Lielahden kartano vaihtoi omistajaa vuonna 1904 patruuna Wilhelm Friedrich von Nottbeckin myytyä kartanonsa. Uudeksi omistajaksi tuli liikemies Carl Johan Dahlström (s. 8.9.1876 Turku ja k. 25.4.1935 Kiel, Schleswig-Holstein, Saksa). Carl Johan Dahlström kuului turkulaiseen laivanvarustaja- ja teollisuussukuun. Carl Johanin isä, kauppaneuvos ja valtiopäivämies Ernst Abraham Dahlström (s. 26.3.1846 Turku ja k. 16.1.1924 Turku) ja Ernst Dahlströmin veli, kauppaneuvos Robert Magnus Dahlström (s. 11.4.1859 Turku ja k. 5.3.1924 Turku) jatkoivat isänsä, kauppaneuvos Carl Magnus Dahlströmin (s. 25.11.1805 Loviisa ja k. 23.2.1875 Turku) kaupallisia ja teollisia liiketoimia Turussa.
Ernst ja Magnus Dahlström lahjoittivat varat Turun taidemuseon rakennukseen, joka valmistui sekin vuonna 1904. Turun taidemuseon suunnitteli arkkitehtiprofessori Carl Gustaf Nyström (s. 21.1.1856 Helsinki ja k. 30.12.1917 Helsinki). Lapseton Magnus ja Ellen Dahlströmin pariskunta määräsi testamentissaan pääosan omaisuudestaan Åbo Akademin säätiölle, Turun taideyhdistykselle ja Åbo Svenska Teaternille, jonka uusi rakennus valmistui vuonna 1839 Turun Kauppatorin laitaan. Dahlströmin veljekset olivat suurlahjoittajia ja heidän merkittävillä lahjavaroilla oli suuri vaikutus Turun kaupungin toiminnan rahoittamiselle.
Ernst Dahlströmin vanhin poika, Carl Johan Dahlström, aloitti Helsingin yliopistossa opiskelut vuonna 1895; hän opiskeli historiallis-kielitieteellisellä sekä oikeustieteellisellä osastolla. Seitsemän vuoden opiskelu ei kuitenkaan johtanut mihinkään tutkinnon suorittamiseen. Vuonna 1901 Carl Johan Dahlström solmi avioliiton saksalaisen hovioopperalaulajan Sabine Gertrud Elisabeth Heinefetterin (s. 17.8.1882 Berlin, Saksa ja k. 7.11.1959 Helsinki) kanssa. Dahlströmien muuttaessa Lielahden kartanoon asumaan heillä oli jo kaksivuotias poika, Johan Erik Dahlström (s. 6.10.1902 Turku ja k. 4.2.1976 Turku). Toinen poika, Nils Ernst Wilhelm Dahlström (s. 8.8.1907 Ylöjärvi ja k. 30.11.1978 Tukholma) syntyi Lielahden kartanossa.
Aivan tarkkaa tietoa ei ole olemassa, miksi Dahlströmit tulivat Ylöjärvelle ja ostivat Lielahden kartanon maineen kodikseen ja ryhtyivät viljelemään maata Lielahdessa. Yksi yhteys oli ilmeisesti Ernst Dahlströmin eno, metsänhoitaja Ernst Kingelin (s. 1.9.1836 Turku ja k. 8.8.1909 Lastusten kartano, Lempäälä), joka saapui Lempäälään ja osti Lastusten kartanon vuonna 1864. Lastusten kartano sijaitsee Lempäälässä Ahtialanjärven itärannalla Lastustenjoen eli nykyisen Myllyojan varrella. Kartano muodostui 1600-luvulla Lastusten kylän kahdesta talosta, Metsiän ja Vitikan taloista, jotka sijaitsivat paikallaan jo 1500-luvun alussa. Kylä lahjoitettiin vapaaherra Jöns Kurckille vuonna 1650, mutta lahjoitus peruttiin vuonna 1682. Talot yhdistettiin 1690-luvulla, jolloin syntyi ratsutila. Majuri Karl Adolf Granfelt osti Tiiron ja Suojalan tilat sekä puolikkaan Vatsoilan Leustusta. Granfelt aloitti vuonna 1784 päärakennuksen rakennuttamisen. Hirsirakenteinen mansardikattoinen päärakennus rapattiin ja sitä laajennettiin vuonna 1861. Arkkitehti Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (s. 20.5.1872 Tampere ja k. 27.12.1966 Helsinki) laati päärakennuksen korjaussuunnitelmat, joiden pohjalta rakennuksen korjaus toteutettiin vuonna 1924. Vuodesta 1864 Lastusten kartano on ollut Kingelin suvun hallussa. Lastusten kartano on kylän suurin maanomistaja. Lempäälän kartanoista vain Lastusten kartanon päärakennus säästyi tuholta sisällissodassa vuonna 1918, koska kartanon isäntäväen ja torpparien suhteet olivat hyvät.
Lastusten kartanon tilan kehuttiin olleen pitäjän parhaiten hoidettu tila. Ernst Kingelin osallistui Lempäälän kunnallispolitiikkaan ja hänet tunnettiin useista aloitteistaan. Sortokauden aikana Ernst Kingelin jopa lainasi Lempäälän kunnalle rahaa. Metsänhoitaja Kingelin rakennutti torppareille kivinavettoja. Metsänhoitajan poika, maanviljelysneuvos Karl Otto Kingelin (s. 15.7.1869 Lempäälä ja k. 3.4.1944 Lempäälä) jatkoi oman isänsä lailla Lastusen kartanon pitämistä vuodesta 1908 lähtien. Otto Kingelin oli Lempäälän kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1908-1936 ja 1942-1944 toimien useasti valtuuston puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana. Otto Kingelin kuului samoin moniin kunnallisiin lautakuntiin. Kingelin oli mukana Lempäälän säästöpankin toiminnassa ja hän oli perustamassa myös Kansallis-Osake-Pankin konttoria Lempäälään. Hän oli perustamassa suojeluskuntaa Lempäälään ja avusti suojeluskuntatalon rakentamisessa. Otto Kingelin oli Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuran perustajajäseniä ja hän kuului seuran johtokuntaan. Hän sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1937. Vuodesta 1912 lähtien Otto Kingelin oli naimisissa Ingrid Emilia Stjernvallin (s. 18.6.1878 Messukylä ja k. 17.10.1973 Lempäälä) kanssa. Heidän poikansa, agrologi Ernst Birger Kingelin (s. 24.8.1916 Lempäälä ja k. 13.4.2015 Lempäälä) omisti Lastusten kartanon 30 vuoden ajan.
Myös kauppaneuvos Ernst Dahlströmillä oli vahvasti sormensa pelissä Lielahden kartanon ostamisessa; hän oli mukana ainakin rahoittamassa Lielahden kartanon hankintaa. Carl Johan Dahlström tunnettiin intohimoiseksi kulttuuri-ihmiseksi sekä Turku-patriootiksi. Carl Johan Dahlströmistä tuli Åbo Akademin säätiön rahastonhoitaja 1920-luvulla. Hän toimi myös hyvin aktiivisesti Turun Taideyhdistyksessä. Carl Johan Dahlström kutsuttiin heti jäseneksi Satakunnan Maanviljelijäin Klubiin, kun hän tuli Lielahden kartanon omistajaksi. Klubi oli seutukunnan maataloudesta kiinnostuneen eliitin järjestö.
Maanviljelijä Carl Johan Dahlström viljeli tilaansa ja jatkoi myös tilalta maidon myyntiä Tampereen kaupunkiin. Tällä kertaa Lielahden tilan lypsykarjaa oli tilan navetassa vain huomattavasti vähemmän kuin ennen. Aivan ilmeisesti Carl Johanin aikomus oli vaihtaa Wilhelm Friedrich von Nottbeckin suosima punainen tanskalainen lypsykarja siirtymällä ayrshirerotuiseen lypsykarjaan. Tämä uudistustyö jäi Dahlströmiltä pahasti kesken, sillä hän luopui Lielahden kartanosta hoidettuaan vain kuuden vuoden ajan sitä.
Carl Johan Dahlström olisi halunnut myydä Lielahden kartanon ensin Tampereen kaupungille, jonka kanssa hän kävi kauppaneuvotteluja kartanosta. Tampereen kaupunginvaltuuston hylättyä kartanokaupat äärimmäisen tiukassa äänestyksessä Carl Johan Dahlström myi Lielahden kartanon kauppaneuvotteluissa mukana olleille tamperelaisille liikemiehille vuonna 1910. Carl Johan Dahlström palasi perheensä kanssa takaisin Turkuun ja osti itselleen Piikkiössä sijaitsevan Tuorlan kartanon.
Tuorlan kartano toimi keskiajalla nimellä Hulkkis-Tuorla, joka oli ilmeisesti piispan karjatila eli osa salmen toisella puolella sijainnutta Kuusiston piispanlinnaa. Kustaa Vaasa takavarikoi 1500-luvulla katolisen kirkon omaisuutta ja määräsi piispalinnan purettavaksi. 1600-luvulla Sabelfana-suvulle läänitetty Tuorlan tila palautettiin kruunun omistukseen isossa reduktiossa vuonna 1683 ja Tuorlasta tuli kruunun ratsutila. Vuonna 1693 Tuorlan kartanon osti turkulainen kauppias Arppe. Tuorlan kartano oli Arppen suvun hallinnassa vuoteen 1774, jolloin se siirtyi Bremerin kauppiassuvulle.
Jakob Bremer (s. 19.6.1711 Vesterås, Ruotsi ja k. 5.9.1785 Turku) oli aikansa merkittävimpiä laivanvarustajia, kauppiaita ja teollisuudenharjoittajia. Bremer oli perustamassa Somerolle Åvikin lasitehdasta sekä omistamassa Turun sokeritehdasta ja molempia tupakkatehtaita, Järvenojan paperitehdasta, Kupittaan tiilitehdasta, sahoja Koskella ja Luvialla sekä Itä-Intian kauppakomppaniassa osakkaana. Hän omisti myös monia liiketiloja, sätereitä, rälssitiloja Tuorlan rusthollin lisäksi. Vuonna 1765 hän otti hoitoonsa yhdessä Johan Christopfer Frenckellin kanssa Turun ainoan kirjapainon, jonka hän sittemmin antoi vävylleen. Jakob Bremer oli mukana suolantuonnissa Espanjasta ja hänestä tuli Turun suurin laivanvarustaja. Toisen aviopuolisonsa Ulrika Saloniuksen (s. 24.4.1746 Turku ja k. 1.4.1798 Turku) kanssa he kunnostivat ahkerasti tilan rakennuksia. Jakob Bremerin pojantytär Fredrika Bremer ehti syntyä Tuorlassa ennen perheen siirtymistä Tukholman lähelle Årstan kartanoon. Fredrika Bremer oli kirjailija ja innokas naisasialiikkeen edustaja Ruotsissa. Jakob Bremerin kuoleman jälkeen vuonna 1785 yrityksen liiketoimintaa jatkoi menestyksekkäästi hänen leskensä, Ulrika Fredrika Bremen aina omaan kuolemaansa vuoteen 1798 saakka.
1800-luvulla varakkaat omistajat laajensivat viljelyksiä ja kartanon maaomaisuus kasvoi. Tuorlan kartanon käyttö koulutustarkoituksiin juontaa vuoteen 1885, jolloin metsänhoitaja Alfred Michael von Haartman perusti kartanon maille kaksivuotisen maanviljelyskoulun. Tilalla toimi samoin tyttöjen puutarhakoulu ja siellä pidettiin Suomen ensimmäiset karjakkokurssit. Koulun toiminta päättyi vuonna 1908 ja vuonna 1924 Tuorlan kartanon osti myöhemmin myös kunnallisneuvoksena tunnettu, maanviljelijä ja liikemies Akseli Edvard Haikio (s. 10.3.1875 Kuusjoki ja k. 14.3.1954 Paimio). Akseli Haikio lahjoitti vuonna 1944 Tuorlan kartanon irtaimistoineen Turun yliopistolle. Myöhemmin tila siirtyi valtiolle ja lopulta Paimion ja Kaarinan kaupungeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti