Arkkitehti Bertel Strömmer (2. osa)
Työtehtävien kirjo oli Tampereen kaupunginarkkitehdilla melkoinen: kaupunginarkkitehti laati Tampereella tarvittavat asemakaavat ja rakennussuunnitelmat, järjesti sekä valvoi niiden vaatimat rakennustyöt, toimi kaupungin omistamien kiinteistöjen isännöitsijänä ja ohjasi myös rakennustarkastajana muidenkin rakennussuunnittelijoiden töitä. Muutaman tunnin työpanos viikossa ei näihin töihin siis piisannut mitenkään. Tampere oli sodan pommitusten jäljiltä tuhottu ja palanut monin paikoin niin heikkoon kuntoon, että jälleenrakennustöitä riitti pitkäksi aikaa. Tuolloin oli lisäksi vielä hyvin vaikeata saada lainaa tuhoutuneiden asuntojen korjaamiseen sekä asuntojen rakentamiseen asunnottomille. Tämän vuoksi Tampereen kaupunginarkkitehdin ensimmäiset työntäyteiset vuodet menivät sodan jälkien korjaamiseen sekä rajallisilla resursseilla hätäasuntojen järjestämiseen suureen tarpeeseen. Bertel Strömmer lausuikin tilanteesta myöhemmin, että Tampereen arkkitehtiosaston normaali elämä saattoi alkaa vasta vuonna 1924, mutta vielä pitkään senkin jälkeen asuntopulan poisto ja kunnallisten vuokratalojen rakentaminen piti arkkitehtiosaston kiireisenä.
Vuoteen 1929 saakka Tampereen kaupungin alueiden asemakaavoitus työllisti merkittävästi arkkitehtiosastoa; vuonna 1929 nimitettiin ensimmäinen Tampereen asemakaava-arkkitehti virkaansa. Ennen uuden asemakaava-arkkitehdin nimitystä arkkitehti Bertel Strömmerin johdolla valmisteltiin mm. Petsamon länsiosien, Härmälän ja Nekalan asemakaavat sekä niiden rakennusjärjestykset. Tampereen VII kaupunginosan eli Pyynikinrinteen ja Pyynikintorin ympäristön asemakaava oli uudistettu. Uudistetut rakennusjärjestykset tekivät mahdolliseksi rakentaa kaksikerroksisia puutaloja näille alueille.
Arkkitehti Bertel Strömmerin yksityisessä arkkitehtitoimistossa 1920-luvun alkuvuodet kuluivat puurakenteisten asuinrakennusten ja teollisuuskiinteistöjen suunnittelujen parissa. Vasta kun Suomen kansantalouden tilanne vuosikymmenen loppupuolella alkoi kohentua, alkoi Strömmerin arkkitehtitoimistolle tulla tilauksia myös suurempien kivitalojen suunnittelutehtävistä. Tämän vuosikymmenen merkittävimmät Bertel Strömmerin suunnittelutehtävät olivat Grand Hotel Tammer ja Tuulensuun kuusikerroksinen asuin- ja liiketalo Hämeenkadun ja Hämeenpuiston kulmassa, joka valmistui vuonna 1929.
Hotelli Tammerin historia käynnistyi Tampereen teknillisen seuran kokouksesta, jossa E. Graeffe ehdotti, että seuralle rakennettaisiin oma talo. Rakennukseen haluttiin myös tuottavia tiloja. Tyylillisesti talo edusti pohjoismaista klassismia. Alusta asti oli tarkoitus rakentaa kansainvälisen vertailun kestävä hotelli ja Tampereen uusi maamerkki. Talon kustannukset kohosivat lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan. Tammerin ensimmäinen ravintoloitsija oli ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin (s. 5.11.1878 Pietari ja k. 27.1.1971), joka tuotatti Tammeriin mm. pöytähopeita ja kattokruunuja Ranskasta. Tammerin valmistumisvuosi 1929 oli myös Tampereen kaupungin 150. juhlavuosi. Höyrylaiva Kuru upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7.9.1929 ja tämän onnettomuuden vuoksi näyttävät kaupungin ja Hotelli Tammerin juhlallisuudet täytyi perua. Suruajan jälkeen Hotelli Tammer avattiin hyvin vaatimattomin menoin kuukausi myöhemmin.
Vuosina 1924-1962 arkkitehti Bertel Strömmerin yksityinen arkkitehtitoimisto sijaitsi hänen oman kotitalonsa siipirakennuksessa Palomäentien ja Lyseokadun kulmassa. Arkkitehtitoimiston tila ei ollut kovin suuri: toimiston ikkunaseinällä oli kolme piirustuspöytää ja lisäksi peremmällä vielä kaksi työpöytää. Toimistosihteerin ja rakennusteknikon lisäksi työtilassa työskenteli kolme arkkitehtia tai suunnittelijaa. Arkkitehti Bertel Strömmerin oma piirustuspöytä oli asunnon puolella, asunnon työhuoneessa. Strömmerin yksityisessä arkkitehtitoimistossa oli toisinaan niin paljon suunnittelutöitä, että usein on ihmetelty, kuinka Bertel Strömmer pystyi täyden työpäivän Tampereen kaupungin virastossa annettuaan vielä johtaa ja hoitaa omaa yksityistä arkkitehtitoimistoaan. Ilmeisesti Strömmer käytti omiin töihinsä varsinkin varhaiset aamutunnit, myöhäiset illat sekä samoin viikonloput. Strömmerin nuorin poika, Matti Strömmer, muisteli isänsä suunnitelleen oman ajankäyttönsä tarkasti sekä paheksuneen joutenoloa.
Keväällä 1928 arkkitehti Bertel Strömmer joutui omien työkiireidensä vuoksi pyytämään kaupungin päivätyöstään kolme kuukautta virkavapaata. Tuolloin Strömmerin työpöydällä kiireellisimpinä töinä olivat Hotelli Tammerin ja Tuulensuun asuin- ja liiketalon suunnittelut. Kun arkkitehti Bertel Strömmer sairastui helmikuussa 1952 hän teki listan oman toimistonsa keskeneräisistä töistä ja töiden sen hetkisistä tilanteista. Listaan tuli yhteensä 28 työtä, kouluja, kirkkoja ja sairaaloita eri puolilla Suomea. Kaikista näistä keskeneräisistä suunnittelutöistä vajaat puolet sijaitsi Tampereella.
Arkkitehti Bertel Strömmer oli taitava rekrytoimaan palvelukseensa vasta valmistuneita ja osaavia arkkitehteja, jotka toivat tullessaan arkkitehtitoimistoon uusia ajatuksia. Strömmerin yksityisestä arkkitehtitoimistosta muodostui vähitellen paikka, jossa uudet arkkitehdit saivat hankittua kannuksensa rauhassa, jotta he sen jälkeen ammatti-ihmisinä voisivat siirtyä vaikkapa Tampereen kaupungin arkkitehtiosaston palvelukseen. Arkkitehti Vilho Kolho (s. 5.2.1891 Keuruu ja k. 13.9.1988 Tampere) aloitti opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Bertel Strömmerin kanssa samalla kurssilla vuonna 1908. Molemmat valmistuivat myös samanaikaisesti viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1919 Kolho tuli Tampereelle ja pääsi Bertel Strömmerin yksityiseen arkkitehtitoimistoon avustajaksi. Vilho Kolho toimi myös samalla tuntiopettajana poikain ammattikoulussa.
Arkkitehti Vilho Kolho siirtyi vuoden 1925 paikkeilla Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolle kiireavustajaksi ja vuodesta 1927 hän toimi Tampereen ensimmäisenä apulaiskaupunginarkkitehtina, kun virka oli joulukuussa 1926 perustettu. Vilho Kolho otti heti hoitaakseen arkkitehtiosaston aikaisemmat isännöinti- ja korjaustyöt sekä osaston juoksevat asiat. Yhdessä Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin kanssa he johtivat Tampereen kaupungin rakennustoimintaa vuosikymmenten ajan. Vilho Kolho jäi eläkkeelle vuonna 1954. Vilho Kolhon suunnittelutöitä Tampereella olivat mm. Finlayson-myymälän sisustus (1923), Keskuskeittiön talo (1923), Tammerontalon korotus (1926), Ludekylä (1926, 1928), Petsamon jakelumuuntamo (1928), Kaupinojan pumppuasema (1928), Kaupin vanha vesitorni ja Tampereen Ursan observatorio (1953), Pyynikin näkötorni (1929), Koskitalon korotus (1953) ja Puistotyöntekijöiden ruokailutila (1953).
Tamperelainen arkkitehti Georg Edvin Henriksson (1901-1963) valmistui vuonna 1927 ja tuli Bertel Strömmerin yksityiseen arkkitehtitoimistoon vähän yli vuodeksi töihin. Vuonna 1926, ollessaan vielä arkkitehtiopiskelija, Henriksson voitti Jyväskylän suojeluskuntatalon suunnittelusta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun. Arkkitehti Hugo Alvar Henrik Aalto (s. 3.2.1898 Kuortane ja k. 11.5.1976 Helsinki) tuli kilpailussa toiseksi ja lopulta suojeluskuntatalon suunnittelijaksi valittiin Alvar Aalto. Georg Henriksson oli Strömmerin mukana suunnittelemassa mm. Hotelli Tammeria. Vuonna 1929 Henriksson siirtyi vuodeksi työhön Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolle ja vuodesta 1930 lähtien hän siirtyi uudelle asemakaavaosastolle. Arkkitehti Georg Henriksson perusti 1930-luvulla oman arkkitehtitoimiston Tampereelle ja vuonna 1945 hän lähti Ruotsiin, jossa työskenteli Malmön kaupungin asemakaava-arkkitehtina. Henrikssonin kokonaan tai osittain suunnittelemia kohteita Tampereella ovat mm. Hotelli Tammer (1929), Kaukajärven kartanon huvimaja (1933), asuin- ja liiketalo osoitteessa Kauppakatu 3b (1934), Hjortin talo Hämeenkadun ja Hämeenpuiston kulmassa (1937) ja Jääkauden muistomerkki Pyynikillä (1945). Suolahden kirkko (1940) Äänekoskella on myös Henrikssonin suunnittelema.
Jaakko Thure Laaksovirta (s. 24.7.1901 Säkkijärvi ja k. 3.7.1955 Pori) valmistui diplomiarkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1928. Ensin Laaksovirta työskenteli Bertel Strömmerin yksityisessä arkkitehtitoimistossa vuoden verran ja siirtyi sieltä vuonna 1929 Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolle avustamaan mm. Hatanpään sairaalan ja Tampereen linja-autoaseman suunnittelussa. Hänen taitojaan kuvastaa varmaan sekin, että hän sai Tampereen rautatieaseman suunnittelukilpailussa toisen jaetun palkinnon vuonna 1933. Tampereella hän viihtyi siihen saakka, kunnes vuonna 1937 Laaksovirta valittiin Porin kaupungin kaupunginarkkitehdiksi.
Varmaan uskollisimpia Bertel Strömmerin työntekijöitä oli hänen vaimonsa Ros-Marin veli, Mikael Nordenswan (s. 1904 ja k. 12.2.1986), joka tuli töihin jo opiskeluaikanaan Strömmerin yksityiseen arkkitehtitoimistoon. Hänet itseasiassa palkattiin Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolle jo ennen hänen valmistumistaan arkkitehdiksi vuonna 1935. Mikael Nordenswan oli Bertel Strömmerin luottosuunnittelija, jolla oli päävastuu mm. Kaupin keuhkosairaalan (1939) ja ammattikoulun suunnittelusta (1940) sekä Kissanmaan koulun (1950) suunnittelusta. Mikael Nordenswan toimi arkkitehtiosaston suunnittelijana vuoteen 1949 asti ja hän perusti sen jälkeen oman arkkitehtitoimiston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti