William Shakespeare

Warwickshiren Snitterfieldistä kotoisin oleva raatimies ja menestyvä käsinevalmistaja John Shakespeare asusti ja työskenteli talossa, joka tunnetaan Statford-upon-Avonissa Henley Streetilla. Hän oli maanviljelijä Richard Shakespieren poika, joka muutti Statford-upon-Avioniin vuonna 1551, kylään, jossa tuohon aikaan oli noin 1500 asukasta ja vain 200 taloa. Aluksi hän toimi käsinevalmistajana, mutta myöhemmin hän menestyi kiinteistöostojensa ja politiikan alalla vielä taloudellisesti paremmin. Hän osti ja vuokrasi taloja. Oikeuden asiakirjoista on löydettävissä se tosiasia, että hänet haastettiin kaksi kertaa oikeuteen, koska hän oli rikkonut koronkiskontalakeja, jotka kielsivät perimästä yli kymmenen prosentin laillisen koron.

John Shakespeare valittiin vuonna 1556 ale tasteriksi, jonka vastuulla oli valvoa, että maanviljelijät, lihakauppiaat, leipurit ja kauppiaat noudattivat painoja, mittoja ja hintoja. Jo vuonna 1558 hän tuli kauppalan konstaapeliksi. Vähitellen hän siirtyi kamarimieheksi ja vuonna 1564 hänet mainitaan aldermanina, Stratfordin yhteisen salin jäsenenä. Vuonna 1568 John Shakespiere nimitettiin korkeaksi ulosottomieheksi virkaan, jota tänä päivänä voisi verrata pormestarin vastineeksi. Ilmeisesti John Shakespeare avioitui noin vuonna 1557 Mary Ardenin, varakkaan herrasperheen tyttären kanssa. Mary oli tiettävästi John Shakespearen isän, Richard Shakespearen, veljentytär. Tarkkaa päivämäärää avioliitolle ei ole tiedossa, mutta tallessa on kastetodistus Joan Shakespearesta, John Shakespearen tyttärestä, joka on päivätty 15.9.1558. Avioparille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta.

John Shakespearen kolmantena lapsena ja vanhimpana tuolloin elossa olevana poikana syntyi Henley Streetin talossa William Shakespeare, joka kastettiin 26.4.1564. Useammassa elämäkerrassa mainitaan Williamin käyneen koulua King’s New Schoolissa Stratfordissa, joka sijaitsi perheen kotitalosta vain vajaan puolen kilometrin päässä; latinakoulu oli perustettu vuonna 1553. Jo suhteellisen varhain William huomasi rakastavansa tässä pienessä Keski-Englannissa sijaitsevassa paikassa solisevan Avon-joen rannalla luontoa, sankkoja metsiä ja maalaisidylliä, joka sitten myöhemmin huokui myös hänen lähes kaikista teoksistaan.

Varmasti tiedämme, että Williamin käydessä viidettätoista ikävuottaan hänen isänsä joutui taloudelliseen ahdinkoon, jonka vuoksi Williamin oli erottava koulusta. Muutaman vuoden William vietti huolettoman seikkailijan elämää, josta emme paljoakaan tiedä. Kuitenkin 18-vuotiaana hän astui avioliiton satamaan; kotiseudultaan hän löysi maanviljelijän tyttären, Anna Hathawayn kanssa, joka oli häntä noin 7-8 vuotta vanhempi. Worcesterin hiippakunnan konsistorioikeus antoi vihkiluvan 27.11.1582. Avioliiton solmimista vauhdittivat tytön vanhemmat ja avioliitto jouduttiinkin solmimaan melkoisella kiireellä, sillä nuorenparin ensimmäinen lapsi, Susanna, syntyi vain viisi kuukautta häitten jälkeen. Susanna kastettiin 26.5.1583. Lähes kaksi vuotta myöhemmin perheeseen syntyi kaksoset, poika Hamnet ja tytär Judith, jotka saivat kasteen 2.2.1585. Hamnet kuoli 11-vuotiaana tuntemattomasta syystä ja hänet haudattiin 11.8.1596.

William Shakespearella oli jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan kohtuullisen suuri perhe elätettävänään, eikä hän voinut saada enää avustusta tuolloin jo köyhtyneeltä isältään. William yritti elättää perhettään jonkin aikaa kyläkoulunopettajana. Vuonna 1586 tiedämme hänen siirtyneen pääkaupunki Lontooseen, jossa hän yritti toimeentuloa täysin toisenlaisessa ammatissa. Pääosa William Shakespearen tuotannosta valmistui vuosina 1589-1613. Hänen säilyneet teoksensa – mukaan lukien yhteisteokset – koostuvat 39 näytelmästä, 154 sonetista, kolmesta pitkästä kertovasta runosta ja muutamasta muusta säkeestä, joista osa on epävarmaa materiaalia. William Shakespearen näytelmiä on käännetty kaikille tärkeimmille kielille ja niitä esitettään useammin, kuin kenenkään muun näytelmäkirjailijan näytelmiä. William Shakespeare on edelleen kiistatta vaikutusvaltaisin kirjailija englannin kielellä ja hänen kirjoittamiaan teoksia tutkitaan ja tulkitaan yhä uudelleen kaikkialla.

Todennäköisesti William Shakespeare laski voimakkaasti varsinkin Lontoossa kuningatar Elisabethin aikana heränneeseen teatteriharrastuksen varaan uravalintansa. Kaupungissa liikkui paljon huhuja rohkeitten merenkulkijain ja löytöretkeilijäin ihmeellisistä seikkailuista. Tuskin 100 000 asukkaan pääkaupungissa oli tuohon aikaan jo kolme suurta teatteria sekä useita pienempiä teattereita. Lontoon koko elämänkulku oli yhtä draamaa verrattuna aikaisempaan aikaan. Tämä aiheutti myös suuren mielenkiinnon näytelmiä kohtaan kaupungissa. Tämä kehityskulku ei tosin ollut puritaanisten viranomaisten mieleen, jotka katselivat tätä kehitystä nurjamielisesti.

Lontoossa hyvät näyttelijät olivat kysyttyjä ja he saivat hyvää palkkaa. Näihin olosuhteisiin halusi William Shakespeare myös käydä käsiksi. Valitettavasti emme tiedä varmasti Williamin edesottamuksista Lontoossa ennen vuotta 1594, jolloin hän alkoi esiintyä näyttelijänä Lontoossa. Samana vuonna alkoi ilmestyä hänen kirjoittamiaan näytelmiä, jotka alkoivat menestyä yhä paremmin suuren yleisön keskuudessa. Näytelmiensä aiheet hän ammensi mm. vanhoista kronikoista, kansanlauluista, italialaisista novellikokoelmista sekä Plutarkhoksen historiallisista elämäkerroista. Aikakaudelle tyypillisesti hän saattoi juonen lainata vanhemmista näytelmistä. Kuitenkin hän muokkasi ainekset näytelmiinsä niin perusteellisesti, että ne tuntuivat täysin uusilta näytelmiltä. William Shakespearen luonnekuvaukset olivat valtavasti parempia kuin hänen edeltäjiensä vastaavat kuvaukset. Ihmismielen syvyyksien sekä voimakkaiden ristiriitojen tuntijana ja tulkitsijana William Shakespeare on yhä edelleen saavuttamaton ihanne monille näytelmäkirjailijoille.

William Shakespeare erottautui varhaisemmista kirjailijoista paitsi etevämpänä luonnekuvaajana myös erinomaisena englanninkielen käyttäjänä. Hän oli hyvin taitava käyttämään sattuvia ilmauksia mitä erilaisimmille sieluntiloille. Jos johonkin tilanteeseen ei ollut olemassa ennestään sopivaa sanaa, jota hän halusi kuvata, hän loi silloin ilmeikkäitä uudissanoja aivan itse lisää. William Shakespearen näytelmissä estradille astuu kuningatar Elisabethin ajan Englanti ja sen tarjoama runsas valikoima eri yhteiskuntaluokkien ihmistyyppejä. Tämä asia päti silloinkin, kun osilla henkilöistä oli kreikkalaiset tai roomalaiset nimet. Vaikka William Shakespearen näytelmissä huokuukin renessanssin henki, niissä on samaan aikaan käsinkosketeltava myöhäiskeskiajan ajatusmaailma ja sen intohimoisen pingottuneiden ristiriitojen sekä rajujen murrosten vaikutus.

William Shakespearen ensimmäiset tallennetut teokset olivat Richard III ja Henrik VI:n kolme osaa, jotka hän kirjoitti 1590-luvun alussa historiallisiksi draamoiksi ajan muoti-ilmiöön sopivasti. Henrik VI kuvaa oikeudentuntoisen ja hurskaan kuninkaan elämää, josta ei puuttunut dramaattisia kohtauksia. Aluksi keskitytään Henrikin alaikäisyyden aikaan, jossa päähenkilöinä seikkailee englantilainen sankari Talbot, ranskalaisten kauhu, sekä Orleans’in neitsyt. Englannin kaikkien aikojen vaarallisin vihollinen, nuori talonpoikaistyttö, jonka William Shakespeare kuvaa tuon ajan kansanperinteen mukaisesti paholaisen kanssa liitossa olevaksi noidaksi, kruununprinssin rakastajattareksi ja lopulta kuoleman lähestyessä kurjaksi raukaksi.

Henrik VI ei vielä ollut Shakespearen mestariteoksia, vaan pikemminkin eräänlainen oppilastyö, joka oli löyhästi sommiteltu vailla osuvia luonnekuvauksia. Ajan yleisön vaatimuksesta Shakespeare oli kuitenkin laittanut näytelmäänsä runsaasti toimintaa. Rikhard III oli jo paljon merkittävämpi teos verrattuna Henrik VI teokseen. Kysymyksessä on täysin kiinteärakenteinen näytelmä, todellinen suuren tyylin tragedia eikä pelkästään näytelmän muotoon kirjoitettu kronikka, kuten Henrik VI.

William Shakespearen varhaiset klassiset ja italialaiset komediat, jotka sisältävät tiukkoja kaksoisjuonia ja hyvin tarkkoja kuvauksia, väistyivät 1590-luvun puolivälissä Shakespearen arvostetuimpien komedioiden romanttisen ilmapiirin tieltä. Kesäyön unelmia on nokkela sekoitus romantiikkaa, keijutaikuutta sekä koomisia kohtauksia. Venetsian kauppias sisältää kuvauksen kostonhimoisesta juutalaisesta rahalainaajasta, Shylockista, joka nykyaikaiselle yleisölle saattaa tuntua halventavalta. Paljon melua tyhjästä-näytelmässä on puolestaan nokkeluutta ja sanaleikkiä. Hairahduksia-näytelmä on melko vapaa mukaelma Plautuksen komediasta, Menaechmi eli kaksoisveljekset. Sarjaa täydensi vielä Turhaa lemmen touhua sekä farssi Kuinka äkäpussi kesytetään. Näissä William Shakespeare vielä opetteli ja hioi kirjoittajantaitojaan. Hämmentävän varhain hän kuitenkin kirjoitti mestariteoksensa, rakkausdraaman Romeo ja Julia, joka on vertaansa vailla koko maailmankirjallisuudessa. Teos on hymni nuoren rakkauden mahdille.