Juuso Walden (10. osa)
Carl Theodor von Frenckellillä oli kuusi lasta: Karl, Margaretha, Karin, Rafael, Gunnar ja Erik. Karl von Frenckell opiskeli insinööriksi Saksassa, ja teki pankkimiehen uran Saksassa. Margaretha von Frenckell meni naimisiin filosofian tohtori Rolf Thesleffin kanssa vuonna 1903 ja hänestä tuli kirjallisuustutkija sekä kirjailija. Karin von Frenckell eli taloudellisesti turvattua elämää jo lapsuudesta asti. Ei liene sattumaa eikä yllättävää, että hän avioitui toisen erittäin merkittävän teollisuussuvun edustajan kanssa, nimittäin Erik Rosenlewin kanssa. Rafael von Frenckellistä kehittyi suvun liiketoimien pääasialliseksi hoitajaksi ja hän opiskeli itsensä varatuomariksi. Rafael toimi vuosikymmenet merkittävissä tehtävissä Suomen liike-elämässä ja hänellä oli myös suuri rooli Rosenlew-yhtiössä. Gunnar von Frenckell toimi liikemiehenä ulkomailla. Frenckellin perheen kuopus, Erik von Frenckell, toimi alkuun rahoitusalalla ja politiikassa, mutta hänet muistetaan mm. Helsingin pitkäaikaisena kaupunginjohtajana.
Hjalmar Johan Fredrik Procopé (s. 8.8.1889 Tukholma ja k. 8.3.1954 Helsinki) oli juristi, poliitikko ja diplomaatti. Hjalmar J. Procopén vanhemmat olivat kenraalimajuri Carl Albert Fredrik Procopé ja Elin Hedvig Vendla von Törne ja hänen serkkunsa oli runoilija Hjalmar Procopé. Vuonna 1907 Hjalmar J. Procopé suoritti yliopppilastutkinnon ja ryhtyi lakia lukemaan. Oikeustutkinnon hän suoritti vuonna 1913 sekä ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1914. Procopé sai varatuomarin arvon vuonna 1916 ja työskenteli Helsingissä asianajajana vuodet 1915-1919 sekä RKP:n kansanedustajana eduskunnassa vuosina 1919-1922 ja 1924-1926. Vuosina 1924-1925 sekä 1927-1931 hän oli Suomen ulkoasiainministeri ja vuosina 1920-1921 ja 1924 kauppa- ja teollisuusministeri. Keväällä 1918 Hjalmar J. Procopé toimi lähetystösihteerinä Berliinissä ja jätti vuoden lopussa tämän paikkansa Saksan hävittyä ensimmäisessä maailmansodassa. Nyt hän pyrki luoda suhteita Ranskan ja Britannian kanssa ulkoasiantoimikunnan palveluksessa.
9.3.1926 Procopé luovutti kansanedustajapaikkansa eduskunnassa ja palasi ulkoministeriön palvelukseen Suomen Varsovan lähettilään tehtäviin. Joulukuussa 1927 Hjalmar J. Procopé palasi takaisin Suomeen saatuaan nimityksen ulkoasiainministeriksi, jossa tehtävässä toimi maaliskuuhun 1931 saakka. Ministerin tehtävien jälkeen Hjalmar J. Procopé työskenteli vuonna 1918 perustetun Suomen Paperitehtaitten yhdistyksen toimitusjohtajana vuosina 1931-1939. Procopé toimi sotavuodet 1939-1944 Suomen Washingtonin lähettiläänä. Washingtonissa hän kuuli 28.8.1939 presidentti Franklin Delano Rooseveltilta (s. 30.1.1882 Hyde Park ja k. 12.4.1945 Warm Springs) varoituksen Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton tekemästä Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ja sopimuksen sisällöstä. Hjalmar J. Procopé oli kyllä saanut tämän saman tiedon jo toista kautta aikaisemmin ja hän oli informoinut asiasta Suomeen sähkeellä jo sopimuksen allekirjoituspäivänä 23.8.1939.
Talvisodan aikana lähettiläs Procopé tunnettiin amerikkalaisen median taitavana hyödyntäjänä. Hän nosti Yhdysvalloissa – aina kun se oli mahdollista – esille sen, että Suomi oli maksanut ensimmäisen maailmansodan aikaisen sotavelkansa Yhdysvalloille sekä sen, että Suomen valtio maksoi sotaa käyvänä maana lainojensa lyhennyksiä suunnitelmien mukaan. Näin toimien hän sai palstatilaa lehdissä ja keräsi yhdysvaltalaisten lukijoiden sympatioita. Loppukesästä 1944 poliittisen tilanteen muuttuessa Hjalmar J. Procopé joutui disponibiliteettiin ja erosi ulkoasiainministeriön palveluksesta marraskuussa 1945. Vuosina 1945-1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Hjalmar J. Procopé toimi Suomen viidennen presidentin, Risto Heikki Rytin (s. 3.2.1889 Huittinen ja k. 25.10.1956 Helsinki) puolustusasianajajana ja samalla kaikkien muidenkin syytettyjen puolustuksen johtajana.
Kesällä 1945 Hjalmar J. Procopé muutti Tukholmaan, jossa työskenteli Mannerheim-elämäkerran kirjoittaneen oikeustieteen professori ja historioitsija Stig Axel Fridolf Jägerskiöldin (s. 20.4.1911 Göteborg ja k. 14.9.1997 Danderyd) asianajotoimistossa. Kesäkuussa 1946 Hjalmar J. Procopén passi vanhentui, eikä hänelle myönnetty enää uutta passia korkeampien tahojen määräyksestä. Määräys tuli Suomen silloiselta vasemmistojohtoiselta valtiovallalta, joka suhtautui kriittisesti Procopén toimintaan varsinkin presidentti Risto Rytin puolustusasianajajana. Procopé sai kuitenkin syyskuussa 1946 ruotsalaisen muukalaispassin, jonka turvin hän saattoi matkustaa mm. Ranskaan Pariisin rauhankonferenssiin ajaakseen Suomen asiaa.
Hjalma J. Procopé osallistui viimeisinä elinvuosinaan toimintaan, joka oli kohdistettu kommunismia vastaan. Hän ryhtyi avustamaan toisia maanpakolaisia, ja asekätkennän vuoksi vainottuja sotilaita saamaan matkaliput Yhdysvaltoihin. Hän mm. järjesti rahoitusta eversti Alpo Kullervo Marttisen (s. 4.11.1908 Alatornio ja k. 20.12.1975 Falls Church, Virginia, Yhdysvallat) joukoille. Viime vuotensa Hjalmar J. Procopé vietti maanpakolaisena elämää Tukholmassa ja New Yorkissa. Pääministeri Karl-August Fagerholm (s. 31.12.1901 Siuntio ja k. 22.5.1984 Helsinki) huolehti henkilökohtaisesti Hjalmar J. Procopélle Suomen passin. Hänelle myönnettiin ulkoministerikausiensa jälkeen vuonna 1931 erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvonimi. Vuonna 1940 Hjalmar J. Procopé vihittiin lakitieteen kunniatohtoriksi Rochesterin yliopistossa. Procopé julkaisi 1920- ja 1930-luvuilla ruotsiksi, suomeksi ja ranskaksi teoksia Suomen kansainvälispoliittisesta asemasta ja kauppapolitiikasta sekä vuonna 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevän teoksen, Fällande dom som friar, jota ei ole julkaistu suomeksi. Vuonna 1954 Procopé käydessään Suomessa eduskuntavaaleissa äänestämässä, menehtyi yllättäen. Hjalmar J. Procopé oli neljä kertaa avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli Mary Ek (1916-1926), toinen oli Anna Margaretha Norrmén (1927-1939). Vuodet 1940-1949 hän oli naimisissa Margaret Katherine Mary Shaw’n kanssa ja vuonna 1949 hän avioitui vielä Brita Leila von Heidenstamin kanssa.
Muita Paperiyhdistyksen merkkihenkilöitä, joiden kanssa Juuso Walden oli usein tekemisissä, olivat sanomalehtipaperia hoitavan osaston päämies, Bertil Sjöberg ja hienopaperiosaston johtaja, kauppaneuvos Konrad Schuster (1881-1961). Konrad Schuster oli teknillisen ja kaupallisen koulutuksen saanut, syntyisin saksalainen, mutta koko elämänsä Suomessa asunut. Hän teki erittäin merkittävän uran suomalaisen paperin vientiponnistelujen parissa läntisille markkinoille, kun itsenäistymisen jälkeen Suomessa oli menetetty Venäjän markkinaosuuksia. Konrad Schusterin poikkeuksellinen ura kesti yli neljä vuosikymmentä. Jo Lontoossa Juuso Walden joutui Konrad Schusterin kanssa paljon tekemisiin. Walden koetti toimia Konrad Schusterille jonkinlaisena sihteerinä; kirjoittaa muistiinpanoja ja hoitaa hänen juoksevia asioita tarvittaessa. Myöhemmin Juuso Waldenin esimiehenä jälleen Paperiyhdistyksessä toimi Konrad Schuster ja Juuso Waldenin poika, Lauri, on Konrad Schusterin kummipoika.
Konrad Schusteria luonnehdittiin aikaansaavaksi ja hyvin kiireiseksi liikemieheksi, joka laittoi ripeästi toiminnan käyntiin. Vain hyvin harvat ostajat jättivät tilauskirjansa avaamatta, kun Konrad Schuster saapui asiakkaan luokse. Hänellä oli luonnollisesti rasitteena Lontoossa vielä se, että monet englantilaiset eivät ymmärrettävästi saksalaisista kovin pitäneet. Lontoon aikanaan Konrad Schuster asui Hotelli Cecilissä. Kun tämä hotellirakennus otettiin konttorikäyttöön hän muutti Metropol-hotelliin. Ennen toista maailmansotaa Konrad Schuster asui Carltonissa, sangen miellyttävässä hotellissa, jotet monet muutkin suomalaiset käyttivät. Kaupungin pommituksissa Carlton kuitenkin tuhoutui tyystin ja sen tilalle rakennettiin Uuden Seelannin valtion virastotalo.
G. A. Serlachius Oy:n varatoimitusjohtaja, kreivi B. Vitzthum, oli myös usein Lontoossa myymässä omien tehtaittensa tuotteita. Hän vietti usein myös Juuso Waldenin kanssa aikaa varsinkin iltaisin hänen hotellihuoneessa Hotelli Howardissa, jossa shakkia saatettiin pelata myöhään yöhön asti. Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen ensimmäinen toimitusjohtaja, Karl Hjalmar Grönvik (s. 26.2.1880 Turku ja k. 14.4.1973), toimi johtajana myös toiminimi Plywood & Timberissä – toimi etupäässä puutavara- ja vaneriagentuurina – ja myi Porin voimapaperia. Grönvik oli myös tunnettuja Lontoon kävijöitä ja eläkepäiviksi hän muutti asumaan Eastbourneen Kanaalin rannalle, jossa hän hoiti terveyttään.
Moniin vaikeuksiin törmäsi ainakin alkuun Suomen Paperitehtaiden Yhdistys ja kokemuksista viisastuneena asiat pyrittiin sittemmin varmistamaan kahteenkin kertaan. Vaikeuksia tuotti organisaation laatiminen uudelle järjestölle ja käytettävissä olevan henkilökunnan sijoittaminen uuteen orhanisaatioon sekä sopivien henkilöiden saaminen toimiin. Tanskassa oli kärsitty kovia luottotappioita ja väärinkäytösten vuoksi oli jouduttu erottamaan henkiläkuntaa ja edustajia. Kymin Osakeyhtiö oli eronnut yhdistyksestä ja perustanut aivan oman myyntiverkoston. Heidän edustajana Englannissa toimi Reeve Angel & Son, jolla oli myyntikonttori myös Göteborgissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti