Eeva-Kaarina Volanen (3. osa)
Eeva-Kaarina Volanen näytteli keväällä 1963 Kirsikkapuisto-näytelmässä menestyksellisesti Anjan äitiä, Andrejevna Ranjevskajaa. Kirjassaan Eeva-Kaarinan Volasesta Reetta Nieminen kirjoitti Volasen roolisuorituksesta seuraavasti: ”Eeva-Kaarinan Ranjevskajassa oli aristokraattisuutta, vuosisadan loppua – ei vain ulkoisessa olemuksessa, vaan sielussa.” Viimeisen nuoren tytön roolinsa Eeva-Kaarina Volanen teki 42-vuotiaana; hän tulkitsi silloin seitsemäntoistakesäistä Maijua kirjailija Minna Canthin näytelmässä Papin perhe Suomen Kansallisteatterin kevätkaudella 1963. Näytelmän ohjasi tuolloin Wilho Ilmari. Kriitikot ylistivät kilvan Volasen suoritusta näytelmässä ”Maijujen Maijuna”. Näyttelijätär Volanen itse kommentoi Maiju-tulkintaansa kaksikymmentä vuotta myöhemmin näin: ”Maijun roolin on tultava omasta itsestä, on vietävä omat nuoren tytön tunteet mukaan. Pystyn helposti vaihtamaan ilon ja kiihkeyden suruun ja depressiivisyyteen.”
Ranskalaisen runoilijan, esseistin, näytelmäkirjailijan ja diplomaatin Paul Claudelin (6.8.1868 Villeneuve-sur-Fére, Ranska ja k. 23.2.1955 Pariisi, Ranska) näytelmässä Keskipäivän taite Volanen näytteli Yséa kevätkaudella 1965. Näytelmän ohjasi Suomen Kansallisteatterille tuolloin Jack Evert Witikka (vuoteen 1942 Jakobsson, s. 20.12.1916 Helsinki ja k. 28.1.2002 Espoo), jonka aviopuoliso oli vuodesta 1961 näyttelijätär Tea Ista (oik. Dorothea Ida Eveliina Witikka, o.s. Ista, s. 12.12.1932 Evijärvi ja k. 20.2.2014 Espoo). Volasen roolisuoritus näytelmässä jäi historiaan siksi, että siinä oli työn ponnistusta ja näyttelemisen tuntua vahvasti. Hänen tulkintaansa näytelmässä arvostettiin ensisijaisesti tyylikkäänä näyttelijätyönä ja se nähtiin selkeästi todistukseksi Eeva-Kaarina Volasen monipuolisuudesta näyttelijänä. Ysén miehiä näyttelivät Matti Helge Ranin (s. 21.11.1926 Tampere ja k. 24.11.2013 Helsinki), Heikki Savolainen (s. 9.4.1922 Pori ja k. 22.1.1975 Helsinki) ja Matti Varjo (s. 2.4.1925 Naantali ja k. 25.12.2006 Turku).
Eeva-Kaarina Volanen juhli vuonna 1968 omaa 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Hän valitsi ranskalaisen kirjailijan ja Ranskan akatemian jäsenen, Victorien Sardoun (s. 5.9.1831 Pariisi ja k. 8.11.1908 Pariisi) hupinäytelmän, Erotaan pois, juhlanäytelmäkseen; Volanen näytteli siinä Cypriennen roolin. Lokakuun lopussa 1968 järjestetty juhlanäytös herätti poikkeuksellisen paljon mediahuomiota aikanaan. Erotaan pois-näytelmä ja varsinkin Volasen näyttämösuoritus saivat erinomaisen vastaanoton. Kirjailija Victorien Sardou oli alkujaan kirjoittanut Cypriennen roolin maailmankuululle ranskalaiselle primadonnalle, Sarah Bernhardtille (s. 22.10.1844 ja k. 26.3.1923). Suomessa Cyprienneä olivat aikaisemmin näytelleet mm. Ida Aalberg ja konserttimestari Carl Arvid Lindelöfin (s. 22.1.1877 Helsinki ja k. 7.12.1956 Helsinki) puoliso, näyttelijätär Helmi Lydia Lindelöf (o.s. Helenius, s. 25.10.1884 Helsinki ja k. 10.9.1966 Helsinki). Rooli soi Volaselle tilaisuuden omien metodiensa ja kykyjensä esittelemiseen: Volanen kokosi Cypriennestä vaatimattoman ja naiivin pikkukaupungin tytön ja purki siten Aalbergin ja Lindelöfin aikaisemmin rakentamat diivanelkeiset roolit hahmosta. Eeva-Kaarina Volasen vastanäyttelijänä loisti Toivo Joel ”Jopi” Rinne (s. 7.6.1897 Asikkala ja k. 3.12.1981 Helsinki).
1960-luvulla Eeva-Kaarina Volanen näytteli kaikkiaan 26 roolisuoritusta, joista enin osa oli päärooleja. Lajityypiltään näytelmät olivat laidasta laitaan: komedioita ja tragedioita; klassista ja modernia näyttämötuotantoa. Eeva-Kaarina Volanen lukeutui 1960-luvulla Suomen Kansallisteatterin tähtinäyttelijöihin, mutta tultaessa 1970-luvulle hänen näyttämöroolinsa alkoivat hiljalleen vähentyä ja osat pienentyä. Volanen kuitenkin löysi ratkaisuksi työpulaansa monologit; ensimmäinen monologi oli huhtikuussa 1971 kirjailija ja kääntäjä Juha Toimi Tapani Mannerkorven (s. 28.6.1915 Ashtabula, Ohio, Yhdysvallat ja k. 15.9.1980 Helsinki Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet. Säveltäjä Kalevi Ensio Aho (s. 9.3.1949 Forssa) on säveltänyt tähän samaan monologiin perustuvan oopperan, joka kantaesitettiin vuonna 2001. Volanen tulkitsi Mannerkorven monologinäytelmän kaikki roolit. Esityksestä tehtiin samoin oma versio televisiota varten.
Näyttelijätär Eeva-Kaarina Volanen näytteli vuonna 1972 Noraa näytelmäkirjailija ja runoilija Henrik Johan Ibsenin (s. 20.3.1828 Skien ja k. 23.5.1906 Kristiania) Nukkekodissa. Näytelmän ohjasi Kansallisteatteriin Sakari Puurunen ja näytelmän ensi-ilta ajoitettiin varsinaisen näyttämökauden ulkopuolelle kesäkuussa. Nukkekoti-näytelmästä tehtiin myös kiertuenäytelmä, jota esitettiin vuosikausia eri puolilla Suomea. Ibsenin Nukkekodista tuli ensi-iltavuotensa teatteritapaus Suomen Kansallisteatterissa ja eniten näytelmässä huomiota herätti Volasen uudenlainen Nora-tulkinta.
Keväällä 1974 Eeva-Kaarina Volanen sai nimityksen taiteilijaprofessoriksi. Volanen sai viiden professorivuotensa aikana kaksi vierailukutsua: Mikkelin teatteriin ja Vaasan kaupunginteatteriin. Molemmat vierailut olivat Tšehov-tehtäviä. Mikkelin teatterissa Volanen näytteli Vanja-enon Sonjaa aviomiehensä, Sakari Puurusen ohjaamana ja Vaasan kaupunginteatterissa oli vuorossa Kirsikkapuiston Ranjevskaja Hannu Lumivuoren ohjaamana. Volasella oli tämän lisäksi roolitehtäviä Intiimiteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa. Syksyllä 1974 Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä tuli ensi-iltaan Kaarlo Esko Oskar Elstelän (s. 15.11.1931 Pori ja k. 30.9.2007 Helsinki) ohjaamana ranskalaisen romantiikan ajan prosaisti ja runoilija Alfred Louis Charles De Musset’n (s. 11.12.1810 Pariisi ja k. 2.5.1857 Pariisi) Lorenzo, jossa Volanen esitti Ricciarda Cibon roolin.
Willensaunan näyttämön avausnäytelmässä, Marin Sorescun Elämän kehdossa, keväällä 1976 Eeva-Kaarina Volasella oli ensimmäistä lastaan odottavan Irinan rooli. Willensauna sai nimensä paikalla aikanaan sijainneen kylpylähotelli Villensaunan mukaan. 154-paikkaisen Willensaunan teatterin suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola. Volasen suurroolin tulkinnassa kiinnitettiin huomiota uudenlaiseen äänenkäyttöön ja näyttelijättären koko olemuksen kehuttiin olevan ilmaisua. Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle tuli syksyllä 1977 ensi-iltaan Esko Elstelän ohjaama Pierre de Marivaux’n Harhatunteet, jossa Volasen rooli leskeksi jääneen markiisittaren sanottiin tekevän näytelmästä esityksellisen juhlan ja näyttämötaiteen juhlan. Eeva-Kaarina Volanen vakiinnutti asemansa professuurinsa aikana varsinkin monologien ja runoiltojen esiintyjänä.
Eeva-Kaarina Volanen näytteli Kansallisteatterissa vuonna 1981 Paulinea sellisti ja säveltäjä Jacques Offenbachin (s. 20.6.1819 Köln ja k. 5.10.1880 Pariisi) operetissa, Pariisilaiselämää, joka oli miesmuistiin ensimmäinen operetti Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä. Offenbach muutti Saksasta jo 14-vuotiaana Pariisiin opiskelemaan sellonsoittoa. Pariisissa hänestä tuli myöhemmin Opéra-Comiquen orkesterin sellisti. Vuonna 1850 hänestä tuli Théâtre-Françaisin kapellimestari. Vaikka kriitikot suhtautuivat tähän operettiin nuivasti, esitys sai kuitenkin yleisöltä hyvin positiivisen vastaanoton Kansallisteatterissa. Volanen näytteli kevätkaudella 1983 Helene Alvingin roolin Ibsenin näytelmässä Kummittelijoita. Syyskaudella 1984 Volanen esitti Lindaa Arthur Asher Millerin (s. 17.10.1915 New York ja k. 10.2.2005 Roxbury, Connecticut) käsikirjoittamassa Kauppamatkustajan kuolemassa. Näytelmä säilyi Kansallisteatterin ohjelmistossa vuosikausia.
Näyttelijätär Eeva-Kaarina Volanen jättäytyi virallisesti eläkkeelle Suomen Kansallisteatterista vuonna 1990, mutta hän jatkoi edelleen näyttämötaiteilijan tehtäviään aktiivisesti. 1980-luvun loppupuolella Eeva-Kaarina Volanen oli mukana perustamassa Raivoisat Ruusut-ensemblea. Ryhmän ideoi alkuun kirjailija ja teatteriohjaaja Ritva Tuulikki Siikala (s. 13.11.1941 Oulu) ja ryhmään kuului naisnäyttelijöitä, jotka esittivät sekä miesten että naisten rooleja. Raivoisien Ruusujen ensimmäinen näytös järjestettiin kesällä 1988 Helsingin Katajanokalla sijaitsevassa konepajassa. Esityksen nimi oli: Raivoisat Ruusut – kronikka vallasta. Ryhmän esityksessä oli mukana nelisenkymmentä naisnäyttelijää, Volasen lisäksi mm. Eeva Eloranta (s. 4.7.1954 Helsinki), Ritva Ahonen (s. 22.9.1928 Viipuri ja k. 9.5.2004 Helsinki) ja Seela Maini Marjatta Sella (o.s. Virtanen, s. 30.12.1936 Tampere). Tämä näytelmä olikin sekä yleisö- että arvostelumenestys.
Vuonna 1990 Minna Canth-seura valitsi Eeva-Kaarina Volasen puheenjohtajakseen. Myös samana vuonna Volanen esiintyi Ritva Siikalan ohjaamassa Eugene O’Neillin draamassa Pitkän päivän matka yöhön, joka tehtiin Lahden kaupunginteatterille. Volanen näytteli tässä näytelmässä naispääosaa ja näyttelijä, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja Lasse Erik Pöysti (s. 24.1.1927 Sortavala ja k. 5.4.2019 Helsinki) esitti näytelmän miespääosan. Eeva-Kaarina Volanen näytteli vuonna 1992 Raivoisat Ruusut-ryhmän mukana Onnenseitissä, joka oli kirjailija ja näytelmäkirjailija Maria Gustava Jotunin (vuoteen 1906 Haggrén, vuodesta 1911 Tarkiainen, s. 9.4.1880 Kuopio ja k. 30.9.1943 Helsinki) novelleihin perustuva tuotanto. Onnenseitti menestyi ryhmän esittämänä erinomaisesti ja esitystä näyteltiin peräti kaksi vuotta, mukaan luettuna vielä taltiointi Televisioteatterille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti