Arkkitehti Bertel Strömmer (4. osa)
Suomen ensimmäinen Tempo-tavaratalo avattiin Helsinkiin Bulevardin ja silloisen Heikinkadun (nyk. Mannerheimintien) kulmatontin matalaan b-taloon 10.10.1933. Toinen Tempo-myymälä avattiin Hakaniemeen Siltasaarenkatu 1:een ja kolmas Tampereelle Nylundin rakennuttamaan funkistyyliseen Tempon taloon 20.3.1939. Nylund pääsi Sumeliuksen tontin omistajien kanssa kauppoihin, jossa suuren tontin Tammerkosken puoleinen osa vaihtoi omistajaa. Tontilla sijainnut Sumeliuksen palatsi purettiin sekä sen mukana puinen varastorakennus ja aita. Sen jälkeen Nylund palkkasi arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemaan omistamalleen tontille talon.
Talon katutasoon haluttiin yhtenäinen, neljä metriä korkea sekä mahdollisimman laaja liiketila. Bertel Strömmer käytti kaiken rakennusjärjestyksen salliman rakennusoikeuden tontilla hyväkseen. Siksi piha-aluetta jäi vaivaiset 150 neliömetriä Värjärinkujan puolelle käyttöön. Uusi betonirakenne tukipilareineen mahdollisti suuren avoimen tilan, noin 800 neliömetrin liiketilan syntymisen, josta osa kuitenkin varattiin Tammerkoskelle avautuvalle ravintola-kahvilalle. Järjestelyn vuoksi oli pakko portaat ja hissi sijoittaa tilan reunoihin. Tempon talossa toinen kerros omistettiin toimisto- ja työtilojen käyttöön, mutta jokunen asuinhuoneisto myös löytyy sieltä. Neljä ylintä kerrosta ovat pelkästään omistettu asumiskäyttöön; asuinhuoneistoja talossa on yhteensä 27. Talossa on kolme porraskäytävää; yksi kummassakin talon päädyssä ja yksi keskellä taloa Tammerkosken puolella. Talon jokaiselta porrastasanteelta on kulku kahteen asuntoon, ja tämän vuoksi Tempon talon asunnot ovat kookkaita talon päätyihin sijoitettuja kaksioita lukuun ottamatta.
Tempon talon pääporras avautuu Tammerkoskelle päin ja sisäänkäynti kehystettiin näyttävästi sileillä graniittilaatoilla. Sisäänkäynnin yläpuolella on sadekatoksena erkkeri, joka on persoonallisesti sijoitettu puoliksi porraskäytävän kohdalle ja puoliksi viereisen asunnon isännänhuoneen laajennukseksi. Erkkeri laajensi porraskäytävän Hämeenkadun puoleista osaa ilman selkeää käyttötarkoitusta. Porraskäytävässä asuntojen ovet ovat viilupintaisia, joissa on lisäksi pyöreät laivaikkunat. Tempon talon julkisivu pyöristyy sekä Hämeenkadun että Värjärinkujan kulmissa, mikä hieman pehmentää talon jylhää funkisilmettä. Rakennus on suojeltu asemakaavalla vuonna 1995. Talon erkkereissä porraskäytävän ikkunanauha on sijoitettu pystyyn ja asuntojen leveät ikkunanauhat kiertävät erkkerin kulman ympäri. Bertel Strömmer leikitteli samoin talon parvekkeilla; funktionalismille tyypillistä rakennuksen pyöreää kulmaa tuotiin korostetusti esille sen molemmin puolin sijoitetuilla pyöreäkulmaisilla pikkuparvekkeilla.
Tammerkosken puolelle valmistui aina Värjärikujalle saakka ulottuva kävelyparveke, jotta Tempon talon liiketiloja ja varsinkin sen näyttäviä näyteikkunoita voisi ihailla kaikilta kolmelta ilmansuunnalta. Arkkitehti Bertel Strömmer pyöristi Hämeenkadun puolella liiketilan sisäänkäynnin viereisen näyteikkunan samaan tapaan kuin oli tehnyt hieman aikaisemmin hotelli Emmauksessa Hämeenkadun alkupäässä. Tempon talo valmistui Hämeenkadun vilkkaimmalle liikepaikalle Tammerkosken välittömään läheisyyteen. Uusi Tempo-tavaratalo sai talon myötä erittäin hyvää näkyvyyttä ja talon asukkailla oli myös Tampereen keskustassa paljon katsottavaa. Tempo-tavaratalo toimi talossa vuoteen 1974 saakka. Sen jälkeen katutason liiketiloihin muutti Postipankin konttori. Talon remontoitiin 1970-luvulla ja siinä yhteydessä talon väri muuttui tummahkon vihertäväksi ruskean sävyksi, joka on sopimaton valinta puhdasta funktionalismia edustavalle rakennukselle. Pyöreiden nurkkien ylempien kerrosten kaarevalasiset ikkunat vaihtuivat remontissa suoriksi ikkunoiksi. Nämä taitamattomat muutokset ovat heikentäneet Tempon talon arkkitehtonista arvoa Hämeensillan ja Tammerkosken partaalla. Seuraavassa julkisivuremontissa em. virheet on tietysti mahdollista korjata.
Kun uusi toimeksianto saapui Bertel Strömmerin yksityiseen arkkitehtitoimistoon, Strömmer ensin itse tavallisesti hahmotteli tehtävän alkutavoitteet. Sen jälkeen suunnittelutyötä jatkavan suunnittelijan kanssa Bertel Strömmer sopi tehtävän jatkotavoitteista. Koko työprosessin ajan arkkitehti Bertel Strömmer seurasi mielenkiinnolla suunnittelutyötä ja jakoi ohjeita työn kehittämisestä. Valmiin suunnitelman hyväksyi ja signeerasi johtaja, arkkitehti Bertel Strömmer, sillä hän oli työstä viime kädessä vastuussa. Varsinaisen suunnittelutyön tehnyt arkkitehti sai lisätä työhön mukaan oman nimensä tai nimikirjaimensa. Samanlainen käytäntö oli voimassa Tampereen kaupungin arkkitehtiosaston virkatöissä. Alkuluonnokset käytännössä allekirjoitti suunnittelija nimikirjaimillaan. Sittemmin jatkossa Bertel Strömmerin oma signeeraus – erityisesti epävirallisempiin esittelykuviin – tehtiin usein leimasimella.
Rakentaminen kävi kuumana kaikkialla 1920-luvun lopulla, mutta maailmanlaajuinen lama tuli ja aiheutti Suomessakin joukkotyöttömyyden tullessaan. Tampereen arkkitehtiosastolla työtilanne oli kuitenkin hieman erilainen, sillä Tampereen kaupunki oli vuonna 1929 hankkinut Frenckellin paperitehtaan kiinteistön Tammerkosken partaalta. Kaupan mukana kaupunki sai hallintaansa koskioikeudet Tammerkoskeen. Kaupunki päätti rakentaa voimalaitoksen Tammerkosken keskiputoukselle ainakin osittain ihan työllistämistarkoituksessa. Kaupunki oli suunnitellut myös sairaalaa Hatanpään niemelle jo kahdenkymmenen vuoden ajan, ja nyt viimeinkin oli hyvä tilaisuus ottaa sairaalan rakentaminen työn alle.
Jo vuodesta 1908 alkaen Tampereella oli suunniteltu kunnallisten sairaaloiden keskittämistä samalle alueelle. Sairashuonevaliokunta suositti, että sairaalat sijoitettaisiin Ratinan niemelle. Vuonna 1911 Tampereen kaupunginvaltuusto antoi kunnallisille sairaaloille alueen läheltä Kaupin keuhkotautisairaalaa. Hatanpään kartanon maakauppa muutti kaiken kuitenkin vuonna 1913. Tuoreeltaan Hatanpäälle sijoitettiin mielisairaala. Ensimmäisen maailmansodan aikana Hatanpään huvilassa toimi sotilassairaala ja vuonna 1919 sairaala muutettiin kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelmien mukaisesti kirurgiseksi ja sisätautisairaalaksi.
Vuonna 1919 sairashuoneiden hallituskunnan asettama toimikunta päätti, että kaikki kunnalliset sairaalat Tampereella keskitetään Hatanpäälle. Arkkitehti Bertel Strömmer piirsi 3.6.1919 päivätyn luonnoksen, Ehdotus Tampereen kunnallisten sairaalain sijoittamiseksi Hatanpäälle. Uusi komitea kuitenkin vuonna 1923 katsoi Hatanpään niemen epätyydyttäväksi vaihtoehdoksi epäedullisen ilmastonsa, kostean maaperänsä sekä tehtaiden läheisyyden vuoksi. Komitean mielestä paras vaihtoehto sairaala-alueeksi olisi kulkutautisairaalan viereinen alue Eteläpuistossa. Vuonna 1931 rahatoimikamari nimesi uuden komitean; komitean mukaan kirurginensairaala ja sisätautisairaala sekä keuhkotautiparantola olisi parasta sijoittaa Petsamon alueelle. Vuoden 1932 uusi komitea ehdotti sairaaloiden sijoittamista Eteläpuistoon. Sairaalalautakunta kuitenkin ohitti tämän suosituksen ja katsoi paremmaksi sairaaloiden paikaksi Hatanpään niemen ja tästä kaupungin valtuusto teki myönteisen päätöksen kesäkuussa 1932.
Arkkitehti Bertel Strömmer matkusti jo kesäkuussa 1928 tutustumaan Viipurin uuteen kunnallissiraalaan yhdessä kirurgian ylilääkäri Emil Anttosen kanssa. Bertel Strömmer ja Emil Anttonen tekivät lisäksi keväällä 1930 tutustumismatkan katsastamaan Saksan ja Ruotsin uusia sairaaloita. Varsinaisesti matka ei avannut arkkitehtuurin puolelta mitään uutta nähtävää matkamiehille, mutta rakennusmateriaalit ja rakennustekniset yksityiskohdat saivat osakseen miesten mielenkiinnon. Tutkimusmatkan jälkeen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer teki sairaalaryhmän tiloista uuden yhtenäisen luonnoksen, jota hän täydensi vielä loppuvuodesta sekä kirjoitti siihen perustelunsa mukaan.
Petsamon kallioille sairaalan rakentaminen uhkasi käydä niin arvokkaaksi, että sairaalahanke laitettiin hetkeksi tauolle. Bertel Strömmer esitti lokakuussa 1931 ehdotuksen, että Petsamosta sairaalan sijoituspaikkana luovuttaisiin ja Hatanpäälle tehtäisiin uusi, rajoitetumpi sairaalasuunnitelma. Tampereen kaupunginvaltuustokin päätti lopulta puoltaa tätä ehdotusta ja nyt pääsi kaupungin arkkitehtiosasto täysipainoisesti sairaalaa suunnittelemaan Hatanpäälle. Bertel Strömmerin apuna osastolla työskentelivät Jaakko Laaksovirta sekä Arvo Muroma ja Hugo Borgström, jotka olivat mukana juuri valmistuneessa arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin (s. 27.5.1889 Ylihärmä ja k. 5.3.1961 Helsinki) eduskuntatalon suunnitteluryhmässä. Vuonna 1932 Arvo Muroma suunnitteli sairaalan pohjakuvia. Hugo Borgström jatkoi hänen työtään pidemmälle aina helmikuulle 1933 saakka.
Hatanpään sairaalasta pyrki tulla vain liian kallis projekti, joten potilaiden eristystilat täytyi sijoittaa osittain maanpinnan alapuoliselle kerrokselle, jotta toimenpidetilojen tarvitsemaa siipirakennusta voitiin pienentää. Lopulta koko sairaala kääntyi piirustuksilla peilikuvakseen ja sen teki Hugo Borgström elokuussa 1933. Jaakko Laaksovirta vastasi koko ajan henkilökunnan asuinrakennuksesta, kattilalaitoksesta sekä vanhojen rakennusten muutos- ja sisustustöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti