Giuseppe Verdi (2. osa)
Giuseppe Verdi varjeli yksityiselämäänsä julkisuudelta piilossa. Verdi nousi vain 28-vuotiaana Nabucco-oopperallaan oopperamaailman tietoisuuteen ja teki säveltäjästään sankarin. Teos lähti Italiasta kiertämään koko oopperamaailmaa ja saavutti vuosikymmenessä jopa sellaiset paikat, kuin Pietari ja Buenos Aires Argentiinassa. Teos elää yhä tänä päivänä ja sitä esitetään edelleenkin menestyksellä eri puolilla maailmaa. Seuraavien vuosien aikana (1843-1849) Giuseppe Verdi sävelsi oman terveytensä kustannuksellakin noin kaksi oopperaa vuodessa. Tietoisesti hän näin toimiessaan tavoitteli taloudellista riippumattomuutta ja huolettomia eläkepäivien viettoa Sant’Agatassa, Roncolan lähellä, jonne hän aikoi asettua omalle tilalleen viettämään eläkepäiviä esi-isiensä tapaan.
Giuseppe Verdin seuraava julkaistu ooppera oli nelinäytöksinen I Lombardi alla prima crociata (Lombardilaiset ensimmäisellä ristiretkellä). Täysin tietoisen laskelmoivasti Giuseppe Verdi sai jälleen oopperan libreton Termistocle Soleralta ja säveltä jälleen sommitteli oopperaan näyttävän kuoro-osuuden, O Signore, dal tetto natio. Ooppera tuli Teatro alla Scalassa ensi-iltaan 11.2.1843. Säveltä joutui oopperan valmistumiseksi paitsi säveltämään teoksen myös käydä neuvottelut impressaarion kanssa, usein hän joutui editoimaan libretoa käyttökelpoisemmaksi, hänen vastuulla oli myös laulajien valinta ja hyväksyntä rooleihin, oopperaharjoitusten valvonta, asioida kuntantajan kanssa sekä usein hän vielä johti varsinaisen oopperaesityksen. Toisinaan säveltäjän apua tarvittiin myös oopperatuotannon viemisessä paikkakunnalta toiselle paikkakunnalle.
Ranskalainen romantiikan ajan prosaisti ja runoilija Victor Marie Hugon (s. 26.2.1802 Besançon ja k. 22.5.1885 Pariisi) hänen tunnetuimmat teokset ovat Pariisin Notre-Dame (1831) ja Kurjat (1862). Hänen isänsä oli Napoleon I:n armeijan kenraali Joseph Léopold Sigisbert Hugo ja äiti konservatiivinen rojalisti Sophie Françoise Trébuchet. Hugo avioitui Adéle Foucherin kanssa vuonna 1822 ja samana vuonna ilmestyi Hugon ensimmäinen teos, Odes et poésies diverses. Perheeseen syntyi viisi lasta. Hugo siirtyi hiljalleen pois klassisesta kirjallisuusperinteestä ja tämä näkyi ensimmäisenä hänen näytelmissään. Historiallisen näytelmän, Cromwell, esipuheessa vuonna 1827 hän vaati eroa klassisesta draamasta ja näytelmässä Hernani vuonna 1831 hän rikkoi ajan ja paikan klassisen yhteyden ja hylkäsi ranskalaisessa draamassa pitkään käytetyn aleksandriinimitan.
Vuonna 1841 Victor Hugo valittiin Ranskan akatemian jäseneksi ja tämä vahvisti hänen asemansa Ranskan merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvana. Hän osallistui myös politiikkaan ja kannatti Ranskan muuttamista tasavallaksi. Hugo vastusti mm. kuolemanrangaistusta sekä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja hän kannatti myös painovapautta. Helmikuun vallakumouksen jälkeen vuonna 1848 hänet valittiin Ranskan toisen tasavallan lakiasäätävän kansalliskokouksen jäseneksi. Victor Hugo otti usein kantaa taiteilijoiden ja kirjailijoiden tekijänoikeuksia koskeviin kysymyksiin. Hän oli yksi Association Littéraire et Artistque Internationale-järjestön perustajajäsenistä ja hän vaikutti osaltaan siihen, että tekijänoikeuksista tehtiin vuonna 1886 kansainvälinen Bernin sopimus Sveitsissä.
Giuseppe Verdin seuraava ooppera, nelinäytöksinen Ernani, perustui kirjailija Victor Hugon näytelmään, Hernani. Libreton oopperaan kirjoitti Verdin elinikäinen ystävä, Francesco Maria Piave (s. 18.5.1810 Murano ja k. 5.3.1876 Milano), joka kirjoitti libretoja useisiin muihinkin Verdin oopperoihin. Piave kirjoitti libretoja mm. Giovanni Pacinille (s. 17.2.1796 Catania ja k. 6.12.1867 Pescia), Giuseppe Saverio Raffaele Mercadantelle (s. 16.9.1795 Bari ja k. 17.12.1870 Napoli), Federico Riccille (s. 22.10.1809 ja k. 10.12.1877) ja Michael William Balfelle (s. 15.5.1808 ja k. 20.10.1870). Oopperan ensi-ilta oli Venetsian La Fenice teatterissa 9.3.1944. Kirjailija Victor Hugo ei alkuun sietänyt ajatusta, että hänen näytelmänsä alennetaan oopperaksi. Vuosia myöhemmin tutustuttuaan Ernaniin sekä myöhemmin Hugon tekstiin sävellettyyn Rigolettoon kirjailija Hugo perui puheensa ja kehui säveltäjä Verdin onnistuneen hänen teostensa muuttamisessa oopperoiksi.
Ernani-ooppera aloitti Giuseppe Verdin elämässä ajanjakson, jota kutsutaan kaleeriorjuuden vuosiksi – ”Anni di galera”, kuten hän itse aikaa kutsui. Yhdeksän vuoden kuluessa (1842-1851) Giuseppe Verdi kirjoitti neljätoista oopperaa, joista vain harvat teokset ovat saaneet mestariteoksen aseman. Tämän kauden merkittävimmät Verdin säveltämät oopperat olivat ehdottomasti William Shakespearen teksteihin perustuva Macbeth sekä Friedrich Schillerin tragediaan Kavaluus ja rakkaus perustuva ooppera Luisa Miller. Giuseppe Verdi hankki syyskuussa 1846 itselleen tiivistelmän Shakespearen Macbethistä ja lähetti sen Francesco Maria Piavelle. Libretto valmistui tammikuussa 1847 ja Verdin sekä Piaven välit kiristyivät, sillä Verdi ei ollut librettoon tyytyväinen. Seuraava ooppera, jonka libreton Piave kirjoitti Verdille, oli La Traviata kuusi vuotta myöhemmin. Giuseppe Verdin Macbeth kantaesitettiin Teatro della Pergolassa, Firenzessä 14.3.1847.
Giuseppe Verdin viidestoista ooppera, Luisa Miller, on vakava ooppera (melodramma tragico), kolminäytöksinen ooppera. Oopperan italiankielisen libreton kirjoitti Salvatore Cammarano (s. 19.3.1801 Napoli ja k. 17.7.1852 Napoli). Cammarano kirjoitti librettoja myös muiden säveltäjien oopperoihin, kuten Domenico Gaetano Maria Donizettin (s. 29.11.1797 Bergamo ja k. 8.4.1848 Bergamo), Saverio Mercadanten ja Giovanni Pacinin oopperoihin. Oopperan alkusoittoa on verrattu mm. Carl Maria Friedrich Ernst von Weberin (s. 18.11.1786 Eutin, Holstein ja k. 5.6.1826 Lontoo) oopperaan, Taika-ampuja (1821), alkusoittoon. Verdin oopperan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alkupuolen Tiroliin.
Oopperassa keskeisessä roolissa on maalaistyttö, Luisa Miller, joka on rakastunut kreivi Walterin Rudolfo-poikaan. Luisan eläkkeellä oleva sotilasisä sekä kreivi Walter ja linnanvouti Wurm yrittävät erottaa rakastavaiset toisistaan. Linnavouti Wurm pakottaa Luisa Millerin kirjoittamaan tämän rakastajalle Rodolfolle kirjeen, jossa väittää rakastavansa ainoastaa linnanvouti Wurmia. Saatuaan viestin Rodolfo haastaa linnanvouti Wurmin kaksintaisteluun, mutta Wurm kuitenkin kieltäytyy kaksintaistelusta. Epätoivossaan Rodolfo myrkyttää sekä itsensä että Luisa Millerin. Kun molemmat ovat jo juoneet myrkyn, Luisa kertoo Rodolfolle linnanvouti Wurmin vehkeilystä. Ennen kuolemaansa Rodolfo ehtii vielä ottaa linnanvouti Wurmin hengiltä.
Ranskalaisen Victor Hugon luomaan näytelmään Le roi s’amuse (Kuningas huvittelee) perustuu myös Giuseppe Verdin trilogian ensimmäinen ooppera, Rigoletto. Trilogian kolme oopperaa kuuluvat yhä edelleen kaikkien oopperatalojen kantaohjelmistoon. Rigolettossa Giuseppe Verdi kehitteli eteenpäin tekniikoita, jotka hän oli kehittänyt jo Macbethissa ja Luisa Millerissä. Ooppera ei ollut vain aarioita, resitatiiveja, kuorokohtauksia ja meluisia finaaleita; musiikki alkoi saada uusia muotoja. Rigoletton ja Sparafucilen keskustelevat murhasta kuin puhuen, parlando, melodian kulkiessa orkesterissa. Kuuluisa, vanhahtava aaria ”La donna é mobile” on täydellinen kuvaus kyynisestä viettelijästä. Viimeisen näytöksen mahtavaa kvartettoa, Bella figlia dell’amore, on pidetty Giuseppe Verdin parhaana kirjoittamana ensemblenä. Rigoletto osoittautui mestariteokseksi, joka kiersi seuraavina vuosina ympäri maailman oopperataloja.
Giuseppe Verdi sävelsi kolminäytöksisen Rigoletton neljässäkymmenessä päivässä vuonna 1851. Victor Hugon näytelmän perusajatuksen mukaan hovinarri halusi tappaa valtakunnan hallitsijan. Oopperan libretto tuli valmiiksi lokakuussa ja joulukuussa Venetsian oopperan La Fenicen johtaja Carlo Marzari kirjoitti Giuseppe Verdille kirjeen, jossa hän ilmoitti, että ”moraaliton ja säädytön” La Maledizione libretto ei läpäissyt sensuuria. Francesco Maria Piave kirjoitti uuden version librettosta nimellä II Duca di Vendome. Tässä libretton versiossa valtakunta vaihtui Mantovan herttuakunnaksi, mutta juoneen jäi epäloogisuuksia. Tällä kertaa sensuuri ja Venetsian La Fenicen johto hyväksyivät tehdyt muutokset librettoon, mutta Giuseppe Verdi ei ollut siihen tyytyväinen. Juonen ristiriitaisuudet korjattiin ja mm. päähenkilö Triboulet muutettiin Rigolettoksi. Giuseppe Verdi sai samoin oman tahtonsa läpi ja päähenkilöstä tuli kyttyräselkäinen hovinarri.
Rigoletto-oopperan ensi-ilta oli Venetsiassa La Fenice-teatterissa 11.3.1951. Giuseppe Verdin ”romanttisen trilogian” sarjassa Rigoletto on ensimmäinen ooppera; yhteistä näille oopperoille on yhteiskunnan hylkimä keskushenkilö sekä heidän musiikillinen erottuvuutensa edellisistä oopperoista: Rigolettossa rujo kyttyräselkä hovinarri, Trubaduurissa mustalaisnainen Azucena ja La Traviatassa kurtisaani Violetta Valéry. Rigolettossa Giuseppe Verdi kehitti kirouksen koko oopperan teemaksi. Se on alkusoitossa ja jokainen näytös päättyy kiroukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti