Lielahden kartano (9. osa)
Oy Lielahti lupasi ensimmäisistä myynti-ilmoituksista alkaen järjestää Tampereen ja Lielahden välille edullisen laivayhteyden, joka tekisi mahdolliseksi päivittäisen työssäkäynnin ja asioinnin Lielahdesta Tampereelle. Vuoden 1910 kesällä Oy Lielahden omistama matkustajalaiva aloitti säännöllisen liikenteen Tampereelta Ylöjärven Vahantaan. Matkustajalaiva poikkesi matkallaan myös Lielahdessa ja Oy Lielahden Siivikkalanlahden rannalla jakamien huviloiden laitureissa. Rakennusmestari Theodor Schreckin omistamalta Honkasalon tilalta uudet tilojen asukkaat saattoivat ostaa elintarvikkeita kotiin vietäväksi.
Höyrylaivaosakeyhtiö Ylöjärvi perustettiin vuonna 1908 huolehtimaan Näsijärven länsirannikon lähilaivaliikenteestä. Yhtiön laivan nimi oli tietenkin Ylöjärvi, mutta laivan kanssa alkoi hyvin pian kilpailla Wahanta-niminen laiva, jonka omisti samanniminen laivayhtiö. Laine ja Lokki laivat, jotka eivät olleet kovin tuottoisia, vaihtoivat sittemmin omistajaa ja nimeä; uudet nimet olivat Aitolahti ja Aitoniemi, myöhemmin Terälahti. Mänttä-niminen laiva poistui vuonna 1912 matkustajaliikenteestä, mutta täysin uutena aluksena aloitti vuonna 1913 Kurussa perustetun osuuskunnan laiva, myöhemmin surkeasta kohtalostaan kuuluisa Kuru-laiva. Kuru poikkesi Näsijärven länsirannan laitureihin ja kilpaili näin alkumatkallaan Ylöjärven ja Wahannan sekä loppumatkallaan Auneen kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Tampereen Mustanlahden satamasta lähti kaikkiaan yksitoista laivaa vesille. Tuolloin elettiin vielä höyrylaivaliikenteen lyhyeksi jäänyttä kukoistuskautta.
Tampereen kaupungille Oy Lielahti tarjosi ainakin kaksi eri kertaa mahdollisuutta ostaa Lielahden kartanon maa-alueet rakennuksineen. Toukokuussa 1910 yritys tarjosi Tampereen kaupungille Lielahtea ostettavaksi ensimmäisen kerran ja toisen kerran Oy Lielahti tarjosi kaupungille ostamista vielä huhtikuussa 1911. Kauppoja ei kuitenkaan kummallakaan kerralla syntynyt. Vuonna 1911 kaupungin rahatoimikamari esitti Lielahden ostamista kaupungille, jolloin sen rakennuksia olisi voitu käyttää mm. köyhäintalon työlaitostiloiksi. Niinpä Oy Lielahti myi lopulta Lielahden kartanon rakennukset sekä 70 hehtaaria tonttimaata vuonna 1913 J. W. Enqvist Osakeyhtiölle, jonka toiminnan oli aloittanut jo vuonna 1875 Johan Reinhold Enqvist (s. 13.5.1821 Tampere ja k. 19.7.1880 Tampere) perustamalla Santalahdessa sijainneen sahalaitoksen. Yhtiö perusti Lielahden tilan maille sulffiittiselluloosatehtaan, jonka toiminta käynnistyi jo vuonna 1914.
Johan Waldemar Enqvist (s. 3.3.1853 Tampere ja k. 30.8.1907 Tampere) oli sahateollisuusmies, joka vaikutti merkittävästi varsinkin Tampereen seudulla. Johan Waldemar Enqvistin isä, Johan Reinhold Enqvist toimi Tampereella kauppiaana ja vei myös nahkoja ja turkiksia Pietariin, Lyypekkiin, Hampuriin ja Tukholmaan. Johan Reinhold Enqvist perusti yhdessä kahden muun osakkaan kanssa Tampereelle vuonna 1876 Santalahden höyrysahan. Höyrysahan liiketoiminnan hän lunasti myöhemmin itselleen kokonaisuudessaan.
Johan Waldemar Enqvist kävi alkeiskoulunsa Tampereella ja hän suoritti lukion Hämeenlinnassa. Hän opiskeli kauppakoulussa Saksan Dresdenissä ja toimi sen jälkeen konttoriharjoittelijana sekä Lontoossa että Pietarissa. Johan Waldemar Enqvist uudisti isänsä perustamaa Santalahden sahaa ja hankki sahalle uuden höyläyskoneen vuonna 1881. Santalahden sahalla oli omat lautatarhat Helsingissä ja Turussa. Sahatavaraa vietiin Santalahdesta lähinnä Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Yhtiö omisti vuodesta 1902 lähtien Santalahden Paperitehtaan, Särkisaaren vuonna 1889 perustetun sahan Särkänniemessä sekä sahat Tyrväällä ja Orivedellä sekä Virtain Killinkosken Puuhiomosto osake-enemmistön.
Vuonna 1889 Enqvist oli mukana perustamassa Suomen Sahanterätehdas Oy:n sahanteriä valmistanutta tehdasta Santalahteen yhdessä insinööri A. H. L. Gyllenbergin ja kauppias Rudolf Winterin kanssa. Vuosina 1893-1900 Johan Waldemar Enqvist toimi Pohjoismaiden Osakepankin Tampereen konttorin johtajana. Hän oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1887-1907, josta valtuuston puheenjohtajana hän oli vuodet 1904-1905. Johan Waldemar Enqvist toimi samoin Ruotsin varakonsulina Tampereella. Enqvistin tytär, Anna Maria Enqvist oli avioliitossa vuorineuvos ja diplomi-insinööri Harald Christian Jensenin (s. 1.7.1882 Huittinen ja k. 16.9.1953 Tukholma) kanssa, joka toimi Tampereella Suomen Trikoo Oy:n johtajana vuodesta 1911 lähtien. Jensenin aikana yhtiön työntekijämäärä kasvoi 238:sta yli 3 000:een työntekijään Tampereella.
Johan Waldemar Enqvistin poika, Johan Reinhold Enqvist (s. 9.12.1881 Tampere ja k. 17.1.1940 Ylöjärvi) jatkoi isänsä työtä yhtiön toimitusjohtajana. Kun Enqvist-yhtiön Lielahden tehtaat myytiin vuonna 1930, tarjottiin myös Enqvistien omistuksessa ollutta Kurussa sijaitsevaa, 133 hehtaarin laajuista Nygårdin tilaa 1,5 miljoonalla markalla ostettavaksi Tampereen kaupungille. Idmanin suvun tilana tunnetun Nygårdin päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Carl Birger Federley (s. 17.2.1874 Helsinki ja k. 29.3.1935 Helsinki). Idmanin suku liittyy myös läheisesti Tampereen Hatanpään kartanon historiaan ja Hatanpään kartano kaikkine maa-alueineen myytiin Tampereen kaupungille vuonna 1913. Nygårdin rakennukset olivat avaria, mutta peltomaata oli vähän ja sekin laihanlaista. Lopulta Enqvist suostui tinkimään tilan kauppahinnan 1,2 miljoonaan markkaan ja lupasi vielä myydä pienen metsäpalstan, kauppa toteutui kaupungin kanssa. Nygårdin tilan nimi käännettiin Palhoniemeksi. Tilan päärakennus remontoitiin 830 000 markalla kasvatuslaitoksen käyttöön, johon oli tarkoitus sijoittaa 40 poikaa.
Vuonna 1887 Johan Waldemar Enqvist myi Santalahden sahan tehtailija, laivanvarustaja, patruuna, valtiopäivämies ja kauppaneuvos Antti Anders Ahlströmille (s. 7.11.1827 Merikarvia ja k. 10.5.1896 Helsinki). Talollinen Erkki Ahlström, Antti Ahlströmin isä, harjoitti maanviljelynsä ohessa myös puutavarakauppaa, johon poika Anttikin osallistui jo nuorella iällään. Anna Norrgård oli Erkki Ahlströmin aviopuoliso ja Antti Ahlström oli perheen kuudes lapsi. Antti Ahlström vietti lapsuutensa vuodet 1827-1844 Merikarvialla syntymäkodissaan, Yli-Kasassa. Antti Ahlström alkoi rakentaa teollisuusimperiumiaan ostettuaan vuonna 1870 pakkohuutokaupassa Noormarkun rautaruukin itselleen.
Antti Ahlström solmi ensimmäisen avioliittonsa vuonna 1850 Anna Margareta Liljebladin (s. 1.11.1812 Merikarvia ja k. 21.11.1870 Merikarvia) kanssa. Avioliiton myötä Antti Ahlström tuli isännäksi Merikarvian Lankosken kylän Isotaloon. Talossa oli maanviljelyn ohella saha, jauhomylly, saviastiatehdas sekä pieni paperitehdas, joka käytti raaka-aineena lumppuja. Antti Ahlström jatkoi sekä maanviljelyä että sahausta ja hoiti tilan muita laitoksia samalla. Hän alkoi myös harjoittamaan laivanvarustusta ja rakennutti useita laivoja.
Ensimmäisen vaimon kuoltua Antti Ahlström solmi toisen avioliiton vuonna 1870 Eva Helena Holmströmin (s. 21.1.1848 Kristiinankaupunki ja k. 19.12.1920 Pori) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1873 Antti Ahlström osti vapaaherra Lorentz Creutzin vuonna 1689 perustaman Kauttuan ruukin Eurajoella; tätä seurasivat useiden muiden ruukkien, sahojen ja maatilojen ostot. Lopulta Ahlström omisti viisitoista sahaa ja neljä rautaruukkia. Antti Ahlström oli kiinnostunut suomalaisuusaatteesta sekä kansan sivistämisestä. Hän perusti omalla kustannuksella kansakouluja ensin Merikarvialle ja sitten muuallekin. Hän edusti porvarissäädyssä Poria vuosien 1877-1878 ja 1894 valtiopäivillä. Ahlström oli merkittävä kulttuurivaikuttaja ja huomattava mesenaatti.
Lielahden Niemen ratsutila säilyi talonpoikaisomistuksessa ja kartanon talonpoikaisempireä edustava päärakennus oli valmistunut vuonna 1861; Niemen tilan viimeisellä omistajalla, Mathilda Niemellä (1831-1907), ei kahdesta avioliitosta huolimatta ollut eloon jääneitä lapsia, minkä vuoksi Mathilda Niemi oli valmis myymään Niemen tilan vuonna 1887 liikemies Antti Ahlströmille. Antti Ahlströmillä oli jo ennestään monia sahoja ja muita liikelaitoksia ja varsin pian hän alkoi rakennuttaa höyrysahaa myös Niemen tilan alueelle aivan Näsijärven rantaan. Niemen sahalla oli töissä vuosisadan vaihteessa lähes 200 henkilöä, mutta sittemmin sahan toiminta alkoi hiljentyä. Vuonna 1916 J. W. Enqvist-yhtiö osti myös Niemen kartanon ja sen mailla sijainneen sahan. Yhtiö uudisti Niemen sahan, joka toimi yhtiön muusta toiminnasta erillisenä Niemen sahana aina vuoteen 1965 saakka, jolloin G. A. Serlachius osti Enqvist-yhtiön Lielahden tehtaat.
1910-luvulla Lielahden kartanon alue muuttui tehdasalueeksi ja vanhoja talousrakennuksia otettiin Lielahdessa sulffiittiselluloosatehtaan käyttöön sekä uusia rakennuksia rakennettiin tehtaan alueelle. Lielahden kartanon päärakennus jäi yhtiön pääkonttorin käyttöön ja siellä sijaitsi myös yhtiön toimitusjohtaja Johan Reinhold Enqvistin asunto. Lielahden kartanon suureen tiilinavettaan sijoitettiin tehtaan ensimmäiset koneet. Suureen entiseen navettarakennukseen sijoitettiin selluloosatehtaan paperisali kuivaus- ja pakkausosastoineen sekä paja ja verstas. Samoin Lielahden kartanon muitakin entisiä talousrakennuksia otettiin tehtaalla mm. varastotiloiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti