Vuonna 1933 fyysikko ja keksijä Nikola Tesla (s. 10.7.1856 ja k. 7.1.1943) tilasi Buick Arrow -auton valmistajalta ja hän muutti sen sähköautoksi ja käytti sitä Tesla-kelalla. Nikola Tesla koeajoi autoaan Niagaran putouksien lähellä ja hän saavutti autolla 100 mailin tuntinopeuden. Tyhjiöputkia käytettiin Tesla-käämin ensiökäämien ohjaamiseen, korkeataajuuden muuntamiseen tasavirtaan ja DC muuntamiseen pulsseiksi, jotka ohjaavat moottoria. Vaihtovirtamoottoreita voidaan käyttää puoliaaltovoimalla. Don Smith ja Tariel Kapanadze ovat kopioineet Nikola Teslan overunity-järjestelmät.
Nikola Tesla syntyi serbialaiseen Smiljan kylään Likassa, joka nykyään sijaitseen Kroatian alueella. Nikola Teslan syntymän aikoihin paikka kuului kuitenkin Itävallan keisarikuntaan. Nikola Teslan isä, Milutin Tesla (1819-1879) oli serbialaisortodoksinen pappi ja Teslan äiti, Duka Mandićilla (1822-1892) suunnitteli kodinkoneita ja käsityökaluja. Teslan äidillä oli eideettinen muisti. Nikola Teslan esi-isät olivat kotoisin Länsi-Serbiasta, läheltä Montenegroa. Nikola Tesla oli perheen viidestä lapsesta neljäs. Hänellä oli kolme sisarta: Milka, Angelina ja Marica, sekä vanhempi veli, Dane, joka menehtyi ratsastusonnettomuudessa Nikolan ollessa viisivuotias. Vuonna 1862 Tesla aloitti koulunkäynnin läheisessä Gospić kaupungissa, jossa Teslan isä toimi seurakuntapappina. Vuonna 1870 Tesla aloitti lukion vuonna 1579 perustetussa Karlovacissa. Lukiossa opiskeltiin saksankielellä. Nikola Tesla osoitti koulussa suurta lahjakkuutta matematiikassa. Erityisesti Teslaa kiinnosti sähkö ja hän halusi tietää tästä aina vain enemmän.
17-vuotiaana Nikola Tesla sairastui koleraan ja sairasti vuodepotilaana yhdeksän kuukauden ajan ollen ajoittain jopa kuoleman kielissä. Teslan isä toivoi pojastaan pappia, mutta lupasi pojalleen tämän toivuttua sairaudesta pääsevän parhaaseen insinöörikouluun. Nikola Tesla välttyi asepalveluksen suorittamiselta seuraavana vuonna pakenemalla Likasta kaakkoon Tomingajiin, lähelle Gračacia. Siellä hän vietti aikaansa vuorilla ja tutki luontoa sekä luki mm. Mark Twainin kirjoja.
Vuonna 1875 Nikola Tesla ilmoittautui Imperial-Royal Technical Collegeen Grazissa Millitary Frontier-stipendillä. Tesla ahkeroi opintojensa kanssa ja menestyikin hyvin; tiedekunnan dekaani kirjoitti Teslan isälle kirjeen, jossa hän ylisti poikaa. Kolmantena vuotena Nikola Tesla jätti koulunsa kuitenkin kesken ja hän lähti Grazista joulukuussa 1878. On väitetty, että hänet karkotettiin koulusta uhkapelin ja naisten vuoksi. Teslan perhe ei tiennyt Nikola Teslan olinpaikkaa ja jonkin aikkaa liikkui sellainen huhu, että Tesla olisi hukkunut läheiseen Mur-jokeen. Selvisi kuitenkin, että Tesla toimi Mariborin kaupungissa piirtäjänä ansaiten 60 florinia kuukaudessa. Milutin Tesla löysi poikansa maaliskuussa 1879 ja yritti saada hänet palaamaan kotiin ja hakemaan koulutusta Prahasta. Nikola Tesla matkusti Gospićiin myöhemmin samassa kuussa sillä hänet karkotettiin, koska hänellä ei ollut oleskelulupaa. 60-vuotiaan Milutin Tesla kuoli 17.4.1879. Nikola Tesla opetti suurta luokkaa oppilaita vanhassa koulussaan Gospićissa loppuvuoden ajan.
Nikola Teslan kaksi setää keräsivät kyllin paljon rahaa, jotta Nikola pääsi Gospićista Prahaan opiskelemaan. Tesla huomasi kuitenkin saapuneensa liian myöhään ilmoittautuakseen Charles-Ferdinandin yliopistoon Prahassa. Toisaalta Nikola Tesla ei ollut koskaan opiskellut kreikankieltä eikä taitanut tčekinkieltä, jotka molemmat olisi tarvittu tässä yliopistossa opiskelua varten välttämättömästi. Nikola Tesla kävi tästä huolimatta yliopistolla kuuntelemassa filosofian luentoja, mutta ei saanut näistä kursseista arvosanoja. Vuonna 1881 Nikola Tesla muutti Budapestiin, jossa hän työskenteli unkarilaisen keksijän, puhelinpioneeri ja puhelinkeskuksen keksijän Tivadar Puskásin (s. 17.9.1844 ja k. 16.3.1893) ohjauksessa lennätinyhtiössä. Yhtiö oli tuolloin vielä rakenteilla ja muutamassa kuukaudessa Nikola Tesla pääsi yrityksen sähköasentajaksi. Tehtävässään hän paranteli keskuslennätintoimiston laitteita ja väitti kehittäneensä puhelimeen toistimen tai vahvistimen, jota ei kuitenkaan koskaan patentoitu tai muuten kuvattu.
Tivadar Puskás järjesti vuonna 1882 Nikola Teslalle työpaikan Pariisiin Continental Edison Companylle. Aluksi Tesla asensi Pariisissa hehkulamppuja sisätiloihin Société Electrique Edisonissa Pariisin Ivry-sur-Seinen esikaupunkialueella valaistusjärjestelmän asennuksesta vastaavassa divisioonassa. Toimessaan Pariisissa Tesla sai kattavasti kokemusta sähkötekniikasta. Sangen pian myös yrityksen johto havaitsi Teslan kyvyt tekniikassa ja fysiikassa. Tesla sai suunnitella ja rakentaa parannettuja versioita generoivista dynamoista ja moottoreista. Tesla lähetittiin helposti myös muille Edisonin laitoksille Ranskassa ja Saksassa tekemään teknisten ongelmien vianmääritystä tarvittaessa.
Amerikkalaisen Thomas Alva Edisonin (s. 11.2.1847 Milan, Ohio ja k. 18.10.1931 West Orange, New Jersey) läheinen työkaveri, Charles W. Batchelor (s. 25.12.1845 ja k. 1.1.1910) oli piirtäjä ja koneistaja, joka syntyi ja kasvoi Manchesterissa, Englannissa. Lokakuusta 1871 alkaen Batchelor työskenteli Edisonin American Telegraph Workissa. Hänestä tuli eräs Edisonin lähimmistä laboratorioassisstenteista ja liikekumppaneista 1870- ja 1880-luvuilla. Hän oli Edisonin mukana keskeisissä projekteissa lennättimen, puhelimen, fonografin ja sähkövalaistuksen synnytyksissä. Taitavana kokeilijana hän oli Edisonin ”kädet”, joka kehitteli, testasi ja paransi sveitsiläissyntyisen lukkoseppä ja koneistaja John Kruesin (s. 15.5.1843 ja k. 22.2.1899) Thomas Edisonille rakentamia malleja ja laitteita. Thomas Alva Edison nimitti Charles Batchelorin koneelliseksi avustajakseen vuonna 1873. Pariisissa Edison General Electric Companyn johtajana ollessaan Charles Batchelor tutustui ja vakuuttui Nikola Teslan kyvyistä. Kun Batchelor kutsuttiin vuonna 1884 takaisin Yhdysvaltoihin Edison Machine Worksiin hallinnoimaan, hän halusi, että Nikola Tesla tuodaan myös Amerikkaan.
Nikola Tesla muutti kesäkuussa 1884 New Yorkiin ja aloitti työskentelyn Edison Machine Worksissa Manhattanin Lower East Siden alueella. Täälläkin hän teki työtä asennusten vianetsinnän ja generaattoreiden parantamisen eteen. Lainkaan tarkasti ei ole tiedossa mitä todellisuudessa tapahtui, mutta kuusi kuukautta työskenneltyään Edisonin konetehtaalla Nikola Tesla erosi tehtävistään 4.1.1885. Thomas Edisonilta lähdettyään Nikola Tesla työskenteli saadakseen patentoitua kaarivalaistusjärjestelmän. Tesla tutustui maaliskuussa 1885 patenttiasiamies Lemuel Wright Serrelliin (s. 21.4.1829 Camberwell, Lontoo ja k. 1.8.1886), jota myös Thomas Edison käytti patenttiasioissaan. Lemuel Serrell esitteli Nikola Teslan kahdelle tuntemalleen liikemiehelle, Robert Lanelle ja Benjamin Vailille. Nämä liikemiehet ryhtyivät rahoittamaan Nikola Teslan nimissä toimivaa Tesla Electric Light and Manufacturing Companya.
Rahojaan Teslan yritykseen sijoittaneet liikemiehet eivät kuitenkaan olleet innostuneita Nikola Teslan kehittämistä uusista vaihtomoottoreista ja sähkönsiirtolaitteista. Heitä kiehtoi enemmän perinteisempi sähkötekniikka ja lopulta he perustivat uuden sähköyhtiön ja jättäytyivät Teslan yrityksestä pois, jolloin myös Nikola Tesla jäi varattomaksi. Tesla menetti tässä yhteydessä jopa itse luomien patenttien hallinnan, sillä hän oli luovuttanut ne yritykselle vastineeksi osakkeista. Nikola Teslan oma tilanne oli sellainen, että hän joutui työskentelemään monenlaisissa sähkökorjaustöissä sekä ojankaivajana tienatakseen kaksi dollaria palkkaa päivässä.
Nikola Tesla tapasi vuoden 1886 lopussa rahoituspalveluyritys Western Unionin superintendentin, Alfred S. Brownin ja asianajaja Charles Fletcher Peckin New Yorkissa. Nämä kaksi miestä olivat hyvin kokeneita yritysten perustajia ja he pystyivät myös hyödyntämään taloudellisesti taitavasti keksintöjä ja patentteja. Sekä Brown että Peck ryhtyivät tukemaan taloudellisesti keksijä Nikola Teslaa ja perustivat huhtikuussa 1887 Tesla Electric Companyn. Nikola Tesla sai oman laboratorionsa osoitteeseen 89 Liberty Street, Manhattanille, jossa hän kehitteli ja paranteli uudentyyppisiä sähkömoottoreita, generaattoreita ja muita laitteita. Sopimukseen perustuen Nikola Tesla sai tuotettujen patenttien tuotosta 1/3:n ja Alfred Brown 1/3:n, loput 1/3 meni kehityksen rahoittamiseen.
Nikola Tesla kehitti vuonna 1887 oikosulkumoottorin, joka käytti vaihtovirralla sähköjärjestelmäformaattia, jonka edistyksellinen etu oli pitkän matkan korkeajännitesiirrossa. Tämä innovatiivinen sähkömoottori patentoitiin toukokuussa 1888. Samaan aikaan moottorin patentoinnin kanssa järjestettiin myös riippumattomia testejä, joilla varmistettiin moottorin toiminta. Sähkömoottorin eräs testaaja, fyysikko William Arnold Anthony (s. 17.11.1835 ja k. 29.5.1908) ja toimittaja sekä sähköinsinööri Thomas Commerford Martin (s. 22.7.1856 ja k. 17.5.1924) järjestivät Nikola Teslan esittelemään keksimäänsä AC-moottoriaan 16.5.1888 American Institute of Electrical Engineerissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti