Arkkitehti Bertel Strömmer (5. osa)
Kaupunginhallituksen hyväksyttyä sairaalakomitean maaliskuussa 1933 tekemän ehdotuksen Hatanpään sairaalasta, suunnitelma laitettiin hyvin ripeästi täytäntöön. Pääsuunnittelija oli arkkitehti Bertel Strömmer ja pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tähtinen & Sola. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1933. Ennen vuoden loppua sairaalarakennuksen ja henkilökunnan asuinrakennuksen perustustyöt oli tehty ja talousrakennuksen laajennus oli vesikatossa. Rakennustyöt saivat jatkoa seuraavana vuonna. Uusiin sairaalatiloihin kaivattiin myös irtaimistoa. Sairaalalautakunta itse arvioi, että tarvitaan esimerkiksi vaihtovirtamoottoreita, leikkaussalin erikoislamppuja, keittiön yleiskone ja kaksi höyrykeittokattilaa.
Hatanpään sairaalan loppusuunnittelua teki tuolloin vielä opiskelijana ollut Mikael Nordenswan ja hänen piirustuksensa valmistuivat tammikuussa 1934. Koko Hatanpään sairaala valmistui kesäkuussa 1935. Sairaala oli 140-paikkainen erillinen sairaalarakennus, johon siirrettiin kirurginen ja sisätautien osasto. Samalla saatiin mielisairaalan potilaille lisätilaa. Sairaalaan tulivat samoin lastentautien osasto, laboratorio, röntgen, poliklinikka ja apteekki; näin saatiin kaikki tärkeimmät sairaalapalvelut tamperelaisten käyttöön. Potilaat pääsivät uuteen sairaalaan heinäkuussa 1935. Vain osa sairaalasta otettiin alussa käyttöön, koska uusi henkilökunta saapui suurimmaksi osaksi vasta syksyllä. Sisätautien ja lastenlääkärit aloittivat jo heinäkuussa uusissa viroissaan sairaalassa. Varsinaisesti loppusyksystä 1935 koko uusi sairaala oli täydellä teholla toiminnassa.
Sekä kirurgian että sisätautien osastoilla oli 52 potilaspaikkaa Hatanpäällä. Lastenosastolla oli 26 paikkaa, erityisosastolla neljä paikkaa ja nk. yksityisosastolla oli viisi paikkaa. Hatanpään sairaalassa oli leikkausosasto, poliklinikka, kylpyosasto, laboratorio ja röntgenosasto. Sairaalan lääkäreitä oli viisi ja sairaanhoitajia 26. Potilaspaikkoja sairaalassa oli 149, kun varapaikatkin olivat käytössä. Kellarissa oli nelipaikkainen erityisosasto sekä kylpy- ja obduktiotilat. Kaksi sairaalan ylintä kerrosta olivat sisätautiosastoa ja kahdessa alemmassa kerroksessa olivat kirurgian osaston potilastilat. Sairaalassa oli neljä hissiä ja henkilökunnan asuinrakennuksessa oli asunnot 57 hoitajalle, kaikki yhden hengen asuntoja paitsi ylihoitajattarille kummallekin kaksi huonetta. Hatanpään sairaalaa on sittemmin laajennettu useaan eri otteeseen. Henkilökunnan asuinrakennus on parhaiten säilyttänyt alkuperäistä tyyliään, vaikka se nykyään toimii sairaalan hallintotiloina.
1930-luvun laman jälkeen rakentaminen Tampereella kiihtyi vuosikymmenen loppua kohti merkittävästi. Uusi funktionalismin tyyliin rakennettavia rakennuksia suunniteltiin keuhkosairaalalle Kauppiin, pohjoismaiden suurinta linja-autoasemaa suunniteltiin Ratinaan ja suurimpana rakennushankkeena oli Pyynikinrinteen kaupunginosaan rakentuva tyttöjen ja poikien yleinen ammattikoulu. Bertel Strömmer piti 2.1.1944 Tampereen kaupunginvaltuuston juhlatilaisuudessa katsauksen Tampereen kunnalliseen rakennustoimintaan vuosina 1919-1943 eli kattaen sen ajan, jonka Strömmer oli toiminut kaupunginarkkitehtina Tampereella. Kaupungin rakennusten tilavuus oli ennen vuotta 1919 noin 250 000 kuutiometriä, kun seuraavan 25 vuoden kuluessa kuutioiden määrä kasvoi kolminkertaiseksi.
Bertel Strömmerin virkakauden loppupuolella vuosina 1944-1953 rakentamisvolyymit olivat huomattavasti vaatimattomammat paljolti johtuen sotien jälkeisestä säännöstelystä ja rakennustarvikkeiden puutteesta. Tuon kauden isoin Tampereen kaupungin rakennuttama rakennus oli Amurin kansakoulu, joka valmistui. Katsauksessaan Bertel Strömmer tähdensi, että rakennustoiminnassa täytyi aina pyrkiä hyviin ja kestäviin rakennustapoihin. Huonoinakin aikoina olisi tietoisesti vastustettava kiusausta turvautua hätäajan työtapoihin. Halvasti rakennetut rakennukset tulisivat ajanoloon hoito- ja korjauskustannustensa vuoksi kalliiksi. Myös huonolla hoidolla olleita rakennuksia tuomittiin liian usein turhin kevein perustein purettaviksi, vaikka ne olisivat riittävän kunnostuksen jälkeen vielä täysin käyttökelpoisia.
Bertel Strömmerin yksityisen arkkitehtitoimiston suunnittelutyöt eivät niin massiivisia kuin kaupungin virkatöinä suunnitellut sairaalat ja ammattikoulu. Oman arkkitehtitoimiston töihin kuuluivat Tampereen kaupunkikuvan ja koskimaiseman kannalta varsin merkittävät Alakoski Oy:n vesivoimalaitos ja Tempontalo. Pääosa Bertel Strömmerin Tampereelle toteutetuista rakennushankkeista meni teollisuuden ja asumisen tarpeisiin. Tyylisuuntana fuktionalismin rantautuminen Tampereen asuntorakentamiseen näkyi hyvin selkeästi Sorsapuiston läheisen Lähteenkadun reunalla.
Elementtitekniikkaa tutkittiin maailmalla jo ennen toista maailmansotaa. Sodan jälkeen vaurioiden korjaaminen lisäsi kysyntää ja koska talous monissa maissa oli huonossa kunnossa, haluttiin mahdollisemman tehokasta ja taloudellista rakennustapaa; ratkaisuksi löytyi elementtirakentaminen. Suomessa betoniteollisuutta ryhdyttiin kehittämään elementtiteknologian avulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Ensimmäiset julkisivuelementit kiinnitettiin Viljo Gabriel Revellin (s. 25.1.1910 Vaasa ja k. 8.11.1964 Helsinki) suunnittelemaan Palace-taloon. Tunnetuimpia varhaisia täyselementtitaloja on arkkitehti Aarne Adrian Ervin (vuoteen 1935 Elers, s. 19.5.1910 Forssa ja k. 26.9.1977 Helsinki) suunnittelema Helsingin Yliopiston Porthania-rakennus. Rooman Pantheon on tunnetuin varhainen betonirakenne maailmalla. Uudelleen betonia alettiin käyttää 1800-luvulla Portland-sementin keksimisen jälkeen ja sen käyttö levisi nopeasti 1900-luvulla.
Arkkitehti Bertel Strömmer hoiti toisen maailmansodan aikaan kaupunginarkkitehdin virkaa ja yksityistä arkkitehtitoimistoaan supistuvin resurssein, mutta onneksi hänellä riitti kuitenkin töitä vaikeinakin aikoina. Talvisodan massiiviset pommitukset Tampereella aiheuttivat kaupungissa välittömän korjaustarpeen, mutta samaan aikaan varsinkin rakennustyöväestä oli huutava pula. Rakennustöitä valvottiin tiukasti luvanvaraisuudella ja rakennusmateriaalit, kuten betoni ja rauta olivat säännöstelyn kohteita ja käytännössä tämä tilanne johti helposti siihen, että rakennusten valmistuminen viivästyi useilla vuosilla. Eräs ratkaisu tilanteeseen oli – ja tämä ratkaisumalli oli jo ennestään arkkitehti Bertel Strömmerille sangen tuttu – palata ikään kuin vuoden 1918 sodan jälkeiseen ratkaisuun eli rakentaa sodasta palaaville rintamamiehille ja siirtoväelle perinteisiä omakotitaloja ja kaksikerroksisia puisia vuokrataloja.
Viimeisinä virkavuosinaan Tampereen kaupunginarkkitehtina Bertel Strömmer sai työpaikallaan läpi sitkeästi ajamansa ajatuksen, että arkkitehtiosaston rakennussuunnittelu ja rakennuttaminen erotettiin toisistaan omiksi yksiköikseen. Tampereella vuonna 1951 toimintansa aloitti pelkästään rakennustöitä toteuttava talonrakennusosasto ja silkkaa suunnittelua tehnyt arkkitehtiosasto huolehti talojen suunnittelusta. Tästä Tampereen kaupungin tekemästä muutoksesta ja sen hedelmistä pääsi täysimittaisesti nauttimaan vasta kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin seuraaja, arkkitehti Jaakko Kalevi Ilveskoski (s. 11.12.1912 ja k. 29.4.1984), joka oli kaupunginarkkitehtina vuosina 1953-1972. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1942. Jaakko Ilveskoski profiloitui erityisesti Tampereella ja Pirkanmaalla sodanjälkeisille suurille ikäluokille koulurakennusten suunnittelijana. Esimerkkinä koulurakentamisesta on vaikkapa hänen suunnittelemansa Raholan koulu, joka valmistui vuonna 1956 poikkeukselliseen rinnemaastoon taitavasti suunniteltuna. Raholan koulun avajaisia kunnioittivat juuri valittu presidentti Urho Kaleva Kekkonen (s. 3.9.1900 ja k. 31.8.1986 Helsinki) ja Sylvia ”Sylvi” Salome Kekkonen (o.s. Uino, s. 12.3.1900 Pieksämäki ja k. 2.12.1974 Helsinki). Arkkitehti Antti Juhani Ilveskoski (s. 10.5.1944 Sortavala ja k. 28.4.2008 Espoo) oli Jaakko Ilveskosken poika.
Kaupunginarkkitehti Jaakko Ilveskosken suunnittelemia kohteita Tampereella ovat mm. Kulkutautisairaalan muutostyöt ja uusi lämpövoimala (1951-1953, yhdessä Bertel Strömmerin ja Vilho Kolhon kanssa), Härmälän koulu (nyk. Hatanpään koulu käytössä, 1952), Härmälän sauna- ja pesularakennus (nyk. A-killan käytössä, 1952, yhdessä Strömmerin kanssa), Koukkuniemen vanhainkodin uudisrakennukset Niksula, Havula, Urpula, Iltala, Varpula, Juhlatalo, uimakopit ja kioski, 1952, 1955-1961), Amurin kansakoulu (nyk. Tampereen kansainvälinen koulu, 1954, yhdessä Strömmerin kanssa), Lamminpään sauna-, pesula- ja neuvolarakennus (1954), Kalevan yhteiskoulu (nyk. Kalevan lukio, 1955), Kaskitie 11-15 (puolikunnalliset asuinkerrostalot, 1956, yhdessä Olavi Suvitien kanssa), Harjun yhteiskoulu (myöh. Kaarilan koulu ja Kaarilan lukio, 1956), Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo (1959, yhdessä Reijo Ojasen kanssa), Raholan lastenkoti (myöh. Vastaanottokoti ja perhekeskus, 1961, purettu), Kissanmaan lastenkoti (nyk. Perhekeskus, 1962), Luisukatu 8 (asuinrakennus, 1965), Laboratoriorakennus (nyk. Tays Hatanpään rintakeskus, 1967), Kaupin sairaalan (ent. keuhkotautisairaalan laajennus, 1969), Katolinen kirkko ja Pyhän Ristin seurakunnan toimintakeskus (1969) ja Pispalan kirkko (1971).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti