Giuseppe Verdi (3. osa)
Säveltäjä Giuseppe Verdi kirjoitti 39-vuotiaana vuonna 1852 samanaikaisesti kahta oopperaa. Ensimmäisenä niistä kahdesta oopperasta valmistui espanjalaisen näytelmäkirjailija Antonio Garcia Gutiérrezin (1812-1884) vuonna 1836 julkaistuun näytelmään El Trobador perustunut ooppera, II Trovatore. Tämän nelinäytöksisen oopperan libretton kirjoittivat Leone Emanuele Bardare (s. 1820 Napoli ja k. 1874 Napoli) ja Salvatore Cammarano. II Trovatore (Trubaduuri) sai ensiesityksensä Rooman Teatro Apollossa 19.1.1853. Ensi-illasta lähtien II Trovatore oli menestys; kolmannen näytöksen finaali ja koko neljäs näytös esitettiin uudelleen. Trubaduuri oli luultavasti myös ensimmäinen suomen kielellä esitetty ooppera Suomessa; vuonna 1879 Suomalainen seura järjesti Trubaduurin esityksen suomeksi Arkadia-teatterissa, joka sijaitsi vuosina 1861-1902 Helsingissä nykyisen Paasikiven aukion paikkeilla.
Giuseppina Strepponi teki laulajana melko menestyksellisen, mutta lyhyen uran. Hän asui agenttinsa, Camillo Cirellin kanssa ja synnytti tälle kolme lasta. Kun Giuseppina Strepponin ääni alkoi heikentyä, hän alkoi opettajaksi Pariisissa, missä Giuseppe Verdi hänet jälleen tapasi vuonna 1847. He rakastuivat ja muuttivat yhdessä asumaan Bussettoon. Giuseppe Verdi sävelsi Rigoletton jälkeen uudentyyppisen oopperan. Verdi oli tutustunut jo vuonna 1850 Trubaduurin aiheeseen. Salvatore Cammarano lähetti huhtikuussa 1851 Giuseppe Verdille oopperan libretosta ehdotuksen.
Säveltäjä Giuseppe Verdi suunnitteli Trubaduuri-oopperan ensi-iltaa vuoden 1853 karnevaalien yhteyteen Venetsian La Feniceen. Salvatore Cammarano ennätti kuolla heinäkuussa 1852, mutta hän oli saanut librettonsa oopperaan lähes valmiiksi. Teoksen viimeisteli loppuun saakka Leone Emanuele Bardare. Verdin Trubaduuri on juonen kannalta hyvin erikoinen ooppera. Oopperan perustapahtumat juontavat noin viisitoista vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen kreivi di Lunan veljen sieppaukseen. Tästä kertoo heti aluksi Ferrando. Tämän lisäksi näytösten välissä tapahtuu joitakin asioita, jotka selviävät keskusteluissa. Giuseppe Verdi halusi oopperaansa dramatiikkaa ja se meni kerronnan edelle, siksi juonen hyppäykset olivat toissijaisia. Jokainen oopperan näytös on kuitenkin loistava musiikillinen kokonaisuus. Trubaduuri-oopperan jokaisella näytöksellä on oma nimensä.
Trubaduuri-oopperan päähenkilö on dramaattinen mezzosopraano Azucena. Hänen ympärillään oopperan kaikki tapahtumat käyvät. Hän hallitsee kaikkia näytöksiä, erityisesti II näytöksen alkua. Kaikissa muissa näytöksissä hän on fyysisesti läsnä paitsi ensimmäisessä näytöksessä. Siinä Ferrando esittelee hänet. Azucenalla on kaksi intohimoa. Hän rakastaa kasvattipoikaansa Manricoa ja hänen toiveensa on kostaa äitinsä kuolema. Azucenan vastapainoksi Giuseppe Verdi loi kolmiodraaman Manrico-Leonora-kreivi di Luna. Kriitikot eivät kovasti innostuneet Trubaduuri-oopperasta, mutta silti ooppera on Verdin suosituimpia ja esitetyimpiä oopperoita.
Tampereen Oopperassa valittiin syksyn 1980 oopperaesitykseksi Giuseppe Verdin Trubaduuri, jonka johti Tampereen kaupunginorkesterin ylikapellimestari Paavo Taneli Rautio (s. 23.3.1924 Helsinki ja k. 28.3.2005 Tampere). Oopperan ohjasi Ossi Räikkä (s. 21.9.1935 Karinainen ja k. 22.12.2004 Phuket, Thaimaa). Solisteiksi kiinnitettiin baritoni Jorma Niilo Kalevi Elorinne (s. 13.2.1946 Mikkelin mlk) kreivi Lunana, Ritva Alina Auvinen (s. 18.10.1932 Sortavala) Leonorana, mezzosopraano Hellä Muisto Irmeli Mäkelä (s. 18.10.1942 Kotka) Azucenana, kanttori Tauno Kalevi Koskinen (s. 16.2.1932 Kalvola ja k. 12.7.2019 Hollola) Manricona ja Hannu-Heikki Hakulinen (Ruiz). Omaa solistikuntaa oli ainoastaan Reijo Lahtinen (s. 14.8.1939 Kangasala) Ferrandona. Kuopion kaupunginorkesterin pitkäaikainen kapellimestari, Lauri Siimes (s. 23.7.1933 Karstula ja k. 28.10.2016 Tampere), oli hiljan siirtynyt Tampereen konservatorion apulaisrehtoriksi. Hän arvosteli pitkällä kokemuksellaan tamperelaisten oopperaesityksen Aamulehdessä; hän antoi esitykselle kiitettävän arvosanan lähinnä loistavien solistien ansiosta. Tampereella esitettiin Trubaduuria tuolloin kaksitoista kertaa ja katsojia oli kaikkiaan 5 630 eli esitystä kohden keskimäärin 470. Useampi näytäntö oli jopa loppuunmyyty Tampereella.
Harjoittaessaan Trubaduuria Giuseppe Verdi kirjoitti samaan aikaan toistakin oopperaansa, La Traviataa. Kirjaimellisesti käännettynä oopperan nimi tarkoittaa tieltä kääntynyttä tai harhapolulle lähtevää. Väitetään Verdin soitintaneen La Traviaatan vain kolmentoista päivän aikana Trubaduurin harjoitusten ohessa. Kolminäytöksinen ooppera La Traviata perustuu kirjailija Alexandre Dumas nuoremman (s. 27.7.1824 Pariisi ja k. 27.11.1895 Marly-le-Roi) vuonna 1848 julkaistuun romaaniin Kamelianainen. Kamelianainen kuvaa kirjailija Alexandre Dumas nuoremmas omia kokemuksia 23-vuotiaana keuhkotautiin kuolleen pariisilaisen kurtisaani Marie Alphonside Duplessisin (1824-1847) kanssa.
Kirjassaan kirjailijan alter ego Armand Duval koki suuren rakkauden Marquérite Gautierin kanssa, jonka esikuvana oli Marie Duplessis. Gautier oli kotoisin maaseudulta, josta lähti 15-vuotiaana Pariisiin. Pariisissa hän toimi ensin midinettinä ja muotivaatteiden myyjänä. Hänen kauneutensa ja seikkailunhalunsa veivät hänet pian aivan muihin ympyröihin. Gautieristä tuli yksi Pariisin loisteliaimmissa oloissa eläneistä kurtisaaneista. Hän kantoi aina kameliakimppua kädessään tai kameliankukkaa rintapielessään. Marie Gartier oli samanikäinen kuin nuori Dumas, kuuluisan romaanikirjailijan poika. Heidän suhteensa kesti vajaan vuoden (1844-1845) ja suhteen aikana molemmat olivat 20-vuotiaita. Romaanissaan Dumas kertoo suhteen loppumisen syyn näin: ”Rakas Marquérite, en ole kyllin rikas rakastaakseni Teitä niin kuin kernaasti haluaisin, mutten myöskään kyllin köyhä antaakseni rakastaa itseäni niin kuin Te sen kuvittelette...”
Oopperan libreton kirjoitti jälleen Francesco Maria Piave. Violetta, oopperan päähenkilö, on tuberkuloosia sairastava kurtisaani, johon aatelinen Germont rakastuu. La Traviaatan ensi-ilta oli 6.3.1853 Teatro La Fenicessä, Venetsiassa, ja ooppera on edelleen yksi kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista. La Traviatan ensi-ilta Venetsiassa kuitenkin epäonnistui, vaikka kriitikot ottivat uuden teoksen vastaan suopeammin kuin yleisö paikan päällä. Toisesta näytöksestä lähtien oopperan ensiesitys oli katastrofi. Kolmannessa näytöksessä yleisö nauroi huvittuneena pyylevälle ja keuhkotautiin kuolevalle sopraanolle. Muutkaan pääosanesittäjät eivät yltäneet omalle tasolleen. Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi syy oopperan epäonnistumiselle oli puvustus. Oopperayleisö ei ollut tottunut näkemään laulajia pukeutuneena oman aikansa vaatetukseen.
Säveltäjä Giuseppe Verdi näki kirjailija Dumasin näytelmän La Dame aux camélias (Kamelianainen) Pariisissa talvella 1852 Théâtre de la Vaudevillessa. Vasta loppuvuodesta 1852 Giuseppe Verdi valitsi näytelmän aiheen seuraavaksi oopperakseen. Oopperan tapahtumilla on vain hyvin vähän tekemistä kevytmielisen naisen realistisen kuvauksen kanssa. Verdin oopperalle riittää yhteiskunnallisen miljöön luonnostelu, ja sekin tapahtuu eräänlaisena esittelynä oopperan alkunäytöksessä. Oopperansa sävellystyön keskellä Verdi kykeni hyödyntämään tehokkaammin juuri niitä kohtauksia, jotka kirjailija Dumas oli muotoillut uudestaan näyttämöversiotaan varten. Niitä olivat ensimmäisen näytöksen illanvietto, viimeinen näytös Violettan kuolinkohtauksineen, Violettan ja vanhan Germontin suuri dialogikohtaus Violettan maaseutuhuvilalla sekä Floran talossa pidetyt suuret juhlat Violettan nöyryytyksineen.
Pelkistetty tanssimelodiikka nousee La Traviaatan musiikissa erittäin suureen osaan. Giuseppe Verdi ilmeisesti kuvasi ajamukaisilla tanssimuodoilla elävästi tuota aikakautta ja miljöötä sekä aikakauden Pariisin tunnelmaa. Verdille oli hyvin tärkeätä, että hänen jokaista teostaan koristaisi oma, yksilöllinen ja erehtymätön leima. Suurin osa ensimmäisestä näytöksestä – illanvietto Violettan salongissa – rakentuu tanssikappaleiden ketjusta. Muotitanssit, kuten polkat, galoppit ja varsinkin valssit, hallitsevat kohtauksen musiikkiantia. Ensimmäisen näytöksen Violettan suuri aaria on perinteinen kolmijakoinen italialainen aaria. Oopperan kaksi pääteema ovat Amami Alfredo ja Di quell’amore; kumpikin toistuu teoksessa muutamia kertoja. Oopperan perusjännite on sopraanon, baritonin ja tenorin jatkuvissa muuttuvissa henkilösuhteissa. Violettan ja isä Germontin duetto on tyypillinen Verdin oopperoissa toistuva isän ja tyttären välinen duetto. Italialaisessa oopperassa Violetta oli kokonaan uudentyyppinen sankaritar.
La Traviata-oopperan tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 1850. Epäonnistuneen oopperan ensi-illan jälkeen La Traviata otettiin uudestaan esitykseen neljätoista kuukautta myöhemmin venetsialaisessa San Benedetto-teatterissa. Tällä kertaa näyttämökuva ja oopperan puvustus oli toteutettu Ludvig VIV:n aikaiseksi. Säveltäjä Giuseppe Verdi teki myös muutamia muutoksia musiikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti