Arkkitehti Bertel Strömmer (6. osa)
Toisaalle Jaakko Ilveskosken suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Kosken koulun henkilökunnan asuinrakennus (1952) Hattulassa, Luolajan koulun kivinen koulurakennus (1952) Hämeenlinnassa, Ruununmyllyn koulun kivinen koulurakennus (1952) Hämeenlinnassa, Kankaantaan koulu (1957) Nokialla, Lenpäälä-Vesilahden yhteiskoulu (myöh. Kanavan koulu, 1958, laajennus 1966 Lempäälä, purettu), Nokian Säästöpankki (Kauppakatu 5, liike-, toimisto- ja asuinrakennus, 1964, Nokia, purettu), Oriveden seurakuntatalo (1968 Orivesi) ja Eläinlääkärin virkatalo (myöh. Vesilahden pääkirjasto, 1971 Vesilahti).
Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer piti järjestyksestä ja Strömmerin työpöydällä lyijykynien täytyi olla aina teroitettuina ja pituusjärjestykseen aseteltuina. Strömmerin perheen lapset – joita oli kuitenkin kahdeksan kappaletta – saivat monasti viikonloppuisin isältään kuulla lauseen: ”Mitäs hyödyllistä tänään tehdään?” Työmiehiin Bertel Strömmer suhtautui aina hyvin asiallisesti ja ilman herra-asennetta. Bertel Strömmerin tärkein harrastus oli ehdottomasti valokuvaus. Bertel Strömmerin valokuvausaiheet olivat hänen lähiympäristöstään sekä tietysti rakennusten ja rakentamisen vaiheiden kuvaaminen. Bertel Strömmer oli jo jäsenenä vuonna 1897 perustetussa Fotografiklubben i Tammerforsissa, jonka ajatuksena oli herättää ja ylläpitää Tampereella valokuvausharrastusta. Seuran toimintaan lähti vähitellen mukaan myös Tampereen kaupungin etevimmät ammattikuvaajat. Valokuvausharrastus ei ollut halpaa ja se vaati myös uhrauksia ajankäytön suhteen. Fotografiklubben i Tammerfors oli ruotsinkielinen herraseura, jossa oli vain neljä naisjäsentä.
Fotografiklubben i Tammerfors järjesti valokuvauskilpailuita ja -retkiä, valokuvausnäyttelyitä ja skioptikan-iltoja, joissa katseltiin diakuvia lähiseuduilta ja jopa kaukomaista. Seura kartutti omaa kirjastoaan, siten jäsenistö pysyi hyvin mukana valokuvausalan kansainvälisessä kehityksessä. Tamperelainen valokuva-arkistotoiminta myös heräsi seuran toiminnassa vuonna 1903. Fotografiklubben i Tammerforsissa toimi Bertel Strömmerin lisäksi mm. seuraavia valokuvaajia: Thomas Clayhills, Julius Richard Thulé, Axel Tammelander, Alfred Engström, Fredrig Borg, Elis Rikala, Rolf Brakel, Axel Gulin, William Lomax, P. Nieminen, Werner Palander, M. Stark, F. W. Westerlund, Gabriel Engberg, Daniel Nyblin, Rolf Brakel, Gustin Lojander, Hildegard Laurent, Arthur Laurent, Anna Idman, Anna Witting, G. Filip Jansson, Sven Brotherus, Rafael Malmio, Leo Björkbom, Reinhold Åberg, Axel A. Brander, Arthur af Hallström, Ano Caselius ja K. Z. O. Granfelt.
Seuran toiminta hiipui hiljalleen ja kielikysymys ajoi seuran toiminnan 1920-luvulla lopullisesti paitsioon. Fotografiklubben i Tammerfors lopetettiin vuonna 1938. Fotografiklubben i Tammerforssin koko omaisuus siirtyi vuonna 1933 perustetulle Tampereen kameraseuralle, joka alkujaan kokoontui Hotelli Tammerin tiloissa. Tampereen kameraseuran perustajajäseniä oli 26 ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli arkkitehti Bertel Strömmer. Tampereen kameraseuran jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja kymmenen vuotta myöhemmin seuran jäseniä oli jo noin 140. Tampereen kameraseuran kilpailutoiminta oli alusta alkaen hyvin vilkasta. Tampereen kameraseura keräsi toimintansa alusta lähtien valokuvakokoelmaa, joka koostui etupäässä kilpailussa menestyneistä valokuvista. Bertel Strömmer sai julkaistuksi taidekuviaan sanoma- ja aikakausilehdissä.
Muita Bertel Strömmerin harrastuksia olivat akvarellimaalaus, tenniksen pelaaminen, shakki, sukututkimus ja jänismetsällä käynti, jota varten Strömmer kasvatti kotonaan hyviä ajokoiria. Tampereen kaupunginarkistosta on löydettävissä melko runsaasti kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin puheita sekä esitelmiä ja monenlaisia kirjoitelmia, joiden aihepiiri vaihtelee herkistä tunnelmakuvauksista ja ajatelmista jopa vitseihin. Arkkitehti Bertel Strömmerin sosiaalinen elämä oli verrattain aktiivista, sillä hän toimi mm. monissa yhdistyksissä. Suomen Arkkitehtiliittoa perustettiin syksyllä 1919 ja Bertel Strömmer oli mukana perustamiskokouksessa; Strömmer valittiin myös mukaan liiton ensimmäiseen hallitukseen. Vuodesta 1916 lähtien Bertel Strömmer oli Tampereen Teknillisen Seuran jäsen ja toimi aina välillä seuran puheenjohtajanakin. Hän oli myös hyvin innokas esitelmöitsijä Teknillisen Seuran kokouksissa 1920-1930-luvuilla, jolloin hän piti yhdeksän esitelmää ja aiheet vaihtelivat amerikkalaisista pilvenpiirtäjistä aina Teknillisen Seuran talon kustannuslaskelmiin.
Bertel Strömmer sai täyttäessään 60 vuotta vuonna 1950 yliarkkitehdin arvonimen. Tampereen kaupunki tilasi yliarkkitehdistaan muotokuvan, joka julkistettiin Bertel Strömmerin eläkejuhlassa 31.7.1953. Strömmerin arkkitehtuuri noudatti aikakautensa vakiintuneita tyylisuuntauksia. Strömmer opiskeli jugendtyylikauden loppupuolella kertaustyylit omaksuneiden opettajiensa ohjauksessa ja teki diplomityönsä vuonna 1913 suunnitellen loistokkaan asuinrakennuksen, Ruhtinaallisen kesäpalatsin. Englantilaisen puutarhakaupungin kaavoittamisen periaatteet Strömmer oppi työskennellessään Eliel Saarisen arkkitehtitoimistossa. Vuonna 1920 Bertel Strömmer teki opintomatkan Englantiin, jossa hän tutustui perinpohjin rivitalojen ajatukseen.
Arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelu-uran alkupuoli Tampereella edusti omakotiarkkitehtuurissa säästeliäämpää jugendia, mutta Mariankatu 26:n kerrostalo jo antoi näytön kertaustyylien omaksumisesta. Tästä tyylistä tuli lopulta niin 1920-luvun lopulla niin leimaava tyylisuunta hänen töissään, että sisustuksissa löytyi myös art deco-tyylisiä ratkaisuja. Huippukautensa suurtöiden innoittamana Bertel Strömmer kutsuikin itse omaa tyyliään strömmerismiksi; tyyli syntyi 1920-luvun loppupuolella klassismin viimeisenä kukkasena. Tyyli kukoisti varsinkin Hotelli Tammerin, Tuulensuun talon ja Tampereen työväentalon sisätiloissa. Ulkoasultaan nämä rakennukset olivat suhteellisen hillittyjä, mutta sisätiloista löytyi aivan uusi maailma. Työväentalon konserttisali, Tuulensuun elokuvateatteri ja Tammerin ravintolakerros kätkivät sisäänsä viimeisteltyjä sisustusratkaisuja, ovikatoksia, seinäpäällysteitä, takorautasuojuksia ja käsintehtyjä valaisimia. Strömmerin suunnittelukohteet saivat Arkkitehti-lehden esittelyissä myös valtakunnallista huomiota.
Tammerkosken keskiputouksen voimalaitos toimi eräänlaisena vedenjakajana Bertel Strömmerin tyylinmuutoksessa. Vaikka Strömmer arkkitehtiliiton puheessaan vuonna 1931 moitti funktionalisteja muodon unohtamisesta, hän itse samaan aikaan toteutti funktionalismia omissa töissään. Siitä lähtien Strömmerin suunnittelemat sairaalat, linja-autoasema sekä Tempon talo ovat puhtaasti funktionalismin edustajia Tampereella. Tampereella toisen maailmansodan jälkeen kaikkinainen puute ja säännöstely hiljensi rakentamista voimakkaasti ja rakennustyylit pysyivät ajan tyylin mukaisesti vaatimattomina. Arkista funktionalismia piristettiin romanttisiksi kutsutuilla yksityiskohdilla, kuten mm. rakennusten jalustojen luonnonkivilaatoilla ja satulakatoilla.
Uusi rakentamisen nousu koettiin 1950-luvulla, mutta Bertel Strömmer oli silloin jo ikääntynyt arkkitehti ja sairasteli hyvin paljon. Hän ennätti olla mukana aivan ensimmäisissä elementtirakentamisen kokeiluissa, mutta varmaan hänen kannaltaan oli siunauksellista, että hänen ei enää tarvinnut seurata elementtirakentamisen aiheuttamaa funktionalismin ja rakennuksen muotojen yksinkertaistamista. Bertel Strömmerin vaikutus Tampereen kaupungin katukuvaan on erittäin voimakas. Hän tarkasti kaikki Tampereen rakennuslupasuunnitelmat vuosina 1918-1937, laati yhtenäisiä julkisivukaavioita tärkeiden katujen ja aukioiden varsille sekä piirsi tyyppitalopiirustuksia sekä pienkerrostaloja että omakotitaloja varten. Vuoteen 1928 saakka hän vastasi kaupungin asemakaavan suunnittelusta.
Arkkitehti Bertel Strömmerin työpanos ei pelkistynyt vain Tampereelle. Alkupuolella uraansa hän suunnitteli Ikaalisiin merkittäviä kohteita. Hämeenlinna sai 1920-luvulla Strömmerin suunnitteleman kirjaston ja Lievestuoreen tehdasyhdyskunta sai hänen suunnittelemansa rakennuskannan. Poriin valmistui 1930-luvulla Strömmerin suunnittelema vesitorni sekä Kemin kaupungintalo. Oulussa hänen suunnittelutaitojaan vaati Merikosken voimalaitos ja Kuoreveden lentokonetehtaan yhdyskunta 1940-luvulla. 1950-luvulla Finlayson-Forssa Oy toteutti Bertel Strömmerin suunnitelman Forssaan Pohjoismaiden suurimmasta kutomotehtaasta.
Yliarkkitehti Bertel Strömmer kuoli 18.4.1962 kymmenen vuotta häntä vaivanneen vakavan sairauden uuvuttamana. Bertel Strömmer on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Tampereen kaupunki kunnioitti Bertel Strömmerin muistoa vuonna 2019 nimeämällä Hämeenkadun ja Hatanpään valtatien rajaaman keskeisen aukion Bertel Strömmerin aukioksi. Santalahdentien varrella sijaitseva entinen ammattikoulun edustan viheralue sai nimekseen Bertel Strömmerin piha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti