Lielahden kartano (8. osa)
Liikemies ja kauppias Kustaa Alfred Selin (s. 11.6.1865 Tampere ja k. 28.4.1916 Partola, Pirkkala) kävi Turun kauppaopiston ja omisti vuodesta 1896 lähtien oman puutavaraliikkeen sekä vuodesta 1905 lähtien Pyhäjärven höyrysahan, jonka yhteydessä oli sahatavaran kuivaamo ja höyläämö. Hänen isänsä oli Sääksmäen Tarttilassa Metsä-Paavolan talossa syntynyt Gustaf Selin (s. 14.10.1830 Sääksmäki ja k. 24.5.1905 Tampere) Tampereella vaikuttanut kunnallismies ja kauppias. Kustaa Alfredin äiti oli puolestaan Vivika Kustaantytär Karlund (s. 18.6.1837 Karlund, Grönkulla, Akaa ja k. 22.1.1928 Tampere).
Gustaf Selin muutti Sääksmäeltä Tampereelle 31-vuotiaana ja aloitti kaupungissa ruokatavarakauppiaana vuonna 1861. Selin laajensi hyvin pian liiketoimiaan viljakaupan suuntaan ja hän menestyikin liiketoimissaan niin hyvin, että saattoi rakennuttaa vuonna 1885 Tampereen Kauppatorin (nykyisen Keskustorin) etelälaitaan kolmikerroksisen Selinin talon. Gustaf Selin toimi samoin sekatavarakauppiaana. Gustaf Selin oli mukana Tampereen kunnallispolitiikassa ja oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1875-1893. Selin oli myös Tampereen kaupungin rahatoimikamarin jäsen vuosina 1875-1878 ja 1883-1885 sekä sen puheenjohtaja vuosina 1885 ja 1889-1901. Gustaf Selin oli mukana perustamassa Aamulehteä Tampereelle ja hän kuului Suomalaisen Klubin johtokuntaan. Hänet valittiin myös Tampereen edustajana säätypäiville, mutta ruotsinmielisten valitus kumosi hänen valintansa. Gustaf Selinin toinen poika, Frans Adolf Salmus (ent. Selin, s. 6.11.1866 Tampere ja k. 25.1.1940 Lempäälä) oli Aamulehden (Tampereen Kirjapaino Oy) isännöitsijä vuosina 1894-1906 ja lehden johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Frans Salmus omisti Lempäälän Lopen kartanon vuodesta 1907 alkaen.
Anton Hahl (s. 29.4.1865 Padasjoki ja k. 27.12.1931 Tampere) oli kauppaneuvos – vuodesta 1930 lähtien – ja rautakauppa-alalla toimineen Oy Tampereen Rakennuskonttori Ab:n (myöhemmin Otra Oy) toimitusjohtaja. Anton Hahlin vanhemmat olivat lääninkanslisti, asianajaja Carl Anton Hahl (s. 22.7.1830 Kärkölä ja k. 12.12.1882 Kuhmoinen) ja Maria Cristina Walenius (s. 27.6.1835 Pori ja k. 30.8.1885 Kuhmoinen). Jo 15-vuotiaana Anton Hahl aloitti harjoittelijana kauppa-alalla ja hän toimi vuodesta 1875 alkaen liikemiehenä siirtomaatavara-alalla Tampereella. Anton Hahl oli vuosina 1887-1892 tamperelaisen W. Sandbergin rautakaupan palveluksessa ja piti tämä vaiheen jälkeen lyhyen aikaa omaa tukkuliikettä Tampereella.
Anton Hahl tuli vuonna 1893 Tampereen Rakennuskonttori- ja Kalustokaupan (Tammerfors Byggnadskontor & Redskapshandel) johtajaksi; tämän liikkeen perustivat vuonna 1889 arkkitehti Georg Schrek, insinööri L. E. Kjäldman ja konttoristi Fr. Tukiainen. Anton Hahl osti vuonna 1907 puolet liikkeestä Kjäldmanilta ja liike toimi tämän jälkeen nimellä Tampereen Rakennuskonttori, Schreck & Hahl. Liike muutettiin osakeyhtiöksi Oy Tampereen Rakennuskonttori Ab vuonna 1917. Vuonna 1914 liikkeelle valmistui arkkitehti Georg Schreckin suunnittelema uusi toimitalo, Otran talo, Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmaan Tampereelle. Vähittäis- ja tukkukauppaa harjoittaneen Tampereen Rakennuskonttorin myynti koostui pääasiassa rakennus- ja rautatarvikkeista, talous- ja työkaluista, erilaisista koneista sekä ampuma-aseista. Tampereen Rakennuskonttori perusti Jyväskylään vuonna 1903 haarakonttorin nimellä Keski-Suomen Rautakauppa Anton Hahl & Co. Se siirtyi vuonna 1908 muiden omistukseen, mutta Anton Hahl oli tämän liikkeen yhtenä omistajana ja johtokunnan puheenjohtajana vielä vuoteen 1918 saakka.
Anton Hahl oli Tampereen kauppa-apulaisyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuodesta 1889 lähtien; tästä yhdistyksestä kehittyi sittemmin koko maassa toiminut Suomen kauppa-apulaisyhdistysten liitto. Anton Hahl oli mukana perustamassa Kotimaisen Työn Liittoa ja osallistui Suomen Rauta- ja Koneliikkeiden Yhdistyksen toimintaan. Hän kuului myös useaan otteeseen Tampereen kaupunginvaltuustoon.
Hovioikeudenneuvos, kihlakunnantuomari ja Tampereen kunnallispormestari Karl Hjalmar Schreckin (s. 1.12.1857 Vanaja ja k. 13.4.1921 Tampere) vanhemmat olivat kruununvouti, kapteeni Karl Fredrik Wilhelm Schreck ja Emilia Elisabeth Ottiliana Ladau. Karl Hjalmar pääsi ylioppilaaksi vuonna 1876 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon vuonna 1881. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1884. Karl Hjalmar Schreck oli senaatin talousosaston kopistina vuonna 1885 ja Suomen kenraalikuvernöörin kansliassa reistraattorina eli kirjaajana vuosina 1885-1888. Karl Hjalmar Schreck oli Tampereen kaupungin oikeusneuvosmiehenä vuosina 1888-1904 ja Tampereen kunnallispormestarina vuosina 1904-1914.
Tämän jälkeen Karl Hjalmar Schreck toimi Turun hovioikeudessa hovioikeudenneuvoksena vuosina 1914-1916, Lappeen tuomiokunnan tuomarina vuosina 1916-1919 ja Pirkkalan tuomiokunnan tuomarina vuosina 1919-1921. Karl Hjalmar Schreck perusti vuonna 1898 Tampereelle tiilitehtaan Tampereen Kalevaan sekä puunjalostustehtaan vuonna 1905. Hän harjoitti samoin maanviljelystä ja rakennutti Tampereelle Schreckin talon, joka valmistui vuonna 1902 hänen arkkitehtiveljensä, Georg Schreckin, suunnittelemana. Karl Hjalmar Schreck oli avioliitossa vuosina 1891-1905 Eve Nadine Helsingiuksen (s. 6.9.1868 Hamina ja k. 18.9.1905 Tampere) kanssa sekä vuodesta 1911 lähtien filosofian maisteri Signe Maria Westlinin (s. 7.9.1876 ja k. 9.4.1940 Helsinki) kanssa.
Schreckien veljessarjaan kuulunut rakennusmestari ja rakennusliikkeen omistaja, Erik Björn Theodor Schreck (s. 20.2.1866 Pälkäne ja k. 9.11.1823 Tampere), oli mukana viiden tamperelaisvaikuttajan ryhmässä – arkkitehti Georg Schreck on esitelty tämän artikkelisarjan toisessa ja kolmannessa osassa – jotka nousivat Lielahden kartanon historiallisissa vaiheissa näkyvästi esille vuonna 1910. Kauppiaat Anton Hahl ja Alfred Selin sekä pormestari Karl Hjalmar Schreck, rakennusmestari Theodor Schreck ja arkkitehti Georg Schreck olivat hyvin aktiivisesti mukana viemässä kauppaneuvotteluja eteenpäin liikemies Carl Johan Dahlströmin ja Tampereen kaupungin välillä. Kaikesta huolimatta nämä myyntineuvottelut kuitenkin kariutuivat ja tätä kauppaa ei koskaan syntynyt. Nämä samat viisi tamperelaisvaikuttajaa perustivat Oy Lielahti-nimisen yhtiön ja ostivat Lielahden kartanon itselleen.
Oy Lielahti yhtiön toimialaa olivat maatilojen osto sekä myynti ja maanviljelyn harjoittaminen. Yhtiö oli maayhtiö, jonka tarkoitus oli hankkia maata, lohkoa se sen jälkeen tonteiksi ja myydä tontit omakotitalo-, huvila- ja teollisuustonteiksi sekä pientiloiksi. Yhtiö hankki tonttimaata sellaisilta alueilta, jonne oli helppo rakentaa kunnallistekniikkaa eli teitä, vesijohto- sekä sähköverkosto, ja jonne oli hyvät kulkuyhteydet. Yhtiö sai toimintamallinsa pitkälti eurooppalaisesta tonttikaupasta sekä alueellisista rakennusohjelmista, joiden pyrkimyksenä oli ratkaista kaupunkien asunto- ja tonttipulaa. Ajatuksena oli maankäytön nykyaikaistaminen sekä asumisen tason kohentaminen.
Oy Lielahden saatua ostamansa Lielahden kartanon maa-alueet hallintaansa, se alkoi välittömästi palstoittaa ja myydä Lielahden kartanon maita uusille ostajille. Yhtiö tarjosi ostajille asuin- ja huvilatontteja, tonttimaata, joihin kuului hieman peltomaata sekä palsta- ja lohkotiloja. Yhtiö suuntasi ja markkinoi tonttejaan myynti-ilmoituksissaan varsinkin kaupungin työväestölle; yhtiö kannusti työväestöä ostamaan omaa maata ja rakentamaan sille oman pirtin. Yhtiön myynti-ilmoituksissa mainostettiin hyviä maksuehtoja ostajille sekä tonttien edullista hintatasoa verrattuna vuokra-asumisen kustannuksiin kaupungissa.
Oy Lielahti suositteli lapsiperheille ostettavaksi tontteja, joihin lukeutui 1-2 tynnyrinalaa eli ½-1 hehtaaria peltomaata, jota erityisesti lapset voisivat hoitaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen työväestölle alettiin suunnitella omakotialueita, joissa tontilla oli tilaa myös puutarhaviljelylle. Ajatuksena oli, että perheiden talous saataisiin näin toimien vakaamalle pohjalle omavaraisella elintarvikkeiden kasvattamisella. Kaikenlaiset ulkotyöt nähtiin myös terveyttä ja työteliäisyyttä kohentavina piirteinä.
Oy Lielahti ei pelkästään vain myynyt tonttimaata ostajille, vaan se halusi myös tuottaa tonttien ostajille useita palveluita. Yhtiöllä oli tarjota valmiita hirsihuviloiden tyyppipiirustuksia, joista tontin ostaja sai itse valita mieleisensä. Yhtiön kautta sai tarvittaessa tilattua vaikka rakennustarvikkeet sekä rakennustyön tarvitsemat rakennusmiehet. Osakeyhtiö Lielahden osakkaat pystyivät itsenäisesti tuottamaan kaikki rakentamisessa tarvittavat palvelut. Georg Schreck tarjosi arkkitehtina suunnittelupalvelua ja hän omisti kauppias Anton Hahlin kanssa yhdessä Tampereen Rakennuskonttorin, josta sai rautakaupan lisäksi suunnittelu- ja rakennustoimiston palveluita. Rakennusmestari Theodor Schreckillä oli oma rakennusliike. Kauppias Alfred Selin taas omisti puutavarayhtiön ja Pyhäjärven Sahan omistajana hän oli Tampereen seudun suurin sahatavarantuottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti