Juuso Walden (22. osa)
Sodan jälkeen Neuvostoliitossa oli monista asioista huutava puute, erityisesti kaikenlaisesta paperista. Kauppaneuvotteluja käytiin paperintoimituksista ja niillä oli aina kova kiire. Paperin hinta ei tuntunut olevan niinkään tärkeä kysymys. Neuvostoliiton puolelta neuvotteluja johti ministeri Borisov. Suomen kauppavaltuuskuntaan lukeutuivat vuorineuvos Walter Gräsbeck sekä monia ulkoministeriön virkamiehiä ja yhdistysten edustajia ja aivan aluksi neuvotteluissa oli mukana myös Juuso Walden. Nopeasti perustettiin sotakorvaustoimitusten valtuusto eli Soteva ja sita varten säädettiin tarvittavat lait. Sotevan päätoimiseksi puheenjohtajaksi tuli vuorineuvos Lauri Kivinen ja hänen apulaisekseen nimettiin yli-insinööri Ilmari Harki. Kaikki muut Sotevan valtuuskunnan jäsenet olivat osatoimisia. Heitä olivat vapaaherra G. W. Wrede, Metallityöväen Liiton puheenjohtaja Nurmela, kansliapäällikkö Reino Lehto, kansliapäällikkö Toivo Takki ja Juuso Walden. Sotevan toimitilat sijaitsivat Sokoksen talossa, jossa talvisodan aikana toimi Enso-Gutzeitin tiloja. Sotevan neuvostoliittolainen vastaelin asettui pysyvästi Hotelli Andreaan ja heidän kanssaan oli sovittava sekä neuvoteltava kaikista avoimista asioista ja yksityiskohdista.
Sotakorvaukset koostuivat pääosin koneista ja koska niiden suunnittelu ja varsinkin valmistelu puutteellisista raaka-aineista vei aikaa, sovittiin tilaajan kanssa, että kahden ensimmäisen vuoden pääpaino olisi puujalostusteollisuuden tuotteiden toimittamisella. Vähitellen koneiden osuus toimituksissa kasvoi, kuten pitikin, ja paljon näissä koneissa oli nimenomaan aluksia. Alkuaikoina Soteva-valtuuskunta kokoontui keskimäärin kolme kertaa viikossa, joka oli luonnollisesti hankalaa muita töitä tehneille sekä maaseudulta kokouksiin tulleille. Juuso Walden sai tuomari Häggströmille vapautuksen armeijasta ja tuomarin näin hoitamaan vakituisesti omia tehtäviään valtuuskunnassa. Tuomari Häggströmin apurina toimi venäjänkielentaitoinen vapaaherra von Knorring Puuhiomoyhdistyksestä. Tavaratoimitusten kuljetuksista ja aikatauluista piti huolta myöskin venäjänkielentaitoinen ekonomi Aleksi Karisalo.
Lokakuussa 1944 Karl Rudolf Walden sai halvauskohtauksen, josta Walden ei koskaan toipunut. Halvauksen seurauksena Karl Rudolf Walden menetti puhekykynsä sekä luku- ja kirjoitustaitonsa. Hän jäi myös osittain liikuntakyvyttömäksi. Karl Rudolf Waldenia hoidettiin Marmoripalatsin kodissa Helsingissä ja kesäaikaan Rapalassa. Hän säilytti kaikesta huolimatt paikkansa kuolemaansa asti Yhtyneiden Paperitehtaitten hallituksen puheenjohtajana, vaikka ei kyennyt näitä tehtäviään hoitamaan terveytensä vuoksi. Ennen sairastumistaan Karl Rudolf Walden oli esittänyt hartaana toiveenaan pojalleen, että Juuso Walden menisi Sotevaan mukaan. Soteva oli Juuso Waldenin mielestä sodan ruhjomalta väestöltä suuri saavutus. Lopulta sotakorvausmäärät vähenivät muutaman vuoden kuluttua puoleen.
Sodan jälkeen Oulunjoen ensimmäinen voimalaitos, Pyhäkoski, valmistui. Se oli silloin maamme toiseksi suurin voimalaitos Imatran jälkeen. Koko Oulunjoen pääuoma ja osa sen sivuvesistöistäkin oli tehty kauppoja. Nyt tähyiltiin pohjoisen suuntaan. Yhtyneet Paperitehtaat kiinnitti huomionsa lähinnä Kemijokeen. Yhtiön tukikohtana alueella toimi Pirttikoski, josta operoiden yhtiö hankki vähitellen itselleen suuren koskiosuuden; näistä osuuksista osa myytiin Imatran Voimalle ja osa liitettiin Kymijoki Osakeyhtiöön. Toiminta johtikin pian siihen, että Kymijoki tuli lähes kokonaan rakennetuksi. Paikallista rakennustoimintaa johti tuolloin yhtiön hallituksen sihteeri ja lainopillinen neuvonantaja, varatuomari Lauri Pentti.
Ennen Kemijoki Oy:n rakentamisen aloittamista ennätti Pohjolan Voima rakentaa Isohaaran ja tässä projektissa myös Yhtyneet Paperitehtaat olivat mukana. Pohjolan Voima myöhemmin rakensi erityisesti Iijoen alueen, alueen, jossa sillä on monia keskisuuria voimalaitoksia. Voiman saantia rajoitti kuitenkin patoamismahdollisuuksien puuttuminen sekä vesimäärän vaihdellessa suuresti. Pohjolan Voiman johtajana toimi jo sota-aikana rakennuspäällikkönä toiminut diplomi-insinööri, Erkki Aalto. Pohjoisen koskissa tuotettu sähkövoima täytyi siirtää etelään käytettäväksi, mutta tuolloin ei ollut vielä voimajohtoja siirtoa varten. Tähän tehtävään täytyi nimetä sodan jälkeen voimataloustoimikunta. Tätä toimikuntaa johti puheenjohtajana ensin pankinjohtaja Rainer von Fieandt. Tehtävässä häntä seurasi myöhemmin varatuomari Luostarinen. Tässä toimikunnassa istui myös Juuso Walden. Muita jäseniä olivat insinööri Väinö Veijala Sähkölaitosten Yhdistyksestä, johtaja Alfons Alfthan Imatran Voimasta, vuorineuvos Gösta Nordenswan Nokia Oy:n omistamien ja siihen liitettyjen sähkövoimalaitosten edustajana sekä maaherra Arvo Määttä pohjoisen edustajana. Toimikunnan sihteerinä toimi Heikki Lehtonen Imatran Voimasta. Heikki Lehtonen teki kattavan työn hankkimalla toimikunnalle tilastoja ja tietoja sen käyttöön. Eroavista mielipiteistä huolimatta tämä toimikunta pääsi kuitenkin lopulta tehtävänsä päätökseen jättämällä kertyneen materiaalin ja päätöslauselman asiasta vastaavalle ministeriölle. Voimataloudessa on Suomessa tämän toimikunnan aikana ja sen jälkeen saatettu voimaan useita sen ehdottamia ratkaisuja, mutta toimikunnan ehdottamaa voimansiirron järjestelyä sen enemmistön haluamalla tavalla ei ole toteutettu.
Sekä vapaat että korvaustoimitukset Neuvostoliittoon korvasivat ainakin osittain saksalaisten tilausten menetyksiä ja vientitilanne pysyi hyvin hankalana sodan loppumiseen asti. Vähitellen kaupan esteitä alkoi kuitenkin poistua ja paperin kysyntä elpyi myös maailmalla. Puolustusministeriön toimistopäällikkönä sodan loppuvaiheen ja sen päättymisen jälkeen toimi Holger Nystén. Hän huolehti hyvin laajasta erikoisasioiden kirjosta, joihin kuuluivat esim. kansainväliset kuljetukset. Tuohon aikaan Holger Nystén ei kyennyt osallistumaan paljonkaan työhön Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä. Häntä korvasi yhdistyksessä kauppaneuvos Schuster mm. myyntijohtajan tehtävissä. Muut osastojen johtajat pysyivät yhdistyksessä tehtävissään, vaikka heidän apulaiskunnassaan tapahtui paljon siirtoja.
Suomen Kartonkiyhdistyksen perustamisesta oli tehty päätös sodan aikana – erotettiin Puuhiomoyhdistyksen toiminnasta – ja sen tehtäviin kuului eräiden kartonkilaatujen myynti, joita ennen oli hoitanut Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen toinen osasto. Eversti Kotilainen kutsui tämän vuoksi Enson konttoriin kartonkialan edustajia, kuten kreivi Vitzthumin ja Juuso Waldenin. Uuden yhdistyksen toimitusjohtajaksi nimettiin Björn Starck, joka oli aikaisemmin hoitanut Puuhiomoyhdistyksen kartonkiosastoa. Yhtyneitten Paperitehtaitten osalta tämä perustaminen liittyi vain Simpeleen kartonkikoneeseen.
Sotavuosien aikana oli paperinjalostustoiminta kaikilla aloilla merkittävästi lisääntynyt. Puuttui kuitenkin yhteinen edunvalvontaelin tältä teollisuusalalta. Juuso Walden kirjoitti kaikille alalla toimiville tehtaanjohtajille sodan aikana kirjeen, jossa ehdotti alan yhdistyksen perustamista. Kaikki kirjeiden vastaanottajat suhtautuivat asiaan myötämielisesti. Varatuomari Jaakko Rautanen laati yhdistykselle säännöt ja näin syntyi Suomen Paperin- ja Kartonginjalostajain Yhdistys eli Converta. Aluksi yhdistys toimi intressiyhdistyksenä, mutta melko pian täydennettiin sen ohjelmaan myös myynti; tämä lisäys vaati sitten myös sääntöjen muutoksen. Tämän yhdistyksen ensimmäinen toimitusjohtaja oli T. K. Kannel Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliitosta ja puheenjohtajana toimi Juuso Walden.
Sodan aikana Scan-järjestöt olivat vajaalla toiminnalla, sillä esim. Norja oli miehitetty valtio. Ruotsi yritti vaalia länsikauppaa. Suomella ei ollut sitä mahdollisuutta, mutta maallamme oli eräissä vaiheissa erinomaiset edellytykset käydä kauppaa Saksan ja Neuvostoliiton kanssa. Kun valtioiden kanssa käytiin kauppaa, oli yhteisestä hinnottelusta luovuttava. Kaikkia mahdollisia kansainvälisiä elimiä yritettiin sodan jälkeen jälleen käynnistää. Suomessa työnantajat aloittivat neuvottelut SAK:n alaisten erillisten työntekijäliittojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti