Markku Johansson
Trumpetisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Markku Henrik Johansson syntyi umpimusikaaliseen perheeseen Lahdessa 22.3.1949. Johanssonin perheen varsinainen kotikaupunki oli kuitenkin Heinola, joka perustettiin Kymenkartanon läänin maaherran residenssiksi eli asuinpaikaksi vuonna 1776 ja kaupunkioikeudet Heinola sai vuonna 1839 maaherran muutettua Mikkeliin. Keski-Euroopasta saapui Suomeen vesiparannus- ja kylpylaitosinnostus, joka johti kylpylaitoksen avaamiseen Heinolassa kesällä 1892; kylpylaitoskauden kulta-aika osui vuosiin 1892-1943 Heinolassa.
Markku Johanssonin vanhemmat olivat ammattimuusikoita; isä oli viulisti Martin Emmanuel Johansson (s. 16.6.1905 Turku ja k. 2.7.1984 Helsinki) ja äiti oli pianisti ja pianonsoiton opettaja Aira Onerva Pöntinen/Johansson (o.s. Wirtavuori, s. 27.2.1911 Helsinki ja k. 15.10.1989 Heinola). Pianisti, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja kapellimestari Paul Mikael ”Nacke” Johansson (s. 26.6.1932 Turku ja k. 14.10.2007 Finström, Ahvenanmaa) on Markku Johanssonia noin 17 vuotta vanhempi velipuoli; heillä on sama isä, mutta eri äiti.
Martin Johansson toimi aikoinaan mm. ravintolamuusikkona aikana, jolloin ravintoloissa soitettiin salonkimusiikkia ruokailun taustalla. Turussa hän soitti myös elokuvateattereissa mykkäelokuvia säestävissä pienissä orkestereissa ennen äänielokuvien tuloa markkinoille. Elokuvien säestäjille maksettiin tuolloin hyvää palkkaa, sillä säestystehtävä elokuvateattereissa oli myös melko haasteellista. Martin Johanssonille tarjottiin myös viulistin paikkaa Turun kaupunginorkesterissa, joka aloitti toimintansa Turun Soitannollisena Seurana vuonna 1790 ja orkesteri kunnallistettiin vuonna 1927. Martin Johanssonin ei edes tarvinnut hetkeäkään miettiä työtarjouksen hyväksymistä, sillä ravintolamuusikkona ja elokuvateattereissa soittamalla sai paljon parempaa palkkaa, kuin kaupunginorkesterissa. Martin Johansson toimi myös taidemusiikin viulistina ainakin Lahden ja Tampereen kaupunginorkestereissa. Hän opetti myös viulunsoittoa Lahden musiikkiopistossa 1950-luvun lopulla. Martin Johansson oli myös kielitaitoinen ihminen; hän puhui kotikielenään ruotsia ja suomenkielen lisäksi myös saksaa.
Markku Johanssonin äiti, Airi Johansson, harrasti tanssia ja musiikkia jo lapsuudestaan saakka. Hän opiskeli pianonsoittoa Viipurin musiikkiopistossa Sally Westerdahlin ohjauksessa. Myöhemmin Airin opettajina toimivat mm. rovasti ja pianotaiteilija Arvi Anselm Valkonen (s. 21.4.1906 Viipuri ja k. 14.6.1984 Lappeenranta) ja vuonna 1932 ensikonserttinsa antanut pianotaiteilija ja -pedagogi Timo Mikkilä (s. 1912 Lahti ja k. 2006 Helsinki). Ammattimuusikon uran Airi aloitti 1930-luvun alussa; hän soitti mm. ravintoloissa etupäässä taidemusiikkia ja konserttiviihdemusiikkia. Näiltä vuosilta hän kartutti itselleen hyvin laajan repertoaarin ja hankki samalla nopean prima vista-taidon, jota hän tarvitsi usein myöhemmin lukemattomissa säestystehtävissään.
8.12.1937 Satakunnan Kansa-lehdestä löytyy kuulutus avioliittoon, jossa muusikeri Teemu Pöntinen (s. 13.12.1902 Tampere ja k. 11.10.1947 Lahti)) ja muusikeri Airi Pöntinen ovat solmineet avioliiton Porissa. Heidän avioliitostaan syntyi Markulle vanhempi velipuoli, Timo Pöntinen. 1940-luvun alkupuolella Pöntiset muuttivat Heinolaan; Aira soitti Heinolassa muusikkona ravintola Kultaisessa Kiulussa ja säesti monia paikkakunnalla vierailleita taiteilijoita Heinolassa. Teemu Pöntisen kuoltua Aira solmi avioliiton Martin Johanssonin kanssa. Ravintolamuusikoiden työsopimukset tehtiin tuolloin useaksi vuodeksi kerrallaan ja Johanssonien perheellä oli jopa perheen työsuhdeasunto lähellä ravintolaa. Salonkimusiikin aikakausi kuitenkin päättyi viisikymmentäluvun puoliväliin tultaessa ja muusikoiden täytyi ruokailumusiikin sijaan alkaa säestämään tansseja ravintolassa. Aira Johansson jatkoi vielä muutoksen jälkeen muutamia vuosia ravintolamuusikkona, mutta Martin Johansson oli niin vahvasti salonkimuusikko, että hän luopui viulunsoitosta ravintoloissa aikakauden päättyessä.
Vuonna 1899 Heinolaan perustettiin opettajaseminaari, josta valmistui alkuaikoina vain naisopettajia. Seminaarin perusti kasvatustieteilijä ja kouluasioihin erikoistunut poliitikko, August Mikael Soininen (vuoteen 1907 Johnsson, s. 3.11.1860 Kuhmoniemi ja k. 12.3.1924 Helsinki). Ensimmäiset 35 naisopettajaa valmistuivat Heinolan seminaarista vuonna 1903. Sotien jälkeen opettajaseminaarissa alettiin kouluttaa myös miesopettajia. Aira Johansson toimi Heinolan opettajaseminaarin pianonsoiton opettajana vuodesta 1959 seminaarin lakkauttamiseen vuonna 1972 saakka. Aira Johansson säesti operettilaulajia ja taidemusiikkia esittäviä laulajia esimerkiksi opettajaseminaarin talvipäivillä ja erilaisissa muissakin tilaisuuksissa. Hän opetti myös virsien säestämistä baritoni Jorma Kalervo Hynniselle (s. 3.4.1941 Leppävirta), bassobaritoni Heikki Tapani Valtasaarelle (s. 12.3.1941 Helsinki ja k. 5.7.2004 Lappeenranta) ja bassolaulaja Jaakko Sakari Ryhäselle (vuoteen 1953 Vuorinen, s. 2.12.1946 Tampere) Heinolan opettajaseminaarissa.
Aira Johansson toimi samoin työkeskus Jyränkölän piirissä sekä antoi pianonsoiton yksityistunteja kotonaan lähes koko Heinolassa asumisensa ajan. Aira Johansson vaikutti rikastuttavasti Heinolan taide-elämään ja hän osallistui välillisesti myös liikuntakulttuurin vaalimiseen toimiessaan naisvoimistelijoiden säestäjänä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Aira Johansson oli luonteeltaan vaatimaton, hienotunteinen ihminen, joka oli aina valmis ja aulis palvelemaan lähimmäisiään. Opettajana Aira Johansson oli lahjakas ja taitava. Aira Johansson oli käytännöllinen muusikko, joka selvisi hyvin vaativistakin tehtävistä kunnialla. Hän pystyi soittamaan ilman valmiita sovituksia ja pystyi myös soinnuttamaan tarvittaessa soitettavat kappaleet. Hän osasi samoin kirjoittaa mm. radiosta kuulemansa kappaleet heti nuoteiksi, joten hän saattoi esittää juuri kirjoittamansa kappaleen illalla vaikka ravintolassa. Aira Johansson pystyi taitavana säestäjänä säestämään Heinolassa vierailleita kansansuosikkeja ja useat laulajat tulivat Johanssonien kotiin harjoittelemaan laulunumeroitaan Airi Johanssonin kanssa.
Johanssonin muusikkoperhettä pidettiin Heinolassa taiteilijaperheenä, johon osa ihmisistä suhtautui kunnioituksella ja ihailulla. Perhe joutui pienellä paikkakunnalla kokemaan myös joidenkin ihmisten taholta tyystin aiheetonta kateutta. Markku Johansson ei nuorena ollut juuri kiinnostunut omien vanhempiensa ammateista, mutta hän hän arvosti muiden kaltaistensa lasten kanssa kodin turvallista elämää ja vanhempiensa läsnäoloa suuresti. Markku oli lapsena hyvin arka ja ympäristöään havannoiva, tarkkaileva poika, joka huolehti useista arjen elämään liittyvistä asioista ja hän pyrki ennakoimaan eteen mahdollisesti tulevia ongelmia. Musiikin ja elokuvien maailmaan hän uppoutui mielellään ja saattoi sinne paeta arkielämään liittyviä huolia ja murheita.
Markku Johansson oppi jo nelivuotiaana pianolla soittamaan radiosta kuulemiensa kappaleiden melodioita korvakuulon perusteella. Markun ollessa noin kuusivuotias Aira-äiti yritti opettaa omalle pojalleen pianonsoittoa kotona, heikolla menestyksellä kylläkin. Pienen pojan soitonopettajaksi oma äiti oli kuitenkin liian läheinen ihminen ja opetus johti vain riitoihin äidin ja pojan välillä. Aira Johansson sopi seuraavaksi naapurin rouvan kanssa järjestelystä, jossa naapurin rouva lupautui opettaa Markulle pianonsoittoa; Aira Johansson puolestaan opetti naapurin rouvan lapsia. Tämä järjestely toimikin paremmin, koska Markku ei kehdannut kiukutella naapurin rouvalle ainakaan yhtä paljon kuin omalle äidille. Näin järjestetyt soittotunnit saivat jatkua muutaman vuoden.
Vähän vanhempana Markku Johansson kiinnostui jälleen pianonsoitosta. Markku opetteli ensin soittamaan sointumerkkien mukaan ja korvakuulolta. Hän myös nauhoitti kelanauhurille radiossa soitettuja kappaleita. Muutaman kerran kappaleita kuunneltuaan Markku kirjoitti kuulemansa perusteella kappaleista itselleen nuotin ja soinnut sointumerkeillä. Kun nuoteissa ja sointumerkeissä tuli vastaan kohtia, joita Markku ei ymmärtänyt, hän tiedusteli asiasta omalta Aira-äidiltään.
Omassa lapsuudenkodissa Markku Johansson kuunteli hyvin mielellään radiota; varsinkin Lauantain toivotut levyt-ohjelma oli hänen suosikkinsa, jonka avulla Markku oppi tuntemaan aikakauden suosittuja iskelmäsävelmiä. Varsinkin Sävelradio soitti hyvin paljon instrumentaalimusiikkia radiossa. Radiossa soitettiin paljon tanskalaissyntyisen ja Suomessa vuodesta 1957 asuneen trumpetisti, säveltäjä, tuottaja, sovittaja ja orkesterinjohtaja Jörgen Petersenin (s. 2.12.1931 Randers, Tanska ja k. 13.2.2009 Helsinki) esittämää Manzanillaa vuonna 1963 ja muita trumpettihittejä. Jörgen Petersen julkaisi vuonna 1961 levyn The Boulevard Of Broken Dreams (Särkyneen toiveen katu), joka vuonna 1962 keikkui neljä kuukautta singelistan ensimmäisellä sijalla ja oli yhteensä kuusi kuukautta singlelistan kymmenen soitetuimman kappaleen joukossa. Kappale on säveltäjä Harry Warrenin (oik. Salvatore Antonio Guaragna, s. 24.12.1893 ja k. 22.9.1981) tekemä ja se julkaistiin ensikerran jo vuonna 1933, jolloin se oli jo hyvin suosittu kappale. Jörgenin soittama Mazanella oli puolestaan singlelistalla neljä kuukautta vuonna 1963.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti