Paavo Ilmari Raninen (5. osa)
Tampereen Keskustorilla Frenckellin entisen paperitehtaan ahtaisiin tiloihin perustettiin vuonna 1957 Tamvisio, jonka nimi muuttui sittemmin Tesvisioksi; Tesvisio oli TV2:n edeltäjä Tampereella. Paavo Raninen soitti päivätyönsä ohella iltaisin Tampereen Teatterin orkesterissa. Vuonna 1965 Raninen sai kutsun tulla soittamaan Tesvisioon Tampereen Teatterin iltanäytösten jälkeen. Tuohon aikaan teatterin orkesterissa soitti paljon myös Tampereen kaupunginorkesterin muusikoita. Orkesterin naisviulisteista Tesvisiossa soittivat mm. Raija Laakso, Asta Kuusinen, Pirkko Kysell ja Fennica Terho. Tesvision ohjelmien musiikkiharjoitukset alkoivat yleensä klo 22.30 teatteriesitysten jälkeen, sillä ohjelmia ei voitu nauhoittaa liikenteen melun vuoksi Freckellin huonojen äänieristysten vuoksi. Ohjelmanauhoitukset alkoivat vasta puolenyön aikoihin, kun liikenne Viistokadulla oli hiljentynyt.
Paavo Raninen teki televisiolle alkuaikoina hyvin sekalaisia töitä; säestyksiä pianolla, musiikin sovitusta erilaisille kokoonpanoille, stemmalaulajana toimimista ja kapellimestarin tehtäviä. Musiikkia tehtiin varsinkin alkuaikaan jopa amatöörivoimin, mutta aina lopputulos oli kuitenkin raikas ja teeskentelemätön. Raninen oli tekemässä mm. seuraavia ohjelmia Tesvisiolle: ”Itse tuoppini jäljet mä tunnen” – ohjelma Reino Helismaan tuotannosta juontajana Tapio Rautavaara, ohjelma laulajatar Inga Sulinista (oik. Inga Sulin-Ahola, s. 17.8.1945 Luopioinen), ”Pidättekä Malmsténista?” - musiikkipitoinen ohjelma George Malmsténin musiikista, juontajana toimittaja Markku Veijalainen (s. 2.3.1947 Hämeenlinna). ”Turku-näkymiä” - Paavo Raninen halusi kokeilla tässä ohjelmassa jousikvartettia ja laulajia. Eero Bister kokosi kvartetin, jossa soittivat hänen itsensä lisäksi myös hänen poika ja alttoviulisti Tampereen kaupunginorkesterista. Laulusolistina toimi oopperalaulaja, basso Matti Kalervo Salminen (s. 7.7.1945 Turku). Paavo Ranisen sävellykset perustuivat Pekka Koskisen runoihin.
TV2:n aikaina Paavo Raninen teki mm. seuraavia ohjelmia televisiolle: ”Nää niitä lauluja on” – ohjelma rakentui muusikko ja laulaja Pauli Räsäsen (s. 23.2.1928 Tampere ja k. 22.3.2000 Tampere) tunnetuksi tekemistä lauluista, ”Me vasta vallankumoukselliset” oli kahdeksanosainen musiikkiohjelmasarja ja Paavo Raninen oli kahdessa ensimmäisessä ohjelmassa mukana, ”Tervetuloa puoli seitsemän” – suora lähetys Pirkka-studiolta Börje Auran juontamana, ”Huutokauppa” – suora lähetys lauantaisin Teppo J. Suonperän juontamana ja 7-miehinen ”Tihutyöntekijät”-taustabändi (Tijuana-brass) säestävänä orkesterina, ”Matti Heinivaho lännen tiellä” – Paavo Raninen sovitti musiikin, ”Orivedellä 3,75” – musiikkipitoinen iloittelu, jonka jousisovituksista, sanoituksista ja pianonsoitosta vastasi Paavo Raninen, TV2:n Tohlopin tv-keskuksen avajaiset – Raninen sovitti avajaisiin musiikin, ”Acre Kari ja soittokunta” – Raninen sovitti musiikin big bandille ja myös johti sitä; ensimmäiset big band-kokeilunsa Paavo Raninen oli laatinut vuonna 1964, ”Laila, Tuula ja Monique” – Paavo Raninen pianistina, sovittajana ja kapellimestarina, ”Acre juhlii” – Paavo Ranisen big band-sovitukset ja musiikin johto, ”Värivalot ja liukas lattia” – musiikkiohjelma Erkki Liikasen ympärillä ja Ranisen sovittamana, ”Ritva Valkama” – Paavo Raninen sovitti ja johti ohjelmasarjan musiikin, jossa vieraili mm. Anita Välkki, ”Pianonvartijat” – Raninin jälleen musiikin sovittajana sekä sanoittajana, juontajana Risto Hiltunen.
Risto Hiltunen (s. 22.4.1945 Tampere ja k. 17.10.2021 Tampere) oli säveltäjä, pianisti, urkuri ja kapellimestari, joka aloitti Yleisradion palveluksessa TV2:n vakituisena työntekijänä vuonna 1975. Risto Hiltunen aloitti musiikkiuransa jo 14-vuotiaana ravintolamuusikkona Pertti Liljeroosin Quartetissa, mutta hän valmistui Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalta 1970-luvun alussa. Vuonna 1965 Hiltunen aloitti opiskelun Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla ja hän pääsi Viinikan seurakuntaan kanttoriksi jo vuonna 1969. Kesällä 1969 muusikko Raimo Rantanen (s. 4.9.1941) soitti Risto Hiltuselle ja sai houkuteltua tämän tulemaan kesämökiltään Hair-musikaalin bändiin. Risto Hiltunen soitti Hair-musikaalin lukemattomissa esityksissä – myös levytyksessä – tumma puku päällä, koska hänen täytyi aina kahden musikaaliesityksen välillä käydä useammassa hautajaistilaisuudessa soittamassa. Kun Hiltunen lopetti kanttorin työn Viinikassa, hän sai kirkkokuorolta lahjaksi kirjan, Juokse poika, juokse!
Aikoinaan Risto Hiltunen lauloi Tampereen Tuomiokirkon Nuorten Kamarikuorossa tenorina yhdessä Jaakko Ryhäsen kanssa. Television musiikkitöihin Risto Hiltunen ui sisään hiljalleen Tamvision kautta. Tenavatuokio oli aikanaan Arja-täteineen suosittu lastenohjelma TV2:n puolella. Risto Hiltusen johtama lauluryhmä, Hiltuset, tuli katsojille varsin tutuksi; tämä kokoonpano urakoi sellaisia tv-ohjelmia, kuten mm. Suomalainen Rapsodia, Pianonvartijat, Laulunsekainen Soittotunti. Ryhmässä lauloivat mm. Maija Salo, Elisabeth Haavisto ja Päivi Kautto-Niemi.
Risto Hiltunen sävelsi musiikkia elokuviin ja televisiosarjoihin, kuten esimerkiksi Robert Neil Hardwickin (s. 22.7.1948 Teversal, Englanti) käsikirjoittamiin ja ohjaamiin komedioihin Sisko ja sen veli (1986), Reinikainen (1982-1983) sekä Akaton mies (1983). Vuosina 1994-2003 Risto Hiltunen seurusteli iskelmälaulaja Jaana Pölläsen (s. 9.9.1975 Maaninka) kanssa.
Vuonna 1964 aloitti työskentelyn myös televisionmusiikkitoimituksessa laulaja ja televisiotuottaja ja -ohjaaja Matti Heinivaho (s. 20.1.1936 Messukylä). Heinivaho ohjasi ja toimitti TV2:lle yli 700 musiikkiohjelmaa. Matti Heinivaho aloitti uransa elokuussa 1951, jolloin hän esiintyi Tip Top-orkesterin laulusolistina Lempäälän Nurmen tanssilavalla. Seuraavana keväänä Heinivaho perusti Domino-orkesterin, mutta hän liittyi jo samana syksynä Pelimannipojat-yhtyeeseen, jossa hän lauloi ja soitti vibrafonia. Varusmiespalveluksen jälkeen syntyi Matti Heinivahon kvintetti. Heinivaho teki 1950-luvun lopulla ensimmäiset levytyksensä, ensin Levytukku Oy:lle ja sitten Westerlundin His Master’s Voicelle. Vuonna 1960 julkaistu ”Tunturin juurella” oli Matti Heinivahon läpilyöntilevytys ja vuoden toiseksi suosituin kappale Mauno Kuusiston laulaman ”Kertokaa se hänelle” jälkeen.
Vuoden 1965 Miss Suomen, Virpi Miettisen (s. 10.4.1946 Lappeenranta), kunniaksi sanoitettiin ruotsalainen käännöskappale ”Pikku neiti porvoolainen”, josta tuli Matti Heinvahon tulkitsemana hänen toinen menestyslevynsä. Vuonna 1966 Heinivaho levytti kolmannen hittinsä, käännöskappaleen ”Lännen tie”. Alkuperäinen kappale oli Frankie Lainen (alk. Francesco Paulo LoVecchio, s. 30.3.1913 ja k. 6.2.2007) esittämä tunnussävel televisiosarjasta Rawhide. Matti Heinivahon ensimmäinen albumi, Lännen tiellä, ilmestyi vuonna 1971. Nimensä mukaisesti levy sisälsi lännenhenkisiä kappaleita, kuten ”Lännen tie”, ”Mua älä hylkää” (High Noon) yms. Heinivahon albumi sai hyvin positiivisen arvion mm. Antti Väinö Einiöltä (s. 17.11.1935 Helsinki). Matti Heinivahon 50-vuotistaiteilijauraa juhlittiin juhlakonsertissa Tampere-talossa 28.8.2001. Konsertista julkaistiin live-albumi.
Matti Heinivaho on toiminut Tamjazz ry:n puheenjohtajana ja vuodesta 1972 hän on ollut mukana Tampereen kaupungin kunnallispolitiikassa Kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna. Vuonna 2006 Heinivaho oli seurakuntavaalien ääniharava Tampereella. Joulukuussa 2008 Matti Heinivaholle myönnettiin Tampereen kaupungin anomuksesta musiikkineuvoksen arvonimi. Vuonna 2018 Heinivaho sai suomalaisen Louis Armstrong-palkinnon perinnejazzin editämistyöstä.
Paavo Raninen tuurasi Raimo Rantasta yhden kesän ajan Matti Heinivahon orkesterissa. Kesä oli varsin vauhdikasta menoa ja keikkoja oli esimerkiksi Kauhavalla, Lappeenrannassa, Yläneellä ja milloin missäkin päin Suomea. Laulajar Laila Sinikka Halmeen (o.s. Soppi, s. 4.3.1934 Jääski ja k. 28.11.2021 Tampere) kanssa Paavo Raninen kävi jopa ulkomailla asti Tukholmassa keikoilla ja Juha Vainion sekä Henry Theelin kanssa Boråsissa. Viimeksimainituilla soittokeikoilla oli mukana myös sovittaja, säveltäjä ja hanuristi Matti Johannes Viljanen (s. 24.2.1927 Helsinki ja k. 7.2.1987 Mäntsälä). Soittoreissu oli varsin hauska, mutta myös rankka. Paikalliset säestysyhtyeet olivat joko kvartetteja tai kvintettejä.
Paavo Raninen piirsi Tauno ”Tappi” Suojaselle (s. 17.2.1935 Tampere ja k. 19.1.2022 Hämeenkyrö) Kyröskoskelle tanssilavan. Raninen sai suunnittelupalkkioksi Suojaselta Farfisa-sähköurut. Urut olivat ilmeisesti takavarikoitu joltakin soittajalta pantiksi. Raninen osti Heinolasta VOX-bassovahvistimen, joka toimi urkujen kanssa aikoinaan mallikkaasti; myöhemmin niiden myynti harmitti Paavo Ranista. Hän soitti muutaman keikan Ilveksen kotiotteluissa Hakametsän jäähallissa sähköuruilla aina kun peliin tuli katko. Myöhemmin Paavo Ranin hankki Lowrey-urut, joita kuljetettiin keikoille pakettiautolla. Risto Pelli Forssasta osti nämä urut Paavo Raniselta Erkki Ilmari Liikasen (s. 16.4.1943 Viipuri) orkesterille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti