Juuso Walden (3. osa) 

Jo saadessaan päämiehekseen Simpeleen paperitehtaan Kalr Rudolf Walden oli alkanut ostaa yhtiön osakkeita. Kun Walden vuonna 1910 valittiin Simpeleen paperitehtaan johtokunnan jäseksi ja osakkeiden arvo alkoi sodan jatkuessa nousta, Walden osti kaikki saativilla olleet osakkeet. Walden omisti noin 28 prosentti Simpeleen paperitehtaan osakekannasta vuonna 1918. Walden loi nopeasti Gösta Serlachiuksen kanssa Suomen Paperitehtaiden yhdistyksen ja ryhtyi sen puheenjohtajaksi heinäkuussa 1918 sekä nousi samalla näin koko Suomen paperiteollisuuden ykkösmieheksi. Saman vuoden lopulla Walden osti runsaan kolmanneksen Myllykosken Träsliperin osakekannasta. 

Walden valittiin toukokuussa 1919 Myllykosken johtokuntaan ja sen puheenjohtajaksi ja nyt alkoi Suomen paperiteollisuudessa Björnbergien ja Waldenien sukujen yhteistyö, jota kesti aina vuoteen 1952 asti, jolloin Myllykoski irtosi Yhtyneistä Paperitehtaista. Simpeleen paperitehdas ja Myllykoski tarvitsivat oman selluloosatehtaan. Kun osakeyhtiö Jämsänkosken osake-enemmistö osoittautui olevan saatavilla, syntyi sitä koskeva kauppa marraskuussa 1919 ja yhtiö siirtyi Simpeleen ja Myllykosken yhteisomistukseen jihtokunnan puheenjohtajana jälleen Walden. Kesällä 1920 Simpele, Myllykoski ja Jämsänkoski sulautettiin yhdeksi konserniksi, Yhtyneiksi Paperitehtaiksi, jonka johtokunnan puheenjohtajana Walden omisti osakekannasta runsaan neljänneksen.

Sääksmäen pitäjän Valkeakosken rannalle oli 1870-luvulla rakennettu vähäinen paperitehdas ja puuhiomo. Myöhemmin teollisuutta oli laajennettu Suomen ensimmäisellä sulfiittiselluloosatehtaalla. 1920-luvun alussa Aktiebolag Walkiakoski oli Helsingin Osakepankin hallussa ja pankki etsi teollisuusmiestä, joka saisi yhtiön jaloilleen. Karl Rudolf Walden valittiin Valkeakosken johtoon vuonna 1925. Useiden järjestelyiden ja sovittelujen seurauksena Yhtyneet Paperitehtaat sai vuonna 1929 Valkeakosken osake-enemmistön haltuunsa ja muodollinen sulautuminen tapahtui vuonna 1934.

Karl Rudolf Waldenin työmarkkinapoliittinen kanta oli vanhoillinen. Työväestön ammatillinen järjestäytyminen ja kollektiiviset palkkasopimukset olivat hänelle kuin punainen vaate härälle. Palkasta ja työsuhteista työnantajan tuli saada sopia suoraan työntekijän kanssa minkään ulkopuolisen puuttumatta asiaan. Ratkaisujen tuli olla myös henkilökohtaisia; hyvälle työntekijälle oli maksettava enemmän kuin heikommalle. Tasollisesti palkat olivat pitkään hyvin alhaisilla tasoilla. Vuonna 1933 Valkeakosken tehtaan konttoripäällikkö, Juuso Walden, kirjoitti isälleen pitkän kirjeen työväen palkkojen yleisen korotuksen puolesta. Myös vastauskirje oli pitkä, koska isä selvitti siinä pojalleen tärkeimpien ratkaisujen perustelut. Lieviä palkankorotuksia sai nyt kuitenkin harkitusti tehdä.

Karl Rudolf Waldenin näkemys, että vain suojeluskuntalainen oli kunnollinen työntekijä, ärsytti monia työmiehiä ja työväenliikettä. Suomen Sosiaalidemokraatin pakinoitsija Sasu Punainen eli Yrjö Räisänen arvosteli ankarasti mm. Waldania. Loukkaukset suututtivat muitakin ja Puunjalostusteollisuuden Keskusliitosta otettiin yhteys Väinö Tanneriin, että hän hillitsisi pahasuista pakinoitsijaa. Waldenin asenteen muuttuivat vasta talvisodan kokemusten myötä ja hän hyväksyi ammatillisen järjestäytymisen oikeutuksen ja tasa-arvoisen sopimusmekanismin. Talvisodan aikana syntyneet STK:n ja SAK:n tammikuun kihlauksen idean isänä yleensä pidetään K. A. Fagerholmia. Eversti Lehmus on myöhemmin väittänyt omistavansa mauistiinpanot, jotka todistavat, että kihlauksen takana olivatkin Mannerheim ja Walden. Idea ja pohjustystyö oli Fagerholmin, mutta ilman kaksikkoa ei sopimukseen olisi tullut STK:n johtajien nimiä.

Yhtyneiden Paperitehtaiden kokoojana ja yhteensulattajana Karl Rudolf Walden teki valtavan työn ja kolmen tehtaan yhdistäminen valtakunnan rautatieverkkoon oli hänen ajatuksensa tulosta. Ne paperitehtaat, jotka tuolloin liitettiin yhteen, eivät olleet mitään koristuksia ja vaati melko pitkän ajan sekä paljon rahaa, ennen kuin ne alkoivat tuottaa tekijälleen korvausta. Waldenin suurin murheenaihe oli Yhtyneiden Paperitehtaiden vaatimaton metsäomaisuus verrattuna monen muun kotimaisen yhtiön metsiin ja hän halusi korvata tämän puutteen pyrkimällä laadun korkeajalosteisuuteen ja jopa erilliseen jalostustoimintaan. Walden ei koskaan halunnut ryhtyä perustamansa Yhtyneet Paperitehtaan Osakeyhtiön toimitusjohtajaksi eikä myöskään muuttaa millekään tehtaalle asumaan. Ei välttämättä ollut niinkään helppoa johtaa useita toimipaikkoja käsittävää yhtymää vain puhelimen välityksellä, mutta ainakin jossakin määrin tämän puutteen korvasivat hänen varsin tiheät käyntinsä tehdaspaikkakunnilla. Pääasialliseksi myhdyssiteeksi eri tehtaiden välillä jäi näin ollen vähin erin syntyneen pääkonttorin konttoripäällikkö. Walden vaati uskollisuutta ja täsmällisyyttä henkilökunnaltaan, missä he sitten toimivatkin ja itse hän edusti samoja ominaisuuksia mitä suurimmassa määrin.

Rouva Anni Hellin oli miestään, Karl Rudolf Waldenia seitsemän vuotta vanhempi. Kuuden lapsen äitinä ja talon emäntänä, jonka emännänvelvollisuudet tuntuivat jatkuvasti kasvavan, hän hoiti velvollisuutensa mallikkaasti ja aikaa tuntui aina riittävän eri paikkoihin. Eräät taiteenhaarat, kuten pianonsoitto, laulu ja lausuminen, kuuluivat hänen harrastuspiiriinsä. Hän oli luonteeltaan hyvin uskonnollinen ja näytti keräävän ehtymättömiä voimia tätä tietä selviytyäkseen tehtävistään. Selvää oli myös, että hän Konkalan perheen tyttärenä oli järkähtämättömän suomalaismielinen. Anni Walden oli se lähde, josta Yhtyneisiin ammennettiin sosiaalista henkeä, oli sitten kysymys uskontoon liittyvistä asioista kuten kirkkojen rakentamisesta, lastenhoidosta (Mannerheimin lastensuojeluliitto), sotaorpotoiminnasta sotien aikana tai mistä tahansa muusta. Sosiaalisuus oli auttamishalu oli hyvin voimakas myös Karl Rudolf Waldenissa, mutta se perustui hyvin pitkälti Anni Waldenin vaikutukseen asiassa.

Anni Walden oli käynyt suomalaista tyttökoulua Tampereella ja sen jälkeen emäntäkoulun Helsingissä. Hänen kielitaitonsa oli varsin hyvä, sillä hän hallitsi suomen lisäksi ruotsin- ja saksankielen ja oli oppinut Venäjällä asuessaan vielä venäjänkielenkin. Anni Walden arvosti suuresti miehensä tekemää työtä ja oli hyvin pitkämielinen ja anteeksiantavainen tämän ärtymys- ja hermostuskohtauksille. Anni Walden, Juuson äiti, joka perintöosuutenaan omisti neljänneksen Rapalan kartanosta Sysmän pitäjässä, vaihtoi ja osti sisarustensa kanssa tiluksia siten, että Rapala siirtyi kokonaan hänen omistukseensa itsenäisyyden ajan alkuvaiheessa. Tuolloin suoritettiin Rapalassa myös torpparilain mukainen vuokra-alueiden lunastustoimitus. Rapalassa oli kolmetoista torpparia, jotka halusivat itsenäisiksi, mutta maanmittaustoimituksessa vain kaksitoista selvitti asiansa vapaaehtoisin kaupoin ja käteismaksuin. Käsitteenä kesäloma oli Karl Rudolf Waldenille tyystin vieras. Hän kävi välilläviikonloppuina Rapalassa, mutta kiirehti jo pian takaisin työpöytänsä ääreen joko Helsinkiin tai tehtaille. Myös Rapalassa Walden ei osannut välttämättä rentoutua, vaan suoritti tarkastuksia tilanhoitajan tai metsänvartijan kanssa ja antoi heille ohjeita tulevaisuutta varten. Walden hoiti Rapalan kirjanpidon ja palkanmaksut täysin itse koko elämänsä ajan.

Niin kauan kuin Rapalaan ei ollut tietä – Walden rakennutti myöhemmin 21 km:n pituisen yhdystien valtatielle Virtain kohdalle – täytyi kaikki matkat kulkea Vesijärveä pitkin tai Vääksystä tai myöhemmin vielä Padasjoelta omalla laivalla sekä vielä myöhemmin suhteellisen nopeakulkuisella moottoriveneellä. Moottoriveneen kanssa kuljettaja Jallu Tukiaisen taidot olivat kysyttyjä. Tukiainen toimi sitten myös ns. Marmoripalatsin talonmiehenä. Talviajat Tukiainen vietti eri tehtailla vähemmän vaativissa sähkötoimissa. Hänelle myönnettiin kuitenkin kaikkialla erikoisoikeutensa; hän sai syödä virkamieskerholla ja viettää siellä aikaansa, jolloi hän mm. kyni nuoret virkailijat niin hyvin biljardi- kuin muissakin peleissä.

Tampereen Pukutehdas sijaitsi Tuomiokirkonkadulla Tampereella.

Juuso Waldenin vaimon, Lyyli Tellervon (s. 20.5.1909 Jyväskylä ja k. 9.9.1997 Valkeakoski) isä, kauppaneuvos Matti Nikodemus Arvola Limingasta (s. 20.5.1883), oli naimisissa Porista kotoisin olevan kansakoulunopettajan, Aino Maria Branderin (s. 15.3.1884 Pori) kanssa. Juuso Waldenin Tellervo puolisolla oli kolme veljeä: ekonomi ja Tampereen Pukutehtaan johtaja Usko Arvola, lääketieteen ja kirurgian tohtori Ilkka Arvola ja diplomi-insinööri ja tehtaan johtaja Kalevi Arvola. Pohjalaisen suurperheisen talonpojan poika, Matti Arvola oli käynyt Raahen Porvarikoulun ja toiminut sen jälkeen konttorialalla Mäntässä ja Jyväskylässä, kunnes itsenäistyi muutettuaan Helsinkiin. Hän oli suhteellisen vähäpuheinen – puhumisen tuntui huolehtivan hänen vaimonsa, Aino, ainakin kotioloissa. Ahkerana, taitavana ja eteenpäin pyrkivänä liiketoimissaan Matti Arvola sai varsin paljon aikaan. Arvolan suurin haave oli tavaratalo, jollaisiin hän oli Keski-Euroopan matkoillaan ilmeisesti hyvin perusteellisesti tutustunut. Kun sitten tuli mahdollisuus oman pukimoliikkeen, Taylorin, myymiseen Stockmannille ja siirtymiseen Stockmannin, maamme ja Helsingin ainoan silloisen tavaratalon yhdeksi johtajaksi – työsarkana olivat kaikki pukimet ja tekstiilituotteet – hän tarttui tilaisuuteen heti innostuneesti.