Giuseppe Verdi ja La Traviata
I näytös – Lokakuu
Kurtisaani Violetta Valéryn salongissa juhlitaan ja illan ehtoisa emäntä keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo Germont ja varakreivi Gaston de Letoriés saapuvat yhdessä salonkiin. Violetta saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen. Violettan tuolloinen seuralainen, paroni Douphol, on mustasukkainen Alfredolle. Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu (brindisi) ”Libiamo ne’lieti calici” (Juokaamme ilon malja); juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin, kurtisaani Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo on nyt kahden ja kertoo rakastavansa Violettaa ”Una di, felice, eterea” (Eräänä onnen päivänä). Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen ja Violetta antaa kameliankukan sanoen, että Alfredo voi palauttaa kuihtuneen kukan. Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä aariassaan. Aluksi hän tuumailee ”É strano!” (Omituista). Sitten hän kuvittelee löytäneensä suuren rakkauden ”Ah, fors’é lui che l’anima” (Ehkä hän on se mies). Lopuksi hän on sitä mieltä, että hänen kaltaisensa nainen ei löydä kestävää rakkautta ”Sempre libera” (Aina vapaa).
II näytös – Tammikuu
1. kohtaus
Kurtisaani Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa (”De’miei bollenti spiriti” (Hän tyynnyttää nuorekkaan kiihkoni). Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt myydä omaisuutensa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon. Violetta on saanut kutsun ystävättärensä Floran juhliin samana iltana. Hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä Germont saa kuulla Violettan elävän omillaan. Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan )”Pura siccome un angelo” (Puhdas kuin enkeli) suhteen lopettamiseksi. Aluksi Violetta kieltäytyy, mutta lopulta hän taipuu ja uhraa oman rakkautensa (”Dite alla giovine” Sanokaa puhtaalle neidolle). Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäin ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa ”Amami Alfredo” (Rakasta minua Alfredo). Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin. Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin ja Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa ”Di Provenza il mars” (Mikä pyyhkii mielestäsi Provencen meren ja maan?). Alfredo toteaa Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto mielessään.
2. kohtaus
Floran juhlissa esiintyvät mustalais- ja matadoritanssiryhmät. Alfredon jälkeen saapuu Violetta käsipuolessaan paroni Douphol. Alfredo pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa edelleen. Vieraat siirtyvät salonkiin. Violetta tapaa Alfredon kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään ”Or tuttu a me” (Kaikki tänne) ja heittää pelivoittonsa Violettan jalkoihin maksuksi tämän kanssa viettämästään ajasta. Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä Alfredon isä on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuokitsee poikansa käytöksen, Alfredo sopertelee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa sydänsuruaan itsekseen. Paroni Dpuphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.
III näytös – Helmikuu
Kurtisaani Violetta herää makuuhuoneestaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt kaikki voimat. Tohtori Grenvil sanoo käyntinsä jälkeen Anniinalle Violettalla olevan enää muutamia tunteja elinaikaa jäljellä. Violetta lukee isä Germontilta saamansa kirjeen. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja on tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän ”Addio del passato bei sogni ridenti” (Hyvästi menneen ajan onnelliset haaveet). Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. ”Parigi, o cara, noi lasceremo” (Rakas, me lähdemme Pariisista). Violetta saa kohtauksen ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Violetta tuntee kuoleman: ”Gran Dio! Morir si giovane” (Hyvä Jumala! Miksi minun pitää kuolla näin nuorena). Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille.
Elokuussa 1969 saksalainen dosentti Vera-Maria Deupmann saapui Tampereelle kouluttamaan kymmenen päivän ajaksi Tampereen Oopperan laulajille äänenmuodostusta sekä roolianalyysiä. Hänen johdollaan tamperelaiset olivat nauttineet jo edellisenä kesänä vastaavaa koulutusta. Syksyn esitykseksi Tampereen Oopperaan oli marraskuussa 1969 tulossa ensi-iltaan Giuseppe Verdin ooppera, La Traviata. Saksalainen pedagogi kävi siksi kahteen otteeseen Tampereella, ensin tammikuussa ja sitten elokuussa. Osallistujia oli hänen kurssilleen Tampereen Oopperasta kaksitoista henkilöä ja teattereista viisi osallistujaa.
Lahdesta Tampereelle saapui 26-vuotias Hämeenkyrön kanttorin poika, Heikki Johannes Siukola (s. 20.3.1943 Vimpeli), joka oli saanut opetusta ensin omalta isältään ja sitten Sibelius Akatemiassa Matti Jalo Veikko Tuloiselalta (s. 5.5.1931 Jyväskylä). Aluksi Siukolasta koulutettiin matalaa baritonia; hän esiintyi vuonna 1968 Lappeenrannan laulukilpailussa matalana baritonina. Vera-Maria Deupmann havaitsi, että Siukola onkin luontaisesti tenori eikä baritoni ja tenorikoulutus alkoi intensiivisesti elokuussa Tampereella 1969. Oopperan miehitys oli jo lyöty lukkoon, mutta Alfredon osan saanut tenori ei ollut vastannut kutsuun. Heikki Siukola kysyttiin varmuuden vuoksi harjoituksiin. Kun tenoria ei näyttämöharjoituksiin mennessä kuulunut, sai Heikki Siukola tenoriroolin itselleen.
Tenori Heikki Siukola sai yksityisopetusta näyttämöliikunnasta tanssija Ester Naparstokilta kaksi viikkoa ja kaksi kuukautta Siukolaa ohjasi päivittäin italialainen kapellimestari ja Verdin musiikin tuntija, Maurizio Rinaldi (s. 16.4.1937 Rooma ja k. 2.5.1995), joka oli myös Tampereen Ooopperan La Traviatan kapellimestari. Rinaldi johti myös vuonna 1968 Tampereen Oopperassa Toscan. Maurizio Rinaldi ylisti eräässä haastattelussa Heikki Siukolaa näillä sanoilla: ”Siukolan äänessä on sekä lyyristä että metallista materiaalia niin paljon, että jos hän pitää päänsä kylmänä ja osaa vastedeskin oikein valita tehtävänsä, niin hänellä on kaunis tulevaisuus.”
Hufvudstadsbladetin musiikkikriitikko Erik Wahlström kirjoitti lehdessä, että Tampereen Oopperan La Traviaatan ensi-ilta toi äkkiä ja täysin odottamatta tähdenlennon tenoritaivaalle. Näin hän sommitteli kirjoituksensa: ”Ilmiön nimi on Heikki Siukola, ja syön hattuni, jos hän ei vähitellen asetu suomalaisten tähtilaulajien kaartiin ulkomaisilla oopperanäyttämöillä. Hänen äänensä on baritonimaisen tumma, mutta siinä on kylliksi korkeutta, ja hän on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja kookas. Kuin luotu siis sankarirooleihin.”
Tampereen Teatterin juuri aloittanut kapellimestari, Kari Juhani Tikka (s. 13.4.1946 Siilinjärvi ja k. 17.10.2022 Helsinki), toimi Maurizio Rinaldin harjoituspianistina sekä johti kaksi esitystä oopperassakin. Sopraano Pirkkoliisa Tikka (o.s. Lampela, s. 19.7.1947 Helsinki) lauloi Anninan roolin La Traviatassa. Jennie von Thillotin ohjaaja-apulaisena toimi Ilkka Bäckman (s. 1945), joka myös lauloi tenorina Giuseppen roolin. Ilkka Bäckman työskenteli ohjaajana Suomen kansallisteatterissa vuosina 1970-1976.
Giuseppe Verdin La Traviataa esitettiin vuonna 1969 Tampereen Oopperassa yhdeksän kertaa. Näytännöt keräsivät yleisöä kaikkiaan 2 992 henkilöä eli keskimäärin 332 katsojaa esitystä kohden. Tampereen Teatterin saliin saatiin jopa muutama näytäntö loppuunmyydyksi. Vuoden 1970 talousarvioesityksessä Tampereen kaupunginhallitus höyläsi puolet Tampereen oopperayhdistykselle merkityistä avustuksista. Oopperayhdistyksen menot eivät silti pienentyneet, vaikka yhdistyksen taloutta oli vahdittu tiukasti. Välttämättömiä menoja yhdistyksellä olivat mm. teatteritilojen vuokrat sekä korvaukset kaupunginorkesterille. Viikonloppuisin kustannussyistä näytäntöjä ei voinut ajatellakaan, mutta teatterilla oli silloin myös muuta käyttöä.
Tampereen oopperayhdistyksen johtokunta oli tyytymätön Tampereen kaupunginhallituksen leikkauksiin ja johtokunta alkoi tomerasti puolustaa heille jo aikaisemmin luvattuja avustuksia. Lopulta neuvotteluissa saatiin se, mikä aikaisemmin oli luvattukin. Tampereen kaupungin avustus vuodelle 1969 oli 70 000 markkaa ja vuodelle 1970 avustusta kaupungilta saatiin 83 000 markkaa. Nuuka valtiokin antoi inflaatiohyvitystä ja se nosti 10 000 markan avustusta peräti 1 000 markkaa.
Tampereen Ooppera esittää jälleen tänä keväänä Giuseppe Verdin oopperan, La Traviata. Oopperan ohjaa Tampere-taloon Samuel Harjanne ja Tampere Filharmonian kapellimestarina toimii italialainen kapellimestari Giancarlo Andretta (s. 1962 Bassano del Grappa). Andretta on johtanut Verdiä Tampereen Oopperassa aikaisemminkin: Naamiaishuvit (Un ballo in maschera) vuonna 2022 ja Aidan vuonna 2007. Kurtisaani Violettan roolin laulaa sopraano Marjukka Tepponen. Oopperateoksen lavastuksen tekee Peter Ahlqvist ja puvut suunnittelee Tinja Salmi. Esityksen valaistuksen hoitaa Ville Syrjä ja koreografina toimii Jack Johansson. Tampereen Oopperan kuoron valmentaa jälleen kerran kuorokapellimestari Heikki Liimola ja korrepetiittorina toimii Jukka Nykänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti