Juuso Walden (19. osa)
Yhtyneitten Paperitehtaitten menetykseksi Moskovan rauhansopimuksessa koitui Simpeleen luovutuksen lisäksi myös Rouhialan voimalaitokset. Tämä voimanmenetys täytyi välttämättä saada jotenkin korvatuksi. Yhtyneet Paperitehtaat, Tampella ja Ahlström ostivat yhdessä toisen puolen Pyhäkoskesta (Oulunjoki), joka oli vielä tarjolla. Ahlström omisti jo Oulunjoen koskenniskan Vaalassa. Toinen puoli Pyhäkoskea oli jo tuolloin valtion omistuksessa. Oulun kaupunki rakensi jo Merikosken voimalaitosta ja kun kaupat Pyhäkoskesta oli tehty, alkoivat heti neuvottelut valtion koskitoimikunnan edustajien kanssa Oulunjoen yhdenmukaisesta rakentamisesta. Valtion koskitoimikunta oli yhtä kuin Imatran Voima Oy.
Ministeri Väinö Alfred Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki) vaikutti voimallisesti ratkaisun löytämiseen Imatran Voima Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana. Ratkaisua olivat edesauttamassa myös Imatran Voima Oy:n toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Hugo Malmi ja diplomi-insinööri Alfons Alfthan. Uusi yhtiö nimettiin Oulunjoki Oy:ksi ja energiansiirrosta etelään tulisi nyt huolehtimaan Imatran Voima Oy, sen sähköverkkoja hyödyntäen. Yhtyneitten Paperitehtaitten edustajana neuvotteluissa olivat Karl Rudolf Walden ja lainopillisena avustajana varatuomari Lauri Pentti, Tampellasta oli toimitusjohtaja, vuorineuvos Arno Henrik Solin (s. 4.1.1889 Tampere ja k. 19.11.1959 Helsinki) ja Ahlströmiltä toimitusjohtaja, vuorineuvos Harry Gullichsen (s. 31.10.1902 Kotka ja k. 4.9.1954 Helsinki) sekä varatuomari Åke Gartz. Alusta asti Oulunjoki Oy:n toimitusjohtajana toimi diplomi-insinööri Niilo Rafael Saarivirta (vuoteen 1905 Holmström, s. 14.4.1898 Ylimarkku ja k. 25.8.1982 Helsinki). Myöhemmin toimitusjohtajan tehtävät siirtyivät Imatran Voima Oy:n toimitusjohtajalle.
Uudessa yhtiössä yksityisten omistusosuus oli hiukan alle 30 prosenttia ja suurin osuus oli valtion koskitoimikunnan hallussa, mutta myöhemmin siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen. Näin käynnistyi Suomen siihen asti suurin vesivoimatyömaa. Oulujoki Oy sai vielä myöhemmin haltuunsa eräät Oulujärven tärkeät pohjoiset koskiosuudet. Samoin Kajaani Oy rakensi omat voimalaitoksensa Kajaanin lähiympäristöön. Näin Oulunjoki saatiin täysin valjastetuksi.
Saksa aloitti 9.4.1940 Tanskan ja Norjan miehityksen ja siitä seurasi Suomelle hyvin vaikea tilanne. Suomen merenkulku vaikeutui välittömästi, koska Saksa valtasi Tanskan salmet ja Norjan rannikkovedet, kuten esim. Narvikin, Suomenkin käyttämän laivaussataman. Nyt turvauduttiin Petsamon satamaan, johon oli vielä Rovaniemeltä maantiematkaa viitisensataa kilometriä. Liinahamarin satama oli välirauhan aikana sekä Suomen että Ruotsin ainoa vapaa huoltoreitti Saksan ja Neuvostoliiton valtapiirin ulkopuolelle. Satamaan rakennettiin mm. kuusi laituria, kymmenen öljysäiliötä, 25 tonnin nosturi, 10 000 m² varatoja. Sataman vuorokautinen purkausteho oli 2 000 tonnia.
Vuoden aikana sataman kautta kulki yli kaksisataa laivaa. Tavaraa tuotiin 340 000 tonnia ja vietiin 180 000 tonnia vuodessa. Rautatien puuttuminen ja talviaika asettivat maantieliikenteelle huomattavia haittoja. Aluksia ei ollut myöskään aina helppo saada tavaran kuljetukseen. Tieyhteyksiä yritettiin sotien välissä kuitenkin parannella. Pohjolan Liikenne Oy perustettiin tämän vuoksi. Sen omistajina olivat tuonti- ja vientikaupan tekijät ja valtio. Pohjolan Liikenne Oy:n johtoon tuli eversti Paavo Juho Talvela (alk. Thorén, s. 19.2.1897 Helsingin maalaiskunta ja k. 30.9.1973 Helsinki), jolle myönnettiin armeijasta lomaa tätä tärkeää tehtävää varten. Paavo Talvelan apuna Pohjolan Liikenne Oy:ssä toimivat mm. Paperiyhdistyksen palveluksessa ollut varatuomari Lauri K. J. Tukiainen, sekä varatuomari Jaakko Rautanen, joka siirtyi Selluloosayhdistykseen jatkosodan aikana.
Talvisota vei Yhtyneitten Paperitehtaitten miehistä monia ja kotiuttamisen jälkeen heidän paikkojaan täytyi alkaa täyttää. Varsinkin Birger Söderholmin paikkaa oli työläs korvata. Ratkaisuksi muodostui, että hänen paikalleen tuli ekonomi Veikko Isotupa (s. 16.12.1907 Orimattila ja k. 10.1.1991). Veikko Isotupa sai apulaisekseen usean vuoden tervasaaren lähetysosastolla toimineen harjoittelijan, Maire Söderholmin. Paperituotteen Erkki Grönlund sai seuraajakseen siihen asti lähimmän miehensä, kauppatieteen maisteri Heikki Mäkisen. Tervasaaren touhukkaan sosiaalipäälikön, Pauli Salmisen, seuraajaksi astui voimistelunopettaja Olli Vaalamo, joka itse menehtyi seuraavassa sodassamme.
Maamme ainut tekokuitutehdas – Kaukaan koetehtaan lisäksi – oli Jääskessä sijainnut tehdas, joka jäi rajan taakse. Osa tehtaan koneista oli kuitenkin evakuoitu ja siirretty Pohjanmaalle, sillä tekstiilin raaka-aineista oli huutava pula. Oli välttämätöntä perustaa uutta tuotantoa ja pitkällisten neuvottelujen päätteeksi päädyttiin Säteri Oy:n perustamiseen. Tehtaan paikaksi valikoitui Apian yläpuolinen alue Valkeakoskella. Yhtyneet Paperitehtaat luovutti Säteri Oy:lle osaksi ilmaiseksi ja osaksi halvalla hinnalla tarvittavat maa-alueet, sillä paikkakunnalle haluttiin saada kotimarkkinateollisuuteen perustuvaa teollisuutta työttömyyden lieventämiseen. Säterin johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli Karl Rudolf Walden ja varapuheenjohtajana toimi yli 30 vuotta tamperelaista Suomen Trikoota johtanut vuorineuvos Harald Christian Jensen (s. 1.7.1882 Huittinen ja k. 16.9.1953 Tukholma). Toimitusjohtajaksi valittiin vapaaherra, diplomi-insinööri Kenneth A. Wrede (1898-1983) sekä hänen lähimmäksi apulaisekseen diplomi-insinööri Esko Kaj Brax (s. 2.2.1907 Enso).
Siitä huolimatta, että Säteri Oy oli suunniteltu kotimarkkinoita varten, tuli ajan oloon sen päätuotannosta ylivoimaisesti vietivetoista. Ne tuotantohaarat, jotka toimivat kotimarkkinoita varten, olivat kuitenkin niitä, missä henkilökuntaa eniten myös tarvittiin. Säteri Oy työllistikin paljon paitsi valkeakoskelaisia, niin myös esim. Karjalasta saapuneita rakennusalan ammattimiehiä. Se tarjosi paljon työtä myös naisille. Yhtyneet Paperitehtaat oli alunperin Säterin Oy:n suurin osakkeenomistaja ja ostoillaan se vielä lisäsi osuutta, joka asettui 23 prosentin paikkeille. Valkeakosken kauppala sitoutui huolehtimaan mm. asuntojen riittävyydestä ja veden puhtaana säilymisestä. Säteri Oy on sittemmin vuosien saatossa ostanut maata sekä Yhtyneiltä Paperitehtailta että myös yksityisiltä maanomistajilta alkuperäisen tehdastontin välittömästä läheisyydestä sekä kauempaakin. Kuitu Oy:lle jäi evakoituja tehdaskoneita sekä myös oikeus mahdollisiin luovutuskorvauksiin. Asiasta oli hyötyä, kun Kuitu Oy:n toiminta jälleen käynnistyi välirauhan jälkeen alkuperäisessä sijaintipaikassaan, Jääskessä. Juuso Walden toimi tuolloin Valkeakosken ja yhtiön puolesta aktiivisesti mukana Säterin saamiseksi Valkeakoskelle.
Talvisodan aikana Suomen Työnantajain Keskusliitto – sen juuret ovat vuonna 1907 perustetussa Suomen Yleisessä Työnantajliitossa, joka vaihtoi nimensä vuonna 1918 - ja Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto sopivat keskenään ylimalkaisen sopimuksen. Sopimus edellytti jatkoneuvotteluja sopivan tilaisuuden tullen. Sellaisia neuvotteluja käytiin kyllä sotiemme välissä, mutta etupäässä kaikilla tuntui olevan tuohon aikaan niin paljon muuta miettimistä, että neuvottelujen tulokset jäivät siten melko laihoiksi.
Saksalaiset joukot alkoivat jo vuonna 1941 vyöryä kohti Lappia ja Suomessa julistettiin toukokuussa 1941 liikekannallepano. Pohjoisen saksalaisia joukkoja yhä täydennettiin samanaikaisesti. Berliinin ja Moskovan keskinäiset välit olivat jo selvästi viilentyneet tuohon mennessä. Lopulta 22.6.1941 Saksa aloitti laajalla rintamalla hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Tämä vaikutti heti monin eri tavoin Suomenkin olosuhteisiin. Miehet hävisivät jälleen työpaikoiltaa sotatehtäviin ja kuljetusyhteydet itään samoin kuin kaikkialle Tanskan salmien kautta länteen olivat poikki. Saksasta tuli Suomelle kuitenkin merkittävä ostaja.
Yhtyneitten Paperitehtaitten pääkonttorin konttoripäällikkö kutsuttiin sotapalvelukseen sekä myös suuri määrä heidän reserviläisiään oli sotatoimissa. Juuso Waldenin palvelukseenastumismääräys edellytti ilmoittautumista Mikkelissä. Yleensä Myllykoskelaiset oli sijoitettu ”Piikki”-rykmenttiin, JR 25:een, joka suuremmalta osin koostettiin pohjoiskymeenlaaksolaisista ja täydennettiin upseerivahvistuksella Helsingistä. Valkeakoski oli siirretty uuteen sotilaslääniin ja siksi Juuso Walden joutui vallan eri yksikköön kuin talvisodan aikana. Jämsänkoski ja Simpele olivat edelleen tykistövoittoisia nuorempia ikäluokkia lukuunottamatta, jotka sijoitettiin iv-linjalle. Mikkelissä Juuso Waldenille selvisi pian, että reserviläisvoimista tuli perustettavaksi kaksi hallintoelintä; esikunta takaisin vallatun alueen tarpeisiin ja toinen esikunta rajantakaisten alueitten tarpeisiin. Juuso Walden määrättiin ensin mainittuun kauppa- ja teollisuusosaston apulaistoimistopäälliköksi. Toimistopäällikkönä toimi kapteeni Ilmari Tamminen (s. 17.12.1879 Hämeenkoski ja k. 30.7.1949 Helsinki) ja komentajana toimi aluksi Helsingin poliisimestari ja eversti Johan Viktor Arajuuri (alk. Ahlroth vuoteen 1936 asti, s. 23.6.1894 Tohmajärvi ja k. 28.2.1961 Helsinki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti