Juuso Walden (15. osa) 

Yhtyneet Paperitehtaat pyrkivät kohentamaan työntekijöiden asuinolosuhteita sekä liikuntaharrastuksia sekä nuorison että varttuneemmankin väen joukossa. Yhtiö laati yhdenmukaiset säännöt, kuinka yhtiö luovuttaisi maata suunnittelemillaan omakotialueilla ja samoja vuokravälikirjoja käytettiin mallina kaikkien kanssa. Koska valtiolta ei herunut tähän toimintaan varoja, oli yhtiön ja huoltokonttorien tehtävä ottaa vastuu tästä toiminnasta. Urheilutoiminnan ja seurojen kasvaessa tarvittiin myös naisia toimintaan. Urheiluseura Hakaan perustettiin siksi naisjaosto, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Tellervo Walden. Naiset kunnostautuivat etenkin hiihtolajeissa ja pesäpallossa. Yhtiön sosiaalinen toiminta oli jo sitä luokkaa, että sen hoitamiseen tarvittiin jo ammatti-ihmisiä, joita sitten palkattiinkin. Joka tehtaalla pyrittiin toimintaa yhdenmukaistamaan. Sosiaalitarkastajien ja -päälliköiden tärkeintä tehtäväkenttää olivat asuntokysymykset, mutta myös urheilu- ja tiedotustoiminta koettiin tärkeäksi. Työn ääressä-lehti perustettiin henkilökuntaa palvelemaan.

Silloin kun Osakeyhtiö Walkiakoski sulautettiin Yhdistyneisiin Paperitehtaisiin, vaihdettiin Valkeakosken osakkeita Yhtyneiden Paperitehtaiden osakkeisiin viisi yhtä vastaan. Osa Valkeakosken osakkeenomistajista ei ollut tyytyväisiä vaihtosuhteeseen, mutta vaihto onnistui suunnitellussa ajassa. Sulautuminen aiheutti seurauksia myös yhtiöjärjestykseen; yhtiön johtokunnan kokoonpanoa muutettiin niin, että myös Valkeakosken entisille osakkaille aukesi mahdollisuus johtokuntapaikkaan. Puheenjohtajana jatkoi yhä edelleen Karl Rudolf Walden ja johtokunnan varapuheenjohtaja, senaattori Kaarlo Castrén, joka nyt korkeaan ikäänsä vedoten luopui paikastaan. Hänen tilalleen nousi kuvernööri Björkbergin poika, tuomari C. G. Björkberg. Johtokunnan muita jäseniä olivat tuolloin pankinjohtaja C. G. Wegelius, tuomari Samuel Johannes Malakias Pentti (vuoteen 1905 Fransén, s. 11.8.1885 Kalvola ja k. 28.3.1954), varatuomari Ossian Procopé, professori Waldemar Granberg ja Juuso Walden.

Samuel Johannes Malakias Pentti.

Yhtyneiden Paperitehtaiden johtokunta kokoontui normaalisti yhtiön konttorissa Helsingissä. Konttori oli siirretty Unioninkadulta Etelä-Esplanadi 14:ään, ns. Savoyn eli Ahlströmin taloon. Samassa konttorissa toimi myös Paperituotteen Helsingin edustusto. Yhtyneet Paperitehtaat omisti samoin huoneiston Etelä-Esplanadi 2:ssa, mutta se oli vuokrattuna muiden yhdistysten käyttöön sillä ehdolla, että kun uuttu rakennettaisiin, yhtiö saisi omistusosuutensa omaan käyttöön. Myllykosken tehtaan paperikoneiden asennuksen jälkeen alkoi myös tuotanto nousta. Yhdysvallat oli ylivoimaisesti suurin sanomalehtipaperin käyttäjä ja sen oma teollisuus ei pystynyt tyydyttämään sen kysyntää. Kanadasta vietiin voimallisesti sanomalehtipaperia Yhdysvaltoihin tämän vuoksi. Suomi koetti kiilata tähän väliin myös ja vähitellen - vaikeuksien kautta kylläkin - myös onnistui siinä.

Savoyn eli Ahlströmin talo.

Juuso ja Tellervo Walden olivat vuonna 1934 ensimmäisen lapsensa, Juuson, syntymän jälkeen hyvin ansaitulla lomamatkalla Lontoossa ja sieltä loman oli tarkoitus jatkua vielä Ranskan puolelle. Tämä lomamatka oli pariskunnan ensimmäinen yhteinen matka. Helsingistä tuli kuitenkin käsky, että Tellervon täytyi tulla Suomeen ja Juuso Waldenin olisi jatkettava Lontoosta suoraan New Yorkiin myymään sanomalehtipaperia. Tellervo Walden lähti Arcturuksella kotimatkalle Suomeen ja Juuso Walden vanhalla RMS Berengaria-laivalla Southamptonista New Yorkiin ensimmäiselle matkalle kaupunkiin Atlantin ylitse. Hänen laivamatkansa kesti seitsemän vuorokautta. RMS Berengaria oli ennen ensimmäistä maailmansotaa saksalaisomisteinen S/S Imperator, joka teki neitsytmatkansa vuonna 1913. Se oli aikanaan maailman suurin alus, sillä se otti 4 234 matkustajaa ja 1 180 hengen miehistön. Pituutta laivalla oli 280,11 metriä ja leveyttä 29,9 metriä. Kun Yhdysvallat liittyi sotaan, Imperator otettiin New Yorkin satamassa takavarikkoon ja luovutettiin brittiläiselle Cunard Line laivanvarustamolle korvauksena RMS Lusitaniasta. Uusi omistaja vaihtoi höyrylaivan nimeksi RMS Berengaria ja alus palveli varustamon lippulaivana vuoteen 1934, mutta se romutettiin lopulta vuonna 1938. Walden ei tuntenut laivalla ollessaan ketään ja hän harrasti matkan aikana lähinnä uintia altaalla ja pöytätennistä, jossa lajissa jopa laivalla järjestettiin turnaus. Tässä turnauksessa Juuso Walden tuli toiseksi.

RMS Berengaria.

Yhdysvaltoihin sanomalehtipaperi Suomesta liikkui kahta kanavaa pitkin, Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen ja Kymin Osakeyhtiön kautta. Jay Madden Corporation toimi Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen agenttina itärannikolla. Jay Madden omisti agentuurin ja agentuuria hoitivat hänen apulaisensa. Muutamia vuosia aikaisemmin Jay Madden oli ollut Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen ja Kymi-yhtiön yhteisen agentuurin Suomen-osaston hoitajana, joten Juuso Walden oli tutustunut häneen jo aikaisemmin. Jay Madden lähimmät avustajat olivat Joy Strubb ja Frank Jepson. Frank Jepson toimi pitkään Jay Madden Corporationin toimitusjohtajana sekä puheenjohtajana. Juuso Walden majoitettiin Hotelli Ritz-Carltoniin, suhteellisen lähelle agentuurin toimistoa.

Hotelli Ritz-Carlton.

Melko nopealla aikataululla Juuso Walden sai agentuurin avulla vaaditun paperitilausmäärän kokoon. Jokainen tilaus piti vielä erikseen hyväksyttää ja lähettää Suomeen tarkistettavaksi, Juuso Waldenin valtuutus ei siihen yksin piisannut. Myyntimatkoja Yhdysvalloissa tehtiin itärannikolla Washintonin ja New Yorkin välillä. Välimatkat myyntimatkoilla kaupungista toiseen kuljettiin junaa käyttämällä. Lisäksi tehtiin matkat myös Bostoniin ja Chicagoon, koska arveltiin myös sieltä löytyvän asiakkaita. Juuso Walden poikkesi myös Wabbanissa Bostonin-matkallaan tervehtimässä nuorinta setäänsä, Nils Teodor Waldenia (s. 19.7.1880 Helsinki) ja tämän amerikkalaista vaimoa. Nils Walden oli uudessa kotimaassaan unohtanut jo suomenkielen.

Tehtävät saatuaan Yhdysvalloissa loppuun suoritetuksi, Juuso Walden matkusti jälleen höyrylaiva RMS Berrengarialla Englantiin ja matka jatkui sieltä välittömästi Suomeen takaisin. Tällä paluumatkalla Juuso Waldenilla oli pöytäseuranaan jo muutamia suomalaisia, joten laivamatkakin sujui jo paremmissa merkeissä. Juuso Walden suoritti myyntimatkoja Englannin ohella myös Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin. Tuohon aikaan Ranskan yhdistyksen agenttina toimi Pariisissa toiminimi Bonnet & Pautreau. Alueen pääedustajaksi nimettiin varakonsuli Kaarlo Edvin Brusin (s. 8.4.1895 Noormarkku ja k. 3.11.1971 Pariisi). Suomen konsulina Pariisissa oli tuohon aikaan Nordgren, joka oli mukana myös agentuurissa, vaikka ei toiminut jäsenenä. Suomen kannalta Ranskaakin vaikeampia kauppakumppaneita olivat Espanja, Portugali ja Italia, jotka luulivat olevansa täysin riippuvaisia tuontitavarasta ja järjestelivät kulutustaan niin pieneksi, että kotimainen tuotanto piisasi heille. Selluloosaa mainitut maat kyllä ostivat.

Saksa oli monessa suhteessa Suomen kilpailija vientimarkkinoilla. Saksasta oli säännölliset ja hyvät laivayhteydet joka puolelle ja Suomenkin kannatti laivata paperinsa Englantiin Hampurin välityksellä sen sijaan, että olisi käyttänyt omia laivayhteyksiä. Hampurin agenttina toimi toiminimi J. Joseph Flach. Agentuuria johtivat perustajan pojat Joseph ja George Flach. Agentuuri harjoitti ensisijaisesti vientiä ja jälleenvientiä. Joseph Flach nuorempi kuoli nuorena ja agentuurin johtajaksi tuli George Flach. George Flach oli johtajana myös Flach Muther-nimisessä kartonkia ja selluloosaa edustavassa yrityksessä, jossa oli mukana mm. liikemies Bernhard Heydenreich. Sekä Flach että Heydenreich olivat taitavia liikemiehiä ja nauttivat Suomessa merkittävää arvostusta ja luottamusta.

Liikemiehet käyttivät paljon Helsinki-Stettin-laivalinjaa sekä Helsinki-Lyypekin välistä linjaa matkoihinsa, mutta myös Tukholman kautta junalla kuljettiin Saksaan. Yleinen pysähdyspaikka matkalla oli Hampuri, jossa paikallinen agentuuri huolehti matkamiehistä hyvin. Monet pääsivät näillä matkoilla tutustumaan myös Reeperbahnin viihdetarjontaan. Carl Wiemeyer oli Suomen edustajana Hollannissa. Hollanti oli Suomelle merkittävä kauppakumppani, sillä sen kautta kulkivat myös kaikki ostot Indonesiaan, Jaavalle. Belgialla oli pitkään vaikeuksia järjestää agentuuriaan toimivaksi, mutta Carl Wiemeyer lähetti sinne yhden miehistään ja tämä sai asiat lopulta toimimaan. Belgia ei kuitenkaan markkinana ollut Hollannin veroinen Suomen kannalta. Sveitsi ja Luxenburg eivät sitä vastoin olleet Suomelle juuri mitenkään kiinnostavia ostajia. Sama koski lähes koko Välimeren ympärystä, lukuun ottamatta Egyptiä, joka oli melko suuri ostaja Suomelle. Kauppaa Egyptissä edustivat Portugalista maahan muuttaneet. Juutalaiset taas hoitivat kauppaa Turkkiin Mustafa Kemal Atatürkin (s. 1881 ja k. 10.11.1938) valtaan tuloon asti.

Ruotsiin vietiin ainoastaan yhtä paperilaatua, aitoa pergamiinia, jota käytettiin pakkaamiseen ja toimitti käytännössä Kankaan Paperitehdas. Pergamiini ei olisi yksin riittänyt agentuurin elannoksi. Göteborgissa oli merkittävä vientikauppakeskus, jota hoiti Suomen puolesta Tukholman agentuuri. Se sijaitsi Stallgatanilla vastapäätä Grand Hotellia ja sitä johti Aron Andersson nuorempi. Kun Argentiina alkoi osoittaa merkkiä noususta, ehdotti Andersson ryhtymistä Suomen edustajaksi myös Argentiinassa. Näin Andersson perusti myös Argentiinaan agentuurin ja sai sen toimimaan siellä hyvin. Andersson oleskeli myöhemmin paljon Madeiralla, sillä siellä oli parempi ilmasto hänen sairaalle vaimolleen. Myöhemmin agentuuri Argentiinassa siirtyi Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen hoitoon ja esimieheksi tuli tuomari Lauri Mattson, maaherra Sigurd Mattsonin poika Hämeenlinnasta.