Juuso Walden (16. osa)
Juuso Waldenin perhe muutti asuntoa Valkeakoskella, ns. Pohjoisnavalle, joka oli jäänyt tyhjäksi insinööri Janhusen muutettua Kemiin. Asuntoon tuli vesi ainoastaan keittiöön ja asunto oli ulospäinlämpiävä sekä varsin tilava perheen käyttöön. Näihin aikoihin syntyi perheeseen myös toinen poika, Kaarle. Yläkerrasta luovutettiin kaksi huonetta yhtiön käyttöön; toiseen näistä huoneista muutti asumaan Juuso Waldenin veli, Rudolf, joka toimi konttoristina yhtiön palveluksessa. Nelihenkisen Waldenin perheen lisäksi talouteen kuuluivat talousapulainen, neiti Esteri Kallio ja hänen jälkeensä neiti Toini Kukkonen sekä koulutettu lastenhoitajatar. Ennen perheen muuttoa Myllykoskelle Juuso Waldenin töiden perässä sekä Juuso että Tellervo nimitettiin Hakan kunniajäseniksi nro 1 ja 2.
Myllysaaren paperituotteen tehdas tuhoutui pahoin tulipalossa ja siitä seurasi tehtaanjohtaja Alfred Jozualle (s. 6.6.1892 Lohusuu, Viro ja k. 9.11.1947 Valkeakoski) paljon harmia; ei ollut kovinkaan helppoa saada uusia koneita tuotantoon nopeasti ja tämän vuoksi osa tehtaan toiminnoista oli suorastaan pakko siirtää väliaikaisesti Tervasaareen. Myllysaaressa ensin korjattiin vanhaa, mutta samanaikaisesti suunniteltiin uutta tehdasta. Johtaja Jozuan ja Juuso Waldenin näkemys pääsi kuitenkin voitolle ja uutta yksikerroksista tehdasta tehtiin uudelle paikalle, jossa olisi myös tulevaisuudessa hyvät laajentamismahdollisuudet. Vuonna 1937 valmistui Tervasaaren rautatie, mutta Juuso Walden ei voinut olla läsnä rautatien avajaisissa ulkomaan matkansa vuoksi. Rautatien kanssa samanaikaisesti rakentui Tervasaareen uusi kombinoitu paperikone, Pk V, joka tuolloin oli suurin laatuaan maassamme. Tuohon aikaan tehtaalla sattui monta kuolemantapausta, eikä työn laatu ollut läheskään tyydyttävää. Sulfaattitehdasta täytyi laajentaa samassa suhteessa, jotta raaka-aine tulisi piisaamaan – toisaalta myös MG-sulfiittipaperia lisättiin pakosta sulfaatin riittämättömyyden vuoksi. Rautatien valmistuminen mahdollisti sulfaatin ostamisen myös muualta.
Jo muutettuaan Myllykoskelle vuonna 1937 Juuso Walden sai kutsun reserviharjoituksiin Kankaanpäähän kolmeksi viikoksi. Waldenin asevelvollisuusajasta oli vierähtänyt jo toistakymmentä vuotta, joten hänellä oli suhteellisen paljon kuultavaa ja nähtävää siitä huolimatta, että hän oli suojeluskunnassa joutunut tekemisiin ammunnan kanssa. Kankaanpäässä oli koolla kokonainen divisioona. Leirin komentajina sekä muissa johtotehtävissä oli sotilas- tai suojeluskuntapiireissä palvelleita upseereita ja erikoisupseereina kouluttajaupseerit ja erikoiskouluttajat päämajaa myöten. Eversti Kustaa Anders Tapola (myöhemmin jalkaväenkenraali sekä Mannerheim-ristin ritari, s. 29.3.1895 Lempäälä ja k. 2.4.1971 Helsinki) Lempäälästä oli tarkastamassa reservin sotaharjoituksen, johon kertausaika loppui. Upseerit oli kutsuttu kertaukseen kolmeksi ja aliupseerit kahdeksi viikoksi ja miehistö noin kymmeneksi päiväksi.
Leirikeskus Kankaanpäässä ei vielä tuolloin ollut täysin valmistunut, mutta oli kuitenkin ensimmäistä kertaa käytössä. Paljon keskeneräistä oli leirissä vielä saattamatta loppuun ja leirin ympäristökin oli täysin asumaton. Leirin portin ulkopuolelle oli noussut kuitenkin vaatimaton kahvila, joka oli ristitty Linnunlauluksi ja joka oli melko suosittu iltainen kokoontumispaikka. Juuso Walden kutsui harjoitusten loppuvaiheessa kaikki leirin valkeakoskelaiset ja sääksmäkeläiset reserviharjoituksiin osallistujat Linnunlauluun pullakahveille ja virvokkeille. Juuso Waldenin täytyi hankkia tätä tilaisuutta varten erityinen lupa, koska leirialueelta ei saanut poistua ilman lupaa. Lupa myönnettiin sillä ehdolla, että kaikki tapahtuisi suljetussa järjestyksessä. Tilaisuuteen osallistui noin 240 Valkeakosken ja Sääksmäen poikaa.
Juuso Waldenilla oli sekä Kyröskoskella että Noormarkussa hyviä ystäviä, jotka olivat huolissaan siitä, kuinka Juuso Walden pärjäisi armeijan ruokamuonalla. Ystävät toimittivat Juuso Waldenille leirille säännöllisesti ruokalähetyksiä, jotka Walden otti kiitollisuudella vastaan. Hän jakoi leiriläisillekin saamiaan ruokia. Eräänä lauantai-iltana rouva Tellervo Walden ja rouva Maire Söderholm poikkesivat Kankaanpään leirillä Juuso Waldenia tervehtimässä. Metsäpäällikkö Harald Johansson kävi esittelemässä kahta nuorta metsänhoitajaa, jotka oli tarkoitus palkata yhtiöön töihin; metsänhoitaja Kalevi Seppälä ja metsänhoitaja A. Kaisla. Kaisla sijoitettiin aluksi Myllykoskelle ja Simpeleelle ja Seppälä työskenteli pitkään Valkeakoskella, kunnes metsäneuvoksena ja Yhtyneitten Paperitehtaitten metsäpäällikkönä jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle.
Alkuaikojen merkittävimpiä työtehtäviä Myllykoskella Juuso Waldenilla oli Ruotsin silloisen perintöprinssi Kustaa Adolfin vierailun isännöinti. Kuninkaallisen matkan tarkoitus oli tutustuttaa perintöprinssi armeijamme koulutusohjelmaan sekä Suomeen ja sen kansaan; kaikkeen elämään, jota suhteellisen lyhyen vierailun aikana ehdittiin vieraalle esitellä. Myllykoski uusine tehtaineen oli valittu yhdeksi vierailukohteeksi. Myllykosken uudella tehdasalueella monet työt olivat vielä keskeneräisiä ja kuninkaallisen vieraan lounaskin jouduttiin tarjoamaan isännöitsijä Hugo Eklundin vanhassa asunnossa, talon kuistilla pienten tilojen vuoksi. Karl Rudolf Walden lausui prinssin tervetulleeksi Myllykoskelle ja kohotti maljan vieraalle. Lasit olivat sangen kookkaat ja täytetyt Mannerheim-tapaan eli piripintaan. Tilaisuudessa olivat läsnä Yhtyneiden Paperitehtaitten edustajina Karl Rudolf Waldenin ohella mm. isännöitsijä Hugo Eklund, yhtiön hallituksen varapuheenjohtaja Carl Gustaf Björnberg (s. 24.6.1901 Helsinki ja k. 8.12.1995 Myllykoski), tuomari Samuel Johannes Malakias Pentti (vuoteen 1905 Fransén, s. 11.8.1885 Kalvola ja k. 28.3.1954), kauppatieteen maisteri Aarne Kaarlo Koskelo (vuoteen 1918 Lindgren, s. 8.3.1900 Värtsilä ja k. 12.6.1998 Helsinki) ja Juuso Walden.
Yhdysvalloista tuli viesti kesällä 1938, että yhtiön agentti, Jay Madden oli yllättäen sairastunut ja kuollut. Markkina-alueena Yhdysvalloista oli muodostunut siihen mennessä yhdeksi tärkeimmistä Yhtyneille Paperitehtaille. Nyt kaivattiin Yhtyneillä todella nopeita toimenpiteitä Yhdysvaltain tilanteen järjestämiseksi. Tätä varten nimitettiin valtuuskunta, johon kuuluivat puheenjohtajana vuorineuvos Åke Gartz, ensimmäisen osaston puheenjohtaja, ja osaston hallituksen jäsenenä Juuso Walden sekä yhdistyksen asiantuntijana ja sihteerinä varatuomari Lauri K. J. Tukiainen, Juuso Waldenin luokkakaveri. Walden ja Tukiainen ottivat matkalle mukaan vaimonsa. Matkalle piti lähteä mahdollisimman joutuen ja matka tehtiin saksalaisella Europa-aluksella. Tukiaiset lähtivät jo etukäteen matkalle. Yhdysvaltain käynti kesti kokonaisen kuukauden, koska tilanne oli sen verran monimutkainen. John Coffin, Hearst Organisationin sanomalehtipaperin ostotoiminnan johtaja, siirtyi Jay Madden Corporationin johtoon ja tässä toimessa aikaisemmin työskennellyt Strubb siirtyi varatoimitusjohtajaksi. Frank Jepsonista tuli myyntipäällikkö ja Jay Maddenin poika, Jim Madden, tuli myös toiminimen tehtäviin ja sai sen johtokunnassa ns. varapresidentin tehtävät.
Valtuuskunta hoiti Yhdysvalloissa myös Suomen Selluloosayhdistyksen agentin vaihdon. Agenttina oli toiminut riikinruotsalainen Sven Lagerlöf, joka oli osoittautunut epäpäteväksi tehtäviinsä. Hänet vapautettiin tehtävästään ja tilalle valittiin hänen amerikkalainen apurinsa, London. Londonin avuksi tulivat vielä kaksi siellä kauan palvellutta suomalaista, Ernest Eriksson ja Ramsay. Molemmat suomalaiset tunsivat hyvin toimialansa ja työtehtävänsä ja syrjäyttivät pian Londonin tehtävästään tullen siten tämän yrityksen, Pulp Sales Agenciesin, johtoon.
Käynnin venyessä melko pitkäksi Yhdysvalloissa sopivat Waldenit, että Tellervo lähtisi vierailulle Juuson sedän luokse Bostoniin. Viikon vierailulla Tellervo Walden tutustui hyvin Nils Waldenin perheeseen ja saavutti perheen luottamuksen. Ystävyydenosoituksena Nils lähetti Suomeen vietäväksi pian 60-vuotispäiviään viettävälle veljelleen, Karl Rudolf Waldenille gramofonilevylle tallennetun tervehdyksensä. Levy sai Suomessa aikanaan hyvän vastaanoton ja kirvoitti Karl Rudolf Waldenin kirjoittamaan kirjeen nuoremmalle Nils-veljelleen Yhdysvaltoihin.
Valtuuskunta kierteli Yhdysvalloissa myös ostajia tapaamassa. He tapasivat osin vanhoja tuttaviaan ja tutustuivat heihin entistä paremmin. Suomalainen paperi oli tullut tunnetuksi Yhdysvalloissa, mm. sen vuoksi, että laivauspuoli oli vihdoin saatu järjestykseen. Suomalainen laivayhtiö, Thordén, oli saanut ensioikeuden paperitoimituksiin ja yhtiö hoiti kuljetukset mallikkaasti, varsinkin itärannikolla. Muita järjestelyjä vaadittiin länsirannikolla, ja siellä kuljetuksia hallitsi Johanson-linja. Juuso ja Tellervo Walden lähtivät paluumatkalle Yhdysvalloista ensimmäisinä. Paluumatka tehtiin Englantiin Queen Elisabeth-aluksella. Tuohon aikaan laiva oli suurin ja uusin matkustajalaiva, joka taittoi matkan Englantiin viidessä päivässä. Englannista Waldenin aviopari kiirehti välittömästi Suomeen raportoimaan Yhdysvaltojen matkan tapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti