Antti Oskari Tokoi (ent. Hirvi, s. 15.5.1973 Kannus ja k. 4.4.1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) tunnettiin toimittajana ja poliitikkona, joka kunnostautui Suomen työväenliikkeen historian alkutaipaleen yhtenä merkittävänä henkilönä. Käytyään kansakoulun Antti Oskari Tokoi työskenteli jonkun aikaa renkinä. Vuonna 1891 Tokoi matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli mm. kaivosmiehenä. Samalla hän tutustui amerikkalaiseen ammattiyhdistystoimintaan. Tokoi palasi vuonna 1900 Suomeen takaisin; Kannuksessa hän aloitti maanviljelyn ja toimi myös kauppiaana. Vuonna 1905 hänet valittiin Kannuksen työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi ja SDP:n listoilta hän pääsi Suomen eduskuntaan vuoden 1907 vaaleissa.
Antti Oskari Tokoista tuli vuonna 1912 Tampereella huhtikuussa 1907 perustetun Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja. Arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelemassa Heimolan talossa Vuorikadun ja Yliopistonkadun kulmassa Helsingissä kokoontui vuosina 1911-1931 Suomen eduskunta. Tokoi valittiin vuonna 1913 eduskunnan puhemieheksi ja vuonna 1917 Oskari Tokoi nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi; pääministeri nimeä ei tuolloin vielä käytetty. Tuolloin Oskari Tokoista tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri.
Venäjän lähdettyä vallankumouksen tielle eduskunta hyväksyi Suomessa ns. valtalain, jolla eduskunta julistautui maan korkeimmaksi valtiomahdiksi Venäjän väliaikaisen hallituksen sijasta. Kysymys oli autonomian palauttamisesta ja osittaisesta Suomen itsenäisyydestä. Valtalaki ei kuitenkaan koskaan tullut voimaan, sillä porvaripuolueet vastustivat valtalakia. Venäjän väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan ja edessä olivat nyt uudet vaalit, jossa porvaristo pääsi voitolle. Oskari Tokoin johtama liike kärsi tappion. Sosiaalidemokraattien ja porvarillisten puolueiden välillä vallitsi näkemyseroja varsinkin siitä, miten Suomen itsenäistymistä pitäisi viedä eteenpäin. Valtaan pääsi Pehr Evind Svinhufvudin (s. 15.12.1861 Sääksmäki ja k. 29.2.1944 Luumäki) hallitus lopulta julisti Suomen itsenäiseksi.
Vasemmiston ja oikeiston välit olivat monestakin syystä kuitenkin jännittyneitä. Lopulta poliittinen tilanne kärjistyi valkoisen ja punaisen Suomen väliseksi sisällissodaksi. Oskari Tokoi kuului vallankumoushallituksen kansanvaltuuskuntaan elintarvikekomissaarina Suomen sisällissodassa punaisten puolelle ja joutui siten vuonna 1918 pakenemaan monien muiden punaisten johtajien tavoin maasta Venäjälle, kun punaisen puolen tappio häämötti. Suomen sisällissodan valkoinen voittajapuoli julisti Antti Oskari Tokoille kuolemantuomion.
Venäjällä Oskari Tokoi oli mukana varustamassa ns. Muurmannin legioonaa. Sen tavoitteena oli torjua saksalaisvaikutus ja Saksan interventio. Myöhemmin Muurmannin legioona taisteli vielä Vienan ja Petsamon sotaretkiin osallistuneita suomalaisia heimosotureita vastaan. Oskari Tokoi ajautui Venäjällä välirikkoon samoin jyrkän linjan punaisten ja erityisesti Otto Wilhelm Kuusisen (4.10.1881 Laukaa ja k. 17.5.1964 Moskova) kanssa. Nyt myös kommunistit tuomitsivat Oskari Tokoin luopioksi ja takinkääntäjäksi. Tokoi sai kuolemantuomion myös Venäjän puolelta, jota ei koskaan kumottu. Silloin Oskari Tokoilla oli harteillaan sekä valkoisten että punaisten langettamat kuolemantuomiot. Oskari Tokoin perhe joutui tämän vuoksi sijaiskärsijäksi Neuvostoliitossa, mutta myös sotien välinen Suomi suhtautui maassamme kuolemantuomittuun Tokoihin ja hänen perheeseen vähintäänkin penseästi.
Vuonna 1921 Oskari Tokoi pakeni saamiensa tuomioiden vuoksi Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Raivaaja-lehden toimittajana vuosina 1921-1949. Toisen maailmansodan aikana Oskari Tokoi toimi Suomen avuksi Help Finland-järjestön varapuheenjohtajana tehden laajoja puhujamatkoja ja ollen yksi aktiivisimmista avun kerääjistä. Suomen eduskunta vapautti Oskari Tokoi vuonna 1944 ns. Lex Tokoilla, jolla kuolemantuomio purettiin ja jolla kapinaan osallistuneille punaisille taattiin armahdus, mikäli he eivät olleet toimineet ulkomailla Suomea vahingoittavasti. Esimerkiksi Otto Wille Kuusista tämä laki ei koskenut, sillä hän oli toiminut talvisodan aikana Neuvostoliiton asettaman nukkehallituksen eli Terijoen hallituksen pääministerinä.
Kun kuolemantuomio purettiin, Oskari Tokoi oli vapaa jälleen palaamaan Suomeen. Tokoi jäi siitä huolimatta kuitenkin loppuelämäkseen Yhdysvaltoihin, mutta tosin vieraili Suomessa kaikkiaan neljä kertaa vuosina 1949, 1953, 1957 ja 1958. Vuonna 1957 Oskari Tokoi puhui yksikamarisen eduskunnan 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa.
Oskari Tokoi ja Lumijoelta lähtöisin ollut Hanna Räinä solmivat avioliiton Kaliforniassa. Avioparille syntyi seitsemän lasta: Oskar ja Hanna (1899), Karl Nestor (1901), Tyyne (1903), Lauri (1906), Laila (1908) ja Aune (1911). 1920-luvun alussa Tokoin perhe joutui Neuvostoliitossa hajalle, mutta Hanna pääsi lopulta neljän lapsen kanssa Suomeen. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Tokoin lapsista Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, missä heidät telotettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Oskari Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
Kannuksen työväenyhdistyksen talon alakertaan perustettiin vuonna 1992 Oskar Tokoi-museo. Paikalla vihkimistilaisuudessa oli joukko Oskari Tokoin jälkeläisiä, jotka asuivat niin Yhdysvalloissa kuin Ukrainassa. Joukossa oli esimerkiksi Neuvostoliittoon jääneen Nestorin poika, Jorma ja hänen tyttärensä Jevgenia Abrosimova sekä Yhdysvalloissa asuneen Laurin poika Lauri jr. sekä hänen sisarensa Paula Latellier. Helsingin Kalliossa sijaitsee Tokoin mukaan nimetty Tokoinranta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti