Nikola Tesla matkusti kesällä 1889 Pariisin Exposition Universelle-näyttelyyn, maailmannäyttelyyn, joka järjestettiin Pariisissa 5.5.-31.10.1889. Tunnetuin tähän näyttelyyn luotu ja yhä edelleen paikallaan seisova rakennelma on insinööri Gustave Eiffelin suunnittelema ja rakennuttama Eiffel-torni. Pariisissa Tesla kuuli saksalaisen fyysikon, Heinrich Rudolf Hertzin (s. 22.2.1857 Hampuri ja k. 1.1.1894 Bonn), vuosina 1886-1888 tekemistä tutkimuksista, jotka osoittivat sähkömagneettisen säteilyn ja radioaaltojen olemassaolon. Tesla innostui Heinrich Hertzin löydöistä ja päätti tutkia asiaa lisää tarkemmin. Hän toisti ja laajensi omia kokeitaan sekä yritti saada virtaa kehittämäänsä Ruhmkorff-kelaan nopealla vaihtovirtageneraattorilla. Pian hän huomasi, että suurtaajuusvirta ylikuumensi rautasydämen ja sulatti kelan ensiö- ja toisiokäämien välisen eristyksen. Tämän ongelman hän korjasi kehittämällä ”värähtelevän muuntajan”, jossa ensiö- ja toisiokäämien välissä oli eristävän materiaalin sijaan ilmarako ja rautasydän, joka voitiin siirtää eri asentoihin kelassa tai poistaa sieltä. Myöhemmin hän kutsui tätä korkeajännitteistä, pienvirtaista ja suurtaajuista vaihtovirtasähkön tuottajaa Teslan-kelaksi. Nikola Tesla patentoi tämän Tesla-kelansa vuonna 1891. Hänestä tuli myös Yhdysvaltojen kansalainen 30.7.1891.

Nikola Tesla testasi lähetystehon siirtoa induktiivisella ja kapasitiivisella kytkennällä käyttämällä Tesla-kelalla aikaansaatuja korkeita vaihtojännitteitä. Hän sai kokeissaan useasti Geissler-putkia ja hehkulamppuja syttymään, mutta syystä tai toisesta nämä kokeet eivät koskaan johtaneet kaupallisen tuotteen valmistumiseen. Nikola Tesla toimi American Institute of Electrical Engineerissä varapuheenjohtajana vuosina 1892-1894.

Sähköinsinööri Charles Felton Scott (s. 19.9.1864 Ateena ja k. 17.12.1944) oli Yalen yliopiston professori ja tunnetun Scott-T-muuntajan keksijä. Charles Scott valmistui Ohion osavaltion yliopistosta vuonna 1885 ja jatkoi opintojaan Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa, Marylandissa. Vuonna 1888 Scott liittyi Westinghouse Electric and Manufacturing Companyn insinöörihenkilökuntaan Pittsburghissa. Charles Scott avusti Nikola Teslaa vaihtovirta- ja oikosulkumoottoreiden parissa. Scott suoritti samoin kokeellisia suurjännitesiirtolinjatöitä Telluridessa, Coloradossa, keksijä ja sähköinsinööri Ralph Davenport Mershonin (1868-1952) kanssa. Scott oli AIEE:n puheenjohtaja ja hän sai AIEE Edison-mitalin vuonna 1929.

Sähköinsinööri ja Westinghousen pääinsinööri Benjamin Garver Lamme (s. 12.1.1864 ja k. 8.7.1924) vastasi yrityksen sähkövoimakoneiden suunnittelusta. Jo varhaisiässä hän työskenteli koneiden parissa ja kokeili ideoitaan Lammen perheen tilalla. Hän valmistui Olive Branch High Schoolista Ohiossa vuonna 1883 ja meni opiskelemaan Ohion osavaltion yliopistoon, josta valmistui insinööriksi vuonna 1888. Sekä Charles Scott että Benjamin Lamme kehittelivät Teslan oikosulkumoottoreista tehokkaampia. Benjamin Lamme otti haltuunsa Teslalle patentoidun induktiomoottorin käytännöllisen version kehittämisprojektin Westinghousen insinööriltä Charles Scottilta ja kehitti tehokkaamman häkkikäämityksen.

Westinghouse Electricin edustajat pyysivät Nikola Teslaa osallistumaan World’s Columbian Exposition-näyttelyyn Chicagossa vuonna 1893. Yrityksellä oli näyttelyn sähkörakennuksessa suuri tila sähkönäyttelylle. Westinghouse Electric oli voittanut tarjouskilpailun näyttelyn valaisusta vaihtovirralla. Tämä oli historiallinen tapahtuma Amerikan historiassa, koska näin yritys näytti amerikkalaisille monivaiheisen vaihtovirtajärjestelmän turvallisuuden, luotettavuuden ja tehokkuuden.

Niagara Falls Cataract Construction Companyn johtaja Edward Dean Adams pyysi vuonna 1893 Nikola Teslan apua putouspaikan voimalaitostyypin valinnassa. Tesla suositteli lämpimästi Adamsille kaksivaiheista järjestelmää luotettavimpana ja yritys tekikin sopimuksen Westinghouse Electricin kanssa kaksivaiheisen vaihtovirtageneraattorijärjestelmän rakentamisesta Niagaran putouksille. Edward Dean Adams auttoi Nikola Tesla Companyn perustamisessa; yritys perustettiin rahoittamaan, kehittämään ja markkinoimaan aikaisempia ja tulevia Nikola Teslan patentteja ja keksintöjä. Koska 1890-luvun puoliväli oli taloudellisesti hyvin haastavaa aikaa, uusi yritys löysi vain sangen vähän sijoittajia.

Nikola Teslan laboratorio osoitteessa South Fifth Avenue (New York, Manhattan) syttyi tuleen aamu varhaisella 13.3.1895. Tulipalo sai alkunsa rakennuksen kellarista ja se oli niin intensiivinen, että Nikola Teslan neljännen kerroksen laboratorio paloi tyystin ja romahti alas toiseen kerrokseen. Tämä em. tulipalo ei vain hidastuttanut Nikola Teslan keskeneräisiä projekteja, vaan se myös tuhosi totaalisesti Teslan varhaisia muistiinpanoja sekä tutkimusmateriaaleja, malleja ja eri näyttelyitten esittelykappaleita. ”Olen liian surullinen puhuakseni asiasta”, Tesla kommentoi tulipalon jälkeen The New York Timesille. Tämän katastrofaalisen tulipalon jälkeen Nikola Tesla muutti osoitteeseen 46 & 48 East Houston Street ja rakensi omat laboratorionsa rakennuksen kuudenteen ja seitsemänteen kerrokseen.

Nikola Tesla jatkoi tutkimuksiaan edelleen ja perusti vuonna 1899 koeaseman korkealle Colorado Springsiin. Uudella tutkimusasemallaan Tesla pystyi turvallisesti käyttämään paljon suurempia keloja, kuin New Yorkin ahtaissa laboratorioissaan. Lisäksi El Paso Power Company toimitti hänelle vaihtovirtaa ilmaiseksi. Tesla sai kokeisiinsa myös uuden rahoittajan, liikemies ja sijoittaja John Jacob Astor IV (s. 13.7.1864 ja k. 15.4.1912), joka sijoitti Nikola Teslan kokeisiin 100 000 dollaria rahaa ja tuli näin tehdessään Nikola Tesla Companyn enemmistöosakkaaksi. John Jacob Astor IV oli liikemies William Backhouse Astor Jr:n ja Caroline Webster ”Lina” Schermerhornin viisilapsisen perheen ainoa poika ja nuorin lapsi. Hän kuoli RMS Titanicin uppoamisessa varhain 15.4.1912 laivan rikkaimpana matkustajana, jonka omaisuudeksi tuolloin arvioitiin 87 miljoonaa dollaria. Astor teki miljoonaomaisuuden kiinteistöillä, kuten aikaisemmatkin Astor-sukupolvet olivat tehneet. Hän rakennutti vuonna 1897 New Yorkiin Astoria hotellin, jota pidettiin tuolloin maailman ylellisimpänä hotellina.

Nikola Tesla asui vuodesta 1900 lähtien New Yorkin Waldorf Astorissa, jonka rakennutti John Jakob Astorin serkku, asianajaja, poliitikko ja liikemies William Waldorf Astor (s. 31.3.1848 ja k. 18.10.1919). Tämä 13-kerroksinen ja 450 huoneen hotelli sijaitsi Fifth Avenuen ja 33rd Streetin kulmassa ja hotellin avajaisia vietettiin 13.3.1893. Vuonna 1922 Nikola Tesla muutti asumaan St. Regis hotelliin; aina muutaman vuoden välein hän muutti hotellista toiseen ja usein hän jätti myös maksamattomia laskuja jälkeensä. Päivittäin Nikola Tesla nähtiin läheisessä puistossa ruokkimassa kyyhkysiä. Hän hoiti myös loukkaantuneita lintuja terveeksi. Tesla itse kertoi, että eräs loukkaantunut valkoinen kyyhkynen vieraili hänen luonaan päivittäin ja hän käytti tämän linnun hoitoon varojaan yli 2 000 dollaria. Nikola Tesla avautui itse asiasta näin: ”Olen ruokkinut kyyhkysiä… Mutta siellä oli yksi, kaunis lintu, puhtaan valkoinen ja vaaleanharmaat siipien kärjet; se oli erilainen. Se oli nainen. Rakastin sitä kyyhkystä, kuten mies rakastaa naista, ja hän rakasti minua. Niin kauan kuin minulla oli hänet, elämälläni oli tarkoitus.”

Vuonna 1934 Nikola Tesla muutti asumaan Hotel New Yorkeriin. Siitä lähtien Westinghouse Electric & Manufacturing Company alkoi maksaa Teslalle 125 dollaria kuukaudessa hotellivuokran lisäksi. Tesla sai tätä ”konsulttipalkkioksi” kutsuttua palkkiota koko loppuelämänsä ajan yritykseltä. Syksyllä 1937 Tesla lähti eräänä yönä puolenyön jälkeen Hotel New Yorkerista säännölliselle kyyhkysten ruokintamatkalleen ja katua ylittäessään kaatui taksin törmäämänä katuun. Hänen selkänsä murtui pahoin ja samoin kävi kylkiluille. Hän kieltäytyi kuitenkin menemästä lääkärin hoitoon, eikä koskaan täysin toipunut tästä onnettomuudesta. Nikola Tesla löydettiin 7.1.1943 yksin 86-vuotiaana kuolleena New Yorker hotellin huoneesta 3 327. Lääkärin mukaan kuolinsyy oli sepelvaltimotukos. Valtiolliset hautajaiset pidettiin Teslalle 12.1.1943 Manhattanin Pyhän Johanneksen katedraalissa.

Nikola Teslan keksinnöille myönnettiin noin 300 patenttia maailmanlaajuisesti. 64 kg painanut ja 1,88 m pitkä Nikola Tesla tunnettiin New Yorkissa eleganttina, tyylikkäänä hahmona, joka pukeutui tyylikkäästi päivittäin. Hän oli polyglotti, joka puhui kahdeksaa eri kieltä: serbokroatiaa, tšekkiä, englantia, ranskaa, saksaa, unkaria, italiaa ja latinaa. Tesla luki paljon ja opetteli ulkoa kokonaisia kirjoja, sillä hänellä oli valokuvamuisti. Kyyhkysseikkailustaan huolimatta Nikola Tesla säilyi poikamiehenä koko elinikänsä. Keski-iässä Nikola Teslasta ja kirjailija Mark Twainista (oik. Samuel Langhorne Clemens, s. 30.11.1835 Florida, Missouri ja k. 21.4.1910 Redding Cinnecticut) tuli läheisiä ystäviä. Toisinaan Nikola Tesla saattoi olla julma ja ilmaista avoimesti inhoa ylipainoisia ihmisiä kohtaan. Hän mm. erotti oman sihteerinsä tämän painon vuoksi. Tesla oli myös nopea kommentoimaan ihmisten pukeutumista; hän määräsi monasti työntekijänsä vaihtamaan pukunsa kotonaan.