Syfilis eli kuppa

Treponema pallidum-bakteeri aiheuttaa sukupuolitauti kuppaa, joka tauti tunnetaan myös syfilis-nimellä. Taudin ensioireena ilmestyy 3-30 mm:n kovareunaisia kivuttomia haavaumia yleensä sukuelinten alueelle. Kuppa leviää hoitamattomana helposti muualle elimistöön ja aiheuttaa sekundaarisen kupan. Kuppa leviää sekundaarivaiheessa ympäri kehoa ja voi aiheuttaa kovin aggressiivisia solumuutoksia, varsinkin limakalvoilla. Kuppatauti diagnosoidaan kliinisten oireiden ja verikokeessa todettavien vasta-aineiden avulla. Kuppa voi tarttua raskauden aikana äidistä lapseen. Kuppa nujerretaan penisilliinillä, jonka sattumalta löysi skotlantilainen tutkija, Alexander Fleming (s. 6.8.1881 ja k. 11.11.1955) vuonna 1928.

Napolin piirityksen aikana vuonna 1494 kuppa sai Euroopassa ensimmäisen kerran epidemian luonteen ja alkoi herättää yleistä kauhua ihmisissä. Italialaiset lähettivät tahallaan tautia kantavia naisia ranskalaisten piirittäjien keskuuteen; oliko siis kyse eräänlaisesta biologisesta sodankäynnistä? Tauti levisi näin ranskalaisiin sotilaisiin ja kulkeutui heidän mukana Ranskaan ja edelleen muualle Eurooppaan. Italialainen pappi, Tommaso di Silvestro sairastui joulunaikaan vuonna 1496. Hänen polviaan alkoi särkeä, ja kipu vain paheni uudenvuoden jälkeen ja lopulta kipu levisi hartioihin. Hän kirjoitti päiväkirjaansa toukokuussa, että vaiva oli onneksi väistynyt. Papin ilo oli kuitenkin enneaikainen, sillä kivut tulivat uudelleen vuoden kuluttua. Papin penistäkin alkoi särkeä niin, ettei ”levätä saanut koskaan”. Hänen kehonsa peittyi haavaumista ja suunsa oli niin arka, että pelkän leivänkin syöminen oli kovin vaivalloista. Tommaso di Silvestro ei tiennyt, mikä häntä oikein vaivasi. Hän ei suinkaan kärsinyt ainoana salamyhkäisestä taudista, joka aiheutti niin suunnattomia kipuja raajoissa kuin punaruskeita sinisilmäisiä näppylöitä kasvoissa ja eri puolilla ihmisen kehoa. Taudin on arveltu saapuneen Eurooppaan 1400-luvun lopussa Amerikasta tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen (s. 1451 Genova ja k. 20.5.1506 Valladolid) ensimmäiseen löytöretkeen osallistuneiden miesten tuomana. Tauti levisi nopeasti Portugalin, Espanjan ja Italian satamakaupungeista näiden maiden väestöön.

Tauti levisi Euroopassa, ja pian kävi ilmi, että myöhemmin kupaksi nimetty sairaus tarttui sukupuoliyhdynnässä. Kaikki eivät kärsineet niin pahoista oireista kuin pappi Tommaso di Silvestro. Sairaus ilmeni monilla vain kivuliaina haavaumina sukupuolielimissä ja kasvoissa, ja näppylät olivat jonkin aikaa jopa statussympoli kantajalleen. Kuppatauti leikki hetken piiloleikkiä uhrinsa kanssa, joka luuli jo parantuneensa taudista. Tauti palasi kuitenkin takaisin entistä vakavammin seurauksin, joita yritettiin hoitaa muun muassa ihonsiirroilla. Nenään saatettiin siirtää ihoa esimerkiksi ihmisen käsivarresta. Sukupuolitauti oli merkki seksuaalisesta aktiivisuudesta ja mieskunnosta. Otsan rakkoa saatettiin kutsua ”Venuksen kruunuksi”, ja sitä esiteltiin ylpeydellä. Uusi villitys hiipui kuitenkin nopeasti, kun sairauden vakavuus kävi ilmi. Sairastuneet ryhtyivät kiireesti kätkemään oireitaan, eikä niitä enää esitelty ylpeinä julkisesti. Euroopassa leviävät uudet muotivirtaukset onneksi auttoivat peittämään häpeälliseksi muuttuneen sairauden merkit.

Noin sata vuotta ennen kupan saapumista Eurooppaan mahtimiesten keskuudessa levisi uusi muoti-ilmiö: kalukukkaro. Jalat peitettiin ihonmyötäisillä sukilla, mutta sukukalleudet kätkettiin taiteellisesti koristeltuun kangaspussiin, joka sidottiin roikkumaan housujen ulkopuolelle. Kuppa teki kalukukkaroista entistä suositumpia – ja suurempia, sillä sairastuneet miehet sitoivat sukupuolielimensä harsolla ja peittivät siteet kalukukkarolla. Uusi muoti levisi, sillä terveetkin miehet käyttivät kookkaita kalukukkaroita.

Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija vuosina 1509-1547, Henrik VIII (s. 28.6.1491 ja k. 28.1.1547) oli Tudor-suvun toinen monarkki, joka seurasi valtaistuimelle isäänsä, Henrik VII:tä. Hänet muistetaan kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli enemmän valtaa kuin yhdelläkään toisella englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa. Kuningas Henrik VIII sairasti todennäköisesti kuppaa eli syfilistä, sillä kertomukset hänen hovinsa elämästä viittaavat siihen, että kuninkaan peniksessä oli kivuliaita haavaumia. Kuppaa epäiltiin myös syyksiminkä vuoksi Henrik VIII sai vain vähän jälkeläisiä useista avioliitoistaan. Sukupuolielin sidottiin siksi huolellisesti ja kätkettiin komeaan kalukukkaroon. Sairaus jätti myös hankalammin kätkettäviä jälkiä. Nenästä saattoi tulla pahasti epämuodostunut sitä mukaan, kun bakteerit tuhosivat kasvojen ihoa ja saivat nenäsillan romahtamaan. Niin sanotusta satulanenästä tulikin sairauden tunnusmerkki: häpeäpilkku ja moraalisen rappion sympoli. Leimasta kärsivät nekin, jotka perivät sairauden jo syntymässä sitä kantaneelta äidiltään. Aikansa taitavimmat lääkärit yrittivät pelastaa rikkaat potilaansa häpeältä leikkaamalla näiden nenän kauniimmaksi. Otsan ihoa saatettiin leikata irti ja taittaa nenävarren peitoksi, mutta seurauksena oli ikävä kyllä otsaan jäävä ammottava arpi. Italialainen lääkäri ja kirurgi, Gespare Tagliacozzi (s. maaliskuu 1545, Bologna ja k. 7.11.1599 Bologna) yritti 1500-luvulla siirtää ihoa olkavarresta. Tagliacozzi aloitti lääketieteen opintonsa vuonna 1565 Bolognan yliopistossa ja suoritti 24-vuotiaana filosofian ja lääketieteen tutkinnot. Hän kirjoitti ensimmäisen täydellisen kuvauksen nenän rekonstruktiosta käyttämällä ihoa käsivarresta.

Käden iho tikattiin kiinni nenään osan siitä ollessa yhä kiinni kädessä verenkierron varmistamiseksi. Operaation onnistumiseksi potilaan käsi oli tuettuna telineellä viikkokausia, jotta iho ehtisi kiinnittyä nenävarteen.

Kuppa eli syfilis iski varsinkin seksuaalisesti aktiivisimpiin: prostituoituihin, sotilaisiin ja aateliseen yläluokkaan. Euroopassa aatelisilla oli tapana hyödyntää seksisuhteita hankkiakseen vastapalveluksia itselleen ja omalle suvulleen. Kiihkeä salasuhde saattoi tuoda uusia aatelisarvoja, omaisuutta tai tuottoisia virkoja. Kaupanpäällisenä tuli kuitenkin usein myös kuppatauti, joka ei ollut vaaraksi ainoastaan tartunnan saaneille vaan periytyi myös äidiltä lapsille. Syntymässä syfiliksen saaneet olivat steriilejä eivätkä voineet saada omia lapsia. Nykyisin historioitsijat pitävät kuppaa syynä siihen, että sekä ranskalaisilla että englantilaisilla kuninkaallisilla suvuilla oli 1500- ja 1600-luvuilla vaikeuksia jatkaa sukua eteenpäin.

Sairastuneet kuningattaret turvautuivat aborttiin tai synnyttivät lisääntymiskyvyttömiä lapsia. Kupan leviämistä yritettiin taltuttaa sulkemalla ilotalot ja kylpylät. Kylpylät olivat olleet koko keskiajan eräänlaisia sosiaalisen kanssakäymisen henkireikiä sekä miehille että naisille, mutta nyt kylpylät julistettiin syntisiksi siinä missä bordellitkin. Yhteiskylpylöissä harrastettiin sangen yleisesti juopottelua ja seksiä. Pariisilaiset yrittivät saada sairauden aisoihin karkottamalla sairastuneet kaupungista. Se ei juuri auttanut tautitilanteeseen.

Vuoden 1580 tienoilla syfilis oli Euroopan pahin epidemia mustan surman jälkeen. Ruttoon sairastuneista poiketen kuppatautiset saattoivat elää jopa vuosikymmeniä ennen kuin sairauden kolmas ja henkeä uhannut vaihe puhkesi ja ryhtyi tuhoamaan aivoja ja elimistöä. Sairastuneiden olikin pakko opetella elämään epämiellyttävien, kivuliaiden ja kovin näkyvien oireiden kanssa.

Ranskan ja Navarran kuninkaan – vuosina 1643-1715 -, Ludvig XIV:n (s. 5.9.1638 Saint-Germain-en-Laye ja k. 1.9.1715 Versailles) hiukset alkoivat lähteä vuonna 1655, mikä sekin oli yksi kupan seurauksista. Miesten pitkiä ja paksuja hiuksia pidettiin tuolloin viriiliyden varmana merkkinä, joten hiusten harveneminen oli melkoinen nöyryytys nuorelle kuninkaalle. Ludvig oli tuolloin vasta 17-vuotias, mutta hän oli ollut kuningas jo neljävuotiaasta ja nauttinut pitkään aikuiselämän iloista. Kuningas turvautui siksi peruukkeihin. Ja kun hänen kerran oli pakko pitää peruukkeja, hän teetti niistä suuria ja näyttäviä. Aurinkokuninkaana historiaan jääneellä miehellä oli pian palveluksessaan yli 40 peruukintekijää. Aurinkokuningas muistetaan parhaiten uskomattoman Versailles’n palatsin rakennuttajana, feodalismin heikentäjänä ja kuninkaanvallan vahvistajana; kuninkaan mielestä hänellä oli jumalallinen oikeus asemaansa. Hänen aikanaan Ranska kävi lukuisia sotia ja sen alueet laajenivat Euroopassa. Lisäksi hänen valtakaudellaan Ranskan siirtomaat laajenivat suuresti ja hänen valtakautensa loppuun mennessä suuri osa Pohjois-Amerikkaa kuului Ranskalle.