Giuseppe Verdi
Giuseppe Fortunino Francesco Verdi (s. 10.10.1813 Le Roncole, Busseton lähellä Parman herttuakunnassa ja k. 21.1.1901 Milano) on tunnettu italialainen romantiikan ajan oopperasäveltäjä. Giuseppe Verdin isä oli maatalon pitäjä ja pienen maatilan omistaja, Carlo Giuseppe Verdi. Perhe asui Po-joen (lat. Padus) laakson pienessä 4 000 asukkaan kylässä. Giuseppe-poika osoitti jo varhain musikaalista lahjakkuutta ja hän sai neljävuotiaasta lähtien opetusta musiikkiin; hänelle ostettiin soittimeksi spinetti. Yhdeksänvuotiaana Giuseppe toimi jo opettajansa tuuraajana urkurina kylänsä kirkossa. Koulun Giuseppe kävi kylän koulussa ja meni myöhemmin ginnasioon Bussetossa.
Bussetossa jo Giuseppe Verdi sävelsi sittemmin kadonnutta musiikkia kaupungin kirkolle sekä amatööriorkesterille. Kauppias ja fanaattinen musiikin harrastaja, Antonio Barezzi (23.12.1787 Busseto ja k. 21.7.1867 Busseto), otti Giuseppe Verdin suojatikseen kotiinsa vuodesta 1831 lähtien ja toimi tälle lähes isän veroisena ihmisenä. Barezzi omisti Bussetossa ruoka- ja liköörikaupan, hän toimi tukkumyyjänä ja omisti maata sekä toimi pienenä liköörintuottajana. Antonio Barezzi perusti 16.8.1813 Busseton filharmonisen orkesterin, joka kokoontui hänen talossaan; nuori Giuseppe Verdi esiintyi myös 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa tässä Barezzin talossa. Barezzi harrasti itse huilun, klarinetin, käyrätorven ja ophicleidin soittoa. Vuonna 1832 Barezzi kustansi Giuseppe Verdille tämän syventävät musiikkiopinnot. Verdin tarkoitus oli opiskella musiikkia Milanon konservatoriossa, mutta sinne hän ei jostakin syystä päässyt opiskelemaan. Verdi opiskeli sponsorinsa myöntämin varoin yksityisesti musiikkia professori Vincento Lavignan ohjauksessa; Verdi kertoi, että opiskelussa keskityttiin vuosina 1832-1835 lähinnä kaanoneitten ja fuugien tekemiseen.
Bussetossa tuli vapaaksi urkuri tehtävät, kun Giuseppe Verdin edellinen opettaja, Provesi kuoli; paikan sai Giuseppe Verdi. Verdi myös sävelsi ja opetti musiikkia ahkerasti noihin aikoihin. Barezzi järjesti Giuseppe Verdille Busseton kunnan musiikinopettajan viran 5.3.1836 lähtien. Verdi solmi avioliiton 4.5.1836 Antonio Barezzin tyttären, Margherita Barezzin, kanssa. Avioparille syntyi kaksi lasta. Muiden töidensä ohessa Verdi sai ensimmäisen oopperansa (Rocestre) valmiiksi, mutta siitä ei valitettavasti ole säilynyt varmuudella mitään. On epävarmaa, muuttuiko Rocester Obertoksi, joka oli Giuseppe Vedrin ensimmäinen esitetty ooppera La Scalassa Milanossa. Giuseppe Verdin opettaja Vincento Lavigna ennätti kuolla ennen kuin Verdi ooppera sai esityksensä Milanossa. Samaan aikaan myös Verdien vanhempi lapsi kuoli ja Verdit päättivät matkustaa Barezzin lainarahojen avulla Milanoon. Näihin aikoihin Verdien toinenkin lapsi kuoli.
Verdi suri lastensa kuolemaa, mutta näinä raskaina aikoina hän aloitti säveltää kuitenkin toista oopperaansa, Un giorno di regno (Päivä kuninkaana). Tämä ooppera buffa (koominen ooppera) istui huonosti Giuseppe Verdin henkiseen mielialaan. Säveltäjä keskeytti sävellystyön sairastuttuaan. Kun Giuseppe Verdi parani sairaudestaan, sairastui vaimo, Marherita, vakavasti. Verdi aneli Antonio Barezzia saapumaan Milanoon ja Barezzi saapuikin kaupunkiin vain tuntia ennen tyttärensä kuolemaa. Vaimon kuoltua Giuseppe Verdi masentui entistä enemmän. Tässä mielentilassa hän kuitenkin sävelsi oopperansa loppuun; samoin hän harjoitutti oopperan ja johti sen esityksen La Scalassa vuonna 1840.
Päivä kuninkaana-oopperan esitys oli La Scalassa katastrofi. Myöhemmin on erheellisesti luultu, että tämän esityksen jälkeen kaksinäytöksinen Päivä kuninkaana-ooppera olisi unohdettu kokonaan. Vain viisi vuotta Milanon fiaskon jälkeen oopperaa esitettiin Venetsiassa kaudella 1945/1846 ja samoin sitä esitettiin vuonna 1859 Napolin San Carlo-teatterin ohjelmistossa. La Scalan esityksen jälkeen Verdi oli niin masentunut, että hän ajatteli jättää säveltämisen kokonaan. La Scalan oopperatalon johtajana vuosina 1829-1850 toiminut, Bartolomeo Merelli (s. 19.5.1794 ja k. 10.4.1879), sai Verdin kuitenkin puhuttua ympäri jatkamaan sävellystyötään. Bartolomeo Merelli oli sopinut Giuseppe Verdin kanssa tilauksen kolmesta oopperasta, joista ensimmäinen oli siis Felice Romanin librettoon vuodelta 1818 tämä katastrofiin La Scalassa joutunut Verdin ooppera, Un giorno di regno. Giuseppe Verdiä taivutteli Merellin lisäksi sävellystyötään jatkamaan myös hänen appi-isänsä, Antonio Barezzi.
Merelli antoi La Scalassa Giuseppe Verdille uuden libreton luettavaksi kotiinsa. Temistocle Solera (s. 25.12.1815 ja k. 21.4.1878) oli säveltänyt neljä oopperaa omiin libretoihinsa, mutta nämä oopperat eivät koskaan menestyneet. Turhautunut Giuseppe Verdi jätti libreton kotonaan pöydälle ja libreto oli avautunut kohdasta, jossa yöllä unta saamaton Verdi lukiessaan libretoa huomasi sanat ”Va, pensiero, sull’ali dorate” (Lennä ajatus, kultasiivin). Luettuaan libretoa usempaan kertaan Verdi aloittu sävellystyön, jonka tuloksena oli nelinäytöksinen ooppera Nabucodonosor; myöhemmin teos lyhennettiin kätevämpään muotoon, Nebucco. Ooppera oli Giuseppe Verdin kolmas ooppera ja se sai ensi-iltansa Milanon Teatro alla Scalassa 9.3.1842. Oopperan epäilemättä tunnetuin kohtaus on heprealaisten kuoron laulama Va pensiero, sull’ali dorate. Oopperasta tuli erinomaisen onnistunut teos, joka yhä edelleen kuuluu kuuluisien oopperatalojen ja suurten kapellimestareiden vakio-ohjelmistoon.
Giuseppe Verdi jäi libreton kohtaan kiinni, koska se muistutti hänelle läheistä Raamatun tekstiä. Oopperan tarina kertoo juutalaisten vankeudesta Babyloniassa. Ooppera sijoittuu aluksi Jerusalemiin ja myöhemmin Babyloniaan Nebukadressar II:n hallinnon aikaan vuosiin 605-562 eaa. Nebukadressar II hävitti Salomonin temppelin vuonna 586 eaa ja vei juutalaiset pakkotyöhön Babyloniaan. Oopperan näytöksillä on samoin omat nimensä: I näytös on Jerusalem, Salomonin temppeli, II Jumalankieltäjät, III Ennustus ja IV Murskattu epäjumala. Nabucco-ooppera oli menestys aivan alusta alkaen. Oopperasta muodostui Risorgimenton eli Italian kansallisen vapautuksen symboli. Italialaiset tunnistivat heti alistetun kansan piilomerkityksen ja ensi-iltayleisö vaati saada kuulla uudestaan heprealaisten orjien kuoron Va pansiero. Oopperaesityksen saamat runsaat aplodit olivat protesti Pohjois-Italian itävaltalaisille vallanpitäjille, sillä yleensä kaikki mielenosoitukset olivat siellä kiellettyjä. Giuseppe Verdistä ei koskaan – yllättävää kyllä – tullut Italian virallista hymnisäveltäjää. Laulu, josta verrattain myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen, tehtiin Italian kansallislaulu, oli niinikään Risorgimenton vuosina syntynyt laulu. Laulun sävelsi Michelo Novero (1822-1885) vuonna 1847 nimellä Canto degli italiani.
Giuseppe Verdin kaikista oopperoista juuri Nebuccon voima on eniten riippuvainen erinomaisesta kuorosta. Oopperassa kuoro edustaa kansan ääntä ja kuoron voi nähdä yhtenä roolihahmoista. Suuri merkitys on kuoron unisonisuudella. Oopperassa on suuria rooleja baritonille sekä dramaattiselle sopraanolle ja bassolle. Abylonian kuninkaan Nabuccon tyttären, Abigaillen vaativan sopraanoroolin Giuseppe Verdi loi tulevalle toiselle aviovaimolleen, Clela Maria Josepha (Giuseppina) Strepponille (s. 8.9.1815 Lodossa ja k. 14.11.1897 Bussetossa), joka lauloi osan oopperan ensi-illassa.
Strepponi oli tunnettu lombardialainen sopraano, joka opiskeli Milanon konservatoriossa ja lauloi Itävallassa usean vuoden ajan. Hän debytoi La Scalan oopperatalossa vuonna 1839. Hän alkoi tapailla Giuseppe Verdiä, joka oli aikaisemmin jäänyt leskeksi hänen ensimmäisen vaimonsa, Margherita Barezzin kuoltua. Giuseppina Strepponi lauloi pääroolin monissa Giuseppe Verdin uran ensimmäisissä oopperoissa. Giuseppina Strepponi ja Giuseppe Verdi menivät lopulta naimisiin vuonna 1859 asuttuaan sitä ennen yhdessä jo kaksitoista vuotta. Heidän välinen kirjeenvaihtonsa on näytellyt merkittävää roolia tutkittaessa Giuseppe Vedrin elämää.
Casa Barezzi osoitteessa via Roma 119 Bussetossa Parman maakunnassa – talosta on näkymät keskeiselle Piazza Giuseppe Verdille – kuului 1800-luvun alussa tukkukauppias Antonio Barezzille. Nykyisin talo toimii Giuseppe Verdin muistomuseona, jonka Salongissa Giuseppe Verdi esiintyi ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Tässä talossa Giuseppe Verdi tapasi myös ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa, Margheritan, suojelijansa tyttären. Salongin arvokkain esine lienee Anton Tomaschekin valmistama fortepiano, jonka Antonio Barezzi lahjoitti vuonna 1835 omalle tyttärelleen, Margheritalle. Böömiläinen Anton Tomaschek valmisti Wienissä soittimiaan vuosina 1831-1858. Elokuussa 1858 veljekset Anton ja Christian Tomaschek jäivät eläkkeelle ja veljenpoika Wenzel otti pianotehtaan johtaakseen. Tällä fortepianolla Giuseppe Verdi sävelsi ainakin oopperan, I due Foscari (1844), ja hän myös lohdutti anoppiaan soittamalla tällä fortepianolla heprealaisten orjien kuoro-osaa tämän elämän viime hetkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti