Lielahden kartano
Karl Benjamin Federley (s. 6.5.1799 Harju, Pirkanmaa ja k. 17.2.1852 Tampere) oli Ylä-Satakunnan ylisen kihlakunnan henkikirjuri, vt. kruununvouti ja Savon ja Karjalan läänin lääninkamreeri Benjamin Kristofferson Federleyn (s. 11.5.1770 Pertteli ja k. 1.6.1809 Kuopio) ja Sara Sofia Federleyn (o.s. Gadd, s. 9.12.1769 Pirkkala ja k. 10.1.1854 Ikaalinen) vanhin seitsemästä lapsesta. Karl Benjamin Federley valmistui ylioppilaaksi Turussa 6.12.1817 ja suoritti kameraalitutkinnon ja tuomarintutkinnon 13.4.1821. Hän toimi senaatin talousosaston ylimääräisenä kamarikirjurina vuonna 1821 sekä päätullijohtokunnan kanslistina vuonna 1822. Ylä-Satakunnan ylisen kihlakunnan henkikirjurina hän oli vuonna 1823. Kruunonvoutina vuodesta 1834 lähtien ja Ylä-Satakunnan keskisessä kihlakunnassa kruununvoutina vuodesta 1837.
Lielahti tunnetaan asutuksestaan jo vuodesta 1540 lähtien ja Harjuntaustan jakokunnassa oli 1550-luvulla jo 17 maatilaa. Lielahden alueella sijaitsi 1500-luvulla kolme kylää: Lielahti, Niemi ja Kukkola. Tiedetään Lielahden kylän vanhoista taloista nimeltä ainakin Tervainen, Parto sekä Possi; Possin talon ympärille kehittyi jopa oma kyläkin. Niemen kylän taloja olivat Kokko, Suvia, Niemi ja Piikki. Kukkolan kylässä sijaitsi Kukko-niminen talo. Kyläojan ulkopuolelle jäi oma yksinäistila, Pohtola. Tyypillisesti kartanot syntyivät aivan normaalisti tuolloin kuninkaan lahjoittaessa kylän verotulot jollekin yksityiselle henkilölle. Tämän lahjoituksen saaneen henkilön jälkeläiset saivat siten täyden omistusoikeuden tämän kylän taloihin.
Kuningas Juhana III (s. 20.12.1537 Stegeborg, Ruotsi ja k. 17.11.1592 Tukholma) lahjoitti Lielahden kylän vuonna 1577 oman avioliittonsa ulkopuolella syntyneelle tyttärelleen, Sofia Lucretia Gyllenhjelmille (1561-1585). Sofia Lucretian äiti oli Katarina Hansdotter. Sofia Lucretian jälkeen lahjoituskartano siirtyi perintönä Sofia Lucretian aviopuolisolle, ranskalaissyntyiselle ruotsalaiselle sotapäällikölle, Pontus de la Gardielle (s. 1520 ja k. 5.11.1585) ja tämän jälkeen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka Jakob de la Gardielle (s. 20.6.1583 Tallinna ja k. 12.8.1652 Tukholma).
Ranskassa sotilaspalveluksensa aloittanut Pontus de la Gardie siirtyi Tanskan palvelukseen, mutta seitsenvuotisessa sodassa joutui ruotsalaisten vangiksi vuonna 1565 ja siirtyi Ruotsin armeijaan. Hän johti Ruotsin Venäjää vastaan käymää sotaa, joka alkoi vuonna 1580. Hän onnistui valloittamaan Inkerin ja Käkisalmen ja hänestä tuli Viron ja Inkerinmaan käskynhaltija. Hän solmi aselevon venäläisten kanssa vuonna 1583. Pontus de la Gardie hukkui Narvanjokeen ja hänet on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon.
Jakob de la Gardieta kutsuttiin Suomessa nimellä Laiska-Jaakko, koska hänen johtamansa joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta (1611-1617). Tämän vuoksi suomalaisjoukot vitsailivat sanoen: ”Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko”. Jakobin äiti kuoli synnyttäessään poikaa Tallinnassa vuonna 1583. Orvoksi jäänyt Jakob Jakob de la Gardie lähetettiin Vääksyn kartanoon Kangasalle isoäitinsä hoiviin. Jakob oli avioliitossa Ebba Brahen (s. 16.3.1596 Lerjeholm ja k. 5.1.1674 Tukholma) kanssa, joka hovineitinä ollessaan oli kuningas Kustaa II Aadolfin rakastettu. Jakob ja Ebba saivat 14 lasta, joista 7 kuoli varhain. Miehensä kuoleman jälkeen Ebba Brahe perusti Pietersaaren vuonna 1652 kuningatar Kristiinan luvalla ja nimesi sen miehensä mukaan Jakobstadiksi. Kuuluisin Jakobin ja Ebban lapsista oli kreivi, upseeri ja valtiomies Magnus Gabriel de la Gardie (s. 15.10.1622 ja k. 26.4.1686), joka oli vuodesta 1649 avioliitossa kuningas Kaarle X Kustaan sisaren Maria Eufrosynen kanssa.
Magnus de la Gardie yleni sotilasurallaan sotamarsalkaksi vuonna 1649 ja toimi valtamarsalkkana vuodesta 1651. Hän siirtyi siviiliuralle Kamarikollegion presidentiksi ja valtiovarainhoitajaksi vuonna 1652. Magnus oli Liivinmaan kenraalikuvernöörinä vuodesta 1655 ja valtiokanslerina vuodesta 1660 lähtien. Kuningas Kaarle X Kustaan testamentin perusteella hän toimi alaikäisen Kaarle XI:n holhoojahallituksen ajoittain keskeisenäkin jäsenenä. Hän pyrki luomaan Ruotsin ja Ranskan liittosuhteet, jolloin olisi voitu välttää aatelistolle epäedullinen reduktion jatkuminen. Vuonna 1672 tämä liittosopimus saatiinkin aikaan, mutta sen seurauksena Ruotsi joutui osallistumaan Ranskan 1670-luvun sotiin. Magnus de la Gardien asema alkoi horjua Kaarle XI:n tultua täysi-ikäiseksi vuonna 1672, vaikka hän sai drotsin viran – vastasi valtakunnan oikeusasioista - vuonna 1681. Hän menetti valtavan omaisuutensa holhoojahallitusta vastaan nostetuissa tuhlaussyytteissä ja isossa reduktiossa. Magnus de la Gardie oli Ruotsin historian merkittävimpiä mesenaatteja. Hän rakennutti Ruotsiin lukuisia palatseja ja palkkasi aikansa merkittäviä ulkomaisia taiteilijoita ja arkkitehteja työskentelemään Ruotsissa. Hän myös osti Codex Argenteuksen eli gootinkielisen Raamatun käsikirjoituksen – perustuu piispa Wulfilan tekemään raamatunkäännökseen - ja lahjoitti sen Upsalan yliopistolle.
Lielahden kartano on alkujaan perustettu vuonna 1682. Lielahden ratsutila oli jaettu moneen osaan 1750-luvulta lähtien, mutta kruununvouti Karl Benjamin Federley hankki kaikki osat itselleen 1820-luvulla. Oston jälkeen hän yhdisti kaikki osat yhdeksi tilaksi; tämän lisäksi Federley osti vielä läheisen Siivikkalan tilan. Karl Benjamin Federleyn aviopuoliso oli Edla Sofia Andersdotter Hornborg (s. 12.2.1802 Rahola ja k. 26.6.1858 Tohloppi) ja he olivat toistensa serkuksia, Kaarilan Gaddien sukua. Karl Benjamin Federley syntyi Kaarilan kartanossa ja Edla syntyi läheisellä Raholan tilalla. Serkuksilla oli seitsemän lasta, joista kuusi lasta syntyi Lielahdessa.
Gaddin suku omisti Kaarilan ratsutilan pääosin koko 1700-luvun ajan. Kruununvouti Jakob Gadd (1698-1745) peri Raholan rusthollin ja osti vuonna 1725 perheensä asunnoksi Kaarilan ratsutilan. Vuonna 1748 Kaarilan tila siirtyi Jakob Gaddin vanhimmalle pojalle, Pehr Adrian Gaddille (s. 12.4.1727 Pirkkala ja k 11.8.1797 Turku), neljäksikymmeneksi vuodeksi. Pehr Gadd oli merkittävä tiedemies 1700-luvulla, joka opiskeli Turun akatemiassa; hän tutki maisterinväitöskirjassaan Ylä-Satakunnan taloudellisia ja luonnontieteellisiä olosuhteita. Pehr Gadd toimi Suomessa monissa merkittävissä viroissa. Gadd toimi Turun ja Porin lääninlampurina ja salpietarikeittämöiden tarkastajana. Hän toimi myös Suomen istutustoiminnan johtajana ja vuodesta 1758 Turun akatemian kemian ja talousopin ylimääräisenä professorina. Pehr Gadd valittiin vuonna 1761 Ruotsin taideakatemian jäseneksi ja Turun akatemian ensimmäinen kemian professori hänestä tuli jo seuraavana vuonna. Hän toimi samoin useaan kertaan Turun akatemian rehtorina. Gadd sai plantaasijohtajan arvonimen vuonna 1762. Akatemian kirjastonhoitajana Gadd toimi vuosina 1763-1765.
Vuonna 1847 Venäjän armeijassa palvellut kenraalimajuri Clas Alfred Stjernvall (s. 29.12.1803 Linnaisten kartano, Mäntsälä ja k. 22.7.1869 Ylöjärvi) osti Karl Benjamin Federleyltä ensin Lielahden kartanon ja pari vuotta myöhemmin vielä Siivikkalan tilan, joka nyt liitettiin päätilaan. Clas Stjernvallin vanhemmat olivat luutnantti, tilanomistaja Hans Henrik Stjernvall (s. 9.8.1769 Pälkäne ja k. 4.4.1820 Sulkava) ja Anna Lovisa Ekblad ja aviopuoliso vuodesta 1832 lähtien Selma Aurora Kraemer (s. 22.1.1814 Orimattila ja k. 26.1.1888 Lielahti, Ylöjärvi). Stjernvall suoritti ylioppilastutkinnon Turussa vuonna 1817 ja Uppsalassa vuonna 1823. Clas Stjernvall palveli sekä Venäjää että Suomessa tie- ja vesikulkulaitoksen insinöörijoukoissa päällikkönä. Hän aloitti insinöörijoukkojen palveluksessa vuonna 1824 ja yleni vänrikiksi vuonna 1825, aliluutnantiksi vuonna 1826, luutnantiksi vuonna 1827 ja kapteeniksi vuonna 1831 sekä majuriksi vuonna 1835 ja everstiluutnantiksi vuonna 1840. Kenraalimajuriksi hän yleni vuonna 1854. Stjernvall johti vuosina 1854-1856 Saimaan kanavan rakennustöitä ja merkittävästi vaikuttamassa Suomen ensimmäisen rautatien rakentamiseen. Vuonna 1856 Hän erosi sotilaspalveluksestaan ja asettui perheineen asumaan Lielahteen. Hän keskittyi tilansa maanviljelyyn ja karjatalouden kehittämiseen.
Kun Harjun vuonna 1639 rakennettua puista kappelia purettiin vuonna 1858, Stjernvall rakennutti kappelin käyttökelpoisista hirsistä paikan viereen Ahlmanin koulun; koulu valmistui Tampereen Raholaan, Nokiantie 22:n kohdalle vuonna 1862. Puretun kappelin saarnastuoli ja krusifiksi ovat nykyään Pispalan kirkossa. Puretun kappelin viereen rakennettiin vuonna 1785 kivestä barokkityylinen Gaddin suvun hautakappeli, joka on paikallaan vielä tänäänkin. Clas Stjernvall tuki paikkakunnan pienokaisten koulunkäyntiä omalla kustannuksellaan, kun hän rakennutti Ahlmanin koulun viereen rakennuksen, jossa sijaitsi tilat apuopettajan asunnolle, oppilasasuntolalle sekä alkeisopetukseen käytettyä koululuokkaa varten. Vaimo Selma Aurora Stjernvall hoiti tilaa kolmen vuoden ajan hänen miehensä kuoltua vuonna 1869. Lesken hoidossa tila oli vuoteen 1872 ja tuolloin hän ja hänen perillisensä myivät Lielahden tilan sivutiloineen Finlaysonin tehtaan patruunalle, Wilhelm von Nottbeckille. Kauppasopimuksen ehtojen mukaan leski Selma Aurora Stjernvall sai asua Lielahden kartanossa loppuikänsä. Selma kuoli vuonna 1888.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti