Vuorineuvos ja toimitusjohtaja Juuso Walfrid Walden (s. 5.4.1907 Pietari ja k. 19.11.1972 Valkeakoski) syntyi aliluutnantti Karl Rudolf Walden (s. 1.12.1878 Helsinki ja k. 25.10.1946 Sysmä) ja Anni Hellin Konkalan (s. 16.6.1885 Jämsä ja k. 10.8.1962) ensimmäisenä lapsena Pietarissa. Perheeseen syntyi Juuson jälkeen vielä Anna Olivia (1908), Emanuel (1909), Rudolf (1911), Liisa (1914) ja Lauri (1919). Juuso Waldenin isän puolen suku on lähtöisin Kylmäkoskelta. Waldenin perheen päämies oli Jooseppi, jonka omat pojat naimattoman kartanonomistajan kouluttamina pääsivät opintielle. Seuraavat esi-isät olivat järjestyksessä: nimismies, maanjako-oikeuden puheenjohtaja, laamanni ja Juuson isä, Yhtyneiden Paperitehtaiden perustaja Karl Rudolf Walden. Äidin puolelta oli Konkolan suku peräisin Halisen talosta Jyväskylän maakunnasta. Konkolan patruuna kulkeutui etelään päin ja avioitui Jämsässä. Patruunan poika oli tilanomista sekä valtiopäivämies oli Juuso Waldenin isoisä, joka oli naimisissa Hilma Hinkkalan kanssa Jämsässä.
Juuso Waldenin esi-isistä maanjako-oikeuden puheenjohtaja Walden oli ensimmäinen, joka laati maanjako-oikeusistuntojen pöytäkirjat suomenkielellä. Hänen poikansa laamanni oli Suomessa ensimmäinen, joka Keuruun tuomiokunnassa käytti sen tuomarina yksinomaan suomenkieltä. Konkalan patruuna oli taas täysin itseoppinut mies, joka päätyi kaupalliselle alalle. Alkupääomansa hän sai metsäriistaa pyydystämällä. Tämän riistan hän myi Jyväskylän torilla ja tästä liiketoiminta vähitellen laajeni.
Patruuna liikkui tuohivirsuissa ja selässä hänellä oli kontti. Kun hän meni Viipurin konepajalle tilaamaan Päijänteen silloin ensimmäistä matkustajalaivaa, Jämsää, eivät myyjät tahtoneet ottaa häntä oikein vakavasti. Patruuna tästä hieman suutahti ja potkaisi toisen virsunsa konttorin hienoon peiliin. Auliisti patruuna korvasi hajottamansa peilin ja kauppoihinkin laivasta päästiin. Patruuna Konkolan tyttärenpoika, Joni Konkola oli sittemmin kapteenina Suomen Joutsenella sekä toimi vanhoilla päivilläänkin aktiivisesti Päijänteen liikenteessä. Valtiopäivämies Konkola tunnettiin sosiaalisena johtajana ja mm. Jämsän syytinkisysteemin lopettajana samoin kuin monipuolisena maanviljelijänä. Hänen ansiostaan mm. kanat – jotka olivat hänen aikanaan vielä hyvin harvinaisia maassamme – saivat valtiopäivilläkin huomiota.
Juuso Waldenin isä, kadettiupseeri ja kaartin aliluutnantti, erotettiin sotaoikeustuomioistuimen päätöksellä Suomen armeijasta ja hän siirtyi ulkomaankaupan palvelukseen kielitaitonsa – ennen kaikkea venäjänkielen taitonsa – vuoksi. Hän ajautui kosketuksiin paperiteollisuuden kanssa ollessaan itävaltalaisten omistaman Etelä-Venäjällä sijainneen paperitehtaan palveluksessa, jonne myöhemmin hänen myös hänen sittemmin armeijasta eronnut nuorempi veljensä, Nils, samoin hakeutui. Jonkin aikaa myöhemmin Nils Walden – joka oli Karl Rudolf Waldenin luona asunut tuolla tehdaspaikkakunnalla lähellä Mustanmeren rantaa ja Odessaa - hävisi eräänä yönä hyvästejä sanomatta. Myöhemmin hänen tiedettiin siirtyneen Yhdysvaltoihin, mistä hän ei koskaan palannut. Karl Rudolf Walden ei antanut koskaan nuoremmalle veljelleen anteeksi luvatonta poistumista työpaikalta. Mitään yhteyttä ei veljesten välillä sen jälkeen ollut. Juuso Waldenin vaimo, Tellervo, poiketessaan Amerikassa hankki Nils Waldenilta garamofonitervehdyksen vanhemmalle veljelleen tämän täyttäessä 60 vuotta. Nuorempi polvi on kyllä pitänyt Nils Waldeniin hyvin tiivistä yhteyttä.
Karl Rudolf Waldenin veli, Gustav Viktor Waldén (s. 16.8.1873 Turku ja k. 15.12.1975 Helsinki), oli asianajaja ja pankinjohtaja sekä viimeksi Alkoholiliikkeen ensimmäinen toimitusjohtaja. Laamannin pereheessä oli edellä kerrottujen lisäksi kolme tytärtä, joista yksi, Anna, pysyi naimattomana. Toinen tytär, Eeva, meni avioliittoon agronomi Anton Konkalan, Kansallispankin Jämsän konttorin ensimmäisen johtajan kanssa, mutta jäi kuitenkin varsin varsin varhaisessa vaiheessa leskeksi. Kolmas tytär, Majken, vietti eläkepäivänsä Vaasassa. Hänen miehensä, insinööri Boesel, joka Killinkoskella joutui olosuhteiden pakosta eläkkeelle, kuoli täytettyään 90 vuotta.
Anni Waldenin isoisä, Severus Konkola vanhempi (s. 9.9.1832 Vesanka ja k. 26.11.1898 Jämsä) oli Keski-Suomen rikkaimpia miehiä. Severus aloitti uransa paimenpoikana, joka tienasi lisätuloja asettelemalla metsän eläimille ansoja. Ansojen myynnillä hän aloitti vaurastumisensa. Severus valitsi ensin sukunimekseen Halilan, sillä hänen vanhempansa, Johannes Halinen ja Eeva-Stiina Koljonen, asuivat Jyväskylän pitäjän Vesangan kylän Halilan talossa. Severuksen liiketoiminta laajeni, kun hän alkoi kuljettaa muidenkin metsästäjien saaliita rannikkokaupunkeihin. Paras markkinapaikka Severuksen mielestä oli Pietari ja jo 24-vuotiaana Severus oli niin varoissaan, että hän saattoi ostaa itselleen Konkolan talon Jämsän Juokslahdesta. Severus pääsi onnekkaasti mukaan Krimin sodan jälkeiseen noususuhdanteeseen ja ajan tavoille uskollisena Severus otti sukunimensä omistamansa talon mukaan.
Tutustuttuaan erääseen sahanomistajaan Severus Konkola ryhtyi leveranssimieheksi hankkimalla raakapuuta. Severus oppi pian sahayrittämisen periaatteet ja melko pian hän perusti veljensä kanssa Korpilahden Saakoskeen vesisahan. Myöhemmin hän perusti suuren vesisahan Jämsänkoskelle sekä Vitikkalan höyrysahan Jämsän kirkonkylään. Höyrysahan yhteydessä toimivat myös mylly ja meijeri. Ajan oloon Severus hallitsi puutavaran hankinnan ja alkoi vähitellen haalimaan omistukseensa myös maatiloja. Merkittävimmät hänen maatiloistaan olivat Vitikkalan säterirustholli, Heikkilän rälssitalo ja Alhon rustholli.
Merkittävä kulmakivi Severus Konkolan varallisuudessa oli pieni laivasto, jonka hän loi Päijänteelle. Severus Konkola oli nostamassa Päijännettä merkittäväksi vesireitiksi. Talouselämän kannalta merkittävä Helsinki-Pietari-junarata tuli käyttöön vuonna 1870 ja seuraavan vuoden elokuussa Vääksyn kanava avattiin liikenteelle. Tämä kanava avasi yhteyden laivoilla Jyväskylästä ja Jämsästä Lahteen asti, siis Pietarin radalle saakka. Kauppias ja teollisuusmies Johan Parviaisen (s. 12.3.1834 Kiihtelysvaara ja k. 8.1.1900) kanssa Severus Konkola rakennuttivat höyrylaiva Seuran. Sittemmin Severus Konkola rakennutti Toivo-laivan ja hänen rakennuttamasta Jämsä-laivasta tuli vuonna 1875 Päijänteen nopein höyrylaiva. Konkola omisti myös viisi hinaajaa. Severus Konkalan höyryalukset tulivat liikennöimään Päijänteelle juuri sopivasti samoihin aikoihin, kun saksalis-ranskalainen sota kiihdytti puutavaran kysyntää ja nosti sen hintoja.
Severus Konkola omisti Helsingin Pasilassa Fredriksbergin villan, jonka yhteydessä oli Konkolan lautatarha; sieltä myytiin puutavaraa Helsingin rakentajille. Kansallismielisenä Severus Konkola oli perustamassa Kansallis-Osake-Pankkia ja Vakuutusyhtiö Suomea. Konkola rakennutti Jämsään kansakoulun ja lahjoitti oman talonsa yhteydessä toimineesta toisesta kansakoulusta kerätyt tulot useana vuotena varattomien lasten hyväksi. Severus Konkola rakennutti samoin Jämsän seurahuoneen ja tuki kulttuuria mm. rahoittamalla Suomalaisen teatterin Jämsän vierailun vuonna 1876. Monet tarinat ovat jääneet Konkolasta elämään ”Jämsän äijän” hahmossa ja kaskuissa. Severus Konkolan puoliso oli vuodesta 1857 Gustava Hägglin ja heillä oli yhdeksän yhteistä lasta.
Vanhin Severus Konkolan lapsista, Severus Konkola nuoremmasta (s. 2.12.1857 Jämsä ja k. 10.6.1898 Jämsä), tuli isänsä työn jatkaja. Hän kunnostautui ratsutilallisena ja talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajana sekä liikemiehenä. Severus nuorempi oli vuodesta 1880 naimisissa Hilma Olivia Hinkkalan (s. 20.1.1860 Jämsä ja k. 21.7.1914 Helsinki) kanssa. Severus Konkola nuorempi hankki omistukseensa Rapalan kartanon Sysmästä vuonna 1898. 25-vuotiaana Konkola valittiin jäseneksi kunnallislautakuntaan ja vuonna 1885 hänet nimitettiin kuntakokouksen esimieheksi, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka. Konkola perusti Jämsään raittiusseuran ja laulukuoroja, joita hän itse myös johti. Vuosina 1891 ja 1894 Konkola valittiin valtiopäiville Jämsän tuomiokunnan edustajana talonpoikaissäädyssä. Valtiopäivillä Konkola teki mm. rautatieasioita, kansanvalistusta ja väkijuomien kieltoa koskevia aloitteita yksin tai muiden kanssa. Konkola oli aktiivinen kansakoulu- ja vaivaishoitoasioissa. Hän perusti soittokunnan Jämsään sekä toimi VPK:n ja raittiusseuran puheenjohtajana. Severus Konkola teki aloitteen vaivaistalon rakentamisesta sekä laati myös vaivaistalon piirustuksetkin.
Juuso Waldenin äidin, Annin perheessä oli poika, Severus (s. 17.7.1887 Jämsä ja k. 10.4.1931). Severus oli eloonjääneistä lapsista nuorin ja hän opiskeli tuomariksi, kiinnostui musiikista – erityisesti laulusta – ja otti osaa jääkäripataljoona 27:n toimintaan. Palattuaan kotiin hän haavoittui vapaussodassa ja toimi sen jälkeen Suomalaisen Oopperan rullissa kuolemaansa asti. Sisarista vanhin, Suoma, avioitui Vimpelistä kotoisin olleen pastori Rentolan kanssa, joka oli myös kansanedustaja ja kuoli myöhemmin yllättäen tulirokkoon Kuhmoisten kappalaisena. Toiseksi vanhin lapsi, Ilma, meni avioon pastori Kurvisen kanssa, joka oli tunnetun lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen poika ja sai myös rovastin arvon. Rovastinrouva Kurvisesta tuli myöhemmin Hinkkalan tilan perijä ja sen hoitaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti