Arkkitehti Bertel Strömmer (3. osa)
Arkkitehti Reino Arvo Ahjopalo (Andelin, s. 3.7.1910 Hausjärvi, Ryttylä ja k. 18.6.1998) valmistui arkkitehdiksi vuonna 1937 ja Ahjopalo palkattiin vielä samana vuonna Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolle Poriin lähteneen Jaakko Laaksovirran tilalle Tampereen linja-autoaseman loppuvaiheen suunnittelijaksi. Reino Ahjopalo työskenteli Tampereen arkkitehti- ja asemakaavaosastolla vuoteen 1948 asti, jonka jälkeen Ahjopalo valittiin ensin Kotkan ja vielä myöhemmin Lappeenrannan kaupunginarkkitehdiksi. Arkkitehti Martti Olavi Kivimaa (s. 25.7.1909 Hartola ja k. 1.11.1998 Jyväskylä) valmistui arkkitehdiksi vuonna 1937 ja Kivimaa työskenteli Bertel Strömmerin arkkitehtitoimistossa vuosina 1937-1941, jonka jälkeen Olavi Kivimaa valittiin Jyväskylän kaupunginarkkitehdiksi.
Vuonna 1946 arkkitehti Kerttu Nuoliala valmistui ja pääsi heti töihin Bertel Strömmerin yksityiseen arkkitehtitoimistoon, jossa hän työskentelikin aina vuoteen 1954 saakka. Tämän jälkeen Kerttu Nuoliala työskenteli lyhyen rupeaman Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolla, jonka jälkeen hän alkoi pitää omaa arkkitehtitoimistoaan. Myös vuonna 1952 arkkitehdiksi valmistunut tamperelainen Pentti Turunen (s. 14.9.1924 ja k. 6.10.2016) oli töissä Bertel Strömmerin arkkitehtitoimistossa vuosina 1953-1958. Tämän jälkeen myös hän perusti oman arkkitehtitoimistonsa, joka toimi vuosina 1958-2007. Turunen oli pitkään myös yliopettajana Tampereen teknillisessä opistossa. Suomen Arkkitehtiliitto myönsi vuonna 2005 Turuselle ansiomerkin ”pitkästä ja menestyksekkäästä toiminnasta Tampereen arkkitehtuurin vaikuttajana”. Pentti Turusen suunnittelemia kohteita Tampereella ovat mm. Saalem-seurakunnan talo (1957 yhdessä B. Strömmerin kanssa), Lielahden kirkko (1961) ja kellotapuli (2003), Isosaaren leirikeskuksen rakennuksia (1964-1965), Uudenkylän seurakuntatalo (1966), As Oy Nalkalan asuinkerrostalo (1966), As Oy Kyttälänportin asuinkerrostalo (1967), Villa Linko (1971), Liljeroosin tehdasrakennuksen korotus (1971 ja uusi vedenpuhdistamo Kehräsaareen (1973), Tahmelan asuinrakennuksia (1972-1973), Pyynikin palloiluhalli (1977), Olkahisten seurakuntatalo (1980), Niemenkylän loma-asunnot (1989-1991), Kalevankankaan hautausmaan Veteraanilehto (1995) ja Hietakehdon muistolehto (2002), Tammenlehvämuistomerkki (2003). Muualle suunniteltuja Turusen töitä olivat mm. Tampereen ev.lut. seurakuntien asuinrakennuksia Kangasalan Ilkoon (1957-1958), Hämeenkyrön kirkon muutostyö (1965), Ristimäen siunauskappeli (1972) Lempäälään, Leponummen siunauskappeli (1976) Jämsään.
Bertel Strömmerin esikoispoika Gunnar Evert ”Goony” Strömmer (s. 6.11.1914 Ikaalinen ja k. 2.6.2006 Tampere) oli paitsi arkkitehti myös jazzpianisti. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1948 Teknillisestä korkeakoulusta, mutta oli jo siinä vaiheessa tehnyt isänsä toimistossa suunnittelutöitä isänsä kanssa kuuden vuoden ajan. Gunnar Strömmer suunnitteli Tampereelle mm. Ensi- ja turvakodin, Valmetin tehtaiden muutos- ja korjaustyöt sekä useita asuinkerrostaloja, omakotitaloja ja huviloita. Hän jatkoi isänsä työtä tämän arkkitehtitoimistossa vuonna 1962, mutta hän luopui omien sanojensa mukaan toimistosta boheemiutensa vuoksi. Gunnar Strömmer toimi Tampereen kaupungin asemakaava-arkkitehtina vuosina 1966-1977.
Tamperelainen rakennusinsinööri ja rakennuspiirtäjä Erkki Artturi Liuha (s. 6.7.1898 Tampere ja k. 9.6.1958 Sorva) oli Bertel Strömmerin yksityisen arkkitehtitoimiston uskollista vakihenkilökuntaa. Liuha aloitti Strömmerin palveluksessa jo 1920-luvulla ja pysyi toimiston muonavahvuudessa aina lähes kuolemaansa saakka vuonna 1958. Erkki Liuha oli Bertel Strömmerin apuna suunnittelemassa mm. Tuulensuun taloa ja Tempon taloa, mutta Liuha suunnitteli useita rakennuksia myös itsenäisesti. Tampereella Liuhan suunnittelemista kohteista tunnetaan ehkä parhaiten Ojakadun kolmio – asuintalojen ja autotallin muodostama rakennuskokonaisuus – sekä suuri asuinkerrostalo, Lähteenlinna. Molemmat em. kohteet edustavat klassismin tyyliä. Lähteenlinna on Tampereen Sorsapuistoa reunustava, kolmesta siivestä koostuva kerrostalo, joka sijoittuu Itsenäisyydenkadun, Aaltosenkadun ja Lähteenkadun varsille. Lähteenlinna rakennettiin vuosina 1928-1930. Lähteenlinnaa ei ole suojeltu, mutta Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön mukaan talo on rakennustaiteen, kulttuurihistorian ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä kohde. Muita Liuhan suunnittelemia kohteita Tampereella ovat As. Oy Erkkilän-Aukee, Aleksanterinkatu 6 (1926), Sulkavan talo (As. Oy Heinäpuisto, Pirkankatu 16, 1928), Lapin asuinrakennuksia: Havutie 1, Havutie 5 ja Havutie 7 (1935, 1954), Nekalan asuinrakennuksia: Erätie 27 ja Ahotie 9 (1938, 1939), Tehdasrakennus: Yliopistonkatu 56 (1946), Epilän Nahkatehtaan konttori- ja asuinrakennus (1951), Pienteollisuustalon ensimmäinen vaihe: Yliopistonkatu 58 (1957) ja asuinrakennus: Sudenkatu 2/Hippoksenkatu 17 (1950-luku).
Satakunnan ja Hämeenläänin raja kulki vuoteen 1870 asti Tammerkoskessa. Tammerkosken ylittävä vanha silta oli jo sen verran heikossa kunnossa, että silta uudistettiin vuonna 1807. Silta sai uuden paikan aavistuksen verran etelämpänä, kuin vanha silta. Kauppatorilta (nykyisin Keskustori) sillalle johtavaa katua alettiin kutsua Hämeenkaduksi. Sillan kupeessa oli tontti nro 64, jossa 1820 sijaitsi kaksi vanutusmyllyä eli valkkia. Raatimies ja kauppias Adolf Fredrik Lindberg (1792-1864) omisti 1850-luvulla tontilla valkkilaitoksen ja hänen tarkoituksensa oli tehdä tontille vielä kniipi- ja naulatehdas sekä mahdollisesti jopa mylly. Tontilla oli jo vuonna 1840 suuri yksikerroksinen rakennus Hämeenkadun puolella ja Värjärikujan puolella oli pienempiä rakennuksia. Tampereen merkittävimpiin henkilöihin lukeutunut Lindberg saapui Kangasalta vuonna 1814 ja nai kauppias Nils Wahlstedtin lesken. Maksettuaan Wahlstedtin tyttärille lähinnä muodollisen korvauksen Lindberg sai haltuunsa Tampereen kaupungin parhaan tontin nro 45 raatihuoneen tontin takana. Kauppiastoimintansa ohella Adolf Fredrik Lindberg perusti tiilitehtaan, jonka tuotanto 1830-luvulla parhaimmillaan oli 60 000 tiiltä vuodessa. Lisäksi Lindberg osti värjäri Molinin värjäämön ns. Grundbergin niemessä Nalkalan torin lähellä. Lindberg perusti vuonna 1851 olutpanimon sekä alkoi puuhata jauhomyllyä, jota varten hän lopulta Hatanpään vastustuksen johdosta saanut lupaa. Adolf Lindberg hallitsi ruotsin ja suomen lisäksi myös venäjänkielen.
Lindbergin kuoltua vuonna 1864 tamperelainen tukkukauppias Gustaf Oskar Sumelius (s. 9.3.1835 Kangasala ja k. 3.1.1895 Tampere) osti Lindbergin tontin ja talon osoitteessa Hämeenkatu 15. Vuonna 1870 Sumelius muutti oman liikkeensä tälle tontille. Gustaf Sumelius oli Pirkkalan kappalaisen Petter Johan Sumeliuksen (1798-1846) ja Johanna Ulrika Söderbergin poika. Sumelius tuli 11-vuotiaana Tampereelle kauppias J. G. Lindebergin palvelukseen ja muutti välillä Poriin työskennelläkseen Carl Martinin ja A. Lundborgin liikkeessä sekä Luvialla Julinin laivaveistämössä. Vuonna 1859 Sumelius sai porvaruusoikeuden Tampereella sekatavarakauppiaana. Maakaupan vapauduttua Sumelius alkoi vähitellen enenevässä määrin harjoittaa tukkukauppaa, kunnes vuonna 1884 lopetti vähittäiskaupan kokonaan. Aikanaan Sumelius oli kaupungin suurin sekatavaran ja kankaiden tukkumyyjä ja tämän lisäksi hän harjoitti voin vientiä ulkomaille 1870-luvulla.
Gustaf Sumelius laajensi omalla tontilla sijaitsevia rakennuksia ja rakennutti Kauppatorin ja Värjärinkujan varsille uudet hienot talot. Tukkukauppias Gustaf Sumelius menestyi toimissaan erinomaisesti ja vuonna 1890 hän oli Tampereen kaupungin eniten veroja maksanut kauppias. Hän rakennutti itselleen liikerakennustensa ja Tammerkosken rannan väliin asuintalon. Tämä uusi kivitalo oli Tammerkosken puolelta kolmikerroksinen. Valmistuttuaan vuonna 1889 taloa alettiin kutsua Sumeliuksen palatsiksi. Gustaf Sumeliuksen kuoltua vuonna 1895 hänen poikansa, tukkukauppias, valtiopäivämies ja myöhemmin vuorineuvos (vuodesta 1920 lähtien) Gösta Oscar Sumelius (s. 29.5.1866 Tampere ja k. 7.3.1940 Tampere) halusi uudistaa vanhat matalat liikerakennukset. Kauppatorin kulmaan hän rakennutti nelikerroksisen kivitalon vuonna 1901.
Gösta Sumelius muutti toiminimi G. O. Sumeliuksen osakeyhtiöksi ja hän toimi uuden yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1912-1916. Hän oli myös Hammarén & Co Ab:n, Tampereen Puuvilla Oy:n ja Äänekoski Oy:n johtokuntien puheenjohtaja. Gösta Sumelius oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1898-1920 ja valtuuston puheenjohtaja vuosina 1907-1908 sekä varapuheenjohtaja vuosina 1905-1906 ja 1912-1915. Sumelius oli Tampereen edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä vuosina 1904-1905. Gösta Sumelius toimi Ruotsin varakonsulina Tampereella vuosina 1908-1921. Gösta Sumelius oli avioliitossa vuosina 1893-1919 Tyra Johanna Charlotta Mörtengrenin (1873-1951) kanssa ja vuodesta 1920 Agnes Maria Thulén (1893-1959) kanssa.
1900-luvun kuluessa Hämeenkadun merkitys pääliikekatuna kasvoi ja arvokkaalla paikalla Hämeensillan kupeessa ollut Sumeliuksen palatsi puutarhoineen alkoi tuntua mainion liiketontin tuhlaukselta. Kauppias Johan Nylund perusti Helsinkiin Tempo-nimisen tavaratalon vuonna 1933 ruotsalaisten mallin mukaan. Tavarataloketjun Suomessa perusti Uudessakaarlepyyssä syntynyt liikemies Johan Nylund (1880-1940). Tavaratalon mainoslause oli: ”Hyvää tavaraa huokein hinnoin”. Nylund oli vuosina 1903-1904 siirtolaisena tutustunut Yhdysvalloissa Woolworthin kaltaisiin liikkeisiin, joissa liikeidea perustui pienen voittomarginaalin mahdollistamiin edullisiin hintoihin ja siitä seuraavaan suureen myyntivolyymiin. 1930-luvun alussa Nylund tutustui myös ruotsalaiseen Åhlén & Holmin perustamiin myymälöihin Ruotsissa, jotka toimivat Tempo-nimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti