Hyvinkään Parantola (2. osa)
Karl Hård af Segerstadia ei kiinnostanut vuosisadanvaihteen suomalainen kansallisromantiikka, vaan hän etsi vaikutteita lähinnä Ruotsin historiallisesta arkkitehtuurista. Hänen vanhempansa olivat ruukinpatruuna Adam Hård af Segerstad (1822-1897) ja Anna Gyllenberg (1846-1939), jotka molemmat kuuluivat ruotsalaisiin aatelissukuihin. Karl sai Suomen kansalaisuuden vasta vuonna 1896. Hän kävi koulunsa Helsingin Nya svenska läroverketissä ja opiskeli vuosina 1891-1895 arkkitehdiksi Suomen polyteknillisessä opistossa. Tämän lisäksi hän täydensi arkkitehtiopintojaan matkalla Alankomaihin, Ranskaan, Italiaan, Itävaltaan ja Saksaan opiston antaman stipendin turvin.
Karl Hård af Segerstad perusti vuonna 1896 yhdessä kurssitoverinsa Axel Bertel Jungin (s. 11.7.1872 Pietarsaari ja k. 12.5.1946 Helsinki) kanssa arkkitehtitoimiston, jossa työskentelivät kahden vuoden ajan. Tämän jälkeen toimisto jäi yksi Karlin vastuulle vuoteen 1901 saakka. Tuolloin hän muutti merkittävän työtarjouksen perässä Viipuriin ja otti Viipurissa lääninrakennuskonttorin apulaisarkkitehdin toimen vastaan. Edelleen hän samalla laati suunnitelmia rakennuksista eri puolille Suomea. Helsingin kaupunki perusti vuonna 1907 kaupunginarkkitehdin viran, johon Karl Hård af Segerstad tuli valituksi. Virkaan oli vain kaksi hakijaa – toinen hakija on pysynyt tuntemattomana – ilmeisesti viran vaatimattoman palkan vuoksi. Hän uurasti kaupunginarkkitehtina vuoteen 1921 saakka ja toimi Helsingin rahatoimikamarin sihteerinä vuodesta 1919 kuolemaansa saakka. Vuodesta 1898 lähtien Karl Hård af Segerstad oli avioliitossa Maria Ladtmanin kanssa ja heillä oli kolme lasta.
Karl Hård af Segerstadin varhaisimpia suunnittelutöitä oli August Ramsaylle suunniteltu kaupunkitalo Helsingin Hietalahdenrantaan, huvila Lilja Kaivopuistossa sekä Alfred Kihlmanin rakennuttama ns. Kihlmanin talo Korkeavuorenkadulla. 1890-luvulla hän suunnitteli Helsingin Bulevardille rakennetun kiinteistöyhtiö Falkenin rakennuksen ja hänen päätyönään pidetään kuitenkin yliopiston uusmaalaisen osakunnan eli Nylands nationin osakuntataloa Kasarmikadulla (1901). Muita hänen suunnittelemiaan töitä ovat mm. Viipurin kauppahalli, Pulpin selluloosatehdas Joutsenossa, Poliisiasema (1909), Cygnaeuksen koulu (1911), Kallion kirjasto (1912), Hakaniemen kauppahalli (1913), Eläintarhan koulu (1915), Topelius-koulu Taka-Töölössä (1917), Pasilan kauppahalli (1919) ja Laurellska Skolan (1925-1927).
Arkkitehti Karl Hård af Segerstadia luonnehdittiin syrjäänvetäytyväksi ihmiseksi; tämä saattoi johtua kroonisesta sairaudesta tai taloudellisista vaikeuksista ja näiden syiden vuoksi hän jätti myös kaupunginarkkitehdin viran. Hänet tiedettiin innokkaaksi purjehtijaksi ja Nyländska Jaktklubben-purjehdusseuran jäsenenä. Ruotsalaistaustainen Hård af Segerstad oli aatteelliselta vakaumukseltaan skandinavisti ja Ruotsalaisen kansanpuolueen jäsen. Suomen sisällissodan aikana hän oleskeli Ruotsissa. Hänellä oli monipuolinen kielitaito ja suomeakin hän ilmeisesti ymmärsi auttavasti.
Hyvinkään Parantolan alkuperäisistä puutaloista suurempi, lännenpuoleinen päärakennus myytiin vuonna 1918 neljästä eri villatehtaasta vuonna 1902 perustetulle Yhdistyneille Villatehtaille ja rakennuksen hirret siirrettiin junaradan varteen naistyöntekijöiden asunnoksi. Rakennusta kutsuttiin Impilinnaksi. Toinen alkuperäisistä huviloista, Vita Villa (Valkoinen huvila) oli alkujaan majoitustilaa Parantolan asukkaille – yhteensä huviloissa oli majoitustilat 22 asiakkaalle , mutta myöhemmin huvila palveli mm. neuvolana, koulutoimistona, lääkärin vastaanottotilana, työterveyshuollon tiloina sekä TVH:n toimistoina ja asuntoina. Huvilan huonon kunnon vuoksi talon tilojen käyttö kiellettiin 1980-luvun lopulla. Rakennus palautettiin yksityisomistuksessa 2000-luvun alussa uudelleen remontoimalla asuinkäyttöön.
Potilastiloja oli myös päärakennusten ohella vuonna 1901 naapuritontin mukana ostetusta huvilasta, jota kutsuttiin nimellä Skogsvilla eli Metsähuvila. Koska Hyvinkään Parantolan maine kiiri ja palveluiden kysyntä kasvoi merkittävästi, Parantolaa päätettiin laajentaa. Nyt arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki) sai tehtäväksi suunnitella uusi parantolarakennus, joka oli yksitorninen valkoinen kivilinna. Uusi rakennus otettiin käyttöön huhtikuussa 1906. Jugend-tyylinen rakennus oli kaksi ja puolikerroksinen, jossa oli kylpylä ja potilashuoneet 24 asiakkaalle. Arkkitehti Lars Sonck suunnitteli aikansa muotiarkkitehtina myös monet muutkin suomalaiset kylpylärakennukset: näitä olivat esimerkiksi mm. Kauniaisten (nykyinen Kaunialan Sairaala), Loviisan ja Maarianhaminan kylpylät. Parantolalle valmistui myös uuden parantolarakennuksen myötä aivan oma sähkölaitos, josta riitti sähköä myös muuallekin Hyvinkäälle.
Arkkitehti Lars Sonck suunnitteli suunnilleen samoihin aikoihin Hyvinkään Parantolan kanssa Eiran yksityissairaalan rakennuksen Helsingin Ullanlinnan kaupunginosaan. Sairaalarakennus valmistui vuonna 1905. Arkkitehtuuriltaan merkittävä jugendrakennus sijaitsee yhäti Tehtaankadun ja Laivurikadun risteyksessä osoitteessa Tehtaankatu 28. Yksityissairaala nimettiin tukholmalaisen Eira-nimisen sairaalan mukaan, joka taas oli saanut nimensä islantilaisen mytologian Edda-runoissa esiintyvältä lääkintätaidon aasajumalattarelta, Eiriltä (suom. apu tai armo). Helsingin Eiran kaupunginosa on nimetty Eiran sairaalan mukaan.
Ajan oloon arkkitehti Lars Sonck sai suunnitella Hyvinkään Parantolarakennuksen laajennusosat, jotka valmistuivat vuosina 1914 ja 1917. Vuoden 1914 laajennuksessa rakennukseen lisättiin potilashuoneita, parvekkeita ja talon katolle nousi laaja lepohalli. Kivilinna kasvoi vuoden 1917 laajennuksessa reilusti kaksinkertaiseksi ja siitä rakentui symmetrisesti kaksitorninen. Parantola sai nyt myös musiikki- ja tupakkahuoneet sekä oman huoneen biljardin pelaamista varten. Uudistuneessa Hyvinkään Parantolassa oli kaikkiaan 119 potilashuonetta ja 150 vuodepaikkaa. Parantola-alueen puuhuviloitakin laajennettiin 1910-luvulla lisäämällä katonharjoja, parvekkeita ja potilashuoneita ja samalla puuhuvilat maalattiin sinisiksi.
Parantolalle hankittiin vuonna 1916 Välenojan mailta oma puutarha noin kilometrin päästä rautatieasemalta. Puutarhan puutarhurille rakennettiin K. Hämäläisen ja Lars Sonckin suunnittelema asunto, joka talo on edelleen paikallaan Vaiveronkadun varrella Hyvinkäällä. Vuonna 1917 arkkitehti Lars Sonck suunnitteli Parantolan alueelle alilääkärin asuin- ja vastaanottorakennuksen, joka kuitenkin jo seuraavana vuonna vuokrattiin ulkopuolisille. Tässä piparkakkutaloksi kutsutussa rakennuksessa toimii nykyisin kaupungin päiväkoti.
Parantolan isä ja ensimmäinen ylilääkäri, Jarl Hagelstam, muutti Helsinkiin syksyllä 1899 ja ainakin osa ylilääkärille kuuluneesta vastuusta siirtyi alueen alilääkäreille. Tohtori Josef Wäinö Sandelin (s. 10.10.1871 ja k. 27.1.1940) tuli Hyvinkäälle rautatien lääkäriksi ja Hyvinkään Parantolan alilääkäriksi vuonna 1900. Vuonna 1903 hänet nimitettiin Parantolan ylilääkäriksi. Parantolan johtavaksi lääkäriksi nimitettiin vuonna 1937 lääketieteen lisensiaatti Kurt Ragnar Lundsten (s. 30.4.1899 Karkku ja k. 31.1.1968 Helsinki), joka kävi Hyvinkäällä kahdesti viikossa. Parantolan alilääkäreinä ovat aikain saatossa toimineet ainakin J, Silvast, Ernst Hjalmar Ehrnroth (s. 10.7.1871 Nastola ja k. 7.6.1950 Helsinki), Artur Edvard von Bonsdorff (s. 23.2.1872 Tampere ja k. 30.6.1959 Turku), Hämeenlinnan kunnanlääkäri Erik Vilhelm Calonius (s. 6.4.1881 Nurmes ja k. 3.6.1936 Helsinki) ja Nils Håkan Björn Sandelin (s. 12.4.1909 ja k. 10.2.1989), joka oli ylilääkäri Josef Wäinö Sandelinin poika. Ylihoitajina ovat toimineet mm. Nina Konttinen, Fanny Kavaleff, Gurli Sandelin (ylilääkäri Sandelinin sisar) ja Anna-Marie Baumgartner. Parantolan vahtimestari Nils Fredrik Nikander tunnettiin paikkakunnalla rauhallisena ja ystävällisenä ”parantolan Nikanderina”. Parantolan kirvesmies Theodor Nyman toimi parantolan korjaustehtävien lisäksi myös parturina ja autonkuljettajana Hyvinkäällä.
Hyvinkään Sanatoorio eli parantola oli etupäässä lepokoti tai hermo- ja toipilasparantola varakkaalle väestölle. Tartuntavaaran vuoksi esimerkiksi tuberkuloosipotilaita ei hoidettu laisinkaan Hyvinkään Parantolassa. Orastavia kauhkotauteja kyllä hoidettiin parantolassa, samoin sydän-, maksa- ja munuaispotilaita, joiden toipumista rauhallinen parantolan elämänmeno sekä puhdas, kuiva ilma merkittävästi edistivät. Näiden lisäksi Hyvinkään Parantolassa sai hoitoa ja helpotusta hermotauteihin, reumaan, anemiaan, yleiseen heikkouteen ja katarreihin. Hyvinkään Parantolassa ei hoidettu tarttuvien tautien lisäksi epilepsiaa eikä mielisairaita.
Parantolan hoidot lääkäri määräsi kunkin potilaan tarpeiden mukaisesti – totaalisesta levosta ja eristyksestä aina täyteen toimintaan. Vettä käytettiin paljon sekä sisäisesti että ulkoisesti erilaisissa koko- ja puolikylvyissä, kuten esimerkiksi suola-, männynhavu- ja hiilihappokylvyissä. Kylpyjen lisäksi pääasiallisia hoitomuotoja olivat kuiva, havupuiden täyttämä ilma, hieronta sekä sähköhoito. Liikkuminen seudun mäkisessä maastossa oli merkittävä osa parantolavieraiden päiväohjelmaa. Parantolan läheisellä Härkävehmaanmäellä asiakkaat pystyivät nauttimaan alppimaisista elämyksistä ja tätä puistoaluetta alettiinkin kutsua Sveitsiksi. Parantolan ilmapiiri muuttui 1920-luvun alussa viihteellisemmäksi; hoitojen ja päivän lepohetkien sijasta parantolassa keskityttiin enemmän huvituksiin ja seurusteluun.
Hyvinkään Parantolan asiakaskunta oli sangen varakasta väkeä. Parantolavieraat olivat vain lievästi sairaita tai liian kiivaan elämän rasittamia ihmisiä. Hyvinkään Parantolan kukoistusaika osui vuosiin 1905-1918. Parantola oli hyvin suosittu ja hyvässä maineessa varsinkin Venäjän Pietarissa. Venäläiset lääkärit lähettivät varakkaita potilaitaan hyvin mielellään joko Krimille tai Hyvinkäälle lepäämään. Hyvinkään Parantola oli varsinkin ylirasituksesta ja hermojännityksestä kärsivän sivistysväen suuressa suosiossa.
Parantolan asiakkaista yli 80 prosenttia oli ulkomaalaisia, etupäässä venäläisiä, 1910-luvulla. Venäläisestä ylimystöstä sekä sivistyneistöstä Hyvinkäällä vierailivat mm. ruhtinas Felix Jusupov (s. 23.3.1887 Pietari ja k. 27.9.1967 Pariisi) ja bassolaulaja Fjodor Šaljapin (s. 13.2.1873 Kazan ja k. 12.4.1938 Pariisi) sekä runoilija Anna Andrejevna Gorenko (kirjailijanimi Anna Ahmatova, s. 23.6.1889 Bolšoi Fontan, Odessa ja k. 5.3.1966 Moskova). joka vieraili Hyvinkään Parantolassa kahden viikon ajan lokakuun lopussa vuonna 1915. Anna Ahmatova kirjoitti Hyvinkäällä runon ”Joka ilta saan häneltä kirjeen”. Hänen vierailunsa muistoksi parantolarakennuksen seinään kiinnitettiin Jan Neimanin ja Filipp Gebnerin suunnittelema muistolaatta vuonna 1992.
Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen venäläisasiakkaat katosivat Hyvinkäältä ja parantolasta tuli etenkin helsinkiläisten suosima lepo- ja toipilaspaikka. Hyvinkään Parantolassa kävivät lepäämässä ja toipumassa mm. runoilija ja Valtion kirjallisuuspalkinnon vain 22-vuotiaana saanut Saima Rauha Maria Harmaja (s. 8.5.1913 Helsinki ja k. 21.4.1937 Helsinki), runoilija, kirjailija, lehtimies ja kriitikko Eino Leino (oik. Armas Einar Leopold Lönnbohm, s. 6.7.1878 Paltamo ja k. 10.1.1926 Hyvinkään Nuppulinna), säveltäjä Erik Gustaf Oskarsson Melartin (s. 7.2.1875 Käkisalmi ja k. 14.2.1937 Helsinki), runoilija Hjalmar Fredrik Eugen Procopé (s. 28.4.1868 Helsinki ja k. 24.9.1927 Porvoo), lakimies, toimittaja, valtiopäivämies, senaattori ja kansanedustaja Henrik (Heikki) Renvall (s. 19.1.1872 Turku ja k. 1.6.1955 Helsinki), Suomen tasavallan presidentin Lauri Kristian Relanderin puoliso Signe Maria Relander (o.s. Österman, s. 19.8.1886 Helsinki ja k. 31.5.1962 Helsinki), säveltäjä Johan Christian Julius Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius (o.s. Järnefelt, s. 10.8.1871 Hausjärvi ja k. 8.6.1969 Helsinki), taidemaalari ja graafikko Hugo Gerhard Simberg (s. 24.6.1873 Hamina ja k. 12.7.1917 Ähtäri) ja kaunotar sekä elokuvanäyttelijä Ester Toivonen (vuodesta 1943 Toivonen-Siirala, s. 7.8.1914 Hamina ja k. 29.12.1979 Helsinki).
 |
| Parantolan lääkärin talo. |
Parantola muutettiin Hyvinkäällä 14.10.1939 Suomen kolmanneksi sotasairaalaksi. Suuri punainen risti asetettiin Parantolan tenniskentälle osoittamaan, että paikalla oli sairaala. Tämä kuitenkin houkutteli Neuvostoliiton pommikoneet paikalle. Parantolan kivinen laajennusosa vuodelta 1917 vaurioitui talvisodan pommituksissa pahoin 31.12.1939. Varsinaisia kuolonuhreja pommituksessa ei tullut, mutta ylilääkäri Josef Wäinö Sandelin sai pommitusten yhteydessä sydänkohtauksen; parantolan toiminta siirrettiin Järvenpäähän, jossa Sandelin menehtyi 27.1.1940. Sandelinin puoliso oli runoilija Johan Ludvig Runebergin pojan tytär, Anna Irene Runeberg (o.s. Sandelin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti