Arkkitehti Bertel Strömmer (1. osa)
Ikaalisten apteekkarin, Sven Evert Strömmerin (s. 7.5.1856 Eno ja k. 2.4.1921 Tampere) ja Elin Ida Strömmerin (Fabritius, s. 11.6.1856 Ritisenlahti ja k. 11.2.1945 Tampere), poikana syntyi 11.7.1890 Ikaalisissa tuleva arkkitehti, Bertil Evert Strömmer. Bertel Strömmerin isoäidin veljiä olivat taiteilijat Magnus (s. 13.6.1805 Haminanlahti, Kuopio ja k. 5.7.1868 Helsinki), Ferdinand (s. 19.3.1822 Kuopion pitäjä ja Wilhelm (s. 5.4.1810 Haminanlahti, Kuopio ja k. 2.7.1887 Orust, Ruotsi) von Wright. Apteekkariperheessä oli Bertelin lisäksi viisi muutakin lasta. Bertel Strömmer aloitti koulutiensä Tampereella Reaalilyseossa syksyllä 1900. Bertel Strömmeriä kiinnostivat kouluaikana erityisesti piirtäminen, urheilu ja varsinkin valokuvaus, joka muodostui sittemmin hänelle elinikäseksi intohimoksi.
Bertel Strömmer kirjoitti vuonna 1908 ylioppilaaksi ja aloitti arkkitehtiopiskelut vielä samana syksynä Helsingissä Suomen Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosastolla. Strömmer pääsi jo opiskeluaikanaan harjoittelijaksi mm. Palmqvist & Sjöströmin ja Gottlieb Eliel Saarisen (s. 20.8.1873 Rantasalmi ja k. 1.7.1950 Bloomfield Hills, Michigan, Yhdysvallat) arkkitehtitoimistoihin. Bertel Strömmer sai keväällä 1913 valmiiksi diplomityönsä, Ruhtinaallinen Kesäpalatsi, jonka jälkeen Strömmer valmistui arkkitehdiksi. Bertel Strömmer pääsi heti valmistumisensa jälkeen vakituiseen työsuhteeseen Eliel Saarisen arkkitehtitoimistoon, sillä hän oli osoittautunut hyvin kelvolliseksi piirtäjäksi jo harjoittelija-aikanaan. Aikaisemmin arkkitehti Eliel Saarinen oli tehnyt yhteistyötä arkkitehtien Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kanssa; he perustivat kolmistaan arkkitehtitoimiston Gesellius, Lindgren & Saarinen vuonna 1896 sekä ”erämaa-ateljee” Hvitträskin Kirkkonummelle vuonna 1902. Kolmikon arkkitehtitoimisto lopetti toimintansa vuonna 1905 ja arkkitehti Eliel Saarinen jatkoi suunnittelutoimintaa itsenäisenä arkkitehtina.
Arkkitehti Bertel Strömmer muutti asumaan Hvitträskin erämaa-ateljeehen ja hän toi sinne myös 31.12.1913 vihityn aviovaimonsa, Ros-Marin (o.s. Nordenswan, s. 1.6.1894 Hämeenlinna ja k. 18.6.1989 Tampere)), joka oli naapuritalon tyttö Ikaalisista. Tuohon aikaan Eliel Saarisella oli työn alla mm. valtaisa kaupunkisuunnitelma Munkkiniemi-Haaga, jossa tämä uusi kaupunginosa suunniteltiin aina Suur-Helsingin yleiskaavasta pienimpien rivitalojen julkisivu- ja pohjakaavioihin saakka. Loppukesästä 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota vähensi hyvin nopeasti ja radikaalisti Saarisen arkkitehtitoimiston työtilannetta. Vaikka Munkkiniemi-Haagan oli vielä loppuun saattamatta, arkkitehti Eliel Saarinen joutui kuitenkin irtisanomaan työntekijöitään arkkitehtitoimistostaan. Myös arkkitehti Bertel Strömmer jäi tässä yhteydessä vaille töitä muiden mukana.
Ros-Mari ja Bertel Strömmer muuttivat Kirkkonummen Hvitträskistä Ikaalisiin loppuvuodesta 1914. Bertel Strömmer tutki Tampereelta mahdollisia työpaikkoja ja pääsi lopulta tammikuussa 1915 kaupunginarkkitehti Johan Lambert Pettersonin (s. 19.11.1864 Hausjärvi ja k. 27.9.1938 Helsinki) yksityistoimistoon piirtäjäksi. Tampereelle perustettiin vuonna 1861 porvariston valitsema kaunistusjohtokunta, joka huolehti mm. kaupungin rakennuksista ja istutuksista. 1900-luvulla toimi Kaunistuskomitea, joka samaan tapaan suunnitteli ja valvoi kaupungin ulkoasua, käsitteli sitä koskevia ehdotuksia sekä antoi ”kaunistusasioista” lausuntoja Rahatoimikamarille. Myös kaupungin puistot olivat Kaunistuskomitean vastuulla. Tampereen kaupungin kauneuskomiteassa ja myöhemmin kaupungin asemakaavatoimikunnassa tarvittiin sivutoimista suunnittelusihteeriä. Kaupunginarkkitehti Lambert Petterson puhui arkkitehti Bertel Strömmerin piirtäjäksi näihin tehtäviin. Bertel Strömmer hoiti uusia tehtäviään iltatöinään.
Tuohon aikaan Kaunistuskomitea päätehtävä oli toimia puutarhaosaston suunnittelun tukena. Bertel Strömmer vaihtoi Kaunistuskomiteasta vuoden 1916 alussa Tampereelle perustettuun asemakaavatoimikuntaan, joka keskittyi kaupungin eri alueiden asemakaavoitukseen. Strömmer sai silloin mieluisaksi tehtäväkseen suurentaa Pyynikinrinteen toivottoman pienen urheilukenttäalueen paremmin toimivaksi. Urheilukentän juoksurata piteni 350 metriin, mutta 400-metrinen juoksurata ei kentälle kyllä mahtunut.
Hatanpään kartanon jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Nils Idmanin kavalluksen vuoksi vuonna 1912, ajautui kartanon omistaja Fredrik Idman lainojen takaajana konkurssiin. Koko 1 459 hehtaarin laajuinen Hatanpään kartano myytiin seuraavana vuonna 2,5 miljoonalla markalla Tampereen kaupungille. Hatanpään kartanon alue käsitti tuolloin nykyiset Hatanpään, Viinikan, Nekalan, Koivistonkylän, Rautaharkon, Härmälän, Lakalaivan, Peltolammin, Sarankulman ja Multisillan kaupunginosat. Nopeasti kaupungininsinööri K. K. Vaaramäki laati tontitussuunnitelmat niin Lapin (Käpylä) kuin Viinikan omakotivaltaisia esikaupunkeja varten. Molempien kaupunginosien rakentaminen alkoi vuonna 1914. Arkkitehti Bertel Strömmer – Strömmer asusti vielä tässä vaiheessa Ikaalisissa – osallistui molempien esikaupunkialueista järjestettyyn työväenasuntokilpailuun, jonka kilpailun ratkaisu julistettiin joulukuussa 1914. Strömmer sai kilpailussa kolmannen palkinnon sekä pienten että isojen talojen kilpailusarjoissa. Suomen vanhin rakennusalan julkaisu, Rakennustaito-lehti ylisti Bertel Strömmerin ehdotuksia järjestetyn kilpailun onnistuneimpina luomuksina.
Kilpailumenestys takasi arkkitehti Bertel Strömmerille myös ns. ”oikeita” suunnittelutilauksia Tampereella. Ensimmäisiä arkkitehti Strömmerin tilaustöitä olivat suunnitelmat Lapin Harjutie 3:n tontille jo maaliskuussa 1915 ja pienen talon suunnittelun osoitteessa Helletie 6 sekä huhtikuussa 1915 viimeistelty normaalia suurempi omakotitalo tekstiilitehtailija Frans Filemon Teljolle (s. 25.7.1887 Tampere ja k. 3.7.1960) Teljontie 23:een. Teljo perusti mm. Sukka- ja Trikootehdas Osakeyhtiö Kudoksen vuonna 1919. Kudokselle arkkitehti Bertel Strömmer suunnitteli vuonna 1928 uuden tehdasrakennuksen Käpytien varteen. 1930-luvun lamasta selvittyään tehdas valmisti naisten alusvaatteita, leninkejä ja käsineitä. Tehtaalle hankittiin uusia koneita tuotannon kasvaessa ja vuonna 1936 Kudoksella oli jo 162 työntekijää. Kudoksen tehdas toimi vuoteen 1962 saakka.
Arkkitehti Bertel Strömmerin päässä ajatus oman yksityisen arkkitehtitoimiston perustamisesta alkoi kypsyä jo niihin aikoihin, kun hän luonnosteli kenkätehtailija Emil Aaltoselle (vuoteen 1888 saakka Widell, s. 29.8.1869 Metsäkansa, Sääksmäki ja k. 16.12.1949 Tampere) huvilarakennusta Pyynikinrinteen tontille nro 9, osoitteessa Palomäentie 13. Strömmer luotti omiin kykyihinsä niin paljon, että hän tarjosi kenkätehtailija Aaltoselle piirustuksiaan ilmaiseksi, jos Aaltonen ei olisi tyytyväinen työnsä tulokseen. Emil Aaltonen hyväksyi kuitenkin nuoren Bertel Strömmerin piirustukset ja valmiit rakennuslupasuunnitelmat päivitettiin toukokuussa 1915.
Bertel Strömmerin arkkitehtitoimiston ensimmäiset työt olivat usein jugendtyylisiä omakoti- ja paritaloja. Mariankadulle valmistui kolmikerroksinen kerrostalo, jonka rakennusmestari Mikko Tamminen oli piirtänyt vuonna 1916. Talon julkisivu kelpasi vasta kun arkkitehti Bertel Strömmer sen suunnitteli. Talon julkisivussa näkyi jo klassisia vaikutteita. Bertel Strömmerin perhe asui tässä kerrostalossa sisällissodan aikana. Sodan jälkeen 23.4.1918 arkkitehti Bertel Strömmer otti hoitaakseen väliaikaisesti ja samoin ehdoin kuin edeltäjänsä kaupunginarkkitehti Lambert Pettersonkin häneltä vapautunutta kaupunginarkkitehdin sivutoimista virkaa. Strömmer teki töitä kaupunginarkkitehtina ainoastaan kymmenen tuntia viikossa. Tehtävään kuului päivittäinen vastaanottoaika, joka oli klo 10-11. Näin toimien Bertel Strömmerille jäi aikaa myös oman arkkitehtitoimiston työtehtäville. Näihin aikoihin Strömmerin arkkitehtitoimiston merkittävimmät suunnittelutyöt olivat Naparstokin talo Hämeenkadulla sekä Haarlan paperitehdas Santalahdessa. Näillä suunnittelutöillään Bertel Strömmer vakiinnutti asemansa omalla arkkitehtitoimistollaan ja hän sai palkattua lisää työntekijöitä omaan toimistoonsa.
Tammikuussa 1920 Tampereen rahatoimikamari havahtui siihen, että Tampereella oli sangen paljon huonerakennusalan tekemättömiä tehtäviä, että kaupunginarkkitehdin tulisi jatkossa työskennellä kokopäiväisesti ilman omia sivutoimia. Talvella 1920 kaupunginarkkitehdin virka julistettiin haettavaksi, mutta virkaan ei tullut ainuttakaan hakemusta. Tämän jälkeen varovasti tiedusteltiin arkkitehti Bertel Strömmerin halukkuutta ottaa kaupunginarkkitehdin virka vastaan. Bertel Strömmer laittoi ehdoksi viran palkan korottamisen, kesälomasijaisen palkkaamisen virkaan, oikeuden pitää yksityistä arkkitehtitoimistoaan sekä viiden huoneen vuokra-asunnon osoittamista omalle perheelleen. Näin Tampereen rahatoimikamari joutui nöyrtymään ja hyväksymään kaikki arkkitehti Bertel Strömmerin asettamat ehdot kaupunginarkkitehdin virasta. Arkkitehti Bertel Strömmer valittiin Tampereen päätoimiseksi kaupunkiarkkitehdiksi 29-vuotiaana 23.3.1920.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti