Juuso Walden (2. osa)
Karl Rudolf Walden oli ennen avioitumistaa 16.6.1906 muuttanut Odessan lähistöllä sijainneelta tehdaspaikkakunnalta Pietariin ja ottanut vastaan toimen suomalaisten omistaman Slovo-nimisen paperinmyynti- ja kirjapainoliikkeen konttoripäällikkönä. Myöhemmin hän yleni tämän saman toiminimen toimitusjohtajaksi ennen siirtymistään itsenäiseksi paperiedustajaksi Pietarissa. Waldenin perhe asui Pietarissa oleskelunsa aikana eli vuosina 1906-1917 useissa eri osoitteissa. Kaksi ensimmäistä asuntoa olivat aivan Slovon lähellä Šukovskaja-kadulla. Myöhemmin itsenäistyttyään Waldenin perhe muutti Znamenskajalle, jossa sijaitsi myös Karl Rudolf Waldenin toimisto, ja kun toimisto sitten siirtyi Nevskille n:oon 56, muutti perhe Ligovskajalle n:oon 63.
Juuso Waldenin ristiäiset toimitti rovasti Johannes Saarinen, professori Eliel Saarisen isä, joka koko Pietarissa olonsa ajan toimi suomalaisen seurakunnan päämiehenä. Hänen tyttärensä, Siiri Saarinen oli Kal Rudolf Waldenin sihteeri jo Pietarissa ja myöhemmin Helsinkiin muuton jälkeen. Siiri asui tuolloin pääasiallisesti Hvitträskissä, maineikkaassa rakennuksessa valvomassa Yhdysvalloissa oleskelevan Eliel Saarisen etuja. Juuso Walden laitettiin nelivuotiaana saksalaiseen leikki- ja alkeiskouluun, jonka nimi oli Hölbeschule ja joka sijaitsi Konušnaja-kadun varrella. Samalla kadulla sijaitsi myös Suomen kirkko ja jo silloin toiminut suomalainen yhteiskoulu. Tässä koulussa Juuso Walden opiskeli saksankieltä ja venäjänkieltä. Seuraavaksi Juuso Walden siirtyi sekakoulusta Die Schule der Reformierten Kirchen-nimiseen poikakouluun, joka sijaitsi lähellä Moika-nimisen kanavan vartta ja aivan sen paikan kohdalla, jonne Rasputinin ruumis upotettiin. Tässä koulussa Juuso Walden opiskeli aina Suomeen lähtöön, kevätvallankumoukseen 1917 asti eli 10-11-vuotiaaksi.
Tätä saksalaiskoulua oppilaista suurin osa edusti kansainvälisyyttä ja hyvin harva oppilaista oli venäläisiä. Saksalaiskoulua pidettiin suuressaa arvossa ja sen opettajakunta ilmeisesti oli aivan erityisen valikoitua. Koulun rehtorina toimi tohtori Brock, joka vallankumouksen varhaisessa vaiheessa joutui pidätetyksi, mutta sai myöhemmin oikeuden siirtyä Saksaan. Juuso Walden kulki koulumatkansa kahden hevosen vetämissä kieseissä. Hevosten väri vahteli sään mukaan: auringon paistaessa hevoset olivat valkoisia, rankkasateella täysin mustat ja utuisina päivinä harmaat. Koulussa Juuso Walden saikin melko kattavan kielitaidon; hän oppi suomen ja venäjän lisäksi myös saksakielen ja ranskankielen. Eläminen vieraskielisessa ympäristössä ei aina ollut helppoa ja koulupäivät muodostuivat varsin pitkiksi. Lisäksi Juusolla oli vielä kotona kotiopettajat. Hän oli saanut kotiopettarekseen Riiasta kotoisin olleen vanhahkon neiti Mathilda Ecken, joka vallankumouksen myötä siirtyi Suomeen oleskellen maassamme erikoispassin turvin elämänsä loppuun asti.
Slovassa ollessa Karl Rudolf Waldenin asiakkaina oli sekä menševikkejä että bolševikkien edustajia, jotka yleensä painattivat lehtensä ja kirjoituksensa tässä painossa. Venäläisten omistamat kirjapainot joko eivät uskaltaneet tai eivät tahtoneet tätä toimintaa harjoittaa. Tuolta ajalta olivat Karl Rudolf Waldenin tuttuja mm. Krasin ja Tšitšerin. Karl Rudolf Waldenin toiminimeä kutsuttiin lyhyesti Rudwalliksi ja Rudwallin agentuuri käsitti aluksi ainoastaan Simpelin paperin edustuksen, mutta vuosien kuluessa agentuuri laajeni niin, että sen päämiehiin kuuluivat melkein kaikki itäisen Suomen paperitehtaat Kymin Osakeyhtiötä lukuun ottamatta. Waldenin konttori toimi hyvin pienellä henkilökunnalla ja hän halusi siksi keskittyä Venäjän pohjoisiin osiin ja Baltian maihin, mutta vältti menemästä Moskovaa etelämmäksi ja idemmäksi. Waldenilla oli kuitenkin muutamia alaedustajia kauempanakin. Tällaisia alueellisia edustajia olivat mm. herra Vinogradov, joka toimi ylemmän Volgan suunnassa sekä Isaac Oiserman, joka läheisesti liittyy Suomen paperinmyynnin myöhempäänkin historiaan, lähinnä Israelin alueella. Waldenin edustusliikkeelle merkitse paljon saada norjalaisten omistama Dobrovka-niminen paperitehdas asiakkaaksi Pietarin läheltä. Dubrovkan paikallisjohtaja oli tuolloin Thorry Kjaer ja teknillinen johtaja Christian Mörk, molemmat myös norjalaisia.
Niin rovastina kuin suomalaisen yhteiskoulun rehtorina ollut rovasti Johannes Saarinen oli hyvin keskeinen henkilö koko suomalaisen siirtokunnan elämässä. Muita sellaisia kaupungissa asuvia perheitä, joita Waldenin perhe usein tapasi Pietarissa olivat elintarvikekauppias Putro perheineen sekä liikemies Kärkkäinen, jonka tyttäret olivat hyvin samanikäisiä Juuso Waldenin ja hänen veljensä kanssa. Kärkkäisen nuorimman tyttären, filosofian maisterin, Juuso tapasi paljon myöhemmin Valkeakoskella ensimmäistä kertaa oleskellessaan. Tytär oli Valkeakoskella yhteiskoulun opettaja ja avioitui diplomi-insinööri T. A. Ekholmin kanssa.
Karl Rudolf Walden yritti edustuksensa hoidosta selvitä mahdollisimman vähin voimin. Suomesta liiketoimintaa oli aluksi auttamassa kapteeni Stjernschantz, josta myöhemmin tuli Tervakoski Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Hänen seuraajanaan oli loppuaikoina varatuomari Arvi Paloheimo (1921-2014). Näiden johtohenkilöiden lisäksi toimistossa oli sihteerinä neiti Saarinen sekä myös nuori venäläinen poika, Vasili, joka jo nuorena tuli konttoripojaksi. Vasili oli ikänsä puolesta lähempänä perheen lapsia ja hän oli joka suhteessa kuin talon omaa väkeä. Vasili oli ollut kolme vuotta sodassa ja saanut ylennyksen alikersantiksi. Suurlakkovaiheen Vasili asui Waldenien kotona. Hän huolehti myös perheen lapsista kotona, kun kotitalon edessä kadulla otettiin ankarasti yhteen joka päivä ja paljon kuolleita ja haavoittuneita oli kaikkialla. Vallankumousta edistettiin yhteenotoilla, jotka tapahtuivat iltapäivällä avokaduilla ja illalla sekä yöllä rakennuksissa. Kadunkulmissa olikin julisteita, joissa perheenäitejä kehotettiin toimittamaan ostoksensa mahdollisimman aikaisin aamulla sekä ulkoiluttamaan lapset, sillä puolenpäivän jälkeen vallankumous taas jatkuisi.
Levottomuudet ja suurlakko kestivät huomattavan pitkään ja ruokatarpeet hupenivät perheessä kuin perheessä. Ilman Vasilin noutamaa armeijan limppua olisi Waldenin perhekin ollut tukalassa tilanteessa. Vasilin kanssa päätettiin yrittää kiertotietä Suomen puolelle, kun vallankumous ei osoittanut päättymisen merkkejä. Siestarjoen kautta Kuokkalaan oli olemassa kapearaiteinen rautatie, joka oli vielä toiminnassa. Vasili hankki Waldenin perheelle armeijan hevoset ja reet sekä komeat pajuneteillä varastetun kahdeksan miehen vartioston. Waldenit ja Paloheimot lähtivät Nevskin läpi kohti päämääräänsä. Heillä oli onnea, sillä juna vielä kulki ja he pääsivät Kuokkalaan. Sieltä kannakselaiset rahdinajajat saattoivat perheet omia teitään yli rajan.
Juuso Waldenin vanhemmat palasivat vielä Pietariin ja edustuskonttorin muutto sekä liikkeen myynti tapahtui vuoden 1917 syyskuukausien aikana. Pietarin aikana perhe oli viettänyt kesiään isoäidin luona Vitikkalassa tai Sysmän Rapalassa siksi kunnes isoäiti vuonna 1914 juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa kuoli. Seuraavat kaksi kesää perhe vietti pääasiassa Viipurinlahdella eversti Sohlbergin omistamassa huvilassa Honkasaaressa aivan Makslahden lähistöllä. Kun sodan kehittyessä saksalaisten maihinnousua ja varsinkin vedenalaisten toimintaa alettiin pelätä, evakuoitii koko Viipurinlahden samoin kuin koko Kannaksen rannikkoalueet kaikista siviiliasutuksesta ja liikenteestä. Nämä kaksi kesää siellä olivat jo sotakesiä ja sota jätti leimansa hyvin voimakkaana kaikkeen elämään.
Karl Rudolf Walden sai ihmeen kaupalla jostakin hankittua muinaismuistoauton ja sen ensimmäiseksi kuljettajaksi saatiin suomalainen Jalmari Tukiainen, joka sittemmin pysyi Waldenin perheen piirissä elämänsä loppuun asti. Tässä autossa oli hyvin paljon erilaisia vikoja, mutta ilmeisesti aivan viatonta ei ollut Tukiaisen ajokaan. Juuso Waldenkin pyysi saada tehdä koulumatkat raitiovaunulla epävarman kyydin sijasta. Porvoosta kotoisin oleva Jalmari Tukiainen oli koulutukseltaan sähkö- ja moottorimies ja hän toimi moottoriveneen kuljettajana Viipurinlahdella. Hänen kesäloma-apulaisekseen tuli ylioppilas Eemil Haataja, joka sittemmin toimi diplomi-insinöörinä ja Myllykosken puuhiomon teknillisenä johtajana. Haataja vietti useana vuoteena vapaa-aikaa moottoriveneen parissa.
Vakinainen asettuminen Suomeen tarkoitti Waldenin perheelle varsin huomattavia muutoksia. Karl Rudolf Walden perusti oman konttorinsa Helsinkiin Unioninkadulle ja alkoi sieltä käsin hoitaa koko Suomen paperiteollisuuden yhteisen viennin kehittämistä. Perheen kotiosoitteeksi tuli Merikatu 1, talon ylin kerros. Perheen kesänviettopaikaksi valikoitui Sysmän Rapalan kartano, joka oli isoäidin perikunnan omistuksessa. Juuso Waldenille piti saada myös suomalaiseen kouluun opiskelupaikka. Ensin vanhemmat yrittivät saada Juusoa Suomalaiseen normaalilyseoon, mutta siellä ei katsottu hyvällä Juuson heikkoa suomenkielen kirjoitus- ja lukutaitoa. Suomalaisessa yhteiskoulussa, ns. Trollen koulussa onnistui paremmin ja Juuso Walden pääsi koulun toiselle luokalle. Koulunkäynti kevätlukukaudella jäi kuitenkin vapaussodan vuoksi lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti