Babi Yar

Dina Pronicheva todistaa Kiovan oikeudenkäynnissä vuonna 1946.

Varmasti yksi kaikkein kuuluisimmista 29.-30.9.1941 Babi Yarin juutalaisten, romanien ja neuvostoliittolaisten sotavankien valtavasta saksalaisten suorittamasta joukkomurhasta Kiovan lähellä Ukrainassa hengissä selviytynyt todistaja oli Dina (Vera) Mironovna Pronicheva (s. 7.1.1911 ja k. 1977). Hän syntyi Tšernihvissä ja oli juutalainen, joka työskenteli vuonna 1941 nukketeatterissa ja asui oman anoppinsa luona. Saksalaiset saapuivat Kiovaan 19.9.1941. Kun Kiovassa syttyi tulipaloja 24. ja 25.9.1941 ja liikkeellä oli huhuja juutalaisten vastanneen tulipaloista, alkoivat saksalaiset julmasti ”metsästää juutalaisia”. Saksalaiset sotilaat kulkivat yöllä asunnosta toiseen etsiessään juutalaisia. Saksalainen komentaja antoi 28.9.1941 käskyn juutalaisille ottaa mukaansa lämpimiä vaatteita ja arvoesineitä, ja kokoontua ampumisen uhalla Degtiarev-kadulle seuraavana päivänä klo 8. Käskyn mukaan sama kohtalo odottaisi myös juutalaisten tyhjilleen jättämiä asuntoja ryösteleviä kansalaisia.

Babi Yar Kiovassa syksyllä 1941.

Tuohon aikaan juutalaisia oli Kiovassa noin 175 000 henkeä. Juutalaisista useimmat uskoivat tämän määräyksen tarkoittavan, että heidät kuljetetaan työleireille tai uudelleenasutettaviksi toisaalle. Babi Yar mainitaan historiallisissa kirjoituksissa ensimmäisen kerran vuonna 1401, jolloin ”baba” (vanha nainen) myi paikan. Turkkilaista alkuperää oleva sana ”yar” tarkoittaa rotkoa. Paikalla on vuosisatojen vieriessä ollut ainakin sotilasleirejä ja ainakin kaksi hautausmaata. Kenraalimajuri Kurt Eberhard (s. 12.9.1874 ja k. 8.9.1947), SS-komentaja Friedrich Jeckeln (s. 2.2.1895 ja k. 3.2.1946) ja Emil Otto Rasch (s. 7.12.1891 ja k. 1.11.1948) sekä saksalainen komentaja Paul Blobel (s. 13.8.1894 ja k. 7.6.1951) olivat henkilökohtaisesti vastuussa Babi Yarin joukkoteloituksista syksyllä 1941. Pelkästään 29. ja 30. syyskuuta tapettiin juutalaisia Babi Yarissa 33 771 ihmistä. Samaan paikkaan surmattiin myöhemmin myös romaneja ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Myöhemmin tarkentuneiden tietojen mukaan Babi Yarissa telotettiin noin 100 000 – 150 000 ihmistä, joista ainakin 70 000 oli juutalaisia.

Teloitettujen juutalaisten muistomerkki Babi Yarissa.

Käytännössä joukkomurhan toteutti SS-Einsatzgruppe C, jotka saivat apua muilta saksalaisjoukoilta ja ukrainan poliiseilta. Ukrainalaisten nationalistien osuudesta joukkoteloitukseen kiistellään vielä tänäkin päivänä. Babi Yarin rotkolle tuodut juutalaiset jonottivat jonoissa ja heidät käskettiin riisuutua alasti. Jokainen arvoesine ja vaatekappale kerättiin omaan kasaansa ja ihmiset määrättiin makaamaan alastomina rotkon pohjalle kymmenen hengen ryhmissä. Sen jälkeen saksalaiset sotilaat tulivat kävellen heidän päälleen ja ampuivat konetuliasein telottaen vankeja niskaan. Rotko oli noin 150 metriä pitkä ja 30 metriä leveä sekä yli 15 metriä syvä. Kun rotkon pohja oli täynnä näin teloitettuja ruumiita, tulivat seuraavat uhrit rotkoon makaamaan edellisten teloitettujen päälle ja sama teloitus jatkui näin, kunnes rotko lopulta täyttyi ihmisten ruumiista. Sen jälkeen rotkossa olleet vainajat peitettiin hiekan alle.

Runoilija ja toisinajattelija Jevgeni Aleksandrovitš Jevtušenko.

Maailmankuulu runoilija ja Neuvostoliiton arvostelija, Jevgeni Aleksandrovitš Jevtušenko (s. 18.7.1932 Irkutsk, Neuvostoliitto ja k. 1.4.2017 Tulsa, Yhdysvallat) julkaisi venäjänkielellä syyskuussa 1961 runon, Babi Yar, Literaturnaja Gazetassa. Virallisesti runo julkaistiin vasta vuonna 1984; teoksen – runo oli mukana Jevtušenkon teoksessa, Runoja, Kirjayhtymä 1984 - suomennuksesta vastasi tuolloin runoilija ja suomentaja Pentti Juhani Saaritsa (s. 29.12.1941 Helsinki). Pentti Saaritsa on nauttinut valtion taiteilijaeläkettä vuodesta 2005 saakka. Runoilija Jevtušenko ehdotti pianisti ja säveltäjä Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitšille (s. 25.9.1906 ja k. 9.8.1975) oman runonsa säveltämistä.

Säveltäjä Dmitri Šostakovitš.

Säveltäjä Dmitri Šostakovitš sai 20.7.1962 valmiiksi viisiosaisen ja tunnin mittaisen teoksensa bassosolistille, mieskuorolle ja suurelle orkesterille, sinfonia nro 13 b-molli op. 113. Teosta on sittemmin luonnehdittu kuorosinfoniaksi, laulusarjaksi tai kantaatiksi. Sinfonia oli alkujaan tarkoitettu yksiosaiseksi laulusinfoniseksi runoksi. Šostakovitš löysi toukokuun loppuun mennessä kolme muuta Jevtušenkon runoa, jonka johdosta säveltäjä laajensi sävelteoksensa moniosaiseksi kuorosinfoniaksi. Šostakovitš pyysi runoilijalta vielä 4. osan, Pelot, teokseensa tilauksena. Sairaalahoidon aikana säveltäjä Šostakovitš sävelsi teoksensa kuudessa viikossa. Sinfonia tunnetaan myös yleisesti lempinimellä Babi Yar. Ensimmäisen kerran sinfonia esitettiin Moskovassa 18.12.1962. Teoksen julkaisemisessa oli suuria vaikeuksia, kun säveltäjää uhkailtiin ja painostettiin. Kolme bassosolistia kieltäytyi esittämästä uhkailun vuoksi bassosooloa. Myös kuoro uhkasi poistua ensiesityksestä. Kotiuduttuaan sairaalasta säveltäjä matkusti heti yöjunalla Kiovaan näyttääkseen sävellystään bassolaulaja Boris Gmiyiryalle (s. 23.8.1903 ja k. 9.8.1969 Kiova). Kiovasta säveltäjä matkusti Leningradiin viemään partituurin kapellimestari Jevgeni Aleksandrovitš Mravinskille (s. 4.6.1903 ja k. 19.1.1988).

Säveltäjä Dmitri Šostakovitš paljasti säveltäjäkollega Edison Vasilievich Denisoville (s. 6.4.1929 ja k. 24.11.1996), että hän aina vihasi antisemitismiä. Musiikkitieteilijä Solomon Valkoville Šostakovitš kertoi Babi Yarista ja juutalaisten tilasta Neuvostoliitossa seuraavaa: ”Olisi hyvä, jos juutalaiset voisivat elää rauhassa ja onnellisesti Venäjällä, missä he syntyivät. Emme saa koskaan unohtaa antisemitismin vaaroja ja täytyy jatkuvasti muistuttaa muita siitä, että infektio on edelleen elossa ja kuka tietää, katoaako se koskaan. Siksi olin iloinen, kun luin Jevtušenkon Babi Yar-runon; runo yllätti minut. Se myös hämmästytti tuhansia ihmisiä. Vaikka useat olivat kuulleet Babi Yarista, tarvittiin tämä runo, jotta ihmiset havahtuisivat todella asian äärellä. Ensin saksalaiset ja sitten Ukrainan hallitus yritti tuhota Babi Yarin muiston. Jevtušenkon runon jälkeen kävi hyvin selväksi, että tapahtumaa ei koskaan unohdeta. Se on taiteen voima. Useat ihmiset tiesivät Babi Yarista ennen Jevtušenkon runoa, mutta he päättivät vaieta asiasta. Kun he lukivat runon, hiljaisuus katkesi. Taide tuhoaa hiljaisuuden.”

Kapellimestari ja viulisti John Storgårds.

Torstaina 27.4.2023 Tampere Filharmonian ystäväyhdistys Pro Orchestra ry:n nimikkokonsertissa Tampere-talon suuressa salissa esitettiin Šostakovitšin Sinfonia nro 13 b-molli op. 113 ”Babi Yar” kapellimestari John Gunnar Rafael Storgårdsin (s. 20.10.1963) johdolla. Teoksen bassosolistina toimi oopperalaulaja Mika Kares (s. 1978). Tärkeässä osassa teoksessa oli myös vuonna 1944 virolaisen säveltäjän ja kuoronjohtaja Gustav Ernesaksin (s. 12.12.1908 Harjumaa ja k. 24.1.1993) perustama Eesti Rahvusmeeskoor eli RAM, joka lienee maailman ainoa ammattimainen mieskuoro, joka harjoittelee ja esiintyy viitenä päivänä viikossa. Kuoroa johtaa ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Mikk Üleoja. Konsertin alkuosassa ennen väliaikaa kuultiin Arvo Pärtin (s. 1935) De Profundis mieskuorolle ja kamariorkesterille sekä Valentin Silvestrovin (s. 1937) Meta Waltz, sinfoninen runoelma Suomen ensiesityksenä.

Bassolaulaja Mika Kares.

John Storgårds opiskeli viulunsoittoa (Ester Raitio, Jouko Ignatius), sävellystä Einojuhani Rautavaaran (s. 9.10.1928 Helsinki ja k. 27.7.2016 Helsinki) ohjauksessa ja orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa. Opinnot viulunsoitossa jatkuivat Israelissa Chaim Taubin ohjauksessa. Kapellimestaridiplomin John Storgårds suoritti vuonna 1997. Vuonna 1988 Storgårds soitti ensikonserttinsa viulistina pianisti Jouko Laivuoren (s. 1959) kanssa Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Jouko Laivuori aloitti pianonsoiton Tampereella ja suoritti Sibelius-Akatemian pianodiplomin vuonna 1984. Ensikonserttiinsa John Storgårds ei saanut Sibelius-Akatemiasta tukea ja nuorelta soitonopiskelijalta kului noin 10 000 markkaa konsertinsa järjestämiseen. Storgårds osti Lauttasaaren R-kioskilta Ässä-arvan, jolla voitti 10 000 markkaa ja sai arpajaisvoitollaan ensikonserttinsa kustannukset kuitattua.

Tampere-talon pienessä salissa viulisti John Storgårds ja pianisti Jouko Laivuori soittivat resitaalin lauantaina 29.4.2023 klo 19. Kamarikonsertin aloitti Johann Sebastian Bachin Sonaatti viululle ja cembalolle c-molli BWV 1017 ja ennen konsertin väliaikaa oli vuorossa vielä puolalaisen Witold Roman Lutoslawskin (s. 25.1.1913 ja k. 7.2.1994) Partita for Violin and Piano (1984). Väliajan jälkeen hiljennyttiin Tampere-talon pienessä salissa nauttimaan poikkeuksellisen lahjakkaan varhaisromantiikan säveltäjän, Franz Peter Schubertin (s. 31.1.1797 Himmelpfortgrund ja k. 19.11.1828 Wien) Sonatiinista a-molli D 385. Tanskalaissäveltäjä Carl August Nielsenin (s. 9.6.1865 Sortelung ja k. 3.10.1931 Kööpenhamina) Viulusonaatti nro 2 op. 35 päätti virallisen konserttiohjelman. Tämän saman teoksen John Storgårds ja Jouko Laivuori soittivat ensikonsertissaan 35 vuotta aikaisemmin Temppeliaukion kirkossa. Kaksituntisen konsertin päätteeksi John Storgårds ja Jouko Laivuori tarjosivat vielä yleisön nimenomaisesta pyynnöstä ylimääräisenä numerona pianisti ja säveltäjä Clara Josephine Schumannin (s. 13.9.1819 ja k. 20.5.1896) Romanssin teoksesta Kolme romanssia viululle ja pianolle op. 22, 1853).