjät käyttävät sekä kolumbialaisia että omia salakuljettajiaan toimituksissa. Enin osa huumausaineista on yleensä kätketty valtaviin konttilaivoihin, jotka liikennöivät säännöllisesti reiteillä Karinbianmeren, Portugalin ja Espanjan välillä. Viime vuosina Euroopan kokaiinikaupan volyymin lisääntyessä on toimitusketjun yhteen osaan kohdistunut paine saanut kolumbialaiset salakuljettajat kiivaasti etsimään uusia välivarastoja aineilleen. Nykyisin ainakin kolmannes Eurooppaan saapuvasta kokaiinista tulee sellaisten länsiafrikkalaisten maiden kautta, kuten Ghana, Senegal ja Guinea-Bissau. Länsi-Afrikasta kokaiini on helppo lennättää salaisiin laskeutumispaikkoihin Portugaliin tai Espanjaan. Sieltä aineet kuljetetaan konttilaivoihin, jotka vievät huumausaineet Barcelonaan, Antwerpeniin tai Rotterdamiin.

Itse omassa kehossaan kokaiinia salakuljettanut Juan Pablo kertoo omista kokemuksistaan seuraavasti: ”Tehdas sijaitsee lähiössä. Se on hikipaja, jossa kahdeksan tai kymmenen ihmistä istuu pöydän ääressä ja annostelee kokaiinia, joka on tullut suoraan maaseudun viljelijöiltä tai labroista. Kun olin sellaisessa paikassa viimeksi, sadalla dollarilla sai noin sata grammaa, ja se on 95-prosenttisesti puhdasta. Siitä tehtiin viinirypäleen kokoisia annoksia, niin tiiviitä kuin mahdollista. Sitten rypäle peitetään vahalla, kiedotaan pari kolme kertaa muoviin, kastetaan taas vahaan ja kääritään taas muoviin. Se ei saa repeytyä, siitä koituisi ongelmia. Sadasta grammasta tulee noin viisitoista rypälettä. Sitten nielet ne. Älä missään nimessä poistu Kolumbiasta lentämällä. Minä ylitin rajan maitse Venezuelaan ja lensin sieltä Guatemalaan. Syö sitten guavan siemeniä. Ne aiheuttavat ummetusta. Et halua paskantaa ollessasi koneessa. Aina kun pysähdyin, kävin paskalla, pesin rypäleet, poistin uloimman kerroksen ja korvasin sen uudella, ja sitten nielin ne taas ja lensin Yhdysvaltoihin. Se on hermoja raastava osuus. Kun kävelet tullin läpi, sinun on aivan täysin uskottava, ettet tee mitään väärää. Ja jos et tee mitään väärää, kukaan tullissa ei usko sinun tekevän mitään väärää. Sitten muuntaudut tyypilliseksi amerikkalaiseksi idiootiksi. He tutkivat matkalaukkusi ja pääset läpi tullista. Ja sitten lähdet kunnin paskalle, joka tuntuu todella hyvältä, olethan juuri tehnyt jotain v...n mahtavaa. Täällä Bogatássa voin ostaa kilon puolellatoista miljoonalla pesolla, joka on 700 dollaria. Jos sen saa Yhdysvaltoihin, siitä todennäköisesti nettoaa 20 000 dollaria, mutta siinä on omat vaaransa. Olennaista on se, että ei tule ahneeksi. Sadan rypäleen nieleminen tekee jo kipeää, ja on paljon todennäköisempää, että rypäleitä repeytyy, mutta kaksitoista rypälettä vatsassa ei ole valtavan paljon. Miamissa, South Beachilla, myin ainetta noin 50 tai 70 dollarilla grammalta. Siitä saa todella mukavan pikku tuoton. ”

Joka vuosi Eurooppaan saapuu kaupallisilla lennoilla kolmekymmentä tonnia kokaiinia. Englannin vero- ja tulliviranomaiset perustivat marraskuussa 2006 yhdessä Ghanan viranomaisten kanssa Operaatio Westbridgen, jonka tarkoitus oli paljastaa Accrasta Englantiin tulevat huumeiden salakuljettajat. Operaatiolle luovutettiin valvonta- ja läpivalaisulaitteet sekä sylki- ja virtsatestilaitteet. Kaksi teini-ikäistä poikaa jäi kiinni marraskuussa 2007 huumeiden salakuljetuksesta. He olivat nielleet lähes neljä kiloa kokaiinia pakattuna kuuteentoista kondomiin. He olivat matkalla Lontoon Gatwickin lentokentälle. Kuusitoista- ja yhdeksäntoistavuotiaat teinipojat olivat liettualaisista perheistä, jotka asuivat Etelä-Lontoossa. Yleisesti arvellaan, että Länsi-Afrikasta pelkästään saapuu Englantiin kuusikymmentä ”huumemuulia” viikottain. Vuonna 2007 paljastui viranomaisille, että yhdellä ainoalla lennolla Ghanasta Amsterdamiin oli mukana kolmekymmentäkaksi ”huumemuulia” tuomassa huumausaineita Eurooppaan.

Kun Kolumbian viranomaiset onnistuivat vähentämään kokaiinisalakuljetusta satamiensa kautta, siirtyivät salakuljettajat viemään huumausaineita Venezuelan läpi Alankomaiden Antilleille. Alankomaiden Antillit on Karibianmeressä sijaitseva alue, joka on autonominen alueensa, jonka asukkailla on Euroopan Unionin passi. Alankomaiden viranomaiset vastasivat Antilleilta tulevaan salakuljetuksen lisääntymiseen ottamalla käyttöön uuden strategian, ”sataprosenttisen kontrollin”. Kaikki matkustajat laitettiin tiukkoihin tarkastuksiin ja jos löytyi kokaiinia, huumeet takavarikoitiin. ”Huumemuulien” passit takavarikoitiin myös kolmen vuoden ajaksi. Salakuljettajat myös karkotettiin pois maasta, mutta heitä ei pidätetty. Lisäämällä huumetarkastusten määrää ja pysäyttämällä enemmän kokaiinilähetyksiä viranomaiset kykenivät tekemään salakuljetuksista kannattamatonta puuhaa. Vuonna 2003 Schipholin lentokentän kautta kulki joka päivä 80 kuriiria, mutta vuonna 2005 huumeiden määrä oli saatu pudotetuksi kymmeneen kuriiriin kuukaudessa.