Tuure Kaulasen ja Fredrika Äkäslompolon yhteinen lapsi oli Jouni Johannes Kaulanen (s. 19.5.1917 ja k. 10.7.1997); perhe eli elämäänsä Äkäslompolon Jounila-nimisessä kotitalossa, josta sittemmin muodostui myös kuuluisa kylän kauppa vuonna 1950. Fredrikan koti oli Riihentalo nykyisen Mailan putiikin kohdalla. Tuuren ja Fredrikan avioliiton alku oli hiukan myrskyisä, mutta suhde tasoittui pian seesteiseksi elämäksi. Jouni Kaulasen aviopuoliso oli Marja Terttu Ristimella (s. 12.9.1925 ja k. 26.10.2002). Jouni Kaulanen tunnettiin taitavaksi kirvesmieheksi, josta kuitenkin muovautui Äkäslompolon legendaarinen kauppias ajan oloon.
Kaupan pidon lisäksi Jouni ja Terttu Kaulanen majoittivat kotitalossaan myös turisteja. Jouni myös huolsi Luosun suuren savotan muonat ja traktorien polttoaineet. Savotassa oli töissä 150 miestä, 30 hevosta ja parikymmentä traktoria. Pakkasessa piti usein käsipumpulla pumpata polttoainetta traktorien tankkeihin. Näitä töitä hän joutui enimmäkseen tekemään työpäivän jälkeen, kun traktorit palasivat yöksi kämpälle. Ei ihme, että päivällä kaupassa Jouni joskus otti nokkaunet ja heräsi asiakkaan tullessa sisään. Jouni Kaulanen tilasi kauppansa tavarat Ahon tukusta.
Riäkkylän rustokorva, hanuristi, näyttelijä ja laulaja Feliks Esaias ”Esa” Pakarinen (s. 9.2.1911 Rääkkylä ja k. 28.4.1989 Varkaus) tuli Kaj Tapio Rautavaaran (s. 8.3.1915 Pirkkala ja k. 25.9.1979 Helsinki) ja Reino Vihtori ”Repe” Helismaan (vuoteen 1934 Helenius, s. 12.7.1913 Helsinki ja k. 21.1.1965 Helsinki) esiintymiskiertueille vakituiseksi hanuristiksi syksyllä 1949. Pakarisen kiertuilla esittämiä vakiohahmoja olivat mm. vanhapiika Impi Umpilampi sekä Salomon Severi Suhonen ja näille hahmoille Reino Helismaa kirjoitti mielellään esitettävää heidän yhteisille viihdytyskiertueille.
Aikanaan neljäkymmentäluvun lopulla varsinkin Rautavaaran ja Helismaan keikkamatkat veivät heidän usein Pohjois-Suomeen ja Lapin tuntureille. Paitsi esiintymiset myös Rautavaaran elokuvatyöt veivät kohti pohjoista. Esimerkiksi Erik Blombergin (s. 18.9.1913 Helsinki ja k. 12.10.1996 Kuusjoki) käsikirjoittamaa ja Jack Evert Witikan (vuoteen 1942 Jakobsson, s. 20.12.1916 Helsinki ja k. 28.1.2002 Espoo) ohjaamaa elokuvaa ”Aila – Pohjolan tytär” kuvattiin kahtena talvena ja Rautavaara esitti elokuvassa Reinoa, porovarasta. Rovaniemi toimi taiteilijoiden keskuspaikkana pohjoisessa, josta myös tehtiin kiertueita muualle ympäristöön. Rautavaara ja Helismaa kulkeutuivat Ylläksen juurella sijaitsevaan pittoreskiin Äkäslompolon kylään, jossa vielä tuolloin sotien jälkeen ei ollut kovinkaan edustavia hiihto- ja majoituspalveluita matkamiehille.
Pohjoisen armeijan huoltoeverstiluutnantti Waldemar Terichoff (1897-1957) painosti sotareissulta palanneen kirvesmies Jouni Kaulasen perustamaan oman talonsa yhteyteen kyläkaupan. Silloin kaupan avaaminen ei ollut aivan yksinkertaista, vaan kaupan perustamiseen tarvittiin lupa. Uusi kauppa ei saanut olla liian lähellä toista kauppaa. Jouni Kaulanen onnistui ostamaan vuonna 1950 Usko Komulaiselta tämän kauppaoikeudet ja pääsi siten perustamaan oman kaupan Äkäslompoloon. Kaupan ensimmäinen myyntitiski oli tyhjä silavalaatikko. Kylä oli pitkälti omavarainen ja asukkaiden ei juuri tarvinnut elintarvikkeita kaupasta ostaa. Myydyin artikkeli oli alkuun karamellit, joista sodan aikana oli ollut huutava puute. Ensimmäisen vuoden myynti kyläkaupassa oli vain 235 000 markkaa eli runsaat 9 000 euroa. Hiljalleen Ylläksen ja Äkäslompolon maine tunturihiihtäjän keitaana alkoi kasvaa ja tieto kantautua muuallekin.
Reino ja Lempi Helismaan tulivat kahdeksi viikoksi ensimmäisen kerran Äkäslompoloon 1940-luvun lopussa. Helismaat majoitettiin Jouni Kaulasen omakotitaloon, johon oli laajennettu majoitustiloja talon alakertaan. Hiihtelyn lomassa Helismaat tutustuivat läheisesti mm. Jouni, Terttu, Emmi, Lauri ja Reetriikka Kaulaseen, Liisa Metsolaan, Heimo, Saimi ja Elsa Äkäslompoloon sekä muihinkin Äkäslompolon kyläläisiin. Rautavaara ja Helismaa harrastivat sangen mielellään hiihtämistä Ylläs- ja Kesänkituntirien Lapin talvisissa maisemissa ja osallistuivat toisinaan myös ryhmille järjestettyihin hiihtoretkiin. Etelään verrattuna Lapin maisemat ja ihmisetkin näyttivät niin erilaisilta. Taiteilijana Reino Helismaa oli Lapin luonnolle avoin ja herkkä sekä vastaanottavainen. Tapio Rautavaara on kuvaillut Reino Helismaata ihmisenä epäilijäksi, joka ei helposti luottanut edes omiin kykyihinsä ja joka usein mietti omaa tulevaisuuttaan aivan liikaa. Kesänkiä, Yllästä ja Kueria kiertäessään suksilla Helismaa sai kuitenkin rauhan itselleen.
Kun ryhmät kokoontuivat rakotulille ja muiden kaivaessa kuksat, kahvipannut ja emalimukit esiin, Reino otti esiin oman kitaransa ja alkoi viihdyttää seuruetta oivaan tapaansa. Hän oli erinomainen seuranpitäjä sekä tunnelman kohottaja taidoillaan. Reino Helismaa tuli yhtenä päivänä Jouni Kaulasen talon tupaan ja kertoi Jounille: ”Nyt meillä on kuule uusi laulu, se on yöllä rakovalkealla tehty. Minä vetelen sen nyt!” Näin sai kantaesityksensä Reino Helismaan sävellys ja sanoitus, Rakovalkealla:
kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen -
on avautunut sydämeni sille.
Tää köyhä, karu maa
mun lumoihinsa saa.
On avautunut sydämeni sille.
On yö ja revontulet Pohjan puolla loistavat,
ne niinkuin noitavalot luovat taikaa.
On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltijat -
se oli suurten tietäjien aikaa.
Tää revontulen maa,
tää taian, loitsun maa -
se elää vielä tietäjien aikaa.
On yö ja rakovalkealla liekkiin tuijotan.
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.
Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan,
sen mieli tänne lakkaamatta palaa.
Tää jään ja lumen maa,
se kiehtoo, lumoaa
ja mieli tänne lakkaamatta palaa.
Tapio Rautavaara tapasi Ylläksen maisemissa hyvän tuttunsa, Suomi-Filmin kuvaajan ja lyhytelokuvien ohjaajan, Aimo Erkki Jäderholmin (s. 28.8.1916 Helsinki ja k. 10.5.2012 Helsinki), joka oli samoin innokas Lapinkävijä ja hiihtäjä; hän oli vuonna 1938 aloittanut Suomi-Filmin palveluksessa. Rautavaara esitteli ystävänsä myös Reino Helismaalle. Aimo Jäderholm kertoi kaveruksille Lapinmatkan aikana ideoineensa lyhytfilmiä, joka kertoisi Lapin neitseellisen koskemattomasta luonnosta. Hän tiedusteli Helismaalta ja Rautavaaralta, haluaisivatko nämä tehdä tähän lyhytfilmiin musiikin ja laulujen sanat. Lyhytfilmi perustuisi täysin musiikin ja laulun sanojen pohjalle. Reino Helismaa innostui tästä ajatuksesta ja he alkoivat Tapio Rautavaaran kanssa kahdestaan ideoimaan omaa osuuttaan lyhytfilmistä.
Maaliskuun puolivälissä vuonna 1949 kahdeksan hengen hiihtäjäjoukko filmikameroineen pakkautui matkaan Ylläkselle lyhytfilmiä tekemään ja hiihtämään. Rautavaara ja Helismaa olivat Aimo Jäderholmin ja tämän Kirsti-vaimon kanssa Helsingissä muutaman kerran tavanneet ja suunnitelleet lyhytfilmin toteutusta ennen Lapinmatkaa. Retken filmiryhmän muodostivat ainoastaan Aimo ja Kirsti Jäderholm. Ryhmä kokoontui Kemissä, josta matka jatkui yhdessä bussilla Ylläkselle. Ylläksellä vallitsi loistavat keliolosuhteet ja Aimo Jäderholm etsi kuumeisesti sopivia ympäristöjä päivä- ja yökuvauksiin Varkaankurun maisemista ja läheisistä metsiköistä. Rautavaara ja Helismaa esittelivät laulamalla Lapin ainutlaatuista luontoa Jäderholmin kuvatessa samalla; filmille tallentui kaksi laulua hiihtäjien hiihdellessä, joista toinen oli ”Rakovalkealla”. Laulu kuvattiin juuri samoissa maisemissa, missä laulu oli syntynytkin. Toinen laulu oli hieman reippaampi hiihtoaiheinen laulu, jonka Rautavaara ja Helismaa lauloivat yhdessä.
Lyhytfilmin kuvaukset kestivät pari viikkoa ja matkan jälkeen Aimo Jäderholm leikkasi ja jälkiäänitti filmin Helsingissä. Filmiä esitettiin Kino-Palatsissa, jossa lyhytfilmi sai melkein yhtä suuren suosion kuin pitkä filmikin. Lyhytfilmin avulla ”Rakovalkealla”-laulusta kehkeytyi hyvin suosittu laulu. Tapio Rautavaara levytti myös maaliskuussa Pallen eli sanoittaja, radiotoimittaja, kirjailija ja majuri Reino Wilhelm Palmrothin (s. 2.4.1906 Ruovesi ja k. 2.5.1992 Helsinki) tyyliin tehdyn Lontoon olympialaisista kertovan ”Mitalin molemmat puolet”-kronikan sekä Reino Helismaan omalle Satu-tyttärelleen jo aikaisemmin tekemän ”Päivänsäde ja Menninkäinen”, joka pohjautui Lapinystävä, kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Olavi Samuli Kokon (s. 16.10.1903 Sortavala ja k. 6.9.1977 Helsinki) ”Pessi ja Illusia”-kirjasta saamaansa inspiraatioon.
Keskiviikkona 15.11.2023 klo 14 oli Tampereen pääkirjasto Metsossa erittäin mielenkiintoinen haastattelu- ja musiikkituokio, jossa kirjastonhoitaja Juhani Koivisto haastatteli musikaalisia veljeksiä Marian ja Nellu Petrescua Jyväskylästä. Ennen haastattelua Marian Petrescu soitti pianolla upean tulkinnan Reino Helismaan teoksesta ”Päivänsäde ja Menninkäinen”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti