Henry Alfred Kissinger – alkujaan Heinz Alfred Kissinger – syntyi 27.5.1923 Fürthissä, Baijerissa saksalais-juutalaiseen perheeseen, joka pakeni natsi-Saksasta vuonna 1938 pois. Vanhemmat olivat opettaja Louis Kissinger (1887-1982) ja kotiäiti Paula. Henry Kissingerillä oli nuorempi veli, liikemies Walter Kissinger (1924-2021). Kissinger sukunimen otti käyttöön Henryn isoisoisoisä Meyer Löb baijerilaisen Bad Kissingenin kylpyläkaupungin mukaan. Nuoruusvuosinaan Henry Kissinger nautti jalkapallon pelaamisesta. Hän pelasi SpVgg Fürthin nuorisojoukkueessa, joka tuolloin oli yksi maan parhaista seuroista. Natsivallan aikana Henry Kissingeriä ja hänen ystäviään häirittiin ja pahoinpideltiin säännöllisesti Hitler-nuorten toimesta. Henry Kissinger uhmasi toisinaan natsien rotuerottelulakia ja livahti natseilta salaa jalkapallostadionille otteluita katsomaan, josta usein seurasi pahoinpitelyä. Natsien antisemitististen lakien vuoksi Henry Kissingeriltä jäi lukio suorittamatta ja hänen isänsä erotettiin opettajan tehtävistä.

Perhe ensin muutti toviksi Lontooseen ja jatkoi sieltä pakomatkaansa Yhdysvaltoihin, jossa Henry Kissinger ryhtyi opiskelemaan Washington Heightsin Manhattanin pohjoisosassa, saksalaisjuutalaisessa maahanmuuttajayhteisössä. Henry Kissinger sopeutui melko nopeasti amerikkalaiseen kulttuuriin, mutta voimakas saksalainen aksentti säilyi hänen puheessaan pitkään. Koulunkäynnin kanssa Kissinger teki myös töitä parranajoharjatehtaassa. Lukion jälkeen Henry Kissinger ilmoittautui opiskelemaan kirjanpitoa City College of New Yorkiin. Opinnot kuitenkin keskeytyivät vuonna 1943, sillä hän sai kutsun Yhdysvaltain armeijaan.

Sotilaallisen peruskoulutuksensa Henry Kissinger sai Camp Croftissa Spartanburgissa, Etelä-Carolinassa. 19.6.1943 hän sai Etelä-Carolinassa Yhdysvaltain kansalaisuuden. Aluksi Henry Kissinger opiskeli insinööriksi Lafayette Collegessa, Pennsylvaniassa, mutta pian hänet määrättiin 84. jalkaväkidivisioonaan uudelleen. Saksalais-juutalainen sotilaskouluttaja ja neuvonantaja Fritz Gustav Anton Kraemer (s. 3.7.1908 ja k. 8.9.2003) oivalsi Henry Kissingerin kielitaidon ja älyn, ja järjesti Kissingerin sotilastiedusteluun. Amerikkalaisten edetessä Saksassa Henry Kissinger määrättiin Krefeldin kaupungin hallintoon kielitaitonsa vuoksi ja vain kahdeksan päivän aikana Kissinger perusti kaupunkiin siviilihallinnon. Kersantin sotilasarvolla Henry Kissinger määrättiin seuraavaksi Counter Intelligence Corpsiin (CIC), jossa hänestä tuli erikoisagentti. Hänen tehtäviin kuului jäljittää Gestapon upseereita ja sabotoijia; tehtävästä hänelle myönnettiin armeijan Pronssitähti. Kesäkuussa 1945 Henry Kissiger asetettiin CIC-osaston komentajaksi Bensheimin Bergstrassen alueelle Hesseniin, jossa hän vastasi alueen denatsifioinnista. Kissinger määrättiin vielä vuonna 1946 opettamaan Camp Kingin European Command Intelligence Schooliin.

Henry Kissinger menestyi akateemisesti ja sai BA-tutkinnon valtiotieteissä Harvard Collegesta vuonna 1950. Etupäässä hän opiskeli William Yandell Elliottin ohjauksessa ja sai maisterin ja tohtorin tutkinnot suoritettua Harvardin yliopistossa vuosina 1951 ja 1954. Hänen opinnäytetyönsä oli nimeltään: The Meaning of History: Reflections on Spengler, Toynbee and Kant, joka oli 400 sivua ja 35 000 sanaa käsittävä teos. Opiskellessaan vielä Harvardissa Kissinger toimi myös Psychological Strategy Boardin johtajan konsulttina ja samoin hän perusti Confluence-lehden vuonna 1952. Näihin aikoihin Kissigeriä kiinnosti työskentely vakoojana FBI:lle. Henry Kissingerin väitöskirja oli nimeltään Peace, Legitimacy, and the Equilibrium (A Study of the Statesmanship of Castlereagh and Metternich).

Henry Kissinger toimi Harvardissa hallitusministeriön tiedekunnan jäsenenä; Harvardin kansainvälisen seminaarin johtajana hän toimi vuodet 1951-1971. Kansallisen turvallisuusneuvoston operaatioiden koordinointilautakunnassa hän toimi konsulttina vuonna 1955. Vuosina 1955 ja 1956 Kissinger toimi ulkosuhteiden neuvoston ydinaseiden ja ulkopolitiikan tutkimusjohtajana. Hän julkaisi kirjan, Nuclear Weapons and Foreign Policy vuonna 1957. Kirjassaan Kissinger kritisoi Eisenhowerin hallinnon massiivisen koston ydinoppia ja tämä aiheutti paljon kiistoja, kun Kissinger ehdotti taktisten ydinaseiden käyttöä säännöllisesti sotien voittamiseen. Vielä samana vuonna Henry Kissinger julkaisi A World Restored-tutkimuksen valtatasapainopolitiikasta Napoleonin jälkeisessä Euroopassa.

Vuosina 1956-1958 Henry Kissinger toimi Rockefeller Brothers Fundissa säätiön Special Studies Projectin johtajana. Samoin hän toimi vuosina 1958-1971 Harvard Defense Studies-ohjelman johtajana. Tutkija ja diplomaatti Robert Richardson Bowien (s. 24.8.1909 ja k. 2.11.2013) kanssa Henry Kissinger perusti yhdessä Center for International Affairs-keskuksen, jonka apulaisjohtajana Henry Kissinger toimi. Kissinger työskenteli tiedemaailman ulkopuolella konsulttina monissa valtion virastoissa ja ajatushautomoissa, mukaan lukien Operations Research Office, Arms Control and Disarmament Agency, Department of State ja RAND Corporation.

Henry Kissinger himoitsi yhä suurempaa vaikutusvaltaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan ja hänestä tuli Nelson Aldrich Rockefellerin (s. 8.7.1908 ja k. 26.1.1979) presidentinvaalikampanjoiden ulkopoliittinen neuvonantaja vuosina 1960, 1964 ja 1968. Richard Milhous Nixonin (s. 9.1.1913 ja k. 22.4.1994) – Yhdysvaltain 37. presidentti – Henry Kissinger tapasi ensimmäisen kerran Clare Boothe Lucen isännöimissä juhlissa vuonna 1967. Heinäkuussa 1968 Henry Kissinger kutsui Nixonia ”vaarallisimmaksi kaikista presidentiksi pyrkivistä miehistä”. Vaikka Kissinger oli aluksi järkyttynyt Nixonin voitettua republikaanien ehdokkuuden, määrätietoinen Henry Kissinger käänsi pian takkinsa Nixonin suhteen ja ilmoitti Nixonin kampanjan avustajalle, Richard Allenille, olevansa valmis tekemään mitä tahansa auttaakseen Nixonia voittamaan presidentinvaalit. Tammikuussa 1969 Richard Nixon astui presidentin virkaan ja Henry Kissinger sai heti nimityksen kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi.

Henry Kissinger toimi presidentti Richard Nixonin hallinnossa kansallisen turvallisuuden neuvonantajana ja ulkoministerinä sekä samoin hän toimi Nixonin seuraajan, Gerald Rudolph Fordin (s. 14.7.1913 ja k. 26.12.2006) presidenttikaudella ulkoministerinä. Valtiomies ja doplomaatti Georg Pratt Shultzin (s. 13.12.1920 ja k. 6.2.2021) kuoltua Henry Kissinger on viimeinen elossa oleva Richard Nixonin hallinnon kabinetin jäsen. Vuosina 1969-1977 realipolitiikan kannattaja Henry Kissinger oli merkittävässä roolissa Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Vuonna 1972 Henry Kissinger kertoi italialaiselle toimittajalle, Oriana Fallacille näin: ”Toimin aina yksin, amerikkalaiset pitävät siitä. He ihailevat cowboyta, joka ratsastaa kaupunkiin yksin ennen vankkurikanavaania.” Kissinger viihtyi ulkoministerinä ollessaan kutsuilla ja hän nautiskeli vallan ja maineen tuomasta viehätysvoimasta; hän ei myöskään ole koskaan ollut mikään vaatimaton mies.

Henry Kissinger avioitui 6.2.1949 Anneliese ”Ann” Fleischerin (s. 6.11.1925 Fürth, Saksa) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Elizabeth ja David. Ann ja Henry erosivat vuonna 1964. Henry Kissinger meni seuraavaksi naimisiin Nancy Maginnesin kanssa 30.3.1974. Heidän asuntonsa ovat Kentissä, Connecticutissa ja New Yorkissa. Henry Kissingerin poika, David Kissinger, toimi johtajana NBC Universal Television Studiossa ennen kuin siirtyi Conacon, Conan O’Brienin tuotantoyhtiön johtajaksi vuonna 2005. Henry Kissingerille tehtiin sepelvaltimoiden ohitusleikkaus 58-vuotiaana helmikuussa 1982.

Henry Kissinger sai Le Duc Thon kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 työstään Pariisin rauhansopimuksen vuoksi. Kissinger lahjoitti palkintorahansa hyväntekeväisyyteen ja palautti myöhemmin palkintomitalinsakin. 13.1.1977 Henry Kissinger sai presidentti Gerald Fordilta presidentin vapaudenmitalin. Vuonna 1980 Henry Kissinger sai National Book Award in History-palkinnon muistelmiensa ensimmäisestä osasta, The White House Years. Vuonna 1986 Henry Kissinger oli yksi kahdestatoista vapaudenmitalin saajista. Hänestä tuli myös Kansainvälisen olympiakomitean kunniajäsen vuonna 2002. Henry Kissingerille myönnettiin 1.3.2012 Israelin presidentin mitali.

Henry Kissinger täytti satavuotta 27.5.2023 ja hän antoi syntymäpäivähaastattelunsa englantilaiselle Economist-lehdelle. Ollakseen satavuotias Kissinger puhuu merkillisen vähän menneistä ja toisaalta hyvin paljon tulevasta. Henry Kissinger on inhorealistina saanut lausunnoillaan aina monien ihmisten ihokarvat pystyyn ja tämä tuntuu vain jatkuvat edelleen. Kissinger suositteli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainalle Nato-jäsenyyden tilalla suomettumista. Nyttemmin Kissinger on vaihtanut ajatteluaan asian suhteen; hän olettaa, että sota ei pääty kumpaakaan osapuolta tyydyttävään lopputulokseen. Siksi revanssihalut jäävät helposti elämään kummalekin. Nato-jäsenyys Ukrainalle hillitsisi Venäjän intoa uusintaotteluun. Samalla se rauhoittaisi Ukrainaa hakemasta hyvitystä helposti.